18. luku

Seuraukset Jumalan paimenhallitsijan hylkäämisestä

1. Miksi ei ole outoa, että Jehova vertaisi itseään alempia hallitsijoita paimeniin?

KAIKKEIN suurin Hallitsija on toistuvasti verrannut itseään paimeneen. Lukekaamme esimerkiksi se kaunis kuvaus, jonka hän esittää ennustaessaan, miten hellästi hän oli johtava pakkosiirtolaisuudessa olleen kansansa takaisin kotimaahansa: ”Katso, Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova itse, Um] tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.” (Jes. 40:10, 11) Ei siis olisi outoa, että hän vertaisi alempia maanpäällisiä hallitsijoita paimeniin.

2. Mihin kasveihin Jehova vertaa huomattavia maailmallisia hallitsijoita, ja mihin hän samalla tavalla vertaa Babylonista vapautetun jäännöksen jäseniä?

² Hän vertasi huomattavia hallitsijoita myös pitkäkasvuisiin puihin. Niinpä muinaisen Egyptin kuninkaallista faaraota verrataan mahtavaan puuhun. (Hes. 31:1–18) Vieläpä pakkosiirtolaisuudessa olevia jäännöksen jäseniä, jotka Jehova vapauttaa ja johtaa pois vertauskuvallisesta Babylonista heidän Jumalalta saamaansa maahan Messiaansa eli Voideltunsa avulla, hän vertaa puihin. Hän tekee tämän puhuessaan seuraavasti siitä työmääräyksestä, jonka hän antaa Messiaalleen: ”Lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ’vanhurskauden tammet’, ’Herran istutus’ [suuret vanhurskauden puut, Jehovan istutus, Um] hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.” – Jes. 61:1–3.

3, 4. a) Miten Sakarja esittää ”suurten vanhurskauden puiden” ja maailmallisten ”puiden” välillä vallitsevan vastakohtaisuuden? b) Miksi sen mukaan, mitä Sak. 11:1–3 esittää, on oleva valitusta ja ärjyntää?

³ Noihin vertauskuvallisiin ”suuriin vanhurskauden puihin, Jehovan istutukseen”, viitataan Sakarjan ennustuksen edellisessä, kymmenennessä, luvussa jakeissa 3–12. Miten suuri vastakohta esitetäänkään nyt heidän ja sortavan maailmamme korkeilla paikoilla kasvavien vertauskuvallisten puiden välille! Sakarjan aikana Libanonin majesteettiset vuoret olivat metsien peittämiä ja niissä kasvoi maailmankuuluja ”Libanonin setrejä” ja muita hyväntuoksuisia ikivihreitä puita. Miten murheellista onkaan ajatella, että sammumaton metsäpalo hävittäisi tuollaiset metsät! Se voisi saada katsojan ääneensä valittamaan. Maailma joutuu vielä valittamaan sillä tavalla, sillä Sakarjan ennustuksen 11. luku – joka on melkein kuin jatkoa sen 10. luvulle – alkaa Jumalan käskyllä päästää ilmoille sellainen valitus. Me luemme:

⁴ ”Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava sinun setrisi. Valittakoon kypressi, sillä setri on kaatunut, hävitetyt ovat nuo mahtavat. Valittakaa, te Baasanin tammet [Baasanin jykevät puut, Um], sillä sankka metsä on sortunut. Kuule paimenten valitusta, kun on hävitetty nuo heidän mahtavansa. Kuule nuorten leijonain ärjyntää, kun on hävitetty Jordanin rantatiheikkö.” – Sak. 11:1–3.

5. Milloin sellaisten vertauskuvallisten puitten istutusten täytyy palaa poroksi, ja ketkä se panee valittamaan?

⁵ Libanonille ei varata mitään palo-ovia. Kun Jehovan kuluttava tuli hänen määräaikanaan pyyhkii yli tämän majesteettisen maan, niin vertauskuvallisen Libanonin ovien täytyy avautua Hänen käskystään päästääkseen tulen tunkeutumaan. Vieläpä mahtavien Libanonin setrien täytyy kaatua Jumalan sytyttämien liekkien edessä, ja siksi niitä lähellä olevien sypressien täytyy valittaa. Puun jykevyys ei tee siitä tulenkestävää. Siksi täytyy jykevien puitten muodostamien läpipääsemättömien metsien valittaa Jordanin ja Galileanmeren itäpuolella sijaitsevilla Baasanin ylängöillä. Niidenkin täytyy palaa poroksi maailmanpalossa tulevan ”suuren ahdistuksen” aikana, joka on ahdistusten ahdistus koko ihmiskunnalle. Se on oleva valituksen aikaa paimenhallitsijoille.

6. Miksi paimenhallitsijat valittavat vertauskuvallisten ”puiden” palamista ja myös ärjyvät kuin Jordanin tiheikköjen leijonat?

⁶ Jos me kuuntelemme uskossa Raamatun ennustuksen selvä-äänistä sanomaa, me voimme kuulla noiden maailmallisten paimenhallitsijoiden valituksen. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonin taistelukentällä heiltä riistetään heidän ulkonäkönsä ja asemansa majesteettisuus. (Ilm. 16:14–16, Um) Heitä itseään kuvataan Libanonin majesteettisilla puilla ja Baasanin jykevillä puilla. He ovat vertauskuvallisesti myös ”nuoria leijonia”. Samoin kuin nuoret leijonat ärjyvät, koska Jordanin rantatiheiköt ovat palaneet poroksi, nuo tiheiköt, joissa leijonat väijyivät, niin nämä leijonan kaltaiset paimenhallitsijat ärjyvät tyrmistyneinä havaitessaan, että heiltä on riistetty väijytyspaikat, joista heidän oli tapana käydä varomattomien uhriensa, yleisön eli kansan, kimppuun.

7. Miten Mal. 4:1 viittaa samaan tuliseen päivään, ja mikä siitä on oleva seuraus paimenhallitsijoille?

⁷ Myös profeetta Malakia, joka ilmaantui näyttämölle muutamia vuosikymmeniä Sakarjan jälkeen, ennusti sen kuluttavan palon ajankohdan, joka riistää maailmallisilta paimenilta heidän kunnioitusta herättävän arvokkuutensa, suuruutensa ja voimakkaan asemansa. Malakia vertaa julkeita ja pahoja kasveihin ja sanoo (4:1): ”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.” Nuo poliittiset paimenet ovat väittäneet, että heillä on hallitsemisoikeus, koska he ovat saaneet demokraattisissa vaaleissa ”valtuudet kansalta” tai koska he ovat syntyneet jonkin kuninkaallisen suvun jälkeläisinä tai koska kristikunnan papisto on antanut heille ”kuninkaiden jumalallisen oikeuden”. Se ei kuitenkaan tee heistä teokraattisia paimenia tai hallitsijoita, jotka Suuri Teokraatti on asettanut Messiaansa kautta. Siksi tuleva Jumalan tuomion täytäntöönpanon tulinen päivä kuluttaa kaikki heidän väärät väitteensä. Heistä ei jää juurta eikä oksaa.

JUMALAN ASETTAMA PAIMEN

8. Miten paimenhallitsijat ovat myyneet ”lampaat” tapettaviksi eli teurastettaviksi, ja kuka voi herättää epäitsekkään paimenen?

⁸ Koska hallitusmiehiä verrataan paimeniin, niin heidän alamaisiaan, kansaa, verrataan lammaslaumaan. Paimenen kaltaiset hallitsijat ovat kohdelleet lampaita niin kuin ne kuuluisivat heille ja ovat olleet valmiit myymään ne niille itsekkäille ihmisille, jotka saattoivat riistää ja väärinkäyttää lampaan kaltaisia ihmisiä. He ovat todellisuudessa luovuttaneet heitä tapettaviksi, teurastettaviksi sellaisten kunnianhimoisten miesten takia, jotka maksavat hinnan päästäkseen vallitsemaan kansaa tai hyötymään siitä. Hallitsevat paimenet ovat kuitenkin tehneet vielä enemmän saattamalla ihmisiä tielle, joka lopulta johtaa siihen, että he tulevat teurastetuiksi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedoniksi kutsutussa maailmantilanteessa. (Ilm. 16:14–16, Um; 19:11–21) Eikö sitten ole ketään oikeaa ”paimenta”, jonka sydämellä ovat kaikkien ihmisten edut ja joka on valmis kuluttamaan itsensä sen sijaan, että hän riistäisi lampaita? Kuka voi herättää sellaisen paimenen, niin että kukin lammas voi tulla hänen hoitoonsa ja ohjattavakseen ja voi säästyä hirvittävältä tappamiselta? Jehova voi.

9. Mitä laumaa Sakarjaa käsketään paimentamaan hänen esittäessään profeetallista näytelmää?

⁹ Tämän seikan kuvaamiseksi profeetta Sakarjaa käytettiin allegorian eli profeetallisen näytelmän esittämiseen. Profeetta Sakarja kuvailee sitä itse seuraavin sanoin: ”Näin sanoi Herra, minun Jumalani: ’Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syynalaisuutta [vaikka heitä ei pidetä syyllisinä, Um], ja joista niiden myyjät sanovat: ”Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut”, ja joita niiden paimenet eivät sääli.’” – Sak. 11:4, 5.

10. Ketkä muodostavat vertauskuvallisen ”lammaslauman”, kuka sen omistaa, ja miksi Sakarja asetettiin ”teuraslampaiden” paimeneksi?

¹⁰ Miten surkuteltava onkaan ”teuraslampaitten” tila! Siihen aikaan tuo ”lammaslauma” oli Israelin kansa. Psalmista puhutteli tämän lauman todellista Omistajaa sanoen: ”Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa.” Tunnustaen Hänet Omistajaksi psalmista sanoi: ”Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee.” (Ps. 80:2; 95:7) Omistajana Hänellä oli oikeus asettaa uskollinen paimen kaitsemaan heitä. Tämän hän teki asettamalla profeetta Sakarjan. Tämä uusi maallinen paimen ei saanut demokraattisesti ”valtuuksia kansalta”. Jumalhallitsija, Jehova, asetti hänet teokraattisesti. Tämä taivaallinen Omistaja halusi pelastaa joitakin yksilöitä näistä ”teuraslampaista”. Hän oli jo sanonut: ”Herra, heidän Jumalansa, on sinä päivänä auttava heitä [pelastava heidät, Um], kansaansa, joka on kuin hänen lammaslaumansa; sillä he ovat kruunuun kiinnitettyjä kiviä, jotka kohoavat yli hänen maansa.” (Sak. 9:16) Tämän tarkoituksen edistämiseksi Suuri Teokraatti asetti Sakarjan paimentamaan laumaa.

11. Millä tavalla ”paimenet”, jotka myivät lampaat, eivät osoittaneet mitään sääliä niitä kohtaan, ja miten he olivat rikoskumppaneita niiden teurastamisessa?

¹¹ Sakarja oli erilainen kuin ne paimenhallitsijat, jotka tunsivat olevansa valtuutettuja myymään Jehovan lampaita henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi. Kun he näin tekivät itsestään rikkaita, heistä tuntui, että Jumala oli tehnyt heidät rikkaiksi. Tällaisen sydämettömän kaupan jälkeen nämä petolliset paimenhallitsijat sanoivat tekopyhästi: ”Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut.” Näin tehdessään nuo paimenet, joihin lampaan kaltaiset ihmiset luottivat, ’eivät säälineet niitä’. Nuo paimenet tiesivät, että ostajat, joille he myivät nuo ’lampaat’, tappaisivat ne toteuttaessaan kunnianhimoisia, itsekkäitä suunnitelmiaan. Vielä pahempaa oli, että näitä ostajia ei ’pidettäisi syyllisinä’ tällaisen teurastuksen vuoksi. Ainakaan ne paimenet, jotka olivat myyjinä, eivät pitäneet ostajia syyllisinä. Näin hekin olivat rikoskumppaneita tässä teurastamisessa. Heille lampaat olivat vain ”teuraslampaita”.

12. Kenen lampaita kristikuntaan kuuluvat ihmiset väittävät olevansa, ja onko heidän maalliset uskonnolliset paimenensa nimitetty teokraattisesti?

¹² Kaikki tämä tuo mieleen samankaltaisen tilanteen, joka vallitsee kristikunnassa tällä 20. vuosisadalla. Kristityiksi tunnustautuvat ihmiset väittävät olevansa Jumalan lampaita. He soveltavat itseensä Psalmin 95:7 (lainattu edellä) ja lausuvat kuorossa kirkoissa Psalmia 23:1: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Mutta tämä kirkkoväki katsoo myös maallisiin ”paimeniin”. Erityisesti uskonnollisessa mielessä kristikunnan papit väittävät, että he ovat näiden lampaitten paimenia ja että sadoilla uskonnollisilla lahkoilla on kullakin oma laumansa. Näitä paimenia ei ole kuitenkaan nimitetty teokraattisesti, kuten Sakarja oli, sillä jokaisen heistä on asettanut papinvirkaan hänen oman lahkonsa tai kirkkokuntansa hallitseva ryhmä tai piispa tai joku muu korkea-arvoinen kirkollinen virkamies tai seurakunta. Jäljittelevätkö sellaiset papit Sakarjan päivien paimenia?

13. Miten sellaiset papit ovat jäljitelleet Sakarjan päivien paimenia myymällä ’lampaita’ teurastettaviksi?

¹³ On rohkeasti huomautettu, että kristikunnan papisto ja heidän hengellisessä valvonnassaan olevat sadat miljoonat kirkon jäsenet olisivat voineet estää maailmansodan vuonna 1914. Mutta he eivät toimineet niin.a Vastalauseita esittämättä he luovuttivat laumansa yli neljä vuotta kestäneeseen koko ihmiskunnan historian siihen mennessä raaimpaan sotaan. Itse asiassa he myivät laumansa välttyäkseen vainoilta kristillisyyden tinkimättömän noudattamisen vuoksi ja saavuttaakseen sotilaallisten ja hallitsevien paimenten suosion. Näin tapahtui ainakin samassa mitassa toisen maailmansodan aikana, joka ensimmäisen tavoin alkoi aivan kristikunnan sydämessä. ’Teurastaminen’ oli tässä toisessa maailmanlaajuisessa kamppailussa vielä hirvittävämpää kuin ensimmäisessä. Uskonnollinen papisto on lisäksi toiminut kaupallisten riistäjien ja poliitikkojen varustajana. Papit ovat sekaantuneet politiikkaan ja ovat myyneet laumansa virantavoittelijoille, jotka eivät tunne mitään omantunnonvaivoja riistäessään kansaa.

14. Kenen nuo ”paimenet’ väittävät siten rikastuttaneen heidät, ja miksi lampaitten ostajat eivät tunne omantunnonvaivoja riistäessään lampaita tai aiheuttaessaan niiden teurastamisen?

¹⁴ Hankittuaan tällä tavalla rikkauksia materialististen tavaroiden ja tämän maailman hallitsevan luokan suosion muodossa heistä tuntuu, että jumala on siunannut heidät. Ja siksi he sanovat hurskastellen: ”Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut.” (Sak. 11:5) Koska lammasparkojen ”ostajilla” on uskonnollisen papiston siunaus, he eivät tunne syyllisyyttä riistettyään lampaita tai jopa aiheutettuaan lampaitten väkivaltaisen joukkoteurastuksen. Kristikunnan papisto ’ei pidä heitä syyllisinä’, vaan he pysyvät jatkuvasti hyvämaineisina kirkon jäseninä. Siksi on hyvin ilmeistä, että uskonnolliset ja hallitsevat ”paimenet” ”eivät sääli” kristikunnan ’lampaita’.

