Hyvän uutisen suojeleminen lain keinoin

NIIN kauan kuin ihmiset ovat rakentaneet kaupunkeja, he ovat pystyttäneet muureja. Varsinkin entisaikoina nämä varustukset olivat suojakeino. Muurin harjalta puolustajat saattoivat suojella sitä, niin etteivät hyökkääjät voineet murtaa siihen aukkoa eivätkä kaivaa maata sen alta. Sen lisäksi, että kyseisen kaupungin asukkaat saivat suojan, usein myös sen lähikaupunkien asukkaat löysivät turvapaikan sen muurien sisäpuolelta. (2. Samuelin kirja 11:20–24; Jesaja 25:12.)

Samalla tavoin Jehovan todistajat ovat rakentaneet suojamuurin, juridisen muurin. Tätä muuria ei ole pystytetty eristämään todistajia muusta yhteiskunnasta, sillä Jehovan todistajat ovat tunnetusti seurallisia, ulospäin suuntautuneita ihmisiä. Sen sijaan se vahvistaa kaikkien ihmisten perusvapauksien laillisia takeita. Samalla se suojelee Jehovan todistajien laillisia oikeuksia, niin että he voivat jatkaa vapaasti palvontaansa. (Vrt. Matteus 5:14–16.) Tämä muuri turvaa heidän palvontatapansa ja oikeutensa saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Mikä tämä muuri on, ja miten se on rakennettu?

Juridisen suojamuurin rakentaminen

Vaikka Jehovan todistajilla on useimmissa valtioissa uskonnonvapaus, he ovat joutuneet joissakin maissa epäoikeudenmukaisen hyökkäyksen kohteiksi. Kun heidän vapautensa palvoa kokoontumalla yhteen tai saarnaamalla talosta taloon on asetettu kyseenalaiseksi, he ovat vieneet asian oikeuteen. Kautta maailman on ollut tuhansia todistajiin liittyneitä oikeudenkäyntejä.a Kaikkia ei ole voitettu. Mutta kun todistajat ovat hävinneet alemmissa oikeusasteissa, he ovat usein hakeneet muutosta ylemmistä. Millaisin tuloksin?

Tämän 1900-luvun vuosikymmeninä monien maiden tuomioistuimissa saadut voitot ovat vahvistaneet päteviä ennakkotapauksia, joihin Jehovan todistajat ovat sittemmin vedonneet. Muurin rakentamiseen käytettävien tiilien tai kivien tavoin nämä suotuisat päätökset muodostavat juridisen suojamuurin. Tämän ennakkotapausten muurin harjalta todistajat ovat jatkaneet taistelemista uskonnonvapauden puolesta voidakseen harjoittaa edelleen palvontaansa.

Ajatellaanpa esimerkiksi tapausta Murdock vastaan Pennsylvanian osavaltio, joka ratkaistiin Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa 3. toukokuuta 1943. Jutussa herätetty kysymys kuului: pitäisikö Jehovan todistajien hankkia kulkukauppalupa voidakseen levittää uskonnollista kirjallisuuttaan? Jehovan todistajat pitivät kiinni siitä, ettei heiltä tulisi vaatia sitä. Heidän saarnaamistyönsä ei ole – eikä ole koskaan ollut – kaupallista. Heidän tavoitteensa ei ole hankkia rahaa, vaan saarnata hyvää uutista. (Matteus 10:8; 2. Korinttilaisille 2:17.) Murdock-päätöksessä oikeus oli yhtä mieltä todistajien kanssa, sillä se tuli siihen tulokseen, että on perustuslain vastaista vaatia maksamaan lupa- eli lisenssiveroa ennen kuin saisi levittää uskonnollista kirjallisuutta. Tämä päätös muodostui tärkeäksi ennakkotapaukseksi, ja todistajat ovat sen jälkeen lukuisissa tapauksissa vedonneet menestyksellisesti siihen. Murdock-päätös on osoittautunut jykeväksi tiileksi juridisessa suojamuurissa.b

Tällaiset tapaukset ovat paljolti suojelleet kaikkien ihmisten uskonnonvapautta. Julkaisussa University of Cincinnati Law Review sanottiin todistajien merkittävästä panoksesta kansalaisten perusoikeuksien puolustamisessa Yhdysvalloissa: ”Jehovan todistajat ovat vaikuttaneet suuresti perustuslain kehittymiseen erityisesti laajentamalla suojaa, jonka se tarjoaa puhevapaudelle ja uskonnonvapaudelle.”

Muurin lujittaminen

Jokainen oikeustaistelussa saatu voitto vahvistaa muuria. Tarkastellaanpa muutamia 1990-luvulla tehtyjä päätöksiä, jotka ovat hyödyttäneet sekä Jehovan todistajia että kaikkia vapautta rakastavia ihmisiä kautta maailman.

