Eurooppalainen tuomioistuin oikaisee vääryyden

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KREIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

SOTAPALVELUKSEN suorittaminen on Kreikassa pakollista. Kaiken aikaa noin 300 Jehovan todistajaa on vankilassa aseistakieltäytymisen takia. Amnesty International katsoo heidän olevan mielipidevankeja, ja se on yhä uudelleen kehottanut toinen toistaan seuranneita Kreikan hallituksia vapauttamaan heidät ja laatimaan lakeja, jotka sallisivat heidän suorittaa vaihtoehtoista siviilipalvelusta.

Vuonna 1988 astui voimaan uusia lakeja, jotka vaikuttavat sotapalvelukseen. Niissä määrättiin muun muassa, että ”seuraavat henkilöt vapautetaan sotapalveluksesta, mikäli nämä niin haluavat: – – palvelukseen kutsutut, jotka ovat jonkin tunnustetun uskontokunnan sananpalvelijoita, munkkeja tai noviiseja”. Kreikan ortodoksisen kirkon sananpalvelijat vapautetaan aina suoraan ja helposti heidän kohtaamatta mitään ongelmia tai minkäänlaista perusoikeuksiensa loukkaamista. Soveltuisiko sama jonkin vähemmistöuskonnon sananpalvelijoihin? Tähän saatiin pian vastaus.

Vankilaan vastoin lakia

Vuoden 1989 lopussa ja 1990 alussa Dimitrios Tsirlis ja Timotheos Kouloumpas, jotka ovat Kreikan kristittyjen Jehovan todistajien Keskus-seurakunnan nimitettyjä sananpalvelijoita, jättivät anomukset oman sotilaspiirinsä esikuntaan sotapalveluksesta vapauttamiseksi. He liittivät anomuksiinsa asiakirjoja, jotka todistivat heidän toimivan sananpalvelijoina. Kuten odottaa saattoi, anomukset hylättiin sellaisin näennäisin perustein, että Jehovan todistajat eivät kuulu ”tunnettuun uskontokuntaan”.

Veljet Tsirlis ja Kouloumpas ilmoittautuivat omiin varuskuntiinsa, ja heidät pidätettiin syytettyinä niskoittelusta ja pantiin vankilaan. Sillä välin sikäläinen puolustuslaitoksen pääesikunta hylkäsi heidän anomuksensa, joissa he hakivat muutosta sotilaspiirien esikuntien päätöksiin. Sotilasviranomaiset esittivät perusteeksi sen, että Kreikan ortodoksisen kirkon pyhä synodi oli ilmoittanut heille, että Jehovan todistajien uskonto ei ole tunnustettu uskontokunta! Tämä oli vastoin useiden sellaisten siviilituomioistuinten päätöksiä, joissa oli todettu, että Jehovan todistajat ovat tunnettu uskontokunta.

Kreikan sotilasoikeuden tuomioistuimet vuorostaan totesivat Tsirlisin ja Kouloumpasin syyllisiksi niskoitteluun ja tuomitsivat heidät neljäksi vuodeksi vankilaan. Nämä kaksi veljeä valittivat päätöksistä ylempään sotilastuomioistuimeen, joka lykkäsi valitusten käsittelyä kolme kertaa eri syistä. Kullakin kerralla se kieltäytyi kuitenkin määräämästä muutoksenhakijoita vapautettavaksi väliaikaisesti vankilasta, vaikka Kreikan laki suo siihen mahdollisuuden.

Sillä välin eräässä toisessa oikeudenkäyntien sarjassa Kreikan korkein hallinto-oikeus mitätöi puolustuslaitoksen pääesikunnan päätökset sillä perusteella, että Jehovan todistajat todellakin kuuluvat tunnettuun uskontokuntaan.

Sinä 15 kuukauden aikana, jonka Tsirlisin ja Kouloumpasin täytyi olla Avlonan sotilasvankilassa, heitä kohdeltiin muiden vangittujen Jehovan todistajien tavoin erittäin epäinhimillisesti ja alentavasti. Eräässä tätä aikaa koskevassa raportissa puhuttiin ”niistä surkeista vankilaoloista, joissa – – [Jehovan todistaja -vangit] elävät, ja mainitaan pilaantunut liha ja hiirien hännät, joita usein tarjotaan ruoan kanssa, vierailuaikojen rajoittaminen johtoportaan mielijohteesta, tilanpuute, joka johtuu liian monien vankien ahtamisesta samaan selliin, ja se vielä paljon ankarampi kohtelu, jota saavat osakseen aseistakieltäytyjävangit”.

