”Hengellisiä sanoja” psyykkisistä vaikeuksista kärsiville

MIELENTERVEYSONGELMAT koettelevat jopa joitakuita uskollisia Jumalan palvelijoita. Ja vaikka toisinaan psyykkisistä vaikeuksista kärsivien saattaa olla tarpeellista ja sopivaa hakeutua asiantuntijoiden hoitoon, he voivat myös hyötyä siitä tuesta ja rohkaisusta, jota he saavat kristilliseltä seurakunnalta. Kun esimerkiksi uskollinen kristitty Epafroditus masentui syvästi, Filippissä olevia uskovia tovereita kehotettiin ottamaan huomioon hänen masennuksensa ja ’ottamaan hänet tavalliseen tapaan tervetulleena vastaan Herrassa iloiten täysin määrin ja pitämään jatkuvasti sellaisia miehiä kalliina’. – Filippiläisille 2:25–29.

Samoin nykyään Jehovan todistajien velvollisuus on ’lohduttaa toisiaan’ ja ’tukea heikkoja’. (1. Tessalonikalaisille 5:11, 14) Kristittyjen vanhinten tulisi ottaa tässä johto. – Jesaja 32:2.

Vanhimmat eivät tietenkään tavallisesti ole päteviä toimimaan lääkäreinä tai käyttämään psykiatriaan kuuluvia käsitteitä ja terminologiaa. Niin toimiminen olisi julkeaa ja ehkä vaarallistakin. (Sananlaskut 11:2) Apostoli Paavalin tavoin heidän täytyy ’puhua, ei ihmisviisauden opettamin sanoin, vaan hengen opettamin, yhdistäessään hengelliset asiat hengellisiin sanoihin’. (1. Korinttolaisille 2:13) Nämä ”hengelliset sanat” sisältävät Raamatusta löytyviä ajatuksia ja periaatteita. Kun niitä sovelletaan oikein, ne voivat suuresti lohduttaa ja rakentaa masentuneita. – 2. Timoteukselle 3:16.

’Nopeita kuulemaan’

Vanhinten täytyy ensinnäkin olla ’nopeita kuulemaan, hitaita puhumaan’. (Jaakob 1:19) ’Vastaaminen, ennen kuin on kuullut’ voi helposti johtaa epäasianmukaisen neuvon antamiseen. (Sananlaskut 18:13) Muuan vanhinten ryhmä ei kyennyt ymmärtämään erään veljen masennustilan luonnetta, ja vanhimmat pitivät häntä vain hengellisesti heikkona. He sanoivat hänelle: ”Rukoile enemmän”, mutta masentuneen mielentilansa vuoksi hänestä oli vaikea toteuttaa tuota ohjetta.

Ennen neuvojen antamista vanhinten tulisi siis kuunnella kaikki, mitä masentuneella on kerrottavanaan. Ehkä hän tarvitseekin juuri hyvää kuuntelijaa. ’Ammenna esiin’ kärsivällisyyden ja havaintokyvyn avulla se, mitä on hänen sydämessään. (Sananlaskut 20:5) Jos masentuneen on vaikea pukea tunteitaan sanoiksi, muista, miten Elkana esitti ystävällisiä mutta ytimekkäitä kysymyksiä vaimonsa alakuloisesta tilasta. Hän kysyi: ”Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä?” (1. Samuelin kirja 1:8) Hienovaraisesti esitetyt tahdikkaat kysymykset voivat usein auttaa masentunutta veljeä löytämään perimmäisen syyn ’huoliinsa’. (Sananlaskut 12:25) Eräässä tapauksessa esimerkiksi tuli ilmi, että avio-ongelmat aiheuttivat veljen masennuksen.

