Mitä voidaan tehdä kodin väkivallalle?

KUKA kieltäisi sen, että kodin väkivalta on ripeää huomiota ansaitseva vakava asia? Mutta mitä voidaan käytännössä tehdä, kun väkivalta raastaa perhettä?

Ensiksikin, minkä tunteen yhdistät kodin väkivaltaan? Eikö se ole vihastuminen? Suhteellisen harvoissa avioliitoissa on väkivaltaa siksi, että toinen puoliso nauttii julmuudesta ja kivun aiheuttamisesta. Sen sijaan kodin väkivalta johtuu useimmissa tapauksissa hillittömästä vihastumisesta, jota synnyttää esimerkiksi turhauma, mustasukkaisuus, yksinäisyys tai turvattomuus.

Aiemmin näimme, että me kaikki olemme perineet synnin ja epätäydellisyyden. (Room. 5:12) Tunteittemme täyden hallinnan puute on yksi katkera seuraus. Kukapa siis meistä ei ole suuttunut niin paljon, että hän on sanonut tai tehnyt jotakin sellaista, mitä hän on myöhemmin katunut? Raamatussa on lukuisia kertomuksia Jehova Jumalan palvelijoista, joilla ilmeni tämä heikkous. – 1. Moos. 34:1–31; 49:5–7; Joona 4:1, 9.

Pitäisikö meidän sitten odottaa, ettei vihastumista ilmaannu koskaan niin läheisessä suhteessa kuin perheessä? Suoraan sanoen emme. Toisinaan esiintyy vihastumista vaikkapa vain siksi, että närkästyy sitä, kun toinen epätäydellinen perheenjäsen ei tee sitä, mikä on oikein, huomaavaista tai rakkaudellista. (Vrt. 1. Sam. 20:34; Job 32:3.) Itse asiassa Raamattu neuvoo realistisesti kristittyjä: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä; älköön aurinko laskeko ollessanne ärsyyntyneessä tilassa.” – Ef. 4:26.

Kuitenkin kun suutut, pitäisikö sinun antaa vapaa valta vihastumiselle tavalla, jota voidaan sanoa ”hyökkääväksi erimielisyyksien selvittämiseksi”? Voisit lukea tai kuulla sellaisesta. Esimerkiksi psykologi George Bach kirjoitti:

”Sanallinen yhteenotto miehen ja vaimon välillä on . . . erittäin toivottavaa. Avioparit, jotka riitelevät yhdessä, ovat aviopareja, jotka pysyvät yhdessä – edellyttäen, että he osaavat riidellä oikein.” – The Intimate Enemy.

Mutta todistaako se, mitä olet nähnyt elämässä, että vihan purkaminen kiukkuisiksi sanoiksi on todella suositeltavaa? Perhesosiologian professorin tri Murray A. Strausin tutkimuksen mukaan se ei ole suositeltavaa. Hän totesi:

”Hyökkäävästä erimielisyyksien selvittämisestä aviopuolisoiden kesken ei ole ainoastaan vähän hyötyä käsiteltäessä perheriitoja, vaan se voi olla myös ’vaarallista liiaksi yksinkertaistamista, joka voisi tuoda kurjuutta miljoonien elämään’. . . . Sekä vaimot että miehet vastasivat toistensa karkeaan ja vihamieliseen puheeseen melkein aina samalla mitalla.”

Se muistuttaa hillitöntä ydinketjureaktiota, joka kehittyy asteittain räjähdykseksi. Tri Straus sanoi lopuksi:

”Avioparit, jotka käyttävät paljon sanallista väkivaltaa, päätyvät paljon todennäköisemmin myös ruumiillisen väkivallan käyttöön. . . . Lisäksi hänen mukaansa käy yhä helpommaksi siirtyä puolison sanallisesta vahingoittamisesta vahingoittamaan häntä ruumiillisesti.” – McCall’s, lokakuu 1975.

