Jehovan todistajille voitto Kreikassa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJEENVAIHTAJALTA

KREETALAISESSA Gazin kylässä ortodoksisen kirkon pappi sanoi yhdessä saarnassaan: ”Jehovan todistajilla on sali aivan tässä meidän kylässämme. Tarvitsen tukeanne, jotta heistä päästäisiin eroon.” Eräänä iltana muutamaa päivää myöhemmin tuntemattomat ihmiset rikkoivat valtakunnansalin ikkunat ja ampuivat laukauksia salia kohti. Tämä nosti uskonnonvapautta koskevan kiistakysymyksen jälleen esiin Kreikassa.

Näiden tapahtumien vuoksi neljä paikallista Jehovan todistajaa – Kyriakos Baxevanis, Vassilis Hatzakis, Kostas Makridakis ja Titos Manoussakis – anoivat opetus- ja uskontoasiainministeriltä lupaa pitää uskonnollisia kokouksia. He toivoivat, että luvan saaminen takaisi poliisin suojeluksen. Näin helpolla tästä ei kuitenkaan päästy.

Pappi lähetti kirjeen turvallisuuspoliisin päämajaan Iraklioniin (Herakleion). Hän kiinnitti viranomaisten huomion seurakuntansa alueella olevaan Jehovan todistajien valtakunnansaliin ja pyysi, että todistajille asetettaisiin rajoituksia ja että heidän kokouksensa kiellettäisiin. Tämä johti poliisitutkintaan ja -⁠kuulusteluihin. Lopulta syyttäjä nosti rikoskanteen todistajia vastaan, ja asia vietiin oikeuteen.

Lokakuun 6. päivänä 1987 Iraklionin rikostuomioistuin vapautti neljä vastaajaa ja sanoi, että ”he eivät olleet syyllistyneet siihen, mistä heitä syytettiin, sillä uskonnon jäsenillä on oikeus pitää kokouksia – –, tähän ei tarvita lupaa”. Syyttäjä kuitenkin valitti päätöksestä kaksi päivää myöhemmin, ja juttu vietiin ylempään oikeusasteeseen. Helmikuun 15. päivänä 1990 tämä tuomioistuin antoi kyseisille todistajille kahden kuukauden vankeusrangaistuksen ja määräsi heidät maksamaan noin 450 markkaa sakkoa. Tämän jälkeen vastaajat hakivat asiaan muutosta valittamalla Kreikan korkeimpaan oikeuteen.

Maaliskuun 19. päivänä 1991 korkein oikeus hylkäsi valituksen ja pysytti päätöksen voimassa. Syyskuun 20. päivänä 1993, yli kaksi vuotta sen jälkeen, kun korkein oikeus oli antanut päätöksensä, poliisi sulki valtakunnansalin. Eräästä poliisin asiakirjasta käy ilmi, että Kreetan ortodoksinen kirkko oli tämän teon takana.

Tähän tilanteeseen päädyttiin siksi, että jotkin vuonna 1938 säädetyt lait, joiden avulla pyrittiin rajoittamaan uskonnonvapautta, ovat yhä voimassa Kreikassa. Niissä määrätään, että jos joku haluaa ylläpitää palvontapaikkaa, hänen täytyy saada siihen lupa opetus- ja uskontoasiainministeriöltä sekä paikalliselta ortodoksisen kirkon piispalta. Nämä ajastaan jälkeen jääneet lait ovat aiheuttaneet kymmenien vuosien ajan monia vaikeuksia Jehovan todistajille.

Uskonnonvapaus ja ihmisoikeudet

Kun nämä neljä todistajaa saivat tietää, että korkein oikeus oli pysyttänyt voimassa heitä koskevan päätöksen, he jättivät valituksen 7. elokuuta 1991 Strasbourgissa Ranskassa toimivalle Euroopan ihmisoikeuksien toimikunnalle. Valittajat sanoivat, että heitä koskeva päätös rikkoi 9. artiklaa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, joka suojelee ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta sekä oikeutta harjoittaa uskontoaan yksin tai yhteisössä toisten kanssa joko julkisesti tai yksityisesti.