Avun antaminen ”soimaamatta”

Ahdistuneilla ei ole aina järkeviä selityksiä tuntemuksiinsa. Eräs henkisen sairauden uhri kirjoittaa: ”Kun sairastuin, en ymmärtänyt sitä ja toisinaan syytin Jehovaa.” Henkistä sairautta potevat saattavat näin ollen valittaa perusteettomasti, että seurakunta on kohdellut heitä huonosti tai hylännyt heidät. Miten vanhinten pitäisi suhtautua tällaiseen?

Jehova on esimerkkinä ’antaessaan kaikille anteliaasti ja soimaamatta’. (Jaakob 1:5) Sairaudesta kärsivien ei pitäisi antaa tuntea oloaan typeräksi tai naurettavaksi niiden tunteiden vuoksi, joita heillä on. Heille heidän tunteensa – ovatpa ne kuinka epäloogisia tahansa – ovat aivan todellisia. He tarvitsevat ’myötätuntoa’ eivätkä arvostelua. (1. Pietari 3:8) Vanhinten pitäisi myös varoa, etteivät he lisää kärsivän tunneperäistä taakkaa syyttämällä häntä väärintekemisestä. Vanhurskas mies Job oli niin ahdistunut, että hän vaikeroi: ”Minun sieluni on kyllästynyt elämään.” (Job 10:1) Mutta hänen kolme toveriaan eivät lohduttaneet häntä. Yksi heistä sanoi jopa: ”Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?” – Job 22:5.

Toisinaan rikkomus voi kuitenkin olla tunneperäisen paineen syynä tai se voi entisestään lisätä sitä. ”Kun minä siitä [rikkomuksesta] vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani”, sanoi psalmista Daavid. (Psalmi 32:3) Samalla tavoin muuan veli kärsi niin ankarasta henkisestä tuskasta, ettei hän voinut enää tehdä työtä. Mikä oli syynä hänen ahdistukseensa? Hän oli salannut tekemänsä aviorikoksen. Jos siis on aihetta otaksua, että jokin rikkomus liittyy asiaan, vanhimmat voivat tutkia sitä yhtenä mahdollisena masennuksen aiheuttajana. Mutta heidän tulisi tehdä niin ystävällisellä tavalla eikä moittivasti syyttää henkilöä väärästä teosta.

Lääkitseminen viisaalla kielellä

Sen jälkeen kun vanhimmat ovat tehneet voitavansa määrittääkseen henkilön ongelman luonteen, heidän pitäisi toimia sopusoinnussa Sananlaskujen 12:18:n kanssa, jossa sanotaan: ”Viisasten kieli on lääke.” Vanhimmat eivät voi parantaa itse sairautta, mutta käyttämällä huolellisesti valittuja sanoja he voivat ehkä vapauttaa psyykkisten vaikeuksien keskellä kamppailevat tarpeettomasta huolestuneisuudesta ja stressistä. Vanhimmat saattaisivat ehkä aloittaa valikoimalla sopivia Vartiotorni- ja Herätkää!-lehden kirjoituksia, jotka käsittelevät henkisiä ja tunneperäisiä ongelmia. Näistä voidaan keskustella masentuneiden kanssa heidän auttamisekseen ymmärtämään omaa tilaansa paremmin. He ovat usein huojentuneita saadessaan tietää, että heidän ongelmansa johtuu fyysisestä epätäydellisyydestä eikä Jehovan suosion menetyksestä.

Henkisesti ahdistuneiden kanssa voi olla eittämättä vaikea olla tekemisissä; jotkut heistä saattavat melkoisesti kiihtyä. Mutta viisas vanhin muistaa, että ”leppeä vastaus taltuttaa kiukun”. (Sananlaskut 15:1) Kun hän varmistautuu siitä, että hänen puheensa on aina miellyttävää, se estää häntä vaikeuttamasta tarpeettomasti tilannetta. (Kolossalaisille 4:6) Esimerkiksi joku skitsofreniaa poteva veli saattaa väittää kuulevansa ääniä.a Tri E. Fuller Torrey huomauttaa: ’On haitallista yrittää saada jakomielitautisia luopumaan harhakäsityksistään. Sellaiset yritykset johtavat usein erimielisyyteen ja vihastumiseen. Sen sijaan että kiistelisit, totea vain yksinkertaisesti olevasi eri mieltä.’ Toisin sanoen vanhimmat voivat kärsivällisesti selittää, että vaikka nuo äänet tuntuvat todellisilta, todennäköisesti hänen ajatuksensa vain tekevät hänelle tepposia.