Niinpä huolimatta siitä, mikä psykologinen teoria on muodissa, todellinen inhimillinen kokemus vahvistaa meille vihastumisen hillitsemistä koskevien Jumalan neuvojen viisauden: ”Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.” ”Kuin kaupunki, varustukset hajalla, [suojaavaa] muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse.” ”Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.” (Sananl. 29:22; 25:28; Ps. 37:8) Kuka tahansa, joka on tullut (tai edes ollut vähällä tulla) väkivaltaiseksi kotona, voi hyödyttää itseään ja perhettään tutkimalla ja soveltamalla innokkaasti Jumalan neuvoja vihastumisesta ja itsehillinnästä.a

Monet sanovat: ”Niin, mutta mitäs sitten teet, kun todella suutut vaimollesi (tai miehellesi)?” Seuraavassa on yksi mahdollisuus. Mitä jos odottaisit minuutin – niin, tosiaan laskisit hitaasti 60:een (tai pitempäänkin)? Jos voit onnistua siirtämään suuttumustasi tuonnemmaksi, on vähemmän todennäköistä, että räjähdät tai saat aikaan räjähdyksen. Ajattele myös seuraavaa Jumalan antamaa neuvoa: ”Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä [lähde pois, UM], ennenkuin riita syttyy.” Se ei merkitse sitä, että hylkäät puolisosi. Mutta kun olet ärtynyt tai jopa vihainen, oletko koettanut poistua hetkeksi toiseen huoneeseen tai kävellä korttelin ympäri rauhoittuaksesi? Tämä on erikoisen hyvä idea aviomiehelle, sillä hänen vaimonsa näennäinen järjettömyys, oikullisuus tai itsehillinnän menetys ei ehkä ole mitenkään tahallista. Kenties se on vain tilapäinen ilmaus hormonaalisista muutoksista, niin että hänen on vaikea hillitä tunteitaan. – Sananl. 17:14; 19:11.

Toisaalta jos puolisosi on se, joka purkaa ärtymystä tai vihaisia sanoja, mitä voit tehdä? Seuraavassa on viisautta: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun.” (Sananl. 15:1) Olisiko tämä voinut auttaa tapauksessa, josta poika kertoo sivulla 5–6? Se ei ole helppoa. Mutta miten paljon parempaa ja käytännöllisempää onkaan antaa leppeä vastaus kuin vastata närkästyneellä tavalla, joka voi johtaa ja on jo kenties johtanut perheen väkivaltaan. On mielenkiintoista, että kun äsken lainatussa artikkelissa tri Strausin mainittiin havainneen, että karkeat vastaukset saivat puolisot vastaamaan taas karkeasti, siinä jatkettiin: ”Ainoastaan lempeät, huomaavaiset ja rakkaudelliset sanat aikaansaivat sovinnollisia vastauksia.”

Se voi auttaa!

Edellä mainitut Raamattuun perustuvat suositukset eivät ole pelkkää teoriaa, kun on kysymys kodin väkivallasta eroon pääsemisestä. Niistä on ollut apua lukuisissa tapauksissa. Esimerkiksi Ohiossa Yhdysvalloissa asuva Tom oli luonteeltaan väkivaltainen mies. Hänen tarinansa on seuraava:

”Olin suutuspäissäni iskenyt nyrkkini seinästä läpi niin monesti, että merkitsin lopulta pystypuiden paikan seinään, jotten satuttaisi kättäni uudestaan.” Viikonloppuisin hän joi usein itsensä humalaan. Sen jälkeen kun hän ja hänen vaimonsa olivat kerran tapelleet erittäin pahasti humalassa, hän päätti katsoa, auttaisiko Jumala. Jonkin aikaa hän kävi säännöllisesti metodistikirkossa. Kun hän sitten eräänä päivänä oli rukoillut hartaasti, kaksi Jehovan todistajaa lähestyi häntä hänen työskennellessään talon pihalla. Jonkin aikaa hän tutki heidän kanssaan Raamattua ja pyrki soveltamaan sitä. Toisinaan hänen vaimonsa pilkkasi häntä ja jopa repi hänen raamatullisen kirjallisuutensa. Mutta hän ei vastannut raivoisasti ja väkivaltaisesti. Hän selittää: ”Totuus tosiaan sai aikaan minussa suuria muutoksia. En olisi KOSKAAN pysynyt niin tyynenä ja ollut jatkuvasti niin ystävällinen vaimolleni.”