Lopulta ylempi sotilastuomioistuin vapautti veljet Tsirlisin ja Kouloumpasin syytteistä, mutta julisti samalla, ettei valtiolla ollut mitään velvollisuutta maksaa korvausta heille heidän vankeudestaan, ”koska tämä vankeus johtui anojien törkeästä piittaamattomuudesta”. Tämä herätti aiheellisia kysymyksiä lakimiespiireissä: Kuka oli vastuussa tuosta törkeästä piittaamattomuudesta? Todistajat vai sotilastuomioistuimet?

Veljet vapautettiin vankilasta saman tien, ja vihdoin he saivat vapautuksen armeijasta sillä perusteella, että he olivat sananpalvelijoita. Kun heidät vapautettiin, Amnesty International ilmoitti, että se ottaa päätöksen Dimitrios Tsirlisin ja Timotheos Kouloumpasin vapauttamisesta tervetulleena vastaan, ja ilmaisi toivovansa, että tulevaisuudessa Jehovan todistajien sananpalvelijat vapautettaisiin sotapalveluksesta sopusoinnussa Kreikan lain suomien mahdollisuuksien kanssa. Pian tämä toive kuitenkin murskaantuisi.

Vankilasta pois ja takaisin

Erään toisen Jehovan todistajien sananpalvelijan täytyi kestää hieman erilainen koettelemus samasta syystä. Syyskuun 11. päivänä 1991 Anastasios Georgiadis anoi samalla tavalla vapautusta sotapalveluksesta. Kuusi päivää myöhemmin sotilaspiirin esikunta ilmoitti hänelle, että hänen anomuksensa oli hylätty, ja syy oli jälleen se, ettei Kreikan ortodoksisen kirkon pyhä synodi tunnusta Jehovan todistajia tunnetuksi uskontokunnaksi. Ja tämä tapahtui huolimatta niistä selvistä päätöksistä, jotka Kreikan korkein hallinto-oikeus oli tehnyt Tsirlisin ja Kouloumpasin jutuissa!

Puolustuslaitoksen pääesikunnan kirjallisessa vastauksessa todettiin: ”Hallintoviranomaiset päätyivät kielteiseen ratkaisuun – – [Georgiadisin] anomusta koskevassa asiassa sen asiantuntijalausunnon perusteella, jonka antoi Kreikan kirkon pyhä synodi, joka ei katso Jehovan todistajien olevan tunnettu uskontokunta.” (Kursivointi meidän.)

Georgiadis meni Naupilonin varuskunnan leiriin 20. tammikuuta, ja hänet pantiin heti leirin rangaistusselliin. Myöhemmin hänet siirrettiin Avlonan sotilasvankilaan.

Maaliskuun 16. päivänä 1992 Ateenan sotilastuomioistuin vapautti Georgiadisin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun jokin Kreikan sotilastuomioistuimista tunnusti, että Jehovan todistajat ovat tosiaan tunnettu uskontokunta. Avlonan sotilasvankilan johtaja vapautti hänet heti mutta määräsi, että hänen oli ilmoittauduttava uudestaan palvelukseen 4. huhtikuuta Naupilonin sotilaspiiriin. Tuona päivänä Georgiadis kieltäytyi jälleen astumasta palvelukseen, ja taas häntä syytettiin niskoittelusta ja hänet pantiin toisen kerran vankilaan ja haastettiin oikeuteen.

Toukokuun 8. päivänä 1992 Ateenan sotilastuomioistuin vapautti hänet syytteestä tässä uudessa rikosasiassa mutta päätti, ettei hänelle tule maksaa hänen vankeudestaan mitään vahingonkorvausta. Georgiadis vapautettiin heti Avlonan sotilasvankilasta mutta määrättiin jo kolmannen kerran ilmoittautumaan palvelukseen Naupilonin sotilaspiiriin 22. toukokuuta 1992! Jälleen hän kieltäytyi astumasta palvelukseen, ja häntä syytettiin kolmannen kerran niskoittelusta ja hänet vangittiin.

Heinäkuun 7. päivänä 1992 korkein hallinto-oikeus kumosi syyskuussa 1991 tehdyn päätöksen sillä perusteella, että Jehovan todistajat tosiaan kuuluvat tunnettuun uskontokuntaan. Lopulta 27. heinäkuuta 1992 Georgiadis vapautettiin Tessalonikan sotilasvankilasta. Syyskuun 10. päivänä 1992 Tessalonikan sotilastuomioistuin vapautti Georgiadisin syytteestä mutta piti kiinni siitä, ettei hänellä ollut oikeutta saada vahingonkorvausta, koska hänen vangitsemisensa sanottiin jälleen johtuvan hänen törkeästä piittaamattomuudestaan.

