Lukijain kysymyksiä
◼ Mikä on kuolemattomuuden ja ikuisen elämän välinen ero?
Sekä voidellut, jotka saavat henkielämän taivaassa, että ihmiset, jotka Jumala julistaa vanhurskaiksi elämään paratiisimaassa, saavat nauttia elämästä loputtomasti. Jos siis ajattelemme lopputulosta, niin kuolemattomuus taivaassa ja maanpäällinen ikuinen elämä merkitsevät pohjimmiltaan samaa asiaa – elämistä ikuisesti. Kuolemattomuudesta voidaan esittää kuitenkin joitakin ajatuksia.
”Kuolemattomuudeksi” käännetty kreikankielinen sana athanasia muodostuu kieltävästä alkuliitteestä a sekä sanasta thanatos, joka merkitsee ’kuolemaa’, joten ’kuolematon’ on tarkka vastine tälle sanalle. Jehova on ymmärrettävästi kaiken elämän todellinen lähde ja hän on kuolematon. (Psalmit 36:10; 90:1, 2) Tämän vahvistaa se seikka, että hänen kirkastetun Poikansa, joka nyt ”on Jumalan kirkkauden heijastuma ja hänen olemuksensa tarkka kuva”, sanotaan olevan ”kuninkaina hallitsevien [ihmisten] Kuningas ja herroina hallitsevien Herra, jolla yksin on kuolemattomuus”. (Heprealaisille 1:3; 1. Timoteukselle 6:15, 16) Ainutkaan luomus ei voi riistää elämää Jeesukselta, joka on kuolematon, ja se tekee hänestä erilaisen kuin ihmiset tai henkiluomukset, jotka voivat kuolla. Me luemme edelleen: ”Kun Kristus on nyt herätetty kuolleista, hän ei enää kuole; kuolema ei enää ole hänen herransa.” – Roomalaisille 6:9.
Vaikka kuolemattomuus merkitsee tavallaan ikuista elämää, siihen ilmeisesti sisältyy enemmän kuin vain, että sen omaava elää ikuisesti. Se näyttää viittaavan nimenomaiseen elämän laatuun, ja se yhdistetään turmeltumattomuuteen. Raamattu sanoo hengellä voidelluista kristityistä, jotka saavat taivaallisen elämän palkinnon: ”Tämän [ihmisruumiissa] turmeltuvan täytyy pukeutua turmeltumattomuuteen, ja tämän kuolevaisen täytyy pukeutua kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä turmeltuva pukeutuu turmeltumattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuvat ne sanat, jotka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty iäksi.’” – 1. Korinttolaisille 15:53, 54.
Raamattu ei kuitenkaan esitä moniakaan yksityiskohtia siitä, millaista elämä kuolemattomana on. Me tiedämme, että kuolevaisten ihmisten – myös täydellisten ihmisten, joilla on odotteenaan elää ikuisesti maan päällä – täytyy syödä ja juoda pysyäkseen elossa, muuten he kuolevat ja heidän ruumiinsa turmeltuu. (1. Mooseksen kirja 2:9, 15, 16) Kuolemattomuus merkitsee epäilemättä sellaista elämää, jota ei tarvitse ylläpitää siten. Voitaisiin siksi sanoa, että kukaan kuolemattomuuden saavuttavista ei ole kuoleman alainen, ’kuolema ei enää ole heidän herransa’. Tämä on sopusoinnussa myös sen kanssa, että he saavat turmeltumattomuuden, mikä merkitsee sitä, että heidän henkiruumiinsa on luontaisesti rappeutumaton, tuhoutumaton tai turmeltumaton. (Vrt. 2. Korinttolaisille 5:1; Ilmestys 20:6.) Näissä suhteissa kuolemattomuuden ja ikuisen elämän välillä voitaisiin nähdä eroa.
Jehova Jumala on täydellinen Tuomari, ja hän palkitsee voidellut kuolemattomuudella. Kun hän rajattomassa viisaudessaan ja käsityskyvyssään päättää heidän olevan täysin koeteltuja ja varauksettoman sopivia kuolemattomuuteen, me voimme luottaa siihen, että he ovat uskollisia ikuisesti. Kaikki ne, jotka Jehova katsoo arvolliseksi loputtomaan elämään joko kuolemattomina henkinä tai täydellisinä ihmisinä, voivat palvoa häntä ikuisesti. Siksi sekä ikuinen elämä ihmisenä että taivaassa saatava kuolemattomuus merkitsevät loppujen lopuksi elämää, joka ei pääty koskaan. – Johannes 17:3.
◼ Onko Johanneksen 20:25:n perusteella oikein päätellä, että Jeesus pantiin paaluun siten, että kummankin käden läpi lyötiin erillinen naula?
M’Clintockin ja Strongin tietosanakirja selittää:
’Paljon on aikaa tuhlattu ja vaivaa nähty siitä kiistelemisessä, naulattiinko Herramme kolmella vai neljällä naulalla. Nonnos väittää, että vain kolmea naulaa käytettiin. Samaa mieltä on myös Gregorios Nazianzilainen. Yleisesti kuitenkin uskotaan, että nauloja oli neljä. Tämän käsityksen tueksi esittää Curtius paljon aineistoa ja yksityiskohtaisia todisteita. Joidenkuiden toisten mielestä nauloja on ollut jopa neljätoista.’ – Cyclopaedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature II osa s. 580.
Matteuksen 27:35 sanoo vain: ”Kun he olivat panneet hänet paaluun, he jakoivat hänen päällysvaippansa heittämällä arpaa.” Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa on vain harvoja yksityiskohtia. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Tuomas sanoi: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkeä ja pistä sormeani naulojen jälkeen ja pistä kättäni hänen kylkeensä, niin en varmasti usko.” (Johannes 20:25) Vaikka rikolliset joskus kiinnitettiin paaluun köysillä, Jeesus kiinnitettiin siihen siis naulaamalla. Jotkut ovat myös päätelleet Johanneksen 20:25:n perusteella, että Jeesuksen tapauksessa käytettiin kahta naulaa, eri naulaa kumpaakin kättä varten. Mutta pitäisikö Tuomaksen monikollisen viittauksen (naulojen) ymmärtää olevan tarkka kuvaus, joka osoittaa, että Jeesuksen molemmat kädet lävistettiin erillisillä nauloilla?
Luukkaan 24:39:n mukaan ylösnoussut Jeesus sanoi: ”Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, että se olen minä itse.” Tämä antaa ymmärtää, että myös Kristuksen jalat naulattiin. Koska Tuomas ei maininnut Jeesuksen jaloissa olevia naulanjälkiä, hän on voinut monikollisella ilmauksellaan ”naulojen” viitata yleisesti useisiin nauloihin, joita Jeesuksen paaluun naulaamisessa käytettiin.
Siksi tällä hetkellä ei ole mahdollista sanoa varmasti, kuinka monta naulaa käytettiin. Kaikki Jeesusta paalussa esittävät kuvat tulisi ymmärtää vain taiteilijoiden tekemiksi esityksiksi, jotka perustuvat niihin harvoihin tietoihin, joita meillä on. Sellaisista vähämerkityksisistä yksityiskohdista käydyn keskustelun ei tulisi sallia saattaa varjoonsa sitä elintärkeää totuutta, että me ”tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman välityksellä”. – Roomalaisille 5:10.