Muita askeleita

Vihaa koskevien Jumalan neuvojen mukaan toimiminen on myönteinen askel kodin väkivallan ongelman voittamiseksi. Mutta on olemassa muitakin askeleita.

Olemme todenneet Tomin ja muiden tapauksista alkoholin olevan usein mukana kuvassa. Jos juominen ei saakaan ihmistä tulemaan väkivaltaiseksi, se voi luoda puitteet. Se voi ikään kuin lämmittää puuta, niin että ensi kipinä sytyttää raivoavan tulipalon.

Jos perheväkivalta on järkyttänyt kotiasi, ajattele, oliko alkoholilla joskus osuutta siihen. Raamattu ei tuomitse kohtuullista alkoholin käyttöä. Mutta se varoittaa: ”Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.” (Sananl. 20:1; Ps. 104:15; Ef. 5:18) Jos juominen on saanut jonkun perheessä harhautumaan väkivaltaan, silloin sille voitaisiin – niin, pitäisi – tehdä jotakin. Rakkaudellisesta kiinnostuksesta perheen säilyttämiseksi ja ruumiillisen vahingon tai murhan välttämiseksi voitaisiin päättää molemminpuolisesti, että asetetaan ehdoton raja sille, milloin ja miten paljon juodaan. Ja jos tulevat kokemukset tai täpärät tilanteet osoittavat, että raja on asetettu liian korkealle, alentakaa sitä. Joissakin tapauksissa voi olla tarpeellista luopua jopa kokonaan alkoholista. Mutta eikö se ole parempi, kuin joutua imaistuksi syvemmälle kodin väkivallan kurimukseen?

Ei taistelua vaan ajatustenvaihtoa

Aiemmin käsittelimme sitä, miten kodin väkivalta johtuu usein pettymyksestä, mustasukkaisuudesta ja turvattomuudesta. Mitä niille voidaan tehdä? Parhaita lääkkeitä on parempi ajatustenvaihto. Muuan yhteiskuntatieteilijä päätteli: ”Useimmat avioparit eivät kuuntele toisiaan, ja sen johdosta monet riitaantuvat.”

Kaikki me koemme joitakin pettymyksiä. Ajattele: Mies haaveili tulevansa merimieheksi ja näkevänsä maailmaa, mutta hän meni naimisiin ja hänellä on iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat hänen tukeaan. Niinpä hän on työssä kengännauhatehtaassa, sidoksissa yhteen paikkaan melun ahdistaessa ja kopean esimiehen kiusatessa häntä. Luuletko, ettei hän koskaan tule kotiin turhautuneena? Hänen vaimonsa oli kuvitellut kasvattavansa kolme ihastuttavaa lasta rauhallisella maatilalla. Kuitenkaan hän ei ole voinut saada lapsia, ja nyt hänen täytyy asua kaupungissa ollakseen lähellä iäkkäitä sukulaisiaan. Onko turhauma hänelle tuntematonta? – 1. Moos. 30:1; 1. Sam. 1:4–11.

Mutta jos mies ja vaimo kehittävät tavan keskustella toiminnoistaan ja tunteistaan, on epätodennäköistä, että tässä järjestelmässä elettävässä epätäydellisessä elämässä tavalliset turhaumat kehittyvät väkivaltaisen räjähdyksen pisteeseen. Kun he esimerkiksi ovat keskustelleet tyynesti siitä, miten miehen työ, vaikka se onkin vaikeaa, auttaa heitä toteuttamaan Jumalan tahdon ylläpidon varaamisessa perheelle, se lieventää hänen pettymystään. (1. Tim. 5:8) He voivat saada lohtua siitä, että heillä on toisensa, ja sen tietämisestä, että he tekevät hyvää iäkkäille vanhemmilleen. Kenties he myös suunnittelevat loman viettämistä merenrannalla, kalastamista yhdessä tai tutkivat mahdollisuuksia uuden työpaikan saamiseksi. Yhtä tärkeää on se, että mies vakuuttaa vaimolleen rakastavansa häntä ja arvostavansa hänen tunteitaan ja uhrauksiaan. Se auttaa vaimoa karkottamaan turhaumansa. Se on vielä tehokkaampaa, jos mies kietoo kätensä hänen ympärilleen sanoessaan sen.