Tehokas Raamatun käyttö voi myös tuottaa erinomaisia tuloksia. (Heprealaisille 4:12) Jos sairas esimerkiksi pelkää järjettömästi sitä, että Jumala on hylännyt hänet, osoita ystävällisesti myötätuntoa hänen pelkoaan kohtaan. Muistuta häntä kuitenkin samalla kärsivällisesti lunnaiden voimasta käyttämällä esimerkiksi sellaisia raamatunkohtia kuin Psalmi 103:8–14 ja 1. Johannes 2:1, 2. Pietarin 1. kirjeen 5:6, 7 ja Roomalaisten 8:26, 27 saattavat auttaa häntä ymmärtämään, että Jumala ’huolehtii hänestä’ ja kuulee hänen rukouksensa, vaikka hänen olisikin vaikea ilmaista tunteitaan sanoin. Jaakobin 5:14:ssä esitetyn periaatteen mukaan vanhimmat voivat sitten rukoilla ahdistuneen kanssa.

Entä jos psyykkisestä sairaudesta kärsivällä on taipumusta hermostua vähäpätöisistä asioista? Häntä voidaan muistuttaa siitä Raamatun neuvosta, ettei tule olla ”kovin vanhurskas”. (Saarnaaja 7:17) Joku saattaa hyötyä Filippiläiskirjeen 4:8:ssa olevasta kannustuksesta, joka voi auttaa häntä taistelemaan moraalittomia ajatuksia vastaan. Joku toinen taas ei ehkä hyväksy vajavaisuuksiaan ja saattaa masentua, koska hänen sairautensa rajoittaa hänen kristillistä toimintaansa. Matteuksen 13:23:n ja Luukkaan 21:1–4:n kaltaisia raamatunkohtia voidaan käyttää hänen auttamisekseen ymmärtämään, että vaikka olosuhteemme saattavat rajoittaa sitä, mitä voimme tehdä, Jehova arvostaa suuresti ponnistelujamme.

Kun vanhimmilla on raamatullisesti valmennettu kieli, he voivat todellakin tehdä paljon henkisesti ahdistuneiden uskovien tovereidensa auttamiseksi ja lohduttamiseksi. Eräs sisar, jolla oli mielenterveysongelmia, sanoi: ”Pidän todella arvossa sitä, mitä Jesajan 32:2:ssa sanotaan seurakunnan vanhimmista. He olivat aina saapuvilla käytännöllisine neuvoineen silloin, kun tarvitsin heitä.”

Kokoukset ja kenttäpalvelus

Psyykkisistä vaikeuksista kärsivällä on yhä hengellisiä tarpeita. (Matteus 5:3) Hengellisesti vahvana pysyminen on tosiaankin merkinnyt joko elämää tai kuolemaa joillekuille. Irene, joka kärsi skitsofreniasta 30 vuotta, muistelee: ”Toisinaan olin aivan sekaisin. Mutta totuus oli alati mielessäni – raudan lujana. Se esti minua riistämästä henkeä itseltäni!”

Siinä määrin kuin on käytännössä mahdollista, sairasta tulisi siksi rohkaista osallistumaan saarnaamistyöhön ja olemaan läsnä kokouksissa eikä ’eristäytymään’. (Sananlaskut 18:1, UM) Eräs sisar kertoo, miltä hänestä tuntui psyykkisen sairautensa vuoksi: ’Olin vakuuttunut siitä, että olin tehnyt anteeksiantamatonta syntiä Jumalaamme Jehovaa vastaan. Sen vuoksi otin kaiken kokouksissa kuulemani irralleen asiayhteydestä. Paheksuttiinpa mitä tahansa, sovelsin sen aina itseeni.’ Mutta hän jatkoi sinnikkäästi kokouksissa käymistä ja kuuli lopulta puheen, joka auttoi häntä voittamaan sen harhakuvitelmansa, että Jumala oli hylännyt hänet.