Toukokuun 25. päivänä 1995 toimikunnan 25 jäsentä päättivät yksimielisesti, että Kreikka oli tässä tapauksessa rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artiklaa. He ilmoittivat, että kyseinen päätös oli ristiriidassa uskonnonvapauden hengen kanssa ja ettei se ollut välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa. Heidän päätöksessään sanottiin edelleen jutun hyväksyttävyyden osalta: ”Valittajat – – kuuluvat liikkeeseen, jonka uskonnolliset menot ja tavat tunnetaan laajalti ja hyväksytään monissa Euroopan maissa.” Lopulta toimikunta antoi jutun Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Jehovan todistajia ei voi pysäyttää

Juttu päätettiin käsitellä 20. toukokuuta 1996. Oikeussalissa oli yli 200 ihmistä, esimerkiksi paikallisen yliopiston opiskelijoita ja professoreita, toimittajia sekä useita kreikkalaisia, saksalaisia, belgialaisia ja ranskalaisia Jehovan todistajia.

Ateenan yliopiston emeritusprofessori ja todistajien asianajaja Phédon Vegleris sanoi, että se, miten Kreikan viranomaiset olivat toimineet tässä asiassa ja millaisia päätöksiä he olivat tehneet, ei rikkonut ainoastaan Euroopan ihmisoikeussopimusta vaan myös Kreikan perustuslakia. ”Tämä oikeusistuin joutuu siis harkitsemaan kansallista lakia ja sitä, miten sitä sovelletaan.”

Kreikan hallituksen asianajaja oli valtioneuvostoon kuuluva tuomari, joka ei käsitellytkään asiaan liittyviä tosiasioita vaan viittasi siihen, millaisen aseman ortodoksinen kirkko on ottanut Kreikassa ja miten läheiset siteet kirkolla on valtioon ja kansaan, sekä siihen väitteeseen, että muita uskontoja on tarpeen valvoa. Lisäksi hän sanoi, että vuodesta 1960 lähtien Jehovan todistajat ovat onnistuneet kasvattamaan määräänsä suuresti. Toisin sanoen ortodoksisen kirkon monopoliasemaa oli horjutettu!

Uskonnonvapautta vaalitaan

Päätös annettaisiin 26. syyskuuta. Ilmapiiri oli hyvin jännittynyt, varsinkin Jehovan todistajien keskuudessa. Oikeuden puheenjohtaja Rudolf Bernhardt luki ääneen päätöksen: oikeus, johon kuului yhdeksän tuomaria, oli yksimielisesti päättänyt, että Kreikka oli rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artiklaa. Lisäksi oikeus määräsi valittajille maksettavaksi noin 17000 dollaria (yli 75000 markkaa) vahingonkorvausta. Tärkeintä oli se, että päätöksessä esitettiin monia merkittäviä perusteita uskonnonvapauden puolesta.

Tuomioistuin totesi, että Kreikan laki sallii ”poliittisten, hallinnollisten ja kirkollisten viranomaisten kajota hyvin pitkälle vapauteen harjoittaa uskontoa”. Se lisäsi, että valtio hyödynsi menettelyä, jota vaadittiin luvan hankkimiseen, ”saadakseen aikaan joustamattomat, todella kahlehtivat olosuhteet, joissa eräiden ei-ortodoksisten liikkeiden, varsinkin Jehovan todistajien, oli vaikea noudattaa uskonkäsityksiään”. Tämä kansainvälinen tuomioistuin paljasti, miten ortodoksinen kirkko oli käyttänyt suunnitelmallisesti vihamielisiä menetelmiä monien vuosikymmenien ajan.

Tuomioistuin korosti, että ”ihmisoikeussopimuksessa taattu oikeus uskonnonvapauteen ei anna valtiolle missään määrin valtaa päättää, ovatko uskonkäsitykset tai ne tavat, joilla niitä ilmennetään, laillisia”. Se totesi myös, että ”Jehovan todistajat sopivat Kreikan lain edellyttämään määritelmään ’tunnettu uskonto’ – – Hallitus sitä paitsi myönsi tämän”.