Ajatustenvaihdolla on arvoa myös hetkellä, jolloin riita voisi helposti alkaa. Esimerkiksi vaimo vaistoaa heti, kun hänen miehensä tulee kotiin, että tämä on kiukkuinen tai epätavallisen jännittynyt. Koska vaimo ymmärtää hänen olosuhteitaan aiemman ajatustenvaihdon perusteella, hän voi kyetä käyttämään helliä, tyynnyttäviä sanoja. Sen sijaan että hän olisi ”pommi”, hän antaa rauhoittavaa huojennusta. Hän voisi kysyä ystävällisesti: ’Oliko esimies hankala tänään?’ tai ’Oliko liikenne tukossa?’ Toisaalta useimmilla miehillä on suuret mahdollisuudet parantaa herkkyyttään vaimonsa mielialoille ja tunteille voidakseen sanoa ja toimia oikein oikeaan aikaan. – Vrt. Sananl. 25:11.

Taipumuksemme keskittyä omiin tunteisiimme osaltaan edistää kodin väkivaltaa. (Fil. 2:4) Vaimo odottaa miehensä huomaavan hänen uuden kampauksensa ja sanovan jotakin siitä hänen tarvitsematta mainita sitä. Mutta kun mies saapuu kotiin, hänen mielestään vaimon pitäisi ikään kuin ihmeen kautta tietää liikenneruuhkasta. Nuo voisivat olla väkivaltaan johtavia perheriidan aineksia. Kuitenkin suurempi avomielisyys tuollaisella hetkellä auttaa. Mies sanoo: ’On helpotus päästä kotiin sellaisen päivän jälkeen, kuin tämäkin päivä oli’, tai vaimo sanoo: ’Sain tänään käytyä kampaajalla.’ Sen sijaan että odottaisit toisen puolison herättävän sinun tunteitasi, tee sinä se. Tällaiset paljastavat, tietä avaavat lausahdukset voivat johtaa keskusteluun, joka ehkäisee väkivaltaa.

Perheen raha-asioista tulee myös keskustella. Varatkaa siihen aikaa, sen sijaan että annatte niiden olla aiheuttamassa mielipahaa tai jännitystä. Muuan tutkija totesi, että ”28 prosenttia vaimojen pahoinpitelyistä oli yhteydessä rahaongelmiin”. Monia väkivaltaisia riitoja syntyy varsinkin silloin, kun vaimo vihjailee yhä uudelleen miehelleen, ettei tämä pysty pitämään häntä taloudellisesti naapurien tasalla tai ei anna hänelle mahdollisuuksia ostaa sellaista, mitä hän haluaa. Tämä saa miehen tuntemaan itsensä huonommaksi, sellaiseksi että hän on kelvoton perheen huoltajana. 1. Timoteuksen 6:6–10, 17–19:ssä ja Matteuksen 6:24–34:ssä olevat henkeytetyt neuvot tarjoavat erinomaisen pohjan perheelle, kun se keskustelee tuloistaan ja taloudellisista suunnitelmistaan. Luettuaan nuo jakeet ääneen yhdessä aviopari voisi sitten harkita kaikkien yksityiskohtiensa valossa kysymystä uusien huonekalujen, vaatteiden tai muiden tarvikkeiden ostamisesta.