Entä sitten jos vakavasti sairas tulee levottomaksi ja häiritsee seurakunnan kokouksia tai kenttäpalvelusta? Psyykkisesti sairas ei ole todennäköisesti tahallaan ilkeä, vaan sekavat ajatukset ovat vain saaneet hänet pois tolaltaan. Siitä huolimatta tämä voi olla koettelevaa kaikille asianosaisille. Jos häiriö on vähäistä tai harvinaista, seurakunta todennäköisesti osoittaa pitkämielisyyttä. (Kolossalaisille 3:12, 13) Muussa tapauksessa saattaa olla tarpeellista ehdottaa, että potilas istuu sellaisessa paikassa, missä mahdollinen levottomuus aiheuttaa vähiten hämminkiä. Voidaan myös tehdä rakkaudellisia järjestelyjä, jotta tällainen ystävä pysyisi aktiivisena saarnaamistyössä. Voidaan ehkä huolehtia siitä, että hänen mukanaan on aina kypsä, arvostelukykyinen julistaja tai että hän on mukana Raamatun kotitutkisteluissa, missä hänen tilansa ymmärretään ja sitä suvaitaan.

Mutta toisinaan henkilön käytös voi muuttua järkyttäväksi, moitittavaksi tai vaarallisen hillittömäksi. Ehkä tämä sairas yksilö on lakannut ottamasta hänelle määrättyjä lääkkeitä ja tarvitsee voimakasta kannustusta palatakseen normaaliin lääkitykseensä. Mutta ellei vastakaikua ilmene tai jos henkilön levoton toiminta jatkuu, voi olla tarpeellista rajoittaa hänen kokouksissa käymistään ja kenttäpalvelukseen osallistumistaan järjestyksen säilyttämiseksi. (1. Korinttolaisille 14:40) Vanhinten tulisi ystävällisesti kertoa sairaalle, että häntä ei ole tuomittu uskottomaksi, mutta että hänen sairautensa yksinkertaisesti rajoittaa sitä, mitä hän voi tehdä. ’Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi hänen työnsä’, ja Jumala ymmärtää hänen rajoituksensa. (Heprealaisille 6:10) Säännölliset paimennuskäynnit auttavat tällaista yksilöä pitämään yllä hengellisyyttään, kunnes hänen tilansa kohenee.

Toisten perheenjäsenten auttaminen

Psyykkiset sairaudet saavat aikaan paljon vahinkoa perheissä. ”Se on ollut musertavaa”, sanoo muuan veli, jonka täysikasvuisella pojalla on vakava psyykkinen sairaus. ”Kuluu päivä toisensa jälkeen ilman, että minkäänlaista huojennusta olisi näköpiirissä”, hänen vaimonsa lisää. ”Se on vaikuttanut avioliittoomme, koska toisinaan huomaamme riitelevämme keskenämme.” Kuvittelehan myös tuskaa, joka koituu siitä, että näkee aviopuolison joutuvan psyykkisen sairauden uhriksi. Eräs veli kertoo: ”Vaimoni luokitellaan ’vainoharhaiseksi skitsofreenikoksi’. Hän kuulee ääniä ja kieltäytyy hoitokuurista, koska hän luulee sen ’myrkyttävän’ hänet. Hän ei usko, että minä olen hänen aviomiehensä, eikä hän suostu lähtemään palvelukseen tai kokouksiin.” Miten voimme auttaa tällaisten sairaiden perheitä?