Kreikka. Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin vahvisti 25. toukokuuta 1993 erään Kreikan kansalaisen oikeuden opettaa uskonkäsityksiään toisille. Tapaus koski silloin 84-vuotiasta Minos Kokkinakisia. Vuodesta 1938 lähtien hänet oli Jehovan todistajana pidätetty yli 60 kertaa, häntä oli vaadittu tulemaan kreikkalaisten tuomioistuinten eteen 18 kertaa, ja hän oli ollut vankilassa yli kuusi vuotta. Hänet oli yleensä tuomittu sellaisen 1930-luvulla hyväksytyn Kreikan lain nojalla, joka kieltää käännytystyön – lain, jonka vuoksi Jehovan todistajia pidätettiin lähes 20 000 kertaa vuosina 1938–92. Edellä mainittu eurooppalainen tuomioistuin antoi päätöksen, jonka mukaan Kreikan hallitus oli loukannut Kokkinakisin uskonnonvapautta, ja myönsi hänelle 14 400 dollaria (noin 80 000 markkaa) vahingonkorvausta. Päätöksessään tuomioistuin katsoi, että Jehovan todistajat ovat tosiaan ”tunnettu uskonto”. (Ks. Vartiotorni 1.9.1993 s. 27–31.)

Meksiko. Heinäkuun 16. päivänä 1992 otettiin aimo harppaus uskonnonvapauden puolustamisessa Meksikossa. Tuona päivänä hyväksyttiin uskonnollisia yhdistyksiä ja julkista palvontaa koskeva laki. Tämän lain perusteella uskonnollinen ryhmä voi saada laillisen aseman uskonnollisena instituutiona suorittamalla tarvittavan rekisteröinnin. Aiemmin Jehovan todistajat olivat muiden tuon maan uskontojen tavoin olleet todellisuudessa olemassa mutta ilman laillista asemaa. Huhtikuun 13. päivänä 1993 todistajat anoivat rekisteröintiä. Iloksemme heidät rekisteröitiin laillisesti 7. toukokuuta 1993 nimillä La Torre del Vigía, A. R. sekä Los Testigos de Jehová en México, A. R., jotka molemmat ovat uskonnollisia yhdistyksiä. (Ks. Herätkää! 22.7.1994 s. 12–14.)

Brasilia. Vuoden 1990 marraskuussa Brasilian sosiaaliturvainstituutti (INSS) ilmoitti Vartiotorni-seuran haaratoimistolle, että vapaaehtoisia sananpalvelijoita, jotka työskentelevät Betelissä (Jehovan todistajien haaratoimistotilojen nimi), ei enää pidettäisi uskonnollisina sananpalvelijoina ja että he tulisivat siksi Brasilian työlainsäädännön piiriin. Todistajat hakivat muutosta päätökseen. Kesäkuun 7. päivänä 1996 lainopillinen neuvonantaja oikeusministerin toimistosta Brasíliasta ilmoitti päätöksestä, joka vahvisti Betelissä toimivien sananpalvelijoiden aseman laillisen uskonnollisen järjestön kokoaikaisina vapaaehtoistyöntekijöinä, ei ansiotyöntekijöinä.

Japani. Japanin korkein oikeus langetti 8. maaliskuuta 1996 päätöksen koulutusta ja uskonnonvapautta koskevassa asiassa – jokaisen Japanissa asuvan hyödyksi. Oikeus päätti yksimielisesti, että Koben kaupungin teollisuustekninen opisto rikkoi lakia erottaessaan Kunihito Kobayashin siksi, että tämä kieltäytyi ottamasta vastaan valmennusta taistelutaidoissa. Tässä jutussa korkein oikeus teki ensi kertaa päätöksen uskonnonvapauden nojalla, jonka Japanin perustuslaki takaa. Tämä nuori todistaja katsoi Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa vuoksi, että nämä harjoitukset eivät olleet sopusoinnussa esimerkiksi sen Raamatun periaatteen kanssa, joka esitetään Jesajan 2:4:ssä: ”Heidän on taottava miekkansa auranvantaiksi ja keihäänsä vesureiksi. Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” Oikeuden päätös loi ennakkotapauksen tulevia juttuja varten. (Ks. Vartiotorni 1.11.1996 s. 19–21.)

Tokion ylioikeus teki 9. helmikuuta 1998 toisen tärkeän päätöksen, joka pysytti voimassa Misae Takeda -nimisen todistajan oikeuden kieltäytyä sellaisesta lääkärinhoidosta, joka ei ole sopusoinnussa ’veren karttamista’ koskevan Raamatun käskyn kanssa (Apostolien teot 15:28, 29). Tämä juttu on jätetty korkeimman oikeuden ratkaistavaksi, ja nähtäväksi jää, pysyykö ylioikeuden päätös voimassa.

Filippiinit. Filippiinien korkein oikeus teki 1. maaliskuuta 1993 päätöksen, jossa se asettui yksimielisesti Jehovan todistajien puolelle sellaisia todistajanuoria koskevassa jutussa, jotka oli erotettu koulusta sen vuoksi, että he kieltäytyivät kunnioittavasti tervehtimästä lippua.

Jokainen suotuisa oikeudenpäätös on kuin uusi kivi tai tiili, joka lujittaa paitsi Jehovan todistajien myös kaikkien ihmisten oikeuksia suojelevaa muuria.