Yleinen reaktio

Euroopan parlamentti kommentoi Georgiadisin juttua seuraavasti: ”Tässä tilanteessa on kyse Jehovan todistajien sananpalvelijoiden syrjimisestä, mitä tulee siihen periaatteeseen, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja heillä on oikeus saada osakseen samanlaista kohtelua.”

Sen mukaan, mitä Amnesty International totesi helmikuussa 1992, se ”uskoo, että – – [Anastasios Georgiadis] on vangittu yksinomaan sillä perusteella, että sotilasviranomaiset syrjivät Jehovan todistajien sananpalvelijoita, ja vaatii hänen vapauttamistaan viipymättä ja ehdoitta, koska hänet on vangittu omantunnonsyistä”.

Jopa sotilaslakimiehen, joka toimi syyttäjänä eräässä Georgiadisin oikeudenkäynnissä, oli pakko todeta: ”Yhteiskunnan kulttuurin kehityksen taso käy ilmi tavasta, jolla se käsittelee tiettyjä kansalaisiinsa liittyviä tilanteita. Jos me täällä Kreikassa haluamme kulttuurin kehityksen olevan sopusoinnussa eurooppalaisen mittapuun kanssa, jos haluamme edistyä, silloin meidän on mukauduttava kansainvälisiin säännöksiin ja päästävä eroon ennakkoluuloista. Alue, jolla tämä ilmenee selvimmin, on kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen. Todelliset tapahtumat ja hallintoviranomaisten menettelytavat osoittavat kuitenkin selvästi, että uskonnollisiin vähemmistöihin suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ja niitä kohtaan osoitetaan uskonnollista suvaitsemattomuutta. Käsillä oleva juttu on räikeä.”

Bristolista Englannista kotoisin oleva Euroopan parlamentin jäsen Ian White kirjoitti: ”Sellainen ajatus, että Jehovan todistajat eivät ole ’tunnettu uskontokunta’, hymyilyttäisi monia tässä maassa. Vaikka Jehovan todistajien määrä on suhteellisen vähäinen, varmasti heidät tunnetaan tässä maassa erittäin hyvin, ja he tekevät toistuvasti ovelta-ovelle-käyntejä.” Kreikassa saarnaa yli 26000 todistajaa, joten he ovat tuskin mikään tuntematon uskontokunta!

Kymmenhenkinen ryhmä Euroopan parlamentin jäseniä ilmaisi kirjallisesti närkästyksensä Georgiadisin jutun johdosta ja sanoi, että he olivat ”äärimmäisen yllättyneitä ja pahoillaan” siitä, miten ihmisoikeuksia loukataan Kreikassa.

Vetoaminen Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimeen

Saatuaan vapautuksen syytteistä ja päästyään sen jälkeen pois vankilasta kaikki kolme tämän uskonnollisen syrjinnän uhria tunsivat eettiseksi velvollisuudekseen vedota Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimeen. Vetoomuksen perusteena oli heidän laiton vangitsemisensa, joka itsessään osoittautui epäoikeudenmukaiseksi, ja heidän henkiset ja fyysiset kärsimyksensä samoin kuin ne suunnattomat moraaliset ja sosiaaliset seuraukset, jotka koituivat heidän toistuvasta ja pitkäaikaisesta vapaudenriistostaan. Näistä syistä he hakivat oikeudenmukaista ja sopivan suuruista vahingonkorvausta.

Euroopan ihmisoikeuksien toimikunta päätti yksimielisesti, että Tsirlisin ja Kouloumpasin tapauksissa oli kyse siitä, että heidän oikeuttaan nauttia henkilökohtaisesta vapaudesta ja turvallisuudesta oli rikottu, heidän vangitsemisensa oli laiton, heillä oli oikeus saada vahingonkorvausta ja heidän asiansa ei ollut saanut oikeudenmukaista tuomioistuinkäsittelyä. Toimikunta tuli samanlaiseen tulokseen Georgiadisin jutussa.

Vääryys oikaistaan

Asia käsiteltiin tuomioistuimessa 21. tammikuuta 1997. Oikeussalissa oli paljon väkeä, muun muassa paikallisen yliopiston opiskelijoita, toimittajia ja joukko Jehovan todistajia Kreikasta, Saksasta, Belgiasta ja Ranskasta.