15. Mistä me tiedämme kansan pitäneen siitä, että petolliset paimenet ovat riistäneet sitä?

¹⁵ Kaikesta tästä huolimatta tilanne on ollut juuri sellainen kuin Jumala sanoi Jer. 5:31:ssä: ”Profeetat ennustavat valhetta, ja papit hallitsevat yksissä neuvoin heidän kanssaan, ja sitä minun kansani rakastaa. Mutta mitä te teette, kun tästä tulee loppu?” Mistä me sitten tiedämme, että ne, jotka tunnustavat olevansa Jumalan kansaa, ovat ’rakastaneet sitä’? Havaitsemalla, että nuo Jumalan kansaksi tunnustautuvat eivät ole seuranneet sen uskollisen paimenen johtoa, jonka Jumala on herättänyt ja jota profeetta Sakarja kuvasi. He sallivat edelleen ’lampaitten’ kaupustelijoiden, ostajien ja myyjien, johtaa niitä ’teurastettaviksi’. Ansaitsevatko he siis sääliä, kun heidän menettelynsä seuraukset kohtaavat heitä?

16. Mikä on Jumalan vastaus Sak. 11:6:ssa sääliä koskevaan kysymykseen?

¹⁶ Jumalan vastaus annettiin profeetta Sakarjalle, teokraattiselle paimenelle: ”Sillä minä en enää sääli maan asukkaita, sanoo Herra. Katso, minä annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he hävittävät maan, enkä minä pelasta ketään heidän käsistänsä.” – Sak. 11:6.

17. Mihin itsekkääseen, rakkaudettomaan tilaan Jehova sallii ”teuraslampaiden” joutua, ja miksi niiden huuto on oleva turhaa?

¹⁷ Tämä koskee myös nykyistä kristikuntaa. Sen ajan täytyy tulla, jolloin Jehova lakkaa osoittamasta sääliä ”teuraslampaita” kohtaan. Hän sallii rakkaudettomien lampaan kaltaisten ihmisten saalistaa toisiaan, paimenten (uskonnollisten ja hallitsevien) lampaita, kuninkaan eli kuninkaallisen paimenen lampaita ja lampaitten toisiaan. Se on oleva anarkian tila. Mitä muuta siitä voisi seurata kuin järjestäytyneen ihmisyhteiskunnan yleinen romahdustila? Asiainjärjestelmä ei enää pysy koossa, koska asioita ei enää hoideta järjestelmällisesti maailmallisen viisauden mukaan. Vertauskuvallisesti puhuen anarkistiset, sekasortoiset toistensa kimppuun kävijät vastustamattomasti ”hävittävät maan” eli järjestäytyneen maallisen tilansa. Vaikka he huutaisivat niin äänekkäästi ja kauan kuin silloin jaksavat, niin Jehova ei ”pelasta ketään heidän käsistänsä”. Miksi hänen pitäisikään? He olivat toistuvasti kieltäytyneet seuraamasta hänen asettamaansa paimenta.

PAIMENEN PALKKA – KOLMEKYMMENTÄ HOPEARAHAA

18. Millainen nimitys oli Sakarjan asettaminen Israelin ’lauman’ paimeneksi, ja mikä kysymys herää hänen palveluksistaan?

¹⁸ Missä määrin ne, jotka pelkästään väittävät olevansa Jumalan kansaa, arvostavat sitä hengellistä ”paimenta”, jonka hän on herättänyt ja lähettänyt heille? Se on kuvattu meille profeetallisesti profeetta Sakarjan kokemuksella. Hänet lähetettiin ’kaitsemaan’ Israelin laumaa, ei kansan valtuuttamana vaan teokraattisen nimityksen saaneena. Kuinka paljon häntä arvostettiin? Miten arvokkaiksi hänen palveluksensa arvioitiin? Hän on hyvin suorapuheinen kertoessaan siitä meille:

19. Miten monta sauvaa Sakarja otti, miten monta paimenta hän hävitti yhdessä kuussa, ja miten hän osoitti purkavansa liittonsa kansan kanssa?

¹⁹ ”Niin minä siis kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia [teidän hyväksenne, te lauman ahdistetut, Um; mahdollisesti myös: lauman kauppiaiden hyväksi, Um, alav.]. Ja minä otin itselleni kaksi sauvaa; minä nimitin toisen ’Suloudeksi’, toisen minä nimitin ’Yhteydeksi’ [kirjaimellisesti: Sitojiksi], ja niin minä kaitsin lampaita. Ja minä hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, mutta minä kävin kärsimättömäksi lampaille [heille, Um], ja hekin kyllästyivät minuun. Niin minä sanoin: ’Minä en tahdo enää teitä kaita. Kuolkoon, joka kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa lihaa.’ Ja minä otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa. Ja sinä päivänä se purkautui, ja niin lampaista kurjimmat, jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana.” – Sak. 11:7–11.

20. Mikä tarkoitus noilla sauvoilla oli, ja mitkä nimet Sakarja antoi sauvoille ja miksi?

²⁰ Paimenena Sakarja otti varusteikseen mm. kaksi sauvaa, toisen lampaitten kaitsemista, toisen niiden suojelemista varten. Entinen paimenpoika Daavid viittaa niihin, kuten Ps. 23:1–4 sanoo: ”Herra on minun paimeneni. . . . Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.” Toista sauvaa, nähtävästi sitä, jolla hän kaitsi lampaita, Sakarja sanoi Suloudeksi, mikä viittasi siihen suosioon, jota lampaat saivat osakseen. Toista sauvaa, nähtävästi sitä, jolla lampaitten ahdistelijat lyötiin pakosalle, hän sanoi Yhteydeksi (kirjaimellisesti: Sitojiksi, ykseyden ylläpitämiseksi). Sakarjan Jumala, sotajoukkojen Jehova, osoitti suosiota lampaita kohtaan määräämällä Sakarjan lammasten paimeneksi. Siksi toisen sauvan nimi oli Sulous.

21. Millaisten lampaiden paimeneksi Sakarja tehtiin, mihin kansallisuuksiin ne kuuluivat, ja ketä Sakarja edusti paimenena?

²¹ Jehovan profeettaa ei kuitenkaan tehty kirjaimellisten lampaiden paimeneksi, vaan vertauskuvallisten lampaiden eli Israelin heimon, jonka siihen aikaan muodostivat jäännös Juudan valtakunnasta ja jäännös pohjoisesta Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnasta, jonka huomattavin sukukunta oli Efraim. Tämän mukaisesti Sakarja asetettiin teokraattisesti ottamaan hengelliseen valvontaansa koko Israelin heimon jäännös hallitsijan tai käskynhaltijan tavoin. Tässä virassa hän todellisuudessa edusti Jehovaa, taivaallista Paimenta.

22. Oliko Sakarja velvollinen suorittamaan paimentamista maksutta, miksi israelilaisten velvollisuus oli hyväksyä hänen paimentamisensa, ja mikä osoittaa, liittyykö tähän sopimus?

²² Profeetta Sakarjan ei tarvinnut suorittaa paimentamista ilmaiseksi. Hän oli oikeutettu saamaan palkan suorittamistaan palveluksista. Palveluksensa päätyttyä hän saattoi oikeutetusti vaatia palkkaansa. Koska hän oli Suuren Teokraatin, Jehovan, asettama paimen, Israelin jäännökseen kuuluvien velvollisuutena oli hyväksyä hänen paimennustyönsä ja ilmaista arvostavansa sitä sillä, miten arvokkaana he pitivät sitä. Oliko Israelin heimon kanssa tehty mitään nimenomaista sopimusta tai sitoumusta, joka edellytti tällaista paimentamista? Se, että tällainen sopimus eli liitto oli olemassa, ilmenee siitä, mitä Sakarja kertoo meille selittäessään työnsä lopettamista: ”Ja minä otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa.” (Sak. 11:10) Toisin sanoen Israelin ”kaikkien kansojen” kanssa.

23. Kenen sopimuksesta Israelin kanssa oli tässä kysymys ja miksi niin?

²³ Kenen ”liitto” eli juhlallinen sopimus se sitten oli? Näytti siltä, että se oli Sakarjan henkilökohtainen liitto. Mutta muistakaamme, että Jehova sanoi hänelle: ”Kaitse teuraslampaita.” (Sak. 11:4) Näin Jehova teki, koska työtään suorittavat paimenet myivät teurastamista eli tappamista varten sen lauman lampaat, joka todellisuudessa kuului Jehova Jumalalle. Se merkitsi, että asiaan liittyi todellisuudessa Jehovan liitto; purkaessaan liittonsa Israelin kanssa hän suoritti profeetan asettamisen kansan paimeneksi. Tämän perustotuuden mukaisesti Biblia Hebraican (Heprealaisen Raamatun, toim. Rudolf Kittel, Stuttgart, Länsi-Saksa) alaviite sanoo, että sanojen ”liittoni, jonka olin tehnyt” tulisi luultavasti kuulua: ”Jehovan liiton, jonka Jehova oli tehnyt”. Tämä johtuu siitä, että tässä heprealaisen tekstin pronominipäätteet, jotka on tavallisesti käännetty sanoilla ”minun” ja ”minä”, ovat itse asiassa lyhenteitä Jumalan nimestä Jehova. – Ks. alaviitteitä Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen (engl.) vuoden 1971 painoksesta.

24. a) Miten kauan Sakarja kaitsi laumaa, ja mistä me tiedämme sen? b) Keiden hyväksi hän kaitsi laumaa?

²⁴ Siihen aikaan oli muitakin paimenia työssä. Vaikuttaa siltä, että he vastustivat Jehovan profeetan tunkeutumista heidän toimintakentälleen. Sakarja toimi paimenena ainakin kuukauden, sillä hän kertoo meille: ”Lopulta minä hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, kun minun sieluni vähitellen tuli kärsimättömäksi heitä kohtaan, ja myös heidän oma sielunsa tunsi inhoa minua kohtaan.” (Sak. 11:8, Um) Meille ei kerrota, keitä nuo kolme paimenta olivat. Mutta koska Sakarja oli Korkeimman Jumalan asettama, hänellä oli ylempi valta heidän keskuudessaan, joten hän saattoi erottaa kolme heistä. Sitä, miten kauan noiden kolmen paimenen hävittämisen jälkeen hän toimi paimenena, me emme tiedä. Hän selittää, miksi hän lainkaan hoivasi lampaita Jehovan käskystä, sanoen: ”Minä ryhdyin paimentamaan teuraaksi aiottua laumaa teidän hyväksenne, te lauman ahdistetut.” (Sak. 11:7, Um; Kj; Yg) Tämä oli sääliväisempää Sakarjan taholta kuin olisi ollut ”kaita teuraaksi aiottua laumaa lauman kauppiaiden hyväksi”. (Um, alav.; Je; RS; AT; Ro) Nuo lampaat oli todellisuudessa luovutettu kauppiaille (Mo). Miten sydämetöntä!

25. a) Millaiset tunteet kehittyivät Sakarjan ja kolmen paimenen välille ja miksi? b) Kenen pyynnöstä purettiin lauman kanssa tehty ”liitto”, ja mistä me tiedämme sen?

²⁵ Sakarja ei tullut kärsimättömäksi ahdistettujen lampaitten laumaa kohtaan. Hänen ’sielunsa’, hänen koko olemuksensa, kävi kärsimättömäksi noita kolmea rikollista paimenta kohtaan. Koska Sakarja oli uskollinen ja sääliväinen paimentaessaan laumaa, nuo paimenet tunsivat inhoa häntä kohtaan. Hän ei toiminut heidän juonittelujensa mukaan. Vasta kun Sakarja oli tehnyt heistä lopun paimenina, hän luopui Jehovan määräaikana työstään. Näin Israelin ”kaikkien kansojen kanssa” tehty ”liitto” purettiin. Sakarja osoittaa, että tämä ei tapahtunut hänen omasta aloitteestaan, vaan Suuren Paimenen oman ohjauksen ja päätöksen mukaan, sillä kun hän on katkaissut kappaleiksi Suloudeksi nimittämänsä sauvan, mikä vertauskuvasi liiton purkamista, hän sanoo edelleen: ”Ja sinä päivänä se purkautui, ja niin lampaista kurjimmat [lauman ahdistetut, Um], jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana.” – Sak. 11:10, 11.

26. Mitä liiton purkaminen merkitsi Israelin laumalle sen hyvinvointia ja ykseyttä ajatellen?

²⁶ Mitä tuo liiton purkaminen merkitsi Israelin kansojen laumalle? Juuri sitä, mitä Sakarja sanoi lopettaessaan paimentamisensa: ”Minä en tahdo enää teitä kaita. Kuolkoon, joka kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa lihaa.” (Sak. 11:9) Kun Jehovan asettama paimen oli määrätty vetäytymään syrjään, niin kuka oli sitten huolehtiva laumasta? Ne, jotka koettivat hyötyä laumasta, antoivat kuolevien kuolla, hävinneitten eli kadonneitten mennä kiinnittämättä niihin huomiota auttaakseen ne pois kadonneitten tilastaan, ja jäljelle jääneitten taistella keskenään ja syödä toisiaan osoittamatta rakkautta ja pyrkien itsekkäästi hyötymään toisistaan.

27. Kenen säälin päättymisen takia liitto purettiin, ja mikä oli oleva seurauksena, kun päätös luopua sääliväisyydestä astui voimaan?

²⁷ Johtuiko siis liiton purkaminen Sakarjan osoittamasta armottomuudesta? Ei, vaan se johtui siitä, että Jehovan määräaika säälin osoittamiselle oli saavuttanut äärirajansa ja kulunut loppuunsa. Siksi Sakarjalle sanottiin aikaisemmin: ”Sillä minä en enää sääli maan asukkaita, sanoo Herra. Katso, minä annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he hävittävät maan, enkä minä pelasta ketään heidän käsistänsä.” (Sak. 11:6) Mikä anarkia olikaan seurauksena siitä, että ihmiset eivät kuunnelleet Jumalan asettamaa paimenta, jonka hän oli sääliväisyydessään lähettänyt heidän luokseen! Mikä itsekkäitten etujen yhteentörmäys! Mikä sorto! Mikä turvattomuus! Mikä asiainjärjestelmän romahdus laittomien ja epäjärjestystä rakastavien hävittämistoimenpiteiden johdosta! Mikä hirvittävä kokemus odottikaan Jehovan lampaiksi tunnustautuvien laumaa, kun Jumalan päätös astui voimaan!

PALKKA JA PAIMENEN ARVOSTAMINEN

28. Ketä Sakarja tässä kuvasi, millaisen nimityksen tämä sai, ja mikä merkki siitä annettiin?

²⁸ Sakarja näytteli profeetallista kuvausta eli allegoriaa. Hän kuvasi suurempaa paimenta ennustuksen täyttymyksessä. Tämä oli Jehovan Messias, Jeesus, kuningas Daavidin jälkeläinen ja pysyvä perillinen. (Matt. 1:1–6) Sen jälkeen kun hän oli työskennellyt puuseppänä Galilean Nasaretissa kolmikymmenvuotiaaksi, hänet lähetettiin Israelin kansan hengelliseksi paimeneksi. Maan poliittiset ja uskonnolliset hallitsijat eivät pyytäneet häntä paimeneksi. Hänen asettamisensa paimeneksi ei tapahtunut ”kansan valtuutuksella”, vaan se oli teokraattinen nimitys, ja se kohotti hänet kaikkia ihmistekoisia ”paimenia” ylemmäksi. Jo kotikaupungissaan Nasaretissa hän viittasi siihen, että hänet oli voideltu Jehovan hengellä Messiaaksi ja siis toimimaan Jumalan kansan lauman paimenena. Profeetta Johannes Kastaja näki, miten Jeesus voideltiin pyhällä hengellä, joka ilmeni näkyvällä tavalla. Tämä tapahtui kohta sen jälkeen, kun Johannes oli kastanut Jeesuksen Jordanissa Jehovan tahdon mukaan. – Joh. 1:19–36.