Ei pelkkä pila

Muutaman seuraavan päivän aikana useimmat Kreikan johtavista sanomalehdistä kertoivat tästä tapauksesta. Kathimerini-lehden sunnuntainumerossa 29.9.​1996 todettiin: ”Vaikka Kreikan valtio yrittää kovasti sivuuttaa tämän asian ’pelkkänä pilana’, Strasbourgissa toimiva Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin on ’läimäyttänyt sitä kasvoille’, ja tämä on merkitty asianmukaisesti aikakirjoihin kansainvälisellä tasolla. Tuomioistuin muistutti Kreikkaa ihmisoikeussopimuksen 9. artiklasta, ja se tuomitsi yksimielisesti Kreikan lainsäädännön.”

Ateenalaisessa Ethnos-päivälehdessä 28.9.​1996 kirjoitettiin, että tämä eurooppalainen tuomioistuin ”tuomitsi Kreikan ja määräsi sen maksamaan vahingonkorvausta kansalaisilleen, jotka sattuvat epäonnekseen olemaan Jehovan todistajia”.

Yhtä valittajien asianajajista, Panos Bitsaxisista, haastateltiin eräässä radio-ohjelmassa, ja hän sanoi: ”Elämme vuotta 1996 – 2000-luvun kynnyksellä. On sanomattakin selvää, että hallintoviranomaisten ei pitäisi syrjiä, aiheuttaa vaikeuksia tai puuttua asioihin, kun on kyse uskonnonvapautta koskevasta perusoikeudesta. – – Hallituksella on nyt erinomainen tilaisuus tarkistaa menettelytapojaan ja lopettaa tämä järjetön syrjintä, joka ei palvele mitään tarkoitusta nykyaikana.”

Ratkaisu jutussa Manoussakis ja muut vastassaan Kreikka herättää toiveita siitä, että Kreikan valtio saattaa lainsäädäntönsä sopusointuun tämän eurooppalaisen tuomioistuimen päätöksen kanssa, jotta Kreikan Jehovan todistajat voisivat nauttia uskonnonvapaudesta hallintoviranomaisten, poliisin tai kirkon puuttumatta asioihin. Tämä on sitä paitsi jo toinen päätös, jonka tämä eurooppalainen tuomioistuin on tehnyt uskonnonvapautta koskevissa asioissa Kreikan oikeuslaitosta vastaan.a

On yleisesti tunnettua, että Jehovan todistajat tottelevat hallitsevia ”esivaltoja” kaikissa sellaisissa asioissa, jotka eivät ole ristiriidassa Jumalan sanan kanssa (Roomalaisille 13:​1, 7). Heistä ei ole mitään vaaraa yleiselle järjestykselle. He kannustavat julkaisuissaan ja julkisessa sananpalveluksessaan kaikkia olemaan lainkuuliaisia kansalaisia ja elämään rauhassa toisten kanssa. He ovat rehti ja yleisesti tunnustettu uskontokunta, jonka jäsenet ovat edistäneet merkittävällä tavalla lähimmäistensä hyvinvointia. Sillä että he pitävät päättäväisesti kiinni Raamatun korkeista moraalinormeista ja osoittavat lähimmäisenrakkautta, mikä käy ilmi erityisesti heidän raamatullisesta opetustyöstään, on ollut tervehdyttävä vaikutus niissä yli 200 maassa, joissa heitä on.

Toivottavasti tämän eurooppalaisen tuomioistuimen päätökset johtavat siihen, että Jehovan todistajat ja kaikki muut Kreikan uskonnolliset vähemmistöt voivat tulevaisuudessa nauttia suuremmasta uskonnonvapaudesta.

[Alaviite]

[Kuva s. 15]

Valtakunnansali, jonka poliisi sulki 20. syyskuuta 1993

[Kuva s. 15]

Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin, Strasbourg

[Kuva s. 16]

Asianosaiset Jehovan todistajat: T. Manoussakis, V. Hatzakis, K. Makridakis, K. Baxevanis