Rauhalliset keskusteluhetket ovat myös paras aika esimerkiksi mustasukkaisuuden tunteiden esille tuomiseksi, olkoon se sitten mustasukkaisuutta toisesta miehestä tai naisesta, sukulaisesta huolehtimisesta tai jopa aviomiehen työstä. Edellä mainitussa tutkimuksessa havaittiin, että ”35 prosenttia [vaimojen pahoinpitelyistä] liittyi mustasukkaisuuteen”. Sananlaskujen 6:34 ja sen tekstiyhteys osoittavat, että kun mustasukkaisuudelle on todellinen perusta, viha ja kostonhalu on yleistä. Mutta nuo samat tunteet, joihin perheen sisäinen väkivalta on yhteydessä, voivat johtua sellaisestakin mustasukkaisuudesta, jolla on tuskin mitään perustetta. Sen sijaan että annetaan mustasukkaisuuden kehittyä kuin paineen höyrykattilassa, kunnes tapahtuu raju räjähdys, on parempi mainita rauhallisesti (ei syyttävästi) tunteistaan miehen ja vaimon välisessä tyynessä keskustelussa. Keskustelun pitäminen rauhallisena voi vaatia todellista ponnistelua, mutta jos sen avulla edistytään kohti tunteiden molemminpuolista ymmärtämistä, se on jättiaskel kohti väkivallan karttamista. – Sananl. 14:30; 27:4.

Jos sinun on ollut vaikea keskustella perheasioista ja tunteistasi miehesi tai vaimosi kanssa ja on esiintynyt väkivaltaa, harkitse avun hankkimista kypsältä, tasapainoiselta henkilöltä, joka voi olla läsnä puolueettomana, mutta kiinnostuneena osapuolena. Sosiologi John E. O’Brien, joka johti ”Väkivalta avioerolle alttiissa perheissä” -nimistä tutkimusta, toteaa:

”Kun tällaisia tuskaisia tunteita herää, on parasta ottaa ne käsiteltäväksi ja keskustella niistä varhaisessa vaiheessa. Jos puolisoiden ei ole mahdollista avautua omin avuin, heidän on löydettävä välittäjä.”

Kun tällaista pyydetään, Jehovan todistajain evankelistat ovat usein pystyneet antamaan apua aviollisista ongelmista kärsiville Raamattua tutkiville ja jopa seurakunnan jäsenille. Miehen ja vaimon pyynnöstä kristitty palvelija voi kyetä auttamaan pariskuntaa keskustelemaan rauhallisesti tunteistaan tai ongelmistaan ja punnitsemaan niitä Raamatun valossa, joka on hyödyllinen ”oikaisemiseen”. – 2. Tim. 3:16, 17.

Miksi Raamattu?

Olet todennäköisesti pannut merkille, että suuri osa parhaista ja käytännöllisimmistä neuvoista kodin väkivallasta selviytymiseksi tai sen ehkäisemiseksi on saatu Jumalan sanasta. Se on odotettavissa, sillä sen Tekijä on perhe-elämän Alkuunpanija, ja hän on seurannut sekä väkivaltaisia että rauhallisia koteja läpi ihmishistorian. Hän on pannut Raamattuun neuvoja, joilla voidaan parhaiten torjua kodin väkivallan kasvava ongelma.

Esimerkiksi Raamattu korostaa toistuvasti, että miehen ja vaimon on nähtävä itsensä ”yhtenä lihana”. (1. Moos. 2:24; Mark. 10:8; Ef. 5:31) Jos aviopari omaksuu Jumalan siinä esittämien sanojen sisältämän todellisen hengen, niin tuskinpa heidän kodissaan puhkeaa väkivaltaa. Efesolaiskirjeen 5:28, 29 puhuu samasta lähemmin seuraavasti: ”Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” Etkö voikin ymmärtää, miten totta se on? Oletko koskaan vimmastunut käteesi niin paljon, että löit sitä pullolla tai vasaralla, tai suuttunut kaulallesi niin, että kuristit itseäsi?