29. Miten Jeesus osoitti vertauksessa, kuinka vertauskuvallinen ”ovenvartija” luovutti hänelle lampaat?

²⁹ Jeesuksen, Messiaan, edelläkävijänä Johannes Kastaja toimi Israelin lammastarhan ”ovenvartijana”. Jeesus Kristus viittasi tähän eräässä vertauksessa ja sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä. . . . Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” – Joh. 10:1–11.

30. a) Keihin Jeesus rajoitti kaitsemisensa, ja miten hän osoitti sen? b) Miten ja milloin Mooses ennusti tämän profeetan tulemisen?

³⁰ Rajoittaen omat ponnistelunsa yksinomaisesti Israelin laumaan hän lähetti kaksitoista apostoliaan ja sanoi heille: ”Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” (Matt. 10:5–7) Ennen kuin Jeesus harkitsi erään foinikialaisen naisen pyyntöä parantaa hänen pahasti demonien riivaama tyttärensä, hän muistutti häntä: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” (Matt. 15:22–24) Tämä oli sopusoinnussa sen Jumalan lain liiton kanssa, jonka Jehova Jumala oli tehnyt Israelin heimon kanssa Mooseksen ollessa välittäjänä Siinainvuorella vuonna 1513 eaa. Kehottaessaan israelilaisia olemaan kuuliaisia tuolle liitolle karttamalla kaikenlaista demonismia Mooses sanoi israelilaisille vähän ennen kuolemaansa: ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” (5. Moos. 18:15) Tuo luvattu Moosesta suurempi profeetta oli Messias, Jeesus. – 5. Moos. 18:16–19; Apt. 3:22, 23.

31. Miten Raamatun kertomuksesta ilmenee, että Jeesus tunsi sääliä lampaita kohtaan, mutta mitä on sanottava muista paimenista?

³¹ Se, että Jeesus todellakin sääli Israelin laumaa aivan niin kuin tosi messiaanisen paimenen pitikin, ilmenee seuraavasta kertomuksesta: ”Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” (Matt. 9:35, 36) Me emme voi tehdä tästä mitään muuta johtopäätöstä kuin sen, että muut, joiden olisi pitänyt olla paimenia, laiminlöivät velvollisuutensa.

32. Keitä Sakarjan erottamat ”kolme paimenta” kuvasivat Jeesuksen päivinä?

³² Ketkä sitten olivat – profeetallisen kuvan täyttymykseksi – ne ”kolme paimenta”, jotka Jeesus Kristus oli hävittävä, poistava ja erottava heidän omaksumistaan asemista? Jeesuksen elämäkerta ei osoita kolmen yksityisen ihmisen täyttäneen tätä profeetallista mallia. Ilmeisesti ne kolme paimenta, jotka profeetta Sakarja erotti, kuvasivat kolmea Jeesuksen aikana elänyttä ihmisluokkaa. Historia mainitsee kolme luokkaa, joilla oli sekä hallinnollista että uskonnollista valtaa Israelissa. Nämä olivat 1) fariseukset ja 2) saddukeukset, jotka molemmat luokat olivat edustettuina juutalaisessa sanhedrinissa Jerusalemissa. Tuolla tuomioistuimella oli tiettyjä hallinnollisia tehtäviä roomalaisen maaherran alaisuudessa uskonnollisten tehtävien lisäksi. Niinpä eräs Nikodeemus, sanhedrinin farisealainen jäsen, oli ”juutalaisten hallitusmiehiä”. (Joh. 3:1, 2; 7:50–52) Joosef, rikas mies Arimatiasta, oli myös sanhedrinin jäsen. (Matt. 27:57–60; Luuk. 23:50–53) Sanhedrin oli melkoisen jakautunut fariseusten ja saddukeusten tähden. (Apt. 23:1–9) Näiden juutalaisten lahkolaisten lisäksi olivat myös 3) herodilaiset, ”Herodeksen puoluelaiset”. – Mark. 12:13, Um.

33. Miten Jeesus kävi ”kärsimättömäksi” ”kolmea paimenta” kohtaan, kuten kuvattiin Sakarjan tapauksessa?

³³ Samoin kuin nuo ”kolme paimenta” tunsivat Sakarjaa kohtaan paimenena, nämäkin kolme ryhmää pian ’tunsivat inhoa’ Jeesusta Kristusta kohtaan messiaanisena paimenena. He vehkeilivät eli olivat yhteistoiminnassa keskenään Jeesusta vastaan saattaakseen hänet huonoon huutoon Israelin lauman silmissä. (Matt. 22:15–22; Mark. 3:6) Jeesus ei hävittänyt, poistanut tai erottanut noita kolmea vihamielistä ryhmää kirjaimellisesti ”yhtenä kuukautena”. Kirjaimellinen ”kuukausi” Sakarjan tapauksessa kuvasi lyhyttä ajanjaksoa Jeesuksen tapauksessa. (Sak. 11:8) Aivan palveluksensa alusta asti Jeesus kieltäytyi olemasta missään tekemisissä noiden omaa etuaan etsivien hallitsevien ryhmien kanssa, toisin sanoen liittymästä niihin. Lopulta, palveluksensa loppupuolella, hänen sielunsa kävi ”kärsimättömäksi” niitä kohtaan. Julkisissa tilaisuuksissa hän vaiensi kaikki kolme ryhmää hallinnollisissa ja opillisissa asioissa. (Matt. 22:15–45) Seuraus siitä ilmenee Matt. 22:46:sta: ”Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä [tiistaista, niisanin 11:nnestä vuonna 33] lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.”

34. a) Mitä Jeesus sanoi kirjanoppineiden ja fariseusten tuomitsemisensa huippukohdassa? b) Mitä hän sanoi Jerusalemille ikään kuin katkaisten Suloudeksi nimitetyn sauvan?

³⁴ Jeesus Kristus oli juuri sanonut heille: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt. 21:23–43; Mark. 12:1–12; Luuk. 20:9–44) Pian tämän julistuksen jälkeen hän julkisesti tuomitsi kirjanoppineet ja fariseukset sortavina paimenina ja uskonnollisina ulkokultailijoina. Tämän tuomitsemisensa huippukohdassa hän sanoi: ”Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin [Gehennan, Um] tuomiota pakoon?” (Matt. 23:1–33; Mark. 12:38–40; Luuk. 20:45–47) Sitten hän lisäsi, ikään kuin olisi katkaissut palasiksi Suloudeksi sanotun paimensauvan: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” – Matt. 23:37, 38.

35. Mitä Jeesus ilmoitti noilla sanoilla juutalaisille Jumalan heidän kanssaan tekemästä lakiliitosta, ja mitä Jeesusta tarkkailevat ”ahdistetut” silloin tiesivät?

³⁵ Kun Jehova Jumala hylkäsi juutalaisen palvontatemppelinsä Jerusalemissa, se merkitsi, että hän purki sen lakiliiton, jonka hän oli tehnyt Israelin kansan kanssa Mooseksen välityksellä. Siksi Jeesus, jota Sakarja esikuvasi paimenena, julisti, että Jehovan Israelin kansojen kanssa tekemä liitto oli purkautumassa. Israelin lauman ”ahdistetut”, jotka tarkkailivat Jeesusta ja kuulivat hänen sanansa, ”tulivat tietämään, että se oli Herran sana”. – Sak. 11:11.

36. Mitä tämä merkitsi Jumalan Israelia kohtaan osoittamalle ”suloudelle”, ja millaiset hirvittävät seuraukset tulivat lopulta Jehovan Paimenhallitsijan hylkäämisestä?

³⁶ Tämä merkitsi sitä, että Jehova ei enää ollut osoittava ”suloutta” tottelematonta valittua kansaansa kohtaan. Hän ei aikonut ’enää sääliä’ ”Juudan maan” asukkaita. Tuo maa oli kokeva kaikki kauhut, jotka liittyivät Juudan maan valloittamiseen ja sen kaupunkien ja linnoitusten, myös Jerusalemin ja sen temppelin, tuhoamiseen julmina vuosina 70–73. Jeesus Kristus ennusti tämän murhenäytelmän samana niisanin 11. päivänä vuonna 33 ”asiainjärjestelmän päättymistä” (Um) koskevassa ennustuksessaan. (Matt. 24:1–22; Mark. 13:1–20; Luuk. 21:5–24) Tämä kansallinen onnettomuus oli – ellei mitään muuta – tuskallinen osoitus siitä, että Mooseksen välityksellä tehty lakiliitto Jumalan ja Israelin välillä oli purkautunut. Miten hirvittävät seuraukset Jumalan Paimenhallitsijan hylkäämisestä!

37. Miten Sakarjan paimentamiselle annettu arvo ilmeni, mitä Jehova käski häntä sitten tekemään, ja minkä hän nyt katkaisi palasiksi?

³⁷ Miten suuren arvon Israelin kansat antoivat Jehovan asettamalle paimenelle? Profeetta Sakarja valaisee sitä omalla kokemuksellaan ja esikuvaa sillä tavoin jotakin merkityksellisempää. Hän kertoo meille: ”Sitten minä sanoin heille: ’Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta’. Niin he punnitsivat minun palkakseni kolmekymmentä hopearahaa. Ja Herra sanoi minulle: ’Viskaa se savenvalajalle [rahastoon, Um], tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet’. Niin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen savenvalajalle [rahastoon Jehovan huoneessa, Um]. Sitten minä katkaisin toisen sauvani, Yhteyden, purkaakseni veljeyden Juudan ja Israelin väliltä.” – Sak. 11:12–14.

38. Mikä oli Sakarjalle annetun palkan arvo, ja miten Jehova viittasi tähän palkkaan?

³⁸ ”Kolmekymmentä hopearahaa” – kolmekymmentä hopeasekeliä – oli orjan hinta Mooseksen välittämän lakiliiton mukaan. (2. Moos. 21:32) Eikö profeetta Sakarja eli hänen paimenena suorittamiensa palvelusten arvo ollut orjan arvoa suurempi? Ja koska Taivaallinen Paimen, Jehova Jumala, oli asettanut Sakarjan tehtäväänsä, niin hänen asettamansa edustajan Sakarjan arvon määrääminen oli samaa kuin Jehovan arvon määrääminen Paimenena. Jehova saattoi puhua siitä ”hintana, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet”. (Ellei Sakarja tässä esittänyt sulkeissa olevaa viittausta itseensä!) On totta, että Jehova puhui siitä ”kalliina hintana” eikä orjan hintana, mutta ilmeisesti sanontaa käytettiin ivallisesti, purevasti eikä tyydytyksellä. Se merkitsi, että arvostuksen puute oli tunnettavissa.

39. Mitä se ilmaisi Israelin kahdentoista sukukunnan valtakunnasta, että Sakarja katkaisi Yhteyden (eli Sitojien) sauvan palasiksi?

³⁹ Sellainen Jehovaa edustaneen paimenen aliarviointi riisti ykseyden perustan Jumalan kansaksi tunnustautuvien laumasta. Ei ollut voimassa: yksi paimen, yksi lauma. Tämä riisti heiltä ykseyteen perustuvan suojelevan voiman ulkopuolelta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Sakarja katkaisi siis sopivaan aikaan palasiksi sauvan, jota sanottiin Yhteydeksi (tai Sitojiksi). Tämä tapahtui sen havainnollistamiseksi, että ”veljeyden” perustus Juudan valtakuntaan ja Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaan kuuluvien väliltä oli otettu pois. Kahdentoista sukukunnan valtakunta jakaantuikin kahtia Juudan ja Israelin valtakuntiin yhtä messiaanista Daavidin kuninkaalliseen sukuhaaraan kuuluvaa kuningasta koskevan kiistakysymyksen takia kuningas Salomon kuoleman jälkeen vuonna 997 eaa. Mooseksen kautta annetun lakiliiton purkaantuminen ei merkinnyt ainoastaan Jehovan ”sulouden” eli suosion päättymistä hänen kerran valittua kansaansa kohtaan, vaan myös jumalallisen huolenpidon ja suojeluksen päättymistä kansakunnan pitämiseksi koossa sopusointuisena kokonaisuutena. Ne hengelliset siteet, jotka luovat veljeyden, oli otettu pois, eivätkä pelkät lihan siteet olleet kyllin voimakkaat pitääkseen heidät yhdessä veljinä.

40. a) Miksi tämä Jehovan paimenen aliarvioiminen oli vakavampaa, kun oli kysymys siitä, jota Sakarja kuvasi? b) Mitä paimenhallitsijan pitäisi saada alamaisiltaan maksuksi?

⁴⁰ Jumalan varausten aliarvioiminen ja niiden hylkääminen johtaa aina murheellisiin seurauksiin. Niin suuri kuin Jehovan aliarvioiminen Suurena Paimenena olikin profeetta Sakarjan tapauksessa, se ylitettiin suuresti Sakarjan kuvaaman messiaanisen Paimenen tapauksessa. Hän ei ollut kukaan muu kuin Jumalan Poika, jonka Jumala lähetti taivaasta tulemaan Hyväksi Paimeneksi, joka antoi sielunsa eli luopui täydellisestä ihmiselämästään kaikkien lampaan kaltaisten ihmisluomusten hyväksi. (Joh. 10:14–18) Koska Messias Jeesus toimi paimenena taivaallisen Isänsä puolesta, hän olisi voinut käyttää oikeuttaan vaatimalla palkkaansa Isänsä puolesta. Minkälaista palkkaa tai maksua hallitseva paimen pyytää alamaisiltaan? Sitä, että hänen alamaistensa tulee antaa kannatuksensa hänelle ja hänen hallitukselleen, olkoon se sitten aineellista antamista tai uskollisten palvelusten suorittamista sille. Hallitsevan paimenen alaisten nimitettyjen virkailijoiden tulee huolehtia siitä, että paimen saa sellaisen palkan eli maksun kaikilta alamaisiltaan, aivan niin kuin Salomo, teokraattisesti virkaan asetettu kuningas, kirjoitti: ”Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.” – Sananl. 24:21.

41. a) Pakottiko Sakarja kansan maksamaan hänelle hänen paimenen palkkansa? b) Milloin juutalaiset edustajat olisivat voineet maksaa Jeesukselle paimenen palkan, mutta milloin heidän oli pakko määrittää hänen arvonsa?