Muurin suojeleminen

Jehovan todistajat on rekisteröity laillisesti 153 maassa, ja heillä on oikeus moniin vapauksiin samoin kuin muilla tunnustetuilla uskonnoilla. Oltuaan vuosikymmeniä vainon ja kiellon alaisuudessa Itä-Euroopassa ja entisessä Neuvostoliitossa Jehovan todistajat on nyt tunnustettu laillisesti esimerkiksi Albaniassa, Georgiassa, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Romaniassa, Slovakiassa, Tšekin tasavallassa, Unkarissa ja Valko-Venäjällä. Kuitenkin joissakin maissa nykyään, muun muassa joissakin Länsi-Euroopan maissa, joissa on pitkään vakiintuneet oikeusjärjestelmät, Jehovan todistajien oikeudet on asetettu vakavasti kyseenalaisiksi tai kielletty. Vastustajat yrittävät aktiivisesti ’suunnitella vaikeuksia säädöksen nojalla’ todistajia vastaan (Psalmit 94:20). Miten nämä reagoivat?c

Jehovan todistajat haluavat olla yhteistoiminnassa kaikkien hallitusten kanssa, mutta he haluavat myös laillisen vapauden jatkaa palvontaansa. He ovat lujasti vakuuttuneita siitä, että mitkä tahansa lait tai oikeudenpäätökset, jotka estäisivät heitä tottelemasta Jumalan käskyjä – mukaan luettuna käsky saarnata hyvää uutista – ovat pätemättömiä (Markus 13:10). Ellei asioita saada sovituksi, Jehovan todistajat ryhtyvät hyökkäykseen oikeusteitse ja käyttävät kaikkia tarpeellisia valituskeinoja hankkiakseen lain suojan Jumalalta saamalleen oikeudelle jatkaa palvontaansa. Jehovan todistajat luottavat täysin Jumalan lupaukseen: ”Mikään ase, joka valmistetaan sinua vastaan, ei menesty.” (Jesaja 54:17.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 21]

Jehovan todistajien oikeuksien puolustaminen

Jehovan todistajia vastaan nostettu vaino on johtanut siihen, että heitä on viety tuomarien ja hallitusviranomaisten eteen kaikkialla maailmassa (Luukas 21:12, 13). Vaivojaan säästämättä Jehovan todistajat ovat puolustaneet oikeuksiaan lain keinoin. Monien maiden tuomioistuimissa saatujen voittojen avulla on suojeltu Jehovan todistajien laillista vapautta, mukaan luettuna heidän oikeutensa

◻ saarnata talosta taloon ilman rajoituksia, joita asetetaan kulkukauppiaille (Murdock vastaan Pennsylvanian osavaltio, Yhdysvaltojen korkein oikeus, 1943; Kokkinakis vastaan Kreikka, Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin ECHR, 1993)

◻ kokoontua vapaasti palvomaan (Manoussakis ja muut vastaan Kreikka, ECHR, 1996)

◻ päättää, miten he voivat osoittaa omantuntonsa mukaisesti kunnioitusta lipulle tai muille kansallisille vertauskuville (Länsi-Virginian osavaltion kouluhallitus vastaan Barnette, Yhdysvaltojen korkein oikeus, 1943; Filippiinien korkein oikeus, 1993; Intian korkein oikeus, 1986)

◻ kieltäytyä sotapalveluksesta, joka loukkaa heidän kristillistä omaatuntoaan (Georgiadis vastaan Kreikka, ECHR, 1997)

◻ valita hoitoja ja lääkkeitä, jotka eivät loukkaa heidän omaatuntoaan (Malette vastaan Shulman, Ontario, Kanada, muutoksenhakutuomioistuin, 1990; Vartiotorni vastaan E.L.A., korkein oikeus, San Juan, Puerto Rico, 1995; Fosmire vastaan Nicoleau, New York, USA, muutoksenhakutuomioistuin, 1990)

◻ kasvattaa lapsensa Raamattuun perustuvien uskonkäsitystensä mukaisesti silloinkin, kun nämä uskonkäsitykset asetetaan kyseenalaisiksi lasten huoltoa koskevissa kiistoissa (St-Laurent vastaan Soucy, Kanadan korkein oikeus, 1997; Hoffmann vastaan Itävalta, ECHR, 1993)

◻ omistaa ja käyttää laillisia elimiä, jotka saavat samat verovapaudet kuin annetaan muiden tunnustettujen uskontojen elimille (Asukkaat vastaan Haring, New York, USA, muutoksenhakutuomioistuin, 1960)

◻ saada johonkin kokoaikaisen erikoispalveluksen muotoon nimitetyille sama suotuisa verokohtelu kuin annetaan muiden uskontojen kokoaikaisille uskonnollisille työntekijöille (Brasilian sosiaaliturvainstituutti, Brasília, 1996)

[Kuva s. 20]

Minos Kokkinakis vaimonsa kanssa

[Kuva s. 20]

Kunihito Kobayashi

[Kuvan lähdemerkintä s. 19]

The Complete Encyclopedia of Illustration/J. G. Heck