Emmekö me myös opi tuntemaan ruumiimme heikkouksia tai omituisuuksia, kuten esimerkiksi huonon kuulon, ja mukaudu niihin? Tällainen mukautuvuus kuuluu avioliittoonkin. Kuitenkin monissa perheriidoissa on perimmäisenä ajatuksena: ’Mikset ole enemmän minun kaltaiseni? Mikset näe asioita minun tavallani tai tee niitä, niin kuin minä ne tekisin?’ Luonnollisestikaan ajatusta ei ehkä ilmaista juuri noilla sanoilla. Se saa kenties seuraavan muodon: ’Mikset siivonnut pöytää, ennen kuin istuit katselemaan televisiota?’ tai: ’Miksi jätät likaiset sukkasi kenkiisi, sen sijaan että panisit ne pyykkiin?’ Pohjimmainen ajatus on sama. Mutta aviomies tai vaimo, jolla on Jumalan näkemys siitä, että puolisot ovat yhtä lihaa, hyväksyy aulimmin toisen ihmisen yksilönä, jolla on omat omituisuutensa tai heikkoutensa, jotka täytyy rakkaudellisesti peittää, samalla kun hän työskentelee niiden parantamiseksi. Viisaasti Raamattu sanoo: ”Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi. – Sananl. 19:11.

Aviopari, joka hyväksyy Raamatun ja noudattaa sitä, myös rukoilee yhdessä säännöllisesti. (1. Piet. 4:7) Ajattele, miten vahvistavaa on se, että mies ja vaimo ovat ruumiillisesti ja tunneperäisesti lähellä toisiaan, kun he rukoilevat nöyrästi Jumalalta apua ja armoa. Kun on kysymys kodin väkivallasta, newyorkilainen psykiatri S. Didato kirjoitti mielenkiintoisesti:

”Käsken usein aviopareja rukoilemaan hääyönään. Jos siitä tulee heille tapa, uskon, että heidän on paljon vaikeampi syyllistyä väkivaltaan.”

Rukouksen ohella Raamatun periaatteiden soveltamisesta tuli osa Zoilan ja Davidin elämää. Perun kantaväestöä edustava Zoila kertoo seuraavasti:

”Avioliittomme oli täydellinen onnettomuus. David jätti minut ja meni ulos joka ilta tuhlaten kaikki rahansa ja jättäen minut usein jopa ilman elämän välttämättömyyksiä. Hän löi minua alituiseen, niin että silmäni olivat mustana ja sormeni murtui, vaikka olin raskaana. Minun oli suojattava vatsaani sen pelosta, että syntymätön lapsemme vahingoittuisi.” Ajan mittaan Davidin täti, Jehovan todistaja, kävi heidän luonaan ja aloitti raamatuntutkistelun. David alkoi nähdä, miten väärin hän oli tehnyt aiemmin, ja hän jopa itki huomatessaan sen ja tajutessaan, että jos hän ei muuttuisi, hän ei voisi odottaa Jehovan suosiota, kun Jumala poistaa pahat maan päältä. Soveltamalla Raamattua he tekivät muutoksia persoonallisuudessaan ja tavoissaan. Nykyään kodin väkivalta kuuluu heillä menneisyyteen.

Vaikka siis uutisraportit korostavatkin jatkuvasti kodin väkivallan yleisyyttä – vaimojen pieksämistä, aviomiesten ja lasten pahoinpitelyä – se ei välttämättä ole ratkaisematon tai väistämätön ongelma. Jos olet ollut sen uhrina tai jopa osallistunut siihen, voit ottaa askeleita Jumalan täydellisten neuvojen soveltamiseksi, niin että sinunkin kohdallasi kodin väkivalta voi kuulua menneisyyteen.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 14]

”Kun aikuisena olet eri mieltä jonkun toisen kanssa, sinun on opittava hillitsemään tunteitasi ja käyttämään aikuisille ihmisille sopivaa kieltä. Jos turvaudut ruumiilliseen väkivaltaan ja pieksät jokaisen, jos kiljut ja heittelet esineitä, . . . sinä käyttäydyt kuin lapsi. Isket sokeasti ja järjettömästi jotakin sellaista, joka raivostuttaa sinua. Sinä et saa tehdä niin. Lopulta sellainen käytös vain tuhoaa sinut.” – Tri Rebecca Liswoodin kirjasta ”First Aid for the Happy Marriage”.

[Huomioteksti s. 18]

”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.” – Sananl. 12:25.

[Huomioteksti s. 18]

”Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.” – Sananl. 15:18.