⁴¹ Lähes kolmen ja puolen vuoden ajan Jeesus palveli uskollisesti ”Israelin huoneen kadonneitten lammasten” hengellisenä paimenena. Paimennustyönsä loppuaikoina, sen viimeisen viikon aikana, jonka hän oli vielä elossa ihmislihassa maan päällä, hän ei mennyt suoraan paimenen kaltaisten Israelin edustajien luo, kuten profeetta Sakarja, pyytämään palkkaansa eli maksuaan. Sakarja sanoi aikalaisilleen, että elleivät he halunneet maksaa, heidän ei tarvinnutkaan: ”Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta.” (Sak. 11:12) Kun Jeesus ratsasti ikään kuin voittosaatossa aasin varsalla Jerusalemiin, niin paimenen kaltaiset Israelin edustajat olisivat voineet maksaa hänelle palkan siten, että olisivat hyväksyneet hänet Jehovan lähettämäksi ja voitelemaksi tosi Messiaaksi. Mutta he eivät tehneet siten. Siitä huolimatta heidän oli pakko vain kolme päivää myöhemmin (niisanin 12:ntena vuonna 33) määrittää rahassa hänen arvonsa hengellisenä paimenena. Miten? Lukekaamme:

42. Millaisen maksun Juudas Iskariot sai Jeesuksesta ja milloin?

⁴² ”Silloin meni yksi niistä kahdestatoista, nimeltä Juudas Iskariot, ylipappien luo ja sanoi: ’Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?’ Ja he maksoivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa. Ja siitä hetkestä [niisanin 12:nnesta] hän etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaaksensa hänet. Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä [niisanin 14:ntenä] opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ’Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?’” – Matt. 26:14–17.

43. Miten Jeesus suhtautui siihen, että hänen tuntemansa kavaltaja aikoi myydä hänet, ja milloin tämä myyminen saatettiin päätökseen?

⁴³ Nuo uskonnolliset paimenet antoivat Juudas Iskariotille kolmekymmentä hopeasekeliä. (Mark. 14:10, 11; Luuk. 22:3–6) Jeesus tiesi ennalta, että hänet kavallettaisiin ja että kavaltaja olisi Juudas Iskariot. (Matt. 17:22, 23; 20:17–19; 26:1, 2, 24, 25) Jeesus ei tehnyt mitään estääkseen myymisensä kavaltamalla. (Matt. 26:45–57) Itse asiassa hän kiirehti kavaltamista, jotta se olisi tapahtunut Jumalan määräaikana, sillä pääsiäisillallisella hän paljasti Juudas Iskariotin ja lähetti hänet pois sanoen: ”Minkä teet, se tee pian.” Kavaltaja lähti heti ulos toteuttaakseen sopimuksensa uskonnollisten paimenten kanssa. (Joh. 13:21–30) Kavaltaminen tapahtui muutamaa tuntia myöhemmin tuona pääsiäisyönä, ja Juudas oli ansainnut rahansa. (Joh. 18:1–14) Jeesuksen, messiaanisen Paimenen, arvon määrittäminen oli loppuun suoritettu. Kolmekymmentä hopeasekeliä, orjan hinta Mooseksen välittämän lakiliiton mukaan! Kallis hinta!

44, 45. a) Mitä tapahtui sille rahalle, jonka arvoiseksi Sakarja hinnoiteltiin? b) Mitä tapahtui sille rahalle, jonka Juudas Iskariot otti vastaan Jeesuksen kavaltamisesta?

⁴⁴ Juudas Iskariot hyväksyi hinnan. Hän oli ollut kahdentoista apostolin rahastonhoitaja, mutta hän ei pannut rahaa heidän rahalippaaseensa. Hän piti sen itsellään – hetkisen! (Joh. 12:4–6) Muinaisessa profeetta Sakarjan tapauksessa Sakarja ei pitänyt niitä kolmeakymmentä hopeasekeliä, jotka hänelle oli maksettu palkkana. Raha kuului todellisuudessa hänen Mestarilleen, Jehovalle, ja siksi Jehova sanoi hänelle: ”Heitä se rahastoon.” Sakarja teki niin. (Sak. 11:12, 13, Um) Hänen tekonsa oli ennakkovaroitus jostakin. Ei niin, että Sakarja olisi esikuvannut Juudas Iskariotia, mutta kuitenkin kävi niin, että Juudaskaan ei Sakarjan tapaan pitänyt kolmeakymmentä hopeasekeliään. Se, mitä hän teki niillä, tai oikeammin se, mitä seurauksia oli siitä, että hän luopui kavallusrahoistaan, on kerrottu meille:

⁴⁵ ”Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet; ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin. Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: ’Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren’. Mutta he sanoivat: ’Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi.’ Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: ’Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta’. Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi. Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: ’Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet, ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt’.” – Matt. 27:1–10.

46. a) Miten apostoli Pietari puhui myöhemmin Juudas Iskariotista ja niiden kolmenkymmenen sekelin käytöstä? b) Millaista epäjohdonmukaisuutta papit osoittivat sen veren suhteen, jota nuo kolmekymmentä sekeliä edustivat?

⁴⁶ Koska Juudas Iskariot oli hankkinut pappien savenvalajan pellon ostamiseen käyttämän rahan, niin apostoli Pietari puhuu Juudaasta niin kuin tämä olisi ostanut pellon niiden juutalaisten hautapaikaksi, jotka kuolivat käydessään Jerusalemissa, tai käännynnäisten hautapaikaksi. Pietari sanoi kristilliselle seurakunnalle Juudaasta: ”Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas [hirttäydyttyään korkealle] ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja niin sitä peltoa kutsutaan heidän kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi.” (Apt. 1:18, 19) Papit vain toimivat Juudaan puolesta ottaessaan rahan temppelipyhäköstä, jonne Juudas oli heittänyt ne kolmekymmentä hopeasekeliä ja välittivät sen savenvalajan pellon myyjälle. Papit näkivät sopimattomaksi panna tätä ”veren hintaa” temppelirahastoon, mutta samanaikaisesti he kuvittelivat itse olevansa sopivia palvelemaan tuossa temppelissä, vaikka he olivat aiheuttaneet sen veren vuodattamisen.

47. a) Miten oli mahdollista, että apostoli Matteus saattoi puhua Jeremiasta ja todellisuudessa kuitenkin tarkoittaa Sakarjaa? b) Miten aramealainen käännös poistaa vaikeuden?

⁴⁷ Me havaitsemme, että Matt. 27:9, 10:ssä apostoli Matteus sanoo, että profeetta Jeremian lausunto kävi toteen. Jos Matteus viittasi siihen Raamatun heprealaisten kirjoitusten osaan, joka tunnettiin Profeettoina ja jossa Matteuksen aikana oli ensimmäisenä Jeremian ennustus, niin nimi Jeremia käsitti kaikki muut profeetalliset kirjat, myös Sakarjan. Siinä tapauksessa Matteus tarkoitti todellisuudessa Sakarjaa, vaikka hän käytti Jeremian nimeä.b George M. Lamsan käännös (1957) The Holy Bible from Ancient Eastern Manuscripts (Pešitta) jättää nimen pois ja sanoo: ”Silloin täyttyi se, mikä oli puhuttu profeetan kautta, nimittäin: Minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa, tuon kalliin hinnan, josta oli sovittu Israelin lasten kanssa, ja minä annoin ne savenvalajan pellosta, kuten Herra oli minua käskenyt.” Syyrialainen Uusi Testamentti, jonka James Murdock (julkaisuoikeus 1893) on kääntänyt Pešitto-käännöksestä englanniksi, esittää asian samalla tavalla ja jättää profeetan nimen pois.c

48. a) Miten Matteuksen vapaa käännös Sakarjan ennustuksesta osoittaa, kuinka nuo kolmekymmentä sekeliä käytettiin? b) Ketä Sakarja tässä kohdassa siis kuvaa ennustuksensa täyttymyksen mukaan?

⁴⁸ Koska Matt. 27:9, 10 vastaa Sak. 11:13:a eikä mitään kohtaa Jeremian kirjassa, Matteuksen lainauksen täytyy olla vapaa käännös Sak. 11:13:sta. Se tapa, millä Matteus käänsi Sak. 11:13:n, oli ilmeisesti tarkoitettu osoittamaan, miten Sak. 11:13 täyttyi, nimittäin, että ”he ottivat”, Israelin papilliset edustajat ottivat, ne kolmekymmentä hopearahaa temppelin lattialta, ja ”he [papit, jotka toimivat yksityishenkilön, Juudas Iskariotin, puolesta] . . . antoivat ne savenvalajan pellosta”. Sak. 11:13 ei kerro meille, miten ne kolmekymmentä hopeasekeliä, jotka Sakarja heitti Jehovan temppelin rahastoon, nimenomaan käytettiin myöhemmin. Matteus sen sijaan kertoo meille, miten raha käytettiin ennustuksen täyttymykseksi muuttuneisiin olosuhteisiin soveltuvalla tavalla. Tämä täyttymys vahvisti sen, että paimen Sakarja kuvasi tässä kavallettua ja myytyä messiaanista Paimenta, Jeesusta, joka arvioitiin niin halvaksi.

49. Milloin täyttyi ”Yhteydeksi” nimitetyn sauvan katkaiseminen, ja mitä seurauksia siitä oli juutalaisille?

⁴⁹ Aivan samalla tavalla kuin Sakarja sen jälkeen katkaisi toisen sauvan, jota sanottiin ”Yhteydeksi” eli ”Sitojiksi”, niin myös Jeesuksen kavaltaminen kolmestakymmenestä hopeasekelistä johti siihen, että Jehova kumosi Mooseksen välityksellä annetun lakiliiton Israelin kanssa. Kun ylösnoussut Jeesus nousi taivaaseen ja ilmaantui Jumalan läsnäoloon ja esitti Hänelle täydellisen ihmisuhrinsa arvon, niin Mooseksen kautta annettu lakiliitto pyyhittiin pois, ja luvattu uusi liitto vihittiin hengellisen Israelin, kristillisen Israelin, kanssa. (Ef. 2:13–16; Kol. 2:14–17; Hepr. 9:24–28) Tämä jätti luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset, jotka hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen välittämän uuden liiton, alttiiksi väärille juutalaisille Kristuksille. Se jätti heidät vaille oikeaa teokraattista ykseyden sidettä, ja heidän jakaantumisensa moniin uskonnollisiin lahkoihin osoittautui kohtalokkaaksi, kun roomalaiset piirittivät ja tuhosivat Jerusalemin vuonna 70.

50. Miten kristikunta on todellisuudessa määrittänyt messiaanisen Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, hinnan halvaksi, miten se on syyllistynyt liiton rikkomiseen, ja miten sen epäonnistuminen Jumalan ”Sulouden” saamisessa vaikuttaa siihen?

⁵⁰ Muinaisen Israelin tavoin kristikunta on satoine lahkoineen hylännyt messiaanisen Paimenen, taivaallisen Jeesuksen Kristuksen, kaitsevan huolenpidon. Miten niin? Ei tietenkään hurskaitten väitteittensä mukaan, vaan tekojensa perusteella. Se on pettänyt hänet pettämällä hänen tosi opetuslapsensa, joita se on vainonnut, usein jopa kuolemaan saakka. Se on torjunut niiden hengellisten paimenten palvelukset, jotka taivaallinen messiaaninen Paimen on lähettänyt sen keskuuteen. Mitä se on tehnyt heille, sen se on todellisuudessa tehnyt hänelle. (Matt. 25:40, 45; Mark. 9:37; Joh. 15:20, 21) Näin se on arvioinut halvaksi hänen paimenen palveluksensa ja hylännyt ne. Tämä paljastaa, ettei se ole sopusoinnussa uuden liiton kanssa, jonka se väittää soveltuvan itseensä; ja niin se on omien sanojensa perusteella rikkonut tuon uuden liiton. Siksi se ei nauti Jehova Jumalan ”Suloutta” eli suosiota eikä Hän suojele sitä säilyttääkseen sen ykseydessä. Sekin on alttiina kaikille väärille Kristuksille. Sen jakautuneisuus jatkuu tulevaan ”suureen ahdistukseen” saakka, jota kuvattiin Jerusalemin tuholla vuonna 70. – Matt. 24:21, 22.

”KELVOTON PAIMEN”

51. a) Keiden johdettaviksi ihmiset ovat jääneet, kun kristikunta on hylännyt messiaanisen Paimenen? b) Minkä järjestön kristikunta on valinnut sen sijaan, että se olisi hyväksynyt Jehovan tarjoaman messiaanisen Paimenen?

⁵¹ Kun ihmiset, jotka väittävät palvovansa Pyhän Raamatun Jumalaa, hylkäävät Jehovan Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, ja hänen oikeat alipaimenensa, niin heille ei jää muuta mahdollisuutta kuin joutua itsekkäitten, maailmallismielisten paimenten johdettaviksi. (1. Piet. 5:1–4) Jehova tuomitsi itsekkäät hallitsevat paimenet ja rauhoitti lampaan kaltaisia ihmisiä sanoen: ”Minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas [päämies, Um] heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut.” (Hes. 34:23, 24) Jeesus Kristus, muinaisen kuningas Daavidin poika, on tuo luvattu Paimen. Vuonna 1919 kristikunta aliarvioi hänen paimenen huolenpitonsa ja hylkäsi hänet ja hänen valtakuntansa. Sen sijaan se valitsi ihmistekoisen kansainvälisen maailman rauhan ja turvallisuuden järjestön, Kansainliiton, jonka seuraajassa, Yhdistyneissä Kansakunnissa, on 135 jäsenvaltiota vuonna 1974. Se on niittänyt seuraukset tästä.

52. Millaiset seuraukset kristikunta on joutunut niittämään siitä, että se on hylännyt messiaanisen Paimenen ja hänen johtonsa?

⁵² Mitkä seuraukset? Kunnianhimoisten, itseään korottavien hallitsevien paimenten sekä heidän uskonnollisten liittolaistensa sadon. Profeetta Sakarjan välityksellä Jehova Jumala valaisi esimerkin avulla sellaisia seurauksia: maailmalliset paimenet esikuvattiin ”hullulla [kelvottomalla, Um] paimenella”, joka esitti typerää, epäpätevää, arvotonta johtajien luokkaa. Kaiken sen kokemuksen jälkeen, mitä sellaisista johtajista on saatu näinä vuosikymmeninä vuodesta 1919 lähtien, me voimme nähdä, miten he sopivat siihen paimenen esikuvaan, jota Jehova Jumala profeetallisesti kuvaili siten, kuin profeetta Sakarja kirjoitti asian muistiin seuraavin sanoin:

53. Kenen kapineet Sakarjan käskettiin ottaa itselleen, ja miten tämä herätetty paimen oli toimiva ja mitä hänelle oli tapahtuva?

⁵³ ”Sitten Herra sanoi minulle: ’Ota vielä itsellesi hullun [kelvottoman, Um] paimenen kapineet. Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue; mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat. Voi hullua [arvotonta, Um] paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon.’” – Sak. 11:15–17.

54. Millaiset ”paimenet” kansoilla on sen perusteella, mitä niiden olosuhteet osoittavat, ja miksi sellaisten johtajien on sallittu nousta?

⁵⁴ Eivätkö ihmiset ole nykyään kristikunnassakin, puhumattakaan pakanamaailmasta, niin kuin lampaat, jotka ovat ”hukkaantuneita” eli kuvasta kadonneita, ruhjoutuneita, parantamattomia, nälkäisiä tai maailmanlaajuisen nälänhädän uhkaamia, lampaita, joita ruokkivat turmeltuneet, lahjuksia ottavat, loisina elävät arvottomat paimenet, jotka syövät ne ’sorkkineen’ tai johtavat niitä niin rosoisia teitä, että ne halkaisevat ’sorkkansa’? Eri maissa vallitsevat olosuhteet sekä niin sanotussa kristillisessä että pakanamaailmassa antavat puhuvan vastauksen kysymykseen. Miten kauan voivat ”lampaat” vielä kestää? Mutta tämä on seurausta Jehovan messiaanisen Paimenen hylkäämisestä. Koska ne ovat tehneet tämän valinnan, hän on sallinut kelvottoman, arvottoman, vahingollisen paimenluokan nousta jopa kristikunnan maissa.