Paavali sanoi: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille.” (1. Tessalonikalaisille 5:14) Olisi julmaa karttaa tai olla välittämättä kristityistä tovereista, jotka tekevät kovasti työtä huolehtiakseen psyykkisesti sairaasta perheenjäsenestä. ”Ottakaa – – toinen toisenne tervetulleina vastaan”, sanoi Paavali. (Roomalaisille 15:7) Kristillisissä kokouksissa meillä on tilaisuus tehdä niin lämpimällä tavalla sekä ilmaista rakkautta ja arvostusta niitä kohtaan, jotka ’harjoittavat jumalista antaumusta omissa huonekunnissaan’. – 1. Timoteukselle 5:4.

Vanhimmat voivat lisäksi paimennuskäynneillä rohkaista tällaisessa tilanteessa olevia pitämään edelleen perhetutkistelua, käymään jatkuvasti kokouksissa ja pysymään toimeliaina Valtakunnan saarnaajina. Mutta jos he tarvitsevat aineellista ja käytännöllistä apua, seurakunnan tulisi tehdä muutakin kuin vain sanoa: ”Pysytelkää lämpiminä ja hyvin ravittuina.” (Jaakob 2:16) Perhe voi tarvita apua kokouksiin pääsemisessä. Jotkut saattavat kenties pystyä auttamaan heitä kertyvien sairaanhoitoon liittyvien kulujen maksamisessa. (1. Johannes 3:17, 18) Sellaista rakkaudellista huolehtimista arvostetaan todella! Erään psyykkisesti sairaan sisaren aviomies sanoo: ”Seurakunta tietää ongelmastamme, ja ystävät osoittavat erittäin rakkaudellisesti, että he välittävät.”

Nuhteettomuuden säilyttäminen

”Koko luomakunta yhdessä huokailee ja on jatkuvassa tuskassa tähän saakka”, sanoi Paavali. (Roomalaisille 8:22) Ja psyykkiset vaikeudet ovat vain yksi epätäydellisyyden perinnön tuottamista tuskallisista seurauksista. Lääkärit voivat olla jossain määrin avuksi. Mutta monilla, jotka ovat etsineet heidän apuaan, on ollut samanlainen kokemus kuin sillä naisella Jeesuksen päivinä, joka oli ”kärsinyt paljon monen lääkärin hoidossa ja kuluttanut kaikki varansa eikä ollut hyötynyt mitään, vaan pikemminkin käynyt huonommaksi”. – Markus 5:26.

Monien täytyy siis oppia elämään ongelmiensa kanssa odottaen todellisen huojennuksen tulevan Jumalan uudessa maailmassa. (Ilmestys 21:3, 4) ”Kiitä Herraa, – – joka – – parantaa kaikki sinun sairautesi”, huudahti psalmista. (Psalmi 103:2, 3) Sillä välin pääasiallisena huolenaiheenamme tulisi olla – ei täydellisen henkisen tai fyysisen terveyden saaminen – vaan nuhteettomuutemme todistaminen. (Psalmi 26:11; vrt. 1. Korinttolaisille 7:29–31.) Mielenterveyshäiriöt saattavat tehdä tämän vaikeaksi. Mutta monet Paavalin kaltaiset Jumalan palvelijat ovat palvelleet uskollisesti ”piikki lihassaan”. (2. Korinttolaisille 12:7) ”Olen oppinut, ettei yksikään lääkäri eivätkä edes veljet voi parantaa minua”, sanoo muuan henkisesti sairas. ”Mutta olen oppinut luottamaan Jehovaan.” Psyykkisesti ahdistuneet voivat luottaa myös rakkaudellisiin veljiin ja sisariin, jotka kärsivällisesti puhuvat ”hengellisiä sanoja” lohduttaakseen ja tukeakseen heitä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 21]

Rakkaudellisten vanhinten ”hengellisillä sanoilla” voi olla suuri merkitys ahdistuneiden auttamisessa