Jehovan todistajien asianajaja Panos Bitsaxis puhui ”Kreikan viranomaisten jatkuvasta itsepäisyydestä ja peräänantamattomasta asenteesta olla tunnustamatta erään uskonnollisen vähemmistön [Jehovan todistajien] olemassaoloa”. Hän arvosteli Kreikan viranomaisia siitä, että he perustavat virallisen mielipiteensä Jehovan todistajista näiden päävastustajien – Kreikan ortodoksisen kirkon – näkemykseen! Hän jatkoi: ”Miten pitkälle tämä voi mennä? – – Ja miten kauan se voi jatkua?” Hän puhui ”kieltäytymisestä tunnustamasta tiettyä uskonnollista yhdyskuntaa, kieltäytymisestä joka näyttää järjettömältä, jos ajatellaan, miten suoraan, avoimesti ja vailla mitään perustetta se on vastoin lakia, vastoin maan korkeimman hallinto-oikeuden kymmeniä päätöksiä”.

Kreikan hallituksen edustaja vahvisti todeksi sen, että Kreikan viranomaiset ovat tosiaan ennakkoluuloisia, vaatimalla: ”Ei saa unohtaa, että käytännössä koko Kreikan väestö on kuulunut ortodoksiseen kirkkoon vuosisatojen ajan. Yksi luonnollinen seuraus siitä on se, että tämän kirkon organisaatio ja sen sananpalvelijoiden asema ja heidän roolinsa kirkossa ovat täysin selviä. – – Jehovan todistajien seurakunnan sananpalvelijoiden asema ei ole yhtä selvä.” Mikä ilmeinen tunnustus siitä, että uskonnollisia vähemmistöjä syrjitään Kreikassa!

Uskonnonvapautta puolustetaan

Tuomio julistettiin 29. toukokuuta. Oikeuden puheenjohtaja Rolv Ryssdal luki ääneen päätöksen. Oikeus, johon kuului yhdeksän tuomaria, päätyi yksimielisesti siihen, että Kreikka oli rikkonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5:ttä ja 6:tta artiklaa. Lisäksi oikeus määräsi valituksen tekijöille maksettavaksi 72000 dollaria (n. 360000 markkaa) vahingonkorvaukseksi ja kulujen peittämiseksi. Tärkeintä oli se, että päätöksessä esitettiin monia merkittäviä perusteita uskonnonvapauden puolesta.

Tuomioistuin totesi, että ”sotilasviranomaiset sivuuttivat räikeästi” sen tosiasian, että Kreikan korkeimman hallinto-oikeuden päätösten mukaan Jehovan todistajat tunnustetaan ”tunnetuksi uskontokunnaksi” Kreikassa. Se sanoi edelleen: ”Kyseisten viranomaisten peräänantamattomuus niiden kieltäytyessä tunnustamasta Jehovan todistajia ’tunnetuksi uskontokunnaksi’ ja seurauksena ollut piittaamattomuus valituksen tekijöiden oikeudesta vapauteen olivat syrjimistä, kun tilannetta verrataan siihen, miten Kreikan ortodoksisen kirkon sananpalvelijat saavat vapautuksen.”

Tapaus sai laajaa julkisuutta Kreikan median kautta. Athens News -lehti kirjoitti, että ’Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin suomii Kreikkaa Jehova-kanteen johdosta’. Päätös, joka annettiin jutussa Tsirlis ja Kouloumpas ja Georgiadis vastaan Kreikka, herättää toiveita siitä, että Kreikan valtio saattaa lainsäädäntönsä sopusointuun Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimen antaman tuomion kanssa, niin että Kreikan Jehovan todistajat voisivat nauttia uskonnonvapaudesta ilman hallinto- tai sotilasviranomaisten tai kirkon väliintuloa. Lisäksi tämä on jälleen yksi tuomio, jonka Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuin on langettanut Kreikan oikeuslaitokselle uskonnonvapautta koskevissa asioissa.a

Jehovan todistajat arvostavat vapauttaan, ja he pyrkivät käyttämään sitä Jumalan palvelemiseen ja lähimmäistensä auttamiseen. Nämä kolme Jehovan todistajien sananpalvelijaa veivät juttunsa Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimeen, eivät aineellisen voiton toivossa, vaan puhtaasti moraalisista ja eettisistä syistä. Kaikki kolme ovatkin päättäneet, että heille määrätty korvaus käytetään kokonaan Jehovan todistajien opetustyön edistämiseen.

[Alaviite]

[Kuva s. 20]

Esther ja Dimitrios Tsirlis

[Kuva s. 21]

Timotheos ja Nafsika Kouloumpas

[Kuva s. 22]

Anastasios ja Koula Georgiadis