55. Vaikka Sakarja otti itselleen kelvottoman paimenen kapineet, niin miksi hän ei joutunut kärsimään siitä vitsauksesta, jonka Jehova julisti senlaatuista arvotonta paimenta vastaan?

⁵⁵ Profeetta Sakarjaa käskettiin valaisemaan esimerkin avulla sellaisen ”kelvottoman paimenen” luokan nousu meidän aikanamme samoin kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoliensa aikana ensimmäisellä vuosisadalla. Sakarjasta itsestään ei tullut sellaista kelvotonta, hullua paimenta; häntä käskettiin vain ottamaan paimenen kapineet eli varusteet ja kuvaamaan senlaatuisen paimenen läsnäoloa ja moitittavaa käytöstä. Näin ollen Sakarja ei joutunut kärsimään siitä vitsauksesta, jonka Jehova julisti sellaista rikollista, arvotonta ja sydämetöntä paimenta vastaan.

56. Miten ”miekka” on käynyt sellaisen ”arvottoman paimenen” luokan ”käsivarteen” ja ”oikeaan silmään”?

⁵⁶ Koko ihmismaailma ei voi odottaa helpotusta tai vapautusta sellaisten ihmisten valitsemien ja nimittämien hallitsevien paimenten vallasta. Jehovan toimeenpaneva vallan miekka on sellaisia paimenhallitsijoita vastaan, jotka itse ovat kauan kantaneet toimeenpanovallan ”miekkaa”. (Room. 13:4; Apt. 12:1, 2) Koska heillä ei ole Jehovan siunausta tänä heidän ’lopun aikanaan’, heidän voiman ja kyvykkyyden ”käsivartensa” on jo kuihtumassa; heidän ”oikea silmänsä”, paras silmänsä parannuskeinojen havaitsemiseksi ja hallinnollisen valvonnan suorittamiseksi, himmenee himmenemistään. Mutta tulevassa maailman ”suuressa ahdistuksessa” Jehova on tuhoava tuon ”kelvottoman paimenen” luokan, sen silmät, käsivarret ja kaikki.

[Alaviitteet]

”’Ne ovat asettaneet valtaistuimelle sotapaholaisen Jumalan sijasta’, hän sanoi. ’Kirkot eivät suhtaudu vakavasti itseensä. Ne tyytyvät olemaan pelkkä osa yhteiskuntajärjestössä ja puolustamaan maitaan ja hallitsijoitaan – olkootpa ne oikeita tai vääriä. Kirkko on vaiennettu ja tukahdutettu alistumaan. Se on kuin mykkä koira, vanha ja hampaaton, joka ei voi enää purra.

”’Monet meistä odottivat sosialistien voiman torjuvan tällaisen sodan, ja me petyimme katkerasti Euroopan sosialisteihin, kun he eivät tehneetkään siten. Mutta me emme odottaneet koskaan kirkkojen, moskeijojen ja synagogien ehkäisevän sotaa. Kukaan meistä ei odottanut sellaista niiltä, ja me tiedämme, mitä tapahtuisi kenelle tahansa sellaiselle Englannin kirkon johtajalle, joka uskaltaisi korottaa äänensä maansa osallistumista vastaan tässä sodassa.

”’Franz Josef läpikäy joka pääsiäinen kahdentoista pyhiinvaeltajan jalkojen pesun tyhjänpäiväisen muotomenon, ja kirkko on tyytyväinen häneen. Tsaari on kirkkonsa pää sunnuntaina ja armeijansa pää viikolla.

”’Ja kun kansat valmistautuivat tähän sotaan, niin ne eivät neuvotelleet lainkaan kirkkojen kanssa, koska ne tiesivät, että samoin kuin ne luottivat ambulanssi- ja muonitusjoukkoihinsa, ne voivat luottaa siihen, että kirkot tukevat niitä.

”’Lähetyssaarnaajien olisi parempi opettaa kristillisyyttä ensiksi kotona.’

”Rabbiini sanoi lopuksi:

”’Meidän sielumme on haavoittunut, kun luemme Rheimsin ja muiden katedraalien tuhosta, ja kuitenkin nämä katedraalit tuhoutuivat jo kauan sitten, sillä ainoastaan niiden ulkomuurit ovat nyt kukistuneet.

”’Sodan jumalat, rahan jumalat ja vallan jumalat ovat hävittäneet näitä komeita rakennuksia vuosisatoja toisensa jälkeen.’” – New York American, 12.10.1914, s. 4.

19. luku

Valtakunta kestää kansainvälisen hyökkäyksen

1. Millä voimalla, jota tiedemiehet eivät voi vallita, on julistus avaruudesta viestitetty meille, ja minkä välityksellä se on asetettu useimpien meidän saatavillemme?

KANSAINVÄLINEN viestintä – kaapelisähke, sähkösanoma, puhelin, radio, televisio – on vienyt paimenen kaltaisten hallitsijoiden julistukset maan ääriin asti. Näennäisen tärkeytensä vuoksi sellaiset julistukset ansaitsevat näin laajan uutislevikin. Mutta kaikkein merkityksellisin julistus on lähetetty avaruudesta maapallollemme voimalla, jota tämän 20. vuosisadan tiedemiehet eivät ole voineet käyttää hyväkseen. Niin suuren arvon antaminen tälle julistukselle ei ole liioittelua, sillä kysymyksessä on maan ja taivaan Luojan julistus, joka on viestitetty hänen näkymättömän toimivan voimansa eli pyhän henkensä välityksellä. Myös sadoin miljoonin kappalein painetut Pyhät Raamatut sadoilla eri kielillä ovat tehneet tämän julistuksen tutkimisen mahdolliseksi ylivoimaisesti suurimmalle osalle maapallon väestöstä. Kun luemme tämän julistuksen, joka kantaa Luojan nimeä, me voimme itse päätellä, onko sillä nyt kansainvälistä merkitystä:

2. Millaiseksi Jehova tekee Jerusalemin tämän julistuksen mukaan kansoille, ja minkä kaltaiseksi Hän tekee kansansa hyökkääville kansoille?

² ”Ennustus [Julistus, Um], Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä: Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. Sinä päivänä, sanoo Herra, minä lyön kaikki hevoset vauhkoudella ja niiden ratsastajat hulluudella. Mutta Juudan heimoa kohti minä avaan silmäni, ja kaikki kansojen hevoset minä lyön sokeudella. Silloin Juudan sukuruhtinaat sanovat sydämessään: ’Minun väkevyyteni ovat Jerusalemin asukkaat Herrassa Sebaotissa, heidän Jumalassansa’. Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa – Jerusalemissa.”

3, 4. Miksi luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset eivät ole voineet esittää siitä, minkä Sak. 12:1–6 sisältää, selitystä, joka soveltuisi heidän kansansa historiaan?

³ Nämä sanat, jotka Sak. 12:1–6 esittää, ovat arvoitus nykyisille luonnollisille, ympärileikatuille juutalaisille. He ovat koettaneet löytää noille profeetallisille sanoille täyttymyksen kansansa muinaisesta historiasta tämän ”julistuksen” lausumisen ajankohdan, ajanlaskumme alkua edeltäneen kuudennen vuosisadan (noin 518 eaa.), ja Rooman legioonien vuonna 70 toimeenpaneman Jerusalemin tuhon väliseltä ajalta. He eivät ole kuitenkaan voineet esittää mitään luotettavaa varmennusta ennustuksen täyttymyksestä. Miksi eivät? Se johtuu siitä, että ”julistuksen” täyttymys saavuttaa huippu- eli kohokohtansa Israelissa ja Jerusalemissa, jotka ovat korkeampaa tasoa kuin luonnollinen, lihallinen Israel ja maallinen Jerusalem. Kun siis maallinen Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin vuonna 70, oli olemassa Jerusalem, joka jäi silloin olemaan. Se ei ollut tietenkään maallinen, vaan se, josta Hepr. 12:22–24 puhuu. Vaikka sen kirjoittaja kirjoitti noin vuonna 61, noin yhdeksän vuotta ennen kuin maallinen Jerusalem hävitettiin maan tasalle vuonna 70, hän kirjoittaa kristityiksi tulleille heprealaisille:

⁴ ”Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.”

5. Mikä oli se ”esikoisten . . . seurakunta”, jota kristityiksi tulleet heprealaiset olivat lähestyneet noin vuoteen 61 mennessä, ja mikä kaupunki tällä ”seurakunnalla” oli?

⁵ ”Taivaissa kirjoitettujen esikoisten . . . seurakunta”, jota nuo heprealaiskristityt olivat lähestyneet, ei ollut luonnollisen, lihallisen Israelin seurakunta, jonka osa he olivat olleet kristillisyyteen kääntymiseensä saakka. Se oli sen sijaan hengellisen Israelin ”seurakunta” ja se oli saatettu ”uuteen liittoon”, jonka sen välittäjä, Jeesus, oli vahvistanut omalla ”vihmontaverellään”, joka puhuu parempaa kuin Jehovan ensimmäisen marttyyrin, Aabelin, veri. Näihin tosiasioihin täydellisesti soveltuen tällä hengellisellä Israelilla oli korkeampi Jerusalem, ”elävän Jumalan kaupunki, taivaallinen Jerusalem”.

6. Mitä maallinen Jerusalem kuvasi Jehovan valtaistuinkaupunkina, ja milloin ja mihin se, mikä näin kuvattiin, siirtyi?

⁶ Maallisessa Jerusalemissa oli ollut Daavidin kuninkaalliseen sukuun kuuluvien kuninkaitten valtaistuin, jota sanottiin ”Jehovan valtaistuimeksi”, koska sillä istuva edusti Jehova Jumalaa, joka oli Israelin todellinen ja näkymätön Kuningas. Koska Jehova oli tehnyt kuningas Daavidin kanssa liiton iankaikkisesta valtakunnasta, jonka valtaistuimella on hänen pysyvä perillisensä, niin Jerusalem edusti valtaistuinkaupunkina Jumalan antamaa oikeutta valtakuntaan, joka tulisi olemaan kuningas Daavidin erään jälkeläisen käsissä. (1. Aikak. 29:23, Um; 2. Sam. 7:14–16) Jeesus Kristus, ”Daavidin poika, Aabrahamin poika”, oli tuo Pysyvä Perillinen. Kun siis kuolleista herätetty Jeesus Kristus nousi taivaaseen ja ilmaantui Jumalan läsnäoloon ja istuutui hänen oikealle puolelleen, hänen perintöoikeutensa ja luovuttamaton oikeutensa valtakuntaan seurasi hänen mukanaan. Näin ollen tuo oikeus Valtakuntaan siirrettiin maallisesta Jerusalemista ”taivaalliseen Jerusalemiin” vuonna 33. – Apt. 2:29–36; Ps. 110:1, 2; Hepr. 10:12, 13.

7. Kun otetaan huomioon, että Daavidin suvun valtakunta kukistui maallisessa Jerusalemissa vuonna 607 eaa., niin milloin Jehova teki Jerusalemin ”juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille” (Sak. 12:2)?

⁷ Vuonna 607 eaa. babylonialaiset kukistivat Daavidin valtakunnan maallisessa Jerusalemissa, eikä valtakunta joutunut kenenkään omistukseen, ”kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, Um] oikeus”, jolloin Jumala oli antava sen hänelle. (Hes. 21:25–27) Milloin se, jolla oli tuo ”laillinen oikeus”, tuli ja sai valtakunnan Jehovalta, Suurelta Teokraatilta? Se tapahtui vuonna 1914, pakanain aikojen päättyessä noin 4.–5. lokakuuta (15. tisrikuuta). Silloin Jehova asetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtaistuimelle ”taivaallisessa Jerusalemissa”. Silloin Jehova lähetti myös Psalmin 110:1, 2 täyttymykseksi Kristuksen voiman valtikan taivaalliselta Siioninvuorelta sanoen: ”Hallitse [Käy kukistaen, Um] vihollistesi keskellä.” Tuolla teolla ja tuohon aikaan taivaan ja maan Suuri Luoja toteutti julistuksensa ja teki Jerusalemin, ”taivaallisen Jerusalemin”, ”juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri”. – Sak. 12:1, 2; Ilm. 11:15.

8. a) Mitä filistealaiset koettivat tehdä ja millaisella menestyksellä, kun kuningas Daavid teki Jerusalemista valtaistuinkaupunkinsa? b) Milloin ja miten kristikunnalle alettiin tiedottaa Kristuksen valtaistuimelle noususta pakanain aikojen päättyessä?

⁸ Kuningas Daavid oli 2983 vuotta tätä ennen valloittanut maallisen Jerusalemin ja tehnyt siitä hallituskaupunkinsa. Kuullessaan siitä hänen katkerat vihollisensa filistealaiset tulivat Jerusalemia vastaan ja koettivat syöstä Daavidin valtaistuimelta. Kaksi perättäistä ihmeellistä tappiota lähetti hyökkääjät hoiperrellen takaisin Filisteaan. (2. Sam. 5:17–24; Ps. 2:1–6) Mitä me sitten havaitsemme ”taivaallisesta Jerusalemista”, jonka vastakruunattu Kuningas on Jeesus Kristus, Daavidin Pysyvä Perillinen? Kymmeniä vuosia ennen vuotta 1914, aina vuodesta 1876 lähtien, maailman kansoille ja ihmisille oli tiedotettu, että pakanain ajat päättyisivät tuona vuonna.a Antautuneita kastettuja kristittyjä, kuten Charles Taze Russellia, josta tuli Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti, käytettiin tiedottamaan tämä asia varsinkin kristikunnan kansoille. Nuo kristityiksi tunnustautuvat kansat ylenkatsoivat tiedonannon ja aloittivat ensimmäisen maailmansotansa 28. heinäkuuta 1914.

9. Miten sotaan varustautuneet kansat ensimmäisen maailmansodan aikana kokoontuivat ”taivaallisen Jerusalemin” ympärille ikään kuin nautintojaan varten juoma-”maljan” ympärille?

⁹ Tuon sodan aikana sotavarustuksissa olevat kansat käyttivät hyväkseen sotalakia ja -hysteriaa ja kansalliskiihkoa vainotakseen näitä antautuneita, kastettuja, hengellä voideltuja kristittyjä, jotka olivat antaneet tiedon heille ja ottaneet asenteensa Jehovan perustetun messiaanisen valtakunnan puolelle. Näin kansat kokoontuivat heidän ympärilleen kuten juomamaljan ympärille ottaakseen siitä nautinnollisia ja riemullisia kulauksia purkaessaan vastustustaan Jumalan valtakunnan edustajiin. Koska nämä antautuneet, voidellut kristityt olivat osa ”taivaissa kirjoitettujen esikoisten . . . seurakunnasta”, niin nuo kansat todellisuudessa kokoontuivat ”taivaallisen Jerusalemin” ympärille ikään kuin juoma-”maljan” ympärille. Jonkin aikaa nuo kansat olivat hilpeällä mielellä, kuten Ilm. 11:7–10 oli ennustanut.

10, 11. Miten ”taivaallinen Jerusalem” joutui kansojen piirittämäksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja olivatko ne myös ”Juudaa vastaan”?

