Kotiopetus – sopiiko se teille?

”ERIKOISUUS, josta on tullut kansanliike.” Näin kuvaili Time-lehti hiljattain Yhdysvaltain kotiopetusilmiötä. Tätä voimistuvaa suuntausta kannattavat vanhemmat uskovat, että lapsi voi saada parasta koulutusta kotinsa olohuoneessa, ei perinnäisessä luokkahuoneessa.

Vaikka jotkut pitävät kotiopetusta edelleenkin erikoisuutena tai jopa kumouksellisena asiana, se saa joka vuosi lisää kannattajia. Tutkijat sanovat, että kotiopetusta antavien määrä on kasvanut vuosien 1970 ja 1990 välisenä aikana 15000:sta 500000:een. Jotkut kotiopetuksen puolestapuhujat väittävät, että Yhdysvalloissa on tällä hetkellä yli miljoona perhettä, joissa lapset koulutetaan kotona.

Kotiopetusta antavien vanhempien tukiryhmiä on putkahtanut esiin myös Australiassa, Englannissa, Japanissa, Kanadassa, Saksassa ja Uudessa-Seelannissa, mikä osoittaa, että kiinnostus kotiopetukseen kasvaa kaikkialla maailmassa.

Miksi niin monet vanhemmat päättävät kouluttaa lapsensa kotona? Miten tehokasta kotiopetus on? Kannattaako teidän perheenne ottaa tämä vaihtoehto huomioon?

Pohjimmiltaan kotiopetus ei ole niin mullistava ajatus kuin miltä se vaikuttaa. ”Koulutusta annettiin alun perin kotona, ei koulussa”, sanovat Raymond ja Dorothy Moore kirjassaan Home-Spun Schools. ”Viime vuosisadan loppupuolelle asti useimmat niistä lapsista, jotka menivät kouluun, aloittivat koulunkäynnin kaksitoistavuotiaana tai sitä vanhempana.”

Sellaiset huomattavat henkilöt kuin George Washington, Abraham Lincoln, Thomas Jefferson, Thomas Edison ja Albert Einstein koulutettiin kotona. Yhdysvalloissa oppivelvollisuuslait saatettiin voimaan vasta 1800-luvun lopulla. Kirjailija ja kotiopetusta antava äiti Kerri Bennett Williamson sanookin, että kotiopetus ei ole vain viimeaikainen muotiilmiö vaan ”vanha koulutuskäytäntö”. Raamatun aikoina useimmat ihmiset tosiaankin koulutettiin kotona.

Miksi koulutusta annetaan kotona

National Catholic Reporter -sanomalehdessä arvioidaan kiinnostavasti, että 50–90 prosenttia niistä yhdysvaltalaisista vanhemmista, jotka antavat kotiopetusta, toimii näin uskonnollisista syistä. Yleensä nämä vanhemmat ovat sitä mieltä, että heidän lapsensa altistuvat koulussa ateismin vaikutukselle, ja he haluavat suojella lapsiaan. ”Kotiopetusliikkeen selkäranka on kristillisfundamentalistinen yhteisö, joka uskoo, että uskontoa solvataan tai se sivuutetaan luokkahuoneessa”, sanotaan Time-lehdessä.

Jotkut vanhemmat ovat ottaneet lapsensa pois julkisista kouluista suojellakseen heitä joutumasta nuorella iällä alttiiksi moraalittomuuden turmeleville vaikutuksille. ”Kouluissa esiintyvän moraalittomuuden vuoksi tilanne oli riistäytymässä käsistä”, sanoi muuan kristitty mies, joka päätti useita vuosia sitten kouluttaa vaimonsa kanssa heidän lapsensa kotona. ”Olimme huolissamme lapsistamme ja siitä ikävästä tilanteesta, joka koulussa vallitsi.”

Toisinaan vanhemmat valitsevat kotiopetuksen pikemminkin opetuksellisten kuin aatteellisten syiden vuoksi. He ovat lopen kyllästyneitä niihin ongelmiin, jotka vallitsevat monissa julkisissa kouluissa: luokat ovat ylisuuria, opetuksen taso on alhainen ja koulunkäynti on turvatonta. Pettyneinä kouluissa annettavan opetuksen vaatimattomiin tuloksiin he uskovat voivansa auttaa lapsiaan enemmän kiinnittämällä heihin jakamatonta huomiota. Tähän kotiopetus antaa mahdollisuuden.

Kirjassa Home Schools: An Alternative selitetään, miksi jotkut suosivat kotiopetusta: ”[Kotiopetusta antavat] vanhemmat voivat keskittyä lapsiinsa sataprosenttisesti – – He voivat omistaa kaiken huomionsa oman lapsensa opettamiseen.”

Onko se tehokasta?

Kotiopetusta kannattavat sanovat, että lapset oppivat kotona tehokkaammin, sillä oppitunnit nivoutuvat perheen päivittäisiin askareisiin. ”Monet perheet käyttävät aluksi matematiikan oppikirjaa, mutta huomaavat myöhemmin, että oppiminen voi tapahtua jokapäiväisten kokemusten kautta”, kirjoittaa Jane A. Avner School Library Journal -lehdessä. ”Esimerkiksi ostosten tekeminen ja sekkitilin tapahtumien seuraaminen voivat auttaa heidän oppilaitaan ymmärtämään, miten raha-asioita tulee hoitaa, kun taas matematiikan alkeet voidaan opettaa erinomaisesti kodin korjaustöiden yhteydessä.”

Miten tehokkaaksi kotiopetus on osoittautunut? Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että yhdenmukaistetuissa kokeissa kotiopetusta saavien oppilaiden arvosanat ovat kansallista keskitasoa tai sitä korkeampia. Tällaiset tulokset eivät kuitenkaan välttämättä todista sitä, että kotiopetus on tehokkaampaa kuin tavanomainen koulutus.

”Tämänhetkiset todisteet eivät ole vakuuttavia”, sanotaan kirjassa The Home School Manual. ”Suurin ongelma kaikissa näissä tutkimuksissa on se, että tutkijalla ei ole käytössään lähimainkaan kaikkien kotiopetusta saavien lasten koetuloksia.”

Ei ole ”oikeastaan mitään kokemusperäisiä todisteita”, jotka osoittaisivat aukottomasti, että kotiopetus on opetuksellisesti paras koulutusmenetelmä, selitetään The Home School Manual -kirjassa. ”Vaikka kotiopetusta saavat lapset menestyvätkin tavallisesti hyvin, tarkoituksenmukaisen tutkimusohjelman pitäisi osoittaa, että erot eivät johdu muista syistä.”

Monet epäilevät yhä

Kotiopetusta myös arvostellaan. Monet koulutoimihenkilöt ovat sanoneet olevansa huolissaan kotiopetuksen vaihtelevasta tasosta. Time-lehdessä asia ilmaistiin seuraavasti: ”Hyvä tarkoitus ei merkitse sitä, että opetuksesta tulee automaattisesti hyvätasoista.”

Tästä syystä koulupiirit ovat toisinaan haluttomia yhteistyöhön tai peräti vihamielisiä, kun vanhemmat ilmoittavat aikeistaan opettaa lapsiaan kotona. Vaikka jotkin koulupiirit ovatkin viime vuosina pyrkineet läheisempään yhteistyöhön kotiopetusta antavien vanhempien kanssa, toiset opetusviranomaiset ovat yhä epäileviä. Sekä Yhdysvaltain peruskoulunrehtorien liitto että Yhdysvaltain opetusliitto ovat asettuneet vastustamaan kotiopetusta, koska ne pelkäävät, että jotkut vanhemmat eivät ehkä kykene antamaan riittävää kotiopetusta. Yhdysvaltain opetusliiton virallisen kannan mukaan ”kotiopetusohjelmat eivät voi antaa oppilaalle monipuolista oppimiskokemusta”.

Kotiopetuksen kannattajat sanovat, että vanhempien ei tarvitse olla oppineita ollakseen hyviä opettajia. ”Vanhempien ei tarvitse tietää vastausta kaikkiin lastensa kysymyksiin voidakseen kannustaa heitä etsimään itse niihin vastauksen”, sanotaan kirjassa Home Schooling — Answering Questions. Lapsia voidaan neuvoa käyttämään tarkoituksenmukaista lähdeaineistoa. Vanhemmat ja lapset voivat oppia yhdessä. Ja kun tarvitaan korkeampaa koulutusta tai asiantuntemusta, voidaan järjestää osa-aikaista yksityisopetusta palkkaa vastaan.

Arvostelijat väittävät lisäksi, että kotiopetusta saavat lapset elävät liian eristäytyneinä ikätovereistaan ja että he eivät ole normaalissa vuorovaikutuksessa näiden kanssa. Kannattajat kiistävät tämänkin päätelmän hyvin perustein. ”Nämä lapset eivät elä sosiaalisesti eristäytyneinä”, sanoi erään kotiopetusta tutkivan yhdysvaltalaisen laitoksen johtaja Brian Ray. ”Kotiopetusta saavat lapset tekevät opintoretkiä eläintarhaan tai taidemuseoon. He leikkivät muiden lasten tavoin kotinsa lähellä. Sellainen käsitys, että he ovat kaappiin lukittuina aamukahdeksasta iltakymmeneen, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.”

Sopiiko se teille?

Kotiopetus vaatii ”paitsi rohkeutta myös sitkeyttä, kekseliäisyyttä ja lujia hermoja”, sanotaan Christianity Today -lehdessä. Jos harkitsette kotiopetuksen aloittamista, ajatelkaa realistisesti, mitä siihen sisältyy. Vaaditaan uutteruutta ja hyviä järjestelyjä, jotta sekä kotitöistä ja muista perhevelvollisuuksista että lasten päivittäisestä koulutusohjelmasta voitaisiin huolehtia. ”Työtä voi olla niin paljon, että tekee mieli luovuttaa”, sanoi Brian Ray. ”Se on hyvin vaativaa.”

Perehtykää seuraavaksi maanne kotiopetuslakeihin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kotiopetus on laillista kaikissa 50 osavaltiossa, mutta säännöissä esiintyvät vaatimukset vaihtelevat huomattavasti. Joissakin paikoissa riittää, että kotiopetuksesta ilmoitetaan koulutoimentarkastajalle ja täytetään sitä koskeva lomake. Toisissa osavaltioissa kotiopetusta antavalla täytyy olla opettajan pätevyys. Ottakaa selvää paikallisista menettelytavoista täyttääksenne kaikki lain vaatimukset.a

Laskekaa sitten kustannukset. Opetusaineiston hankkiminen on kotiopetuksen suurimpia haasteita – varsinkin jos rahaa on niukalti. ”Olette helppo saalis opetusmateriaalin hankkijoille”, varoitetaan A Survivor’s Guide to Home Schooling -kirjassa.

Vaikka joidenkin hankkijoiden kotiopetusohjelmat ovat kohtuuhintaisia, toisten ohjelmat maksavat useita satoja tai tuhansia markkoja. Yhdenmukaistetut kokeet, jotka kotiopetusta saavien lasten on joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa suoritettava vuosittain, voivat kukin maksaa peräti 50 dollaria (250–300 markkaa). Vuodesta toiseen tarvitaan uusia oppi- ja harjoituskirjoja sekä muuta uutta opetusmateriaalia, joten on välttämätöntä laatia kotiopetuksen kustannusarvio.

Kaikki vanhemmat eivät tietenkään halua tai voi käyttää niin paljon aikaa, voimia ja rahaa kuin asiantuntijoiden mukaan on tarpeellista, jotta kotiopetus tuottaisi hyviä tuloksia. ”Kotiopetus ei sovi kaikille”, sanoi eräs 14-vuotias tyttö, joka alkoi saada kotiopetusta seitsemän vuoden ikäisenä. ”Tarvitaan oikeat olosuhteet, oikeat asenteet ja oikeat vanhemmat.” Vanhemmalta ja lapselta vaaditaan lisäksi itsekuria. Edellä lainattu mies sanoi, että ”asiaan täytyy paneutua tosissaan”, jotta kotiopetus onnistuisi. Hän jatkoi: ”Todellinen haaste on se, että kykenee omistamaan sille riittävästi aikaa ja saattamaan sen päätökseen.”

Innokkaimmatkin kotiopetuksen kannattajat myöntävät, että kotiopetus on toisinaan tehotonta tai jopa vastuutonta. Kotiopetusyrityksiä epäonnistuu joka vuosi, minkä vuoksi niissä mukana olleet lapset eivät ole kovinkaan hyvin valmistautuneita niihin koulutusta koskeviin haasteisiin, jotka ovat heidän edessään.

Vanhempien ei tulisi myöskään erehtyä luulemaan, että kotiopetuksen ansiosta heidän lapsensa eivät joudu lainkaan tekemisiin moraalittomuuden kanssa, jota esiintyy julkisissa kouluissa. Kukaan ei voi välttää täysin kosketuksia maailmaan. Koulunkäynnin lisäksi lapsen ajattelua muovaavat monet muut seikat, muun muassa vanhempien esimerkki, seura, ajanviete sekä Raamatun tutkiminen itsekseen ja perheen kanssa. Jollei kaikilla näillä alueilla anneta uutteraa valmennusta, mikään koulutusmenetelmä ei johda menestykseen, kun on kyse kristittyjen lasten kasvattamisesta.

Joistakin vanhemmista tosin tuntuu siltä, että kotiopetus on myötävaikuttanut heidän lastensa hengelliseen edistykseen. Mutta ei pitäisi unohtaa, että myös monet julkisia kouluja käyvät kristityt nuoret edistyvät hyvin hengellisesti. Vanhemmat ovat monesti saaneet hyviä tuloksia, kun he ovat olleet läheisessä yhteistyössä koulupiirinsä kanssa taatakseen lapsilleen hyvätasoisen opetuksen.

Vanhemmat ovat viime kädessä vastuussa siitä, että heidän lapsensa saavat sopivaa koulutusta ja valmennusta, ja heidän täytyy itse päättää, millainen koulutus hyödyttää heidän perhettään eniten. Harkitkaa siis huolellisesti kaikkia näkökohtia ennen kuin päätätte, oletteko valmiita ottamaan vastaan haasteen kouluttaa lapsianne kotona.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 12]

”Lapsilla pitää olla lukujärjestys, aivan niin kuin heillä koulussakin olisi.”

C. F. L., isä, joka koulutti tytärtään kotona

[Kuvat s. 10]

Vain sinä voit ratkaista, kumpi on parempi lapsellesi – käydä julkista koulua vai saada kotiopetusta