¹⁰ Kun ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918, maailmalliset kansat eivät lopettaneet vihamielisyyttään Jumalan perustettua messiaanista valtakuntaa kohtaan, joka oli perustettu ”taivaallisessa Jerusalemissa”. Seuraavina vuosina ne hyväksyivät Kansainliiton Jumalan taivaallisen valtakunnan korvikkeeksi. Näin ne aloittivat ”taivaallisen Jerusalemin” kuvaannollisen piirityksen. Tuo piiritys ilmeni siinä, että kansat vastustivat ja vainosivat ”esikoisten . . . seurakunnan” voideltuun jäännökseen kuuluvia, jotka julistivat ”taivaallisen Jerusalemin” messiaanista valtakuntaa. Koska nämä Jeesuksen Kristuksen opetuslapset kannattivat häntä ”jalopeurana Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesana”, he olivat hengellisiä juutalaisia eli kuuluivat hengellisesti Juudan sukukuntaan. Nämä hengelliset juutalaiset olivat siis yhdessä taivaallisen Jerusalemin kanssa valtakuntaa vastustavien kansojen piirittämiä, aivan kuten oli ennustettu Sak. 12:2:ssa:

¹¹ ”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.” ”Niin minä teen Jerusalemin maljaksi, joka aiheuttaa hoipertelua kaikille kansoille yltympäri; ja myös Juudaa vastaan hän on tuleva piirittämään, jopa Jerusalemiakin vastaan.” (Um) ”Katso, minä teen Jerusalemin pelottavaksi paikaksi kaikille sen ympärillä oleville ihmisille, on myös oleva piiritys sekä Juudaa että Jerusalemia vastaan.” (Lamsa) ”Katso, minä teen Jerusalemista hoiperruttavan maljan kaikille ympärillä oleville kansoille, ja se on myös Juudaa vastaan, piirityksessä Jerusalemia vastaan.” – Yg.

12. Miten hengelliset juudealaiset osoittivat erilaista henkeä kuin he olivat osoittaneet ensimmäisen maailmansodan aikana, ja minkä apostolisen asenteen he siten omaksuivat?

¹² Kun maailmalliset kansat vuonna 1919 hyväksyivät Kansainliiton kansainväliseksi maailman rauhan ja turvallisuuden järjestöksi, hengellisen Juudan voideltu jäännös alkoi julistaa innokkaammin kuin koskaan aiemmin hyvää uutista ’Juudan sukukunnan jalopeuran, Daavidin juurivesan’, valtakunnasta. Siitä lähtien maailmalliset kansat alkoivat piirittää tätä maan päällä olevaa hengellistä Juudaa, pitkittäen ja jatkaen hellittämättä yrityksiään näiden hengellisten juudealaisten vastustuksen ja sovittelemattomuuden nujertamiseksi. Aivan toisin kuin ensimmäisen maailmansodan aikana yleensä nämä hengelliset juudealaiset eivät antaneet kansojen saattaa heitä pelon valtaan. Selvemmin kuin koskaan aikaisemmin he ymmärsivät Korkeimmalta Jumalalta saamansa valtuutuksen, ja he valitsivat apostolien menettelyn: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) He pitivät tästä menettelystä kiinni myös toisen maailmansodan aikana. He pitivät kiinni ehdottomasta kristillisestä puolueettomuudesta kansainvälisissä riitaisuuksissa, kuten he olivat avoimesti julistaneet 1. marraskuuta 1939. Kansat olivat peräti tyrmistyneitä näiden Jehovan kristittyjen todistajien ehdottoman puolueettomasta asenteesta. – Ks. The Watchtower Announcing Jehovah’s Kingdom 1.11.1939, s. 323–333 (suomeksi Jumalan Valtakunta 1.8.1940, s. 76–80 ja 15. 8. 1940, s. 91–95).

13. Miten menetellessään kansat ovat ’repineet pahoin itsensä’ ja miksi?

¹³ Jehovan kristittyjen todistajien tinkimättömän puolueeton asenne, heidän rohkea turvautumisensa maan oikeusistuimiin kansalaisoikeuksiensa puolesta, heidän jatkuvasti lisääntynyt Jehovan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisensa – kaikki tämä on pannut kansat hoipertelemaan. Valtakunnan oikeudesta, jota ”taivaallinen Jerusalem” edustaa, on tullut ”väkikivi” kansoille. Yrittäessään nostaa sen pois maailmanherruuteen tähtäävien kunnianhimoisten maailmallisten suunnitelmiensa tieltä häiritsemällä Valtakunnan saarnaajia nämä asiaan puuttuneet kansat ovat ’repineet pahoin itsensä’. Se ei ole tuottanut niille mitään tyydytystä, vaan nöyryyttävän epäonnistumisen kirveleviä kipuja. Niiden maine on kärsinyt. Ne eivät voi poistaa tai tehdä tyhjäksi sitä, että on oikeus saarnata Valtakuntaa, eivätkä ne voi vaientaa jäännöstä, joka tottelee Jehovan käskyä saarnata sitä maailmanlaajuisesti.

14. Miten Jehova on toteuttanut jo nyt vihollishevosia ja niiden ratsastajia koskevan julistuksensa, ja keille hän avaa silmänsä ja miksi?

¹⁴ Sotajoukkojen Jehova on jo toiminut kuvaannollisella tavalla julistuksensa mukaan. Hän on tehnyt vauhkoiksi ne, jotka taistelevat hengellisiä juudealaisia, Hänen valtakuntansa lähettiläitä, vastaan. Sotakoneiston käyttäjät eli ratsastajat on saatu toimimaan hullun lailla, kuten turhautuneitten diktaattorien tapauksessa, jotka ovat tulleet sokeiksi raivosta. Heidän sotastrateginsa eivät enää tiedä, mihin suuntaan olisi mentävä, vaan toimivat kuin näkönsä menettäneet. Mutta Jehova avaa silmänsä ja pitää ne avoinna ohjatakseen hengellisen ”Juudan heimon” strategiaa.

15. Miten hengelliset juudealaiset sukuruhtinaat ovat sytyttäneet oikealta ja vasemmalta ”ikäänkuin tulipannu puitten seassa ja ikäänkuin tulisoihtu lyhteitten seassa”?

¹⁵ Hengellisesti puhuen ”Juudan sukuruhtinaat”, ”Juudan heimon” hallitsevan elimen ja hengellisten juudealaisten seurakuntien valvojat, Jehova täyttää palavalla innolla ”taivaallisen Jerusalemin” Valtakunnan maallisten etujen puolesta. ”Ikäänkuin tulipannuna puitten seassa ja ikäänkuin tulisoihtuna lyhteitten seassa” he sytyttävät tuleen hengellisellä tavalla panemalla suurisuuntaisia uskonnollisia keskusteluja ja väittelyjä leimahtamaan ja kuluttamalla monien paimenhallitsijoiden vaikutusvallan, niin että heidät paljastetaan todellisuudessa ”sotiviksi itse Jumalaa vastaan”, ja monet heidän ”lampaistaan” kääntyvät Jumalan valtakunnan puoleen. Näin tapahtuu oikealla ja vasemmalla kansojen keskuudessa. ”Juudan sukuruhtinaiden” tulisen toimeliaisuuden ja ehdottomuuden vuoksi hengelliset juudealaiset pysyvät Jumalalta saamassaan hengellisessä tilassa ja asuttavat sen kasvavalla joukolla. He eivät hylkää ”taivaallisen Jerusalemin” asiaa.

16. Mistä lähteestä ”Juudan sukuruhtinaat” tunnustavat voimansa tulevan tämän tekemiseksi piirityksen aikana, ja mitä tuo lähde käyttää palveluksessaan heidän hyväkseen?

¹⁶ Nämä ”Juudan sukuruhtinaat” ja heidän juudealaistoverinsa eivät omassa voimassaan suorita tätä hengellisesti tuhoisaa työtä niiden keskuudessa, jotka vihamielisinä piirittävät Jumalan hallitsevan valtakunnan asiaa. Arvostavassa sydämessään he tunnustavat, että voima tehdä näin koko maailman piirittäessä heitä tulee yli-inhimillisestä, yliluonnollisesta lähteestä. Se tulee ”taivaallisesta Jerusalemista”, jossa valtaistuimelle asetettu Kuningas Jeesus Kristus hallitsee ja on käynyt kukistaen vihollistensa keskellä. Pyhät enkelit ovat liittyneet häneen. ”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” (Hepr. 1:13, 14; Matt. 25:31) Ne voidellut kristityt, jotka lähestyivät ”elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia”, ja jotka päättivät maallisen vaelluksensa kuollessaan ja jotka herätettiin elämään ja kuolemattomuuteen taivaisiin, voivat myös antaa näkymätöntä voimaa rohkeille, tarmokkaille ”Juudan sukuruhtinaille” ja muille maan päällä oleville juudealaisille. (Ilm. 2:26–29) Kaiken tämän avun takana, joka tulee taivaallisesta Jerusalemista, on heidän ”Jumalansa, sotajoukkojen Jehova”.

HYÖKKÄÄVIÄ KANSOJA ODOTTAA HÄVITYS

17, 18. a) Miksi kansat eivät voi kruunata pitkäaikaista piiritystään voitolla? b) Mitä Jehova on tekevä julistuksensa mukaan niille kansoille, jotka tulevat ”Jerusalemia” vastaan?

¹⁷ Maailmalliset kansat eivät voi kruunata voitolla pitkää, sitkeää piiritystään Jumalan valtakuntaa ja niitä vastaan, jotka palvelevat sen lähettiläinä kaikkialla maailmassa. Kaikkivaltias Jumala uudistaa näiden hengellisten juudealaisten kestovoiman, jotta he voisivat kestää Valtakuntaa vastustavan piirityksen, mutta hän heikentää ja lopulta pyyhkäisee olemattomiin Jumalaa uhmaavat piirittäjät. Tämä on niiden Jumalan ”julistuksen” sanojen merkitys, jotka Sak. 12:7–9 esittää:

¹⁸ ”Ja Herra on ensiksi vapauttava Juudan majat [teltat, Um], ettei Daavidin suvun kunnia [kauneus, Um] ja Jerusalemin asukasten kunnia [kauneus, Um] ylvästelisi Juudaa vastaan. Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niinkuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niinkuin jumal’olento [’Jumalan kaltainen’, Um; tai ’jumalankaltaiset’], niinkuin Herran [Jehovan, Um] enkeli heidän edessänsä. Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.”

19. a) Mitä sanonta ”Juudan teltat” ilmaisee? b) Miksi muiden asianosaisten ”kauneus” ei ’ylvästele Juudaa vastaan’?

¹⁹ Sanonta ”Juudan teltat” osoittaa, että hengelliset juudealaiset eivät ole vetäytyneet kaupunkien suojelevien muurien taakse vaan ovat ulkona avoimella kentällä puolustamassa pelottomasti valtaistuinkaupungin Jerusalemin edustaman messiaanisen valtakunnan etuja. On siis pääteltävä, että ennen kuin hyökkääjät voisivat päästä suoraan kaupungin kimppuun, heidän täytyisi raivata tieltään kaikki ”Juudan teltat”, jotka ovat kehässä kaupungin ympärillä sen puolustukseksi. Siitä syystä sotajoukkojen Jehovan täytyy pelastaa ensin ”Juudan teltat”, koska ne ovat hyökkäyksen ensimmäinen ja suoranainen kohde. Siksi ne voivat kerskata siitä, että Jehova on pelastanut ne samoin kuin ”taivaallisen Jerusalemin”, Valtakunnan sijaintipaikan, asukkaat. Näillä ”Juudan teltoilla” on oleva Jehovan pelastuksen kauneus samalla tavalla kuin ”Daavidin suvulla”, jota edustaa Daavidin kuninkaallinen Poika, Jeesus Kristus, ja samalla tavalla kuin ”Jerusalemin asukkailla”, joita ovat messiaanisen valtakunnan ylösnousseet perijätoverit, Kristuksen jo kuolleista herätetyt ja kirkastetut opetuslapset. – Room. 8:15–17; 2. Tim. 2:11, 12.

20. a) Miten Jehova on tehnyt ”Jerusalemin asukkaat” Daavidin kaltaisiksi ja Daavidin suvun Jehovan enkelin kaltaiseksi? b) Miten Jehova on puolustanut ”Jerusalemin asukkaita”?

²⁰ Jos Jehova puolustaa Jerusalemin asukkaita ja estää heitä kompastumasta ja lankeamasta tekemällä heidät vahvoiksi ja rohkeiksi niin kuin oli Daavid, tuo taisteleva kuningas, niin hän tekee samoin hengellisille juudealaisille, jotka ovat ’teltoissaan’ ulkona kentällä. Hengellisten juudealaisten voidellun jäännöksen tekemä tähänastinen historia osoittaa Hänen tehneen näin. Ja hän on tekevä niin vastakin lunastaen täysin lupauksensa. Ja asiaan liittyvän laajemman vastuun vuoksi Jehova on tehnyt vielä enemmän ”Daavidin suvun” hyväksi, jota ”sukua” edustaa Daavidin Pysyvä Perillinen, Jeesus Kristus. Jehova on tehnyt hänet ”Jumalan kaltaiseksi, Jehovan enkelin kaltaiseksi heidän edessään” (Um). Ei, ei Jehovan itsensä kaltaiseksi, vaan Jehovan ”enkelin” kaltaiseksi, joka johti Israelin lapset pois Egyptin orjuudesta vuonna 1513 eaa. (2. Moos. 14:19; 23:20, 23) Sotajoukkojen Jehova on jo puolustanut ”taivaallisen Jerusalemin” asukkaita valtuuttamalla hallitsevan Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen heittämään Saatanan, ”tämän maailman jumalan”, pois taivaasta ja pitämään hänet poissa sieltä. – Ilm. 12:7–13; 2. Kor. 4:4.

21. a) Mikä on sopiva arvonimi Daavidin suvun Edustajalle sen perusteella, että tuo ”suku” toimii kuin Jehovan enkeli? b) Miten kauan vihollinen jatkaa Jerusalemin piiritystä ja miksi siihen asti?

²¹ Jumalan kaltainen Daavidin Poika, Jeesus Kristus, toimii siis Jehovan enkelin tavoin maanpäällisissä ’teltoissaan’ olevien hengellisten juudealaisten hyväksi. Sattuvasti hänelle onkin annettu yhdeksi nimeksi Väkevä Jumala. (Jes. 9:5, 6) Miten siis kaikki tämän maailman valtakunnat voisivat Saatanan tukemina voittaa hänet ja ”Juudan teltat”, joiden edessä hän palvelee Jehovan enkelinä? Se, että ne piirittävät messiaanista valtakuntaa, on olosuhteiden pakosta tuomittu epäonnistumaan. Himoitessaan maailmanherruutta ne eivät koskaan lopeta piiritystä ja vetäydy tunnustaen tappiotaan tai epäonnistumistaan. Ne jatkavat piiritystä loppuun saakka!

22. a) Miksi Jehovan ei tarvitse katsoa kauas etsiessään kansoja hävitettäviksi? b) Milloin hänelle tulee tilaisuus niiden hävittämiseen?

²² Täytyykö sotajoukkojen Jehovan etsiä kaukaa sinä päivänä, kun hän tahtoo ”hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan”? Ei suinkaan! Vastustamalla itsepintaisesti hänen messiaanista valtakuntaansa ja kannattamalla ihmistekoista kansainvälistä maailman rauhan ja turvallisuuden järjestöä ja kiusaamalla ja vainoamalla hengellisiä juudealaisia nuo kansat kokoavat raskauttavan todistusaineiston itseään vastaan. Kaikkein Korkein Tuomari on tietoinen siitä tilistä, joka on täydelleen selvitettävä niiden kanssa. Kun ne ryhtyvät viimeiseen hyökkäykseen ”Juudan telttoja” vastaan, mikä muodostaa sen maailmantilanteen, jota kuvaannollisesti sanotaan Harmagedoniksi, niiden tili saavuttaa sallitun määränsä.

23. Mihin Jehova alentaa nuo kansat, kenen välityksellä, ja keille siitä tulee ”kauneutta”?

²³ Tutkiessaan tuota tiliä tarkastava sotajoukkojen Jehova löytää kaikki syyt, jotka oikeuttavat hänet hävittämään nuo kansat, jotka hyökkäävät hänen ’taivaallisen Jerusaleminsa’ Valtakuntaa vastaan. Hallitsevan Kuninkaansa välityksellä, joka on ”Jumalan kaltainen, Jehovan enkelin kaltainen”, hän alentaa nuo kansat ehdottomasti olemattomiin. (Ilm. 16:13–16) Millaisella ”kauneudella” se kruunaakaan ”Daavidin suvun” ja ”Jerusalemin asukkaat” ja ”Juudan teltat”!

’LÄVISTETTY’ JOSTA TULI KUNINGAS

24, 25. a) Tullaanko hävitetyille kansoille pitämään valittajaisia? b) Kenen valittajaisista Jehova ennustaa huomattavaa tapausta?

²⁴ Noita julkeita kansoja, jotka sotajoukkojen Jehova hävittää ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa, ei valiteta eikä murehdita. Sen sijaan valitusta ja murehtimista esiintyi sen surullisen tapahtuman yhteydessä, joka tasoitti tietä ”Daavidin suvun kauneudelle ja Jerusalemin asukasten kauneudelle” tuona loistoisana Jumalan aikaansaaman pelastuksen päivänä. Jehovan, taivaan ja maan Luojan, ”julistuksen” jatkuessa me saamme tietää, mikä tuo tapahtuma oli, sillä me kuulemme Hänen sanovan:

²⁵ ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon [suosion, Um] ja rukouksen hengen. He katsovat minuun [Häneen, Um; Je; Mo; RS; AT], jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa. Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Leevin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Kaikki muut sukukunnat, kukin sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen.” – Sak. 12:10–13.

26. Kenen apostolin kirjoituksen puoleen me käännymme saadaksemme tietää, kuka oli hän, jonka he lävistivät, ja miten hän vastaa kysymykseemme?

²⁶ Kuka on ”Hän, jonkab he ovat lävistäneet” ja johon ”he katsovat”? Sivuuttaen ihmisten sekavat arvailut me menemme suoraan Hänen varaamaansa henkeytettyyn vastaukseen, Hänen, joka antoi tämän profeetallisen ”julistuksen”. Galilealaisen Johanneksen kirjoittamasta historiasta, hänen, joka omin silmin näki Jeesuksen Kristuksen paaluun panemisen kahden paaluun pannun pahantekijän väliin perjantaina niisanin 14. päivänä vuonna 33, me lainaamme nämä henkeytetyt sanat:

Koska silloin oli valmistuspäivä, niin – etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri – juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan, vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä. Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: ”Älköön häneltä luuta rikottako”. Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: ”He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet”. – Joh. 19:31–37.

27. Millä muullakin tavalla Johannes kirjoituksissaan yhdistää Jeesuksen ’lävistettyyn’?

²⁷ Eräs toinenkin kohta yhdistää Jeesuksen Kristuksen ’lävistämiseen’, sillä sama apostoli Johannes kirjoittaa:

Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. – Ilm. 1:5–7.

28. Miten lääkäri Luukas kirjoittaa sen osoittamiseksi, että Jeesus ’lävistettiin’ kuolemansa jälkeen eikä ennen sitä?

²⁸ Jeesuksen kyljen lävistäminen tapahtui siis vähän sen jälkeen, kun hän oli kuollut, ei ennen, mistä lääkäri Luukas kirjoittaa:

Ja oli jo noin kuudes hetki [klo 12 keskipäivällä]. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, joka kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen [klo 15:een iltapäivällä], sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”. Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Mutta kun sadanpäämies näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: ”Totisesti, tämä oli vanhurskas mies”. Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan, näkivät, mitä tapahtui, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana, myöskin naiset, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta, ja katselivat tätä. – Luuk. 23:44–49; myös Mark. 15:33–41.

29. Miten Jeesuksen lävistetty kylki oli esimerkiksi Tuomaan tapauksessa todisteena siitä, että hänet oli herätetty kuolleista?

²⁹ Jeesuksen Kristuksen lävistetty kylki oli myös tärkeä seikka, joka oli todisteena siitä, että Jeesus oli myöhemmin herätetty kuolleista. Apostoli Tuomas, joka ei nähnyt Jeesusta hänen ylösnousemuksensa päivänä (sunnuntaina 16. niisankuuta vuonna 33), sanoi niille, jotka olivat nähneet hänen aineellistuvan lihaksi tuona päivänä: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.” Viikkoa myöhemmin Jeesus aineellistui jälleen lihaksi, samanlaisessa ruumiissa kuin hänellä oli ollut häntä paaluun pantaessa, ja sanoi Tuomaalle: ”Ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen vaan uskovainen.” – Joh. 20:24–27.

30. a) Millä tavalla Jeesuksen opetuslasten valittaminen oli vakavampaa kuin ”Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa”? b) Mitä muuta vaadittiin pelkän surussa valittamisen lisäksi, jotta ”suosion ja rukouksen henki” olisi vuodatettu heihin?

³⁰ Sen täyttymyksessä, mitä Sak. 12:10–13 esittää, Jeesuksen Kristuksen uskollisten apostolien ja muiden opetuslasten on täytynyt valittaa ja murehtia maallisessa Jerusalemissa. He murehtivat Jumalan ”ainosyntyisen Pojan”, ”koko luomakunnan esikoisen”, ”Jumalan luomakunnan alun”, kuolemaa. (Joh. 3:16; Kol. 1:15; Um; Ilm. 3:14) Hänen takiaan valittaminen oli siis vakavampaa kuin aikaisemmat ”Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa”. (Sak. 12:11; vrt. 2. Kun. 23:28–30; 2. Aikak. 35:20–25.) Jehova vuodatti uskollisiin opetuslapsiin ”suosion ja rukouksen hengen”. Näin oli varsinkin, koska opetuslapset ’toivoivat hänen olevan se, joka oli lunastava Israelin’. (Luuk. 24:21) Jumalan suosion saavuttamiseksi valituksen ja katkeran murehtimisen täytyy kuitenkin ilmaista muutakin kuin pelkkää surua. Siihen täytyy sisältyä uskoa häneen, joka lävistettiin, ja uskoa hänen uhrikuolemansa arvoon. Sellaisen uskon eli vakaumuksen perusteella Jumalan suosio voidaan ulottaa surijaan, minkä jälkeen hänen uskossa esitettyihin rukouksiinsa vastataan.

31, 32. a) Miten ihmisen on katsottava häntä, joka lävistettiin, saadakseen ”suosion ja rukouksen hengen”, vaikka hän olisikin ”Daavidin sukua”? b) Vaikka joku olisi ”Jerusalemin asukkaita”, niin mitä hänen on tehtävä valittamisen lisäksi saadakseen ”suosion ja rukouksen hengen”?

³¹ Osoittautuakseen arvolliseksi saamaan Jumalalta tulevan ”suosion ja rukouksen hengen” ihmisen täytyy uskon silmin ’katsoa Häneen, jonka he ovat lävistäneet’. Hän voi kuulua ”Daavidin sukuun”, mutta tuon kuninkaallisen arvon omaaminen lihallisen polveutumisen mukaan ei mitenkään takaa sitä, että hän on oleva Messiaan kanssa taivaallisessa valtakunnassa yhtenä hänen perijätovereistaan.

³² Joku voi olla ”Jerusalemin asukkaita” maan päällä, mutta se, että hän on kuningas Daavidin maallisesta hallituskaupungista, ei suinkaan takaa hänelle paikkaa ”taivaallisessa Jerusalemissa”. Sellaisen ihmisen tulisi surra kaikkea sitä yhteiskuntavastuuta, joka voi langeta hänelle Messiaan Jeesuksen kuoleman ja lävistämisen tähden. Valittamiseen ja katkeraan murehtimiseen tulee siis sisältyä surua sen johdosta, että Messiaan täytyi kuolla meidän syntiemme tähden, ja siihen täytyy myös sisältyä katumusta sellaisten syntien vuoksi. Silloin Messiaan kuolema hyödyttää murehtijaa, ja hän saa ”suosion ja rukouksen hengen”.

33. a) Miten tämä sääntö soveltui sellaiseenkin henkilöön, joka oli ”Leevin huonetta” tai ”siimeiläisten sukukuntaa”? b) Tai henkilöön, joka kuului ”Naatanin huoneen sukukuntaan”, kuten Jeesuksen äiti Maria kuului?

³³ Tämä oli soveltuva myös henkilöön, joka lihan mukaan oli ”Leevin huonetta”. Vaikka hän leeviläisenä palveli Jerusalemin maallisessa temppelissä, jossa oli sen eläinuhrialttari, hän tarvitsi yhä tuon Lävistetyn täydellistä ihmisuhria. ”Leevin huoneeseen” kuului myös ”siimeiläisten sukukunta”. (2. Moos. 6:16, 17; 4. Moos. 3:17–21) Siksi nämäkin tarvitsivat uhria, joka saattoi lunastaa syntiset ihmisluomukset. ”Naatanin huoneen sukukunta” kuului Daavidin kuninkaalliseen sukuun. (2. Sam. 5:13, 14) Jeesuksen Kristuksen maallinen äiti Maria syntyi Daavidin pojan Naatanin sukuhaarasta. (Luuk. 3:23–31) Huolimatta kuninkaallisista siteistään lihan mukaan tähän sukuun kuuluvien tarvitsi tunnustaa Jeesus Messiaaksi ja että hänet ’lävistettiin’, jotta Jumalan ennustus olisi täyttynyt ja jotta hän olisi osoittautunut taivaallisen valtakunnan arvoiseksi.

34. a) Miltä kannalta täytyy jokaisen perheeseen, sukuun tai sukupuoleen katsomatta valittaa ja murehtia lävistettyä? b) Miten meidän on nyt toimittava niin saadaksemme ”suosion ja rukouksen hengen”?

³⁴ Jokaisen – riippumatta siitä, mihin perheeseen tai sukuun hän kuului – tarvitsi valittaa ja murehtia katuvana surussa sitä, että Messiaan tarvitsi kuolla lunastusuhrina syntien takia. Naisten niin kuin miestenkin tarvitsi tehdä niin. Siksi ennustus sanoo toistuvasti, että ”heidän naisensa erikseen” pitävät valittajaisia. (Sak. 12:12, 13) Samalla tavalla meidän kaikkien täytyy nyt katsoa katuvina ja uskossa Messiaaseen Jeesukseen, Häneen, jonka Jehovan messiaanisen valtakunnan vihollisten sallittiin ’lävistää’. Jos me toimimme niin, me saamme ”suosion ja rukouksen hengen”.

35. Milloin meidän valituksen ja murehtimisen kyyneleemme ’lävistetyn’ Messiaan johdosta pyyhitään pois?

³⁵ Meidän valituksen ja murehtimisen kyyneleemme pyyhitään pois, kun me tajuamme myös, että Messias Jeesus ’lävistettiin’ Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaansaattamiseksi. Se, että hänet lopulta ’lävistettiin’, todisti hänen säilyttäneen täydellisen nuhteettomuutensa Suvereenia Herraa Jehovaa kohtaan kuolemaansa saakka. Palkaksi häntä kunnioitettiin asettamalla hänet taivaassa valtaistuimelle messiaaniseksi Kuninkaaksi.

[Alaviitteet]

20. luku

”Kolmas osa” varjellaan puhdistetussa maassa

1. Onko kristikunta epäonnistunut sellaisen maan aikaansaamisessa, jota sydämeltään rehelliset ihmiset kaipaavat, ja kenen lupaukseen saada aikaan toivottu paratiisi meidän täytyy luottaa tänä aikana?

KUNNOLLISET, sydämeltään rehelliset, vanhurskauteen taipuvaiset ihmiset kaipaavat nykyään, että olisi olemassa maa, jossa asukkaat viettävät puhdasta elämää ja jossa ei ole mitään uskonnollista ulkokultailua tai petosta tai vilppiä. Kokeiltuaan satoja erilaisia niin sanottuja kristillisiä uskontoja kristikunta ei ole kyennyt saamaan aikaan sellaista maata. Kaikki toivo siitä, että se koskaan kykenisikään siihen, on nyt mennyt. Se ei voi esittää näytteeksi yhtään maata todistaakseen voivansa puhdistaa pois pahuuden ja uskonnollisen saastaisuuden. Se ei ole missään saanut aikaan hengellistä paratiisia satojen miljoonien kirkon jäsentensä keskuudessa. Jos taivaan ja maan Luoja olisi riippuvainen siitä sellaisen puhdistetun maan aikaansaamisessa, jossa on puhdas, tahraton uskonto, niin sellaista ei koskaan tulisi. Mutta Kaikkivaltias Jumala saa sen vielä aikaan omalla tavallaan, oman teokraattisen järjestönsä avulla. Hänen lupauksensa sen tekemiseksi on yhä luja, ja kaikki oikeamieliset ihmiset voivat luottaa siihen tänä aikana.

2. Mitä Jehova sanoo avatun syntiä ja saastaisuutta vastaan, sen jälkeen kun hän on kertonut ’lävistetyn’ takia valittamisesta?

² On mitä mielenkiintoisinta tarkastella, miten Jumala valaisee tarkoitustaan tämän merkittävän teon toteuttamiseksi. ”Julistuksessaan” (Um) hän on juuri lakannut puhumasta siitä valittamisesta ja katkerasta murehtimisesta, mitä hänen maassaan tapahtui Messiaan lävistämisen takia, hänen, johon maan asukkaat olivat kiinnittäneet toivonsa. (Sak. 12:1, 10–13) Välittömästi tämän jälkeen hän jatkaa: ”Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” – Sak. 13:1.

3. Mikä todistaa, onko kristikunta käyttänyt hyväkseen ”lähdettä”, joka avattiin syntiä ja saastaisuutta vastaan?

³ Näemmekö me nyt ”synnin ja saastaisuuden” vallitsevan kaikkialla maailmassa, myös kristikunnassa? Jos näemme, niin on ilmeistä, että kristikunta ei ole käyttänyt hyväkseen tuota ”lähdettä”, joka avattiin ”sinä päivänä”. Me olemme nyt ”siinä päivässä”, vai mitä? Sana ”päivä” ei tässä viittaa 24-tuntiseen vuorokauteen. Mistä voimme saada selville, olemmeko me tuossa suositussa ”päivässä”? Sen me voimme tehdä tarkastelemalla kaikkia asiaan liittyviä olosuhteita.

4. a) Kuka avaa ”lähteen”, ja mihin tarkoitukseen se varaa vettä? b) Mitkä ovat Raamatun mukaan joitakin niitä saastaisuuksia, jotka eivät kuulu Jumalan temppeliin?

⁴ Tuon ”päivän” huomattava tuntomerkki on ”lähde”. Jehova avasi tuon lähteen, sillä hän itse kaivaa sen rakkaudellisten varaustensa välityksellä. Hän huolehtii siitä, että se täyttyy puhtaalla vedellä. Mikä veden tarkoitukseksi ilmoitettiin? Sitä ei ollut tarkoitettu juotavaksi janon sammuttamiseksi vaan pesemään puhtaaksi. ”Lähde” vesineen on avattu ”syntiä ja saastaisuutta vastaan”. Yhtä Jumalan edessä saastaista asiaa kuvaillaan 3. Moos. 20:21:ssä: ”Jos joku ottaa vaimoksi veljensä vaimon, on se saastaisuus; hän on paljastanut veljensä hävyn, lapsettomiksi he jääkööt.” Saastaisuudella tai epäpuhtaudella ei ole sijaa Jumalan temppelissä. (2. Aikak. 29:3–5) Saasta pitää heittää menemään, vaikka kysymys olisi hopeasta ja kullasta. (Hes. 7:19) Toimimalla häpeällisesti Jumalan edessä ihminen voi tehdä itsensä ”saastaiseksi”. (Valit. 1:8) Israelilainen, joka saastutti itsensä koskettamalla kuolleen ruumista, katsottiin saastaiseksi, johon ei tullut koskea siihen saakka, kunnes hän oli peseytynyt vedessä, mihin oli sekoitettu uhratun ruskeanpunaisen lehmän tuhkaa. – 4. Moos. 19:2–22.

5. Millaiseksi maan asukkaat olivat tehneet maan, ennen kuin israelilaiset ottivat sen haltuunsa, ja miksi Jehova avasi ”lähteen syntiä ja saastaisuutta vastaan” sinne ennallistetun jäännöksen hyväksi?

⁵ Ennen kuin israelilaiset olivat ottaneet haltuunsa Kanaanin maan, maa oli tullut saastaiseksi, likaiseksi ja epäpuhtaaksi ”maan kansojen saastaisuuden tähden ja niitten kauhistavien tekojen tähden, joilla he saastaisuudessansa ovat täyttäneet sen äärestä ääreen”. (Esra 9:11) Mutta kun israelilaiset itse olivat jonkin aikaa asuneet maassa, hekin tekivät maan saastaiseksi, likaiseksi ja epäpuhtaaksi, niin että Jehova saattoi sanoa: ”Kun Israelin heimo asui maassansa, he saastuttivat sen vaelluksellaan ja teoillaan. Niinkuin kuukautistilan saastaisuus oli minun edessäni heidän vaelluksensa.” (Hes. 36:16, 17; 3. Moos. 15:19–33) On siis ymmärrettävää, ettei Jehova halunnut ennallistetun jäännöksensä maan tulevan jälleen saastaiseksi tai olevan jatkuvasti sellainen. Siksi hän avasi tämän ”lähteen” puhdistaakseen pois synnin ja saastaisuuden.

6. a) Koska tämä tapahtui Babyloniasta palaamisen jälkeen, niin miksi ”Daavidin suku” ja ”Jerusalemin asukkaat” tarvitsivat sellaisen lähteen puhdistumista varten? b) Kuinka monille ”lähde” oli todellisuudessa tarkoitettu, ja miten he saattoivat käyttää sitä hyväkseen?

⁶ ”Lähde” siis avattiin ”Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille”. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että he kuuluivat siihen israelilaisten jäännökseen, joka vapautettiin Babyloniasta ja joka palasi Juudan maahan jälleenrakentamaan Jumalansa temppeliä Jerusalemiin. Vaikka jäännökseen kuuluvien keskuudessa olikin ”Daavidin suku”, niin heillä ei ollut kuitenkaan kuningas Daavidin sukuhaaraan kuuluvaa kuningasta istumassa kuninkaallisella valtaistuimella Jerusalemissa. Serubbaabel, joka oli tullut Babylonista, kuului ”Daavidin sukuun”, mutta Persian kuningas Kyyros oli määrännyt hänet vain Juudan käskynhaltijaksi. (Sak. 4:6–10; Matt. 1:6–13) Messiaan piti vielä tulla, jotta heillä olisi ollut kuningas ”Daavidin suvusta”. Oli siis luonnollista, kuten tässä tarkoitettiin, että ”Daavidin suku” ja ”Jerusalemin asukkaat” tarvitsivat puhdistusta ”synnistä” ja kaikesta ”saastaisuudesta”. ”Lähteen” avaaminen heille oli tarpeen. Itse asiassa ”Daavidin suku” ja ”Jerusalemin asukkaat” edustivat koko kansaa. Koko kansa tarvitsi ”lähdettä” ja sen puhdistavia vesiä, ja siihen kuuluvat saattoivat käyttää hyväkseen tätä jumalallista varausta tullessaan Jerusalemiin vuotuisille juhlilleen.

7. Milloin ”lähde” avattiin ”Daavidin suvulle” ja ”Jerusalemin asukkaille”, ja millaiset olivat seuraukset aluksi?

⁷ Milloin ”lähde” avattiin ”Daavidin suvulle” ja ”Jerusalemin asukkaille” ja sille kansalle, jota nämä edustivat? Se tapahtui sen jälkeen kun Hän, jonka he ’lävistivät’ kuoliaaksi paalussa Jerusalemin muurien ulkopuolella pääsiäispäivänä vuonna 33, oli herätetty kuolleista. Tämä teki hänet kykeneväksi nousemaan taivaaseen ja astumaan Jehova Jumalan läsnäoloon ja esittämään hänelle vuodatetun verensä synnit sovittavan arvon. Sen jälkeen Jehova Jumala käytti helluntaipäivänä 6. siivankuuta vuonna 33 synnit sovittavaa Messiasta, Jeesusta Kristusta, vuodattamaan pyhän hengen Jerusalemissa oleviin uskollisiin opetuslapsiinsa, joita oli aluksi noin 120. Myöhemmin samana päivänä noin kolmetuhatta juutalaista tunnusti olleensa osasyyllisiä Messiaan, Jeesuksen, surmaamiseen, ja heidät kastettiin vedessä, jotta heistä olisi tullut hänen opetuslapsiaan. Heidätkin kastettiin pyhällä hengellä. – Apt. 1:2–5, 15; 2:1–36.

8, 9. a) Mitä Pietarin helluntaipäivänä tuhansille omantunnon pistoksen saaneille juutalaisille antama neuvo merkitsi ”lähdettä” ajatellen? b) Minkä vakuutuksen Pietari antoi tästä myöhemmin juutalaisille temppelissä?

⁸ Kun kristitty apostoli Pietari nyt sanoi noille tuhansille omantunnon pistoksen saaneille juutalaisille: ”Tehkää parannus [Katukaa, Um] ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, niin mitä se tarkoitti? (Apt. 2:37, 38) Se tarkoitti, että silloin oli Sak. 13:1:ssä ennustettu ”se päivä”. Se merkitsi, että ”lähde” oli avattu ”Daavidin suvulle ja Jerusalemin asukkaille . . . syntiä ja saastaisuutta vastaan”. Olisiko mikään voinut olla suurempaa ”saastaisuutta” kuin yllyttäminen ja osallistuminen Messiaan Jeesuksen väkivaltaiseen kuolemaan? Luultavasti varsin monet juutalaiset noista tuhansista olivat katselleet Jeesuksen Kristuksen paaluun pantua ruumista, joka oli roomalaisen vartiosotilaan keihään ’lävistämä’. (Joh. 19:37) Mutta sellaisenkin ”saastaisuuden” tuon avatun ”lähteen” vesi saattoi puhdistaa pois. Pietari antoi tästä vakuutuksen, kun hän myöhemmin sanoi juutalaisille Jerusalemin temppelissä:

⁹ ”Ja nyt, veljet, minä tiedän, että te olette tietämättömyydestä sen tehneet, te niinkuin teidän hallitusmiehennekin. Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain [myös Sak. 12:10:ssä] suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän. Tehkää siis parannus [Katukaa sen tähden, Um] ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.” – Apt. 3:17–20.

10. Kuinka monet luonnolliset juutalaiset käyttivät Paavalin mukaan hyväkseen ”lähdettä”, ja miten kauan Jerusalem oli ”Daavidin sukuineen” näennäisesti ”lähteen” kirjaimellinen sijaintipaikka?

¹⁰ Tämä tapahtui vuonna 33, mutta vuoteen 56 saakka apostoli Paavali viittasi henkeytettynä siihen, että ainoastaan jäännös luonnollisista, ympärileikatuista juutalaisista katsoi uskossa ’lävistettyyn’ Messiaaseen, Jeesukseen, ja käytti hyväkseen puhdistavien vesien ”lähdettä”: ”Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.” (Room. 11:5; 9:27, 28) Vuonna 70 Rooman legioonat tuhosivat juutalaisen Jerusalemin, ja se lakkasi olemasta, jotta Sak. 13:1 voisi soveltua siihen kirjaimellisesti, ja sen ”Daavidin suku” ei ollut enää tunnistettavissa sukuluetteloiden perusteella, sillä ne katosivat.

11. Milloin hengellisten israelilaisten jäännös vastaavasti ilmaantui näyttämölle, ja mitä he ymmärsivät Jumalan vihasta heitä kohtaan (Jes. 12:1, 2)?

¹¹ Sak. 13:1:llä on kuitenkin rinnakkaistäyttymys hengellisten israelilaisten jäännöksessä, joka on yhteydessä ”taivaalliseen Jerusalemiin”, ”elävän Jumalan kaupunkiin”. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 hengellisten israelilaisten jäännös joutui Babylonin orjuuteen ja osoittautui syypääksi hengellisiin vajavuuksiin ja hengelliseen saastaisuuteen. Vuonna 1919 heidät vapautettiin Suuren Babylonin järjestöstä ja sen poliittisten ja sotilaallisten rakastajien vallasta. He alkoivat silloin ymmärtää ja huomata Jes. 12:1, 2:n sanojen sovellutuksen: ”Sinä päivänä sinä sanot: ’Minä kiitän sinua, Herra, sillä sinä olit minuun vihastunut, mutta sinun vihasi asettui, ja sinä lohdutit minua. Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi.’”a Samoin kuin Sakarjan aikana oli nytkin olemassa ennallistettu jäännös, joka oli vapautettu Suuresta Babylonista ja joka oli omistautunut Jehovan puhtaan palvonnan rakentamiseen hänen hengellisessä temppelissään.

12. a) Milloin heille avattiin puhdistavien vesien ”lähde” ja miksi? b) Miten Hes. 36:24, 25:n ennustus näin ollen täyttyi?

¹² Hengellisten israelilaisten ennallistettuun voideltuun jäännökseen kuuluvat täytyi puhdistaa kaikesta ”synnistä” ja kaikesta ”saastaisuudesta”, joka oli tarttunut heihin heidän ollessaan Suuren Babylonin ja sen maailmallisten rakastajien orjuudessa. Armollinen Jehova avasi puhdistavien vesien ”lähteen” vapautusvuonna 1919, koska se vastasi heidän hengellisiä tarpeitaan. He alkoivat heti käyttää hyväkseen ”lähteen” puhdistavaa vettä. Silloin täyttyi hengellisellä tavalla Hes. 36:24, 25:ssä annettu Jumalan lupaus: ”Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.” Suuren Babylonin hengellisessä orjuudessa jäännös oli koskenut sellaiseen, mikä oli sotahullun maailman kuollutta; ja nyt Jehova ikään kuin vihmoi Kristuksen välityksellä katuvan jäännöksen päälle ”puhdistusvettä”, johon oli sekoitettu teurastetun ruskeanpunaisen lehmän tuhkaa. – 4. Moos. 19:1–13.

13. Ketkä ennallistettuihin hengellisiin israelilaisiin kuuluvat, jotka vastasivat ”Daavidin sukua” ja ”Jerusalemin asukkaita”, tarvitsivat puhdistusta, ja miksi näin oli?

¹³ Tätä vaadittiin hengellisen Israelin jäännöksen kaikilta katuvilta, ennallistetuilta jäseniltä. Kukaan, joka muistutti ”Daavidin sukua”, ei ollut liian tärkeässä tai vastuunalaisessa asemassa eivätkä ketkään, jotka muistuttivat ”Jerusalemin asukkaita”, olleet liian alhaisia tai tavallisia tai monilukuisia, jotta heitä ei olisi tarvinnut puhdistaa sillä vedellä, joka pulppuaa Jehovan varaamasta ”lähteestä”. Hengellisen Israelin jäännöksen yleinen hallitseva elin samoin kuin näiden hengellisten israelilaisten paikallisseurakuntien viralliset vanhimmat ja valvojat tarvitsivat puhdistamista samalla tavalla kuin heidän seurakuntiensa antautuneet, kastetut jäsenet. (Apt. 20:17–28; 14:23; Fil. 1:1; 1. Tim. 3:1–7; 4:14; Tiit. 1:5–9) Koko yhteiskunta oli saastainen. Saarnaamisessa, opettamisessa ja jokapäiväisessä elämässä he olivat velvolliset olemaan puhtaita ennallistetussa hengellisessä tilassaan. Sopusoinnussa sen kanssa, että he eivät antaneet maailman tahria itseään, heidät saatettiin asemaan, missä he säilyttivät ehdottoman kristillisen puolueettomuutensa niiden kansojen väkivaltaisissa selkkauksissa, jotka kokosivat kuolleitten ruumiita. – Jaak. 1:27; Joh. 15:18, 19; 17:14.

USKOLLISUUS JUMALALLE YLITTÄÄ PERHESITEET

14, 15. a) Minkä Jehovaa kohtaan osoitettavan ominaisuuden koettelemisen aikaa ”se päivä” myös on? b) Minkä ohjaavan kuvauksen tästä Jehova antoi Sak. 13:2, 3:ssa?

¹⁴ ”Se päivä”, jolloin ”lähde” avataan ”syntiä ja saastaisuutta vastaan”, on myös päivä, jona kunkin uskollisuuden määrä Jumalaa kohtaan koetellaan. Jäännös, joka ennallistettiin Babylonista vuonna 537 eaa., sai tästä ennakkovaroituksen. Kuvaillessaan, miten uskollisia Hänelle hänen palvojiensa täytyy olla ja he myös ovat, Suvereeni Herra Jumala sanoi edelleen profeetalleen Sakarjalle:

¹⁵ ”Ja sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um], minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. Myöskin profeetat ja saastaisuuden hengen minä ajan maasta pois. Ja jos joku vielä ennustaa, sanovat hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, hänelle: ’Sinä et saa elää, koska olet puhunut valhetta Herran nimeen’. Ja hänen isänsä ja äitinsä, hänen vanhempansa, lävistävät hänet hänen ennustamisensa tähden.” – Sak. 13:2, 3.

16. Mikä on se ”maa”, josta Jehova on hävittänyt ”epäjumalain nimet”, ja mitä seurauksia tästä on ollut nykyisten hengellisten israelilaisten keskuudessa?

¹⁶ Meidän aikaamme koskevassa täyttymyksessä vuodesta 1919 lähtien sotajoukkojen Jehova puhuu tässä hengellisten israelilaisten ennallistetun jäännöksensä hengellisestä tilasta. Koska tämä Jumala, joka vaatii itselleen yksinomaista antaumusta, on ajanut ”epäjumalain nimet” pois heidän Häneen omaamansa suhteen ”maasta”, he kieltäytyvät nyt palvomasta merestä noussutta ”petoa” ja myös pedon ”kuvaa”. Taikka, jos sanomme asian selvästi käyttämättä poliittisten laitoksien raamatullisia vertauskuvia, hengelliset israelilaiset kieltäytyvät palvomasta poliittista valtiota kokonaisuutena maailmanlaajuisesti samoin kuin Kansainliittoa ja sen seuraajaa Yhdistyneitä Kansakuntia. Näin he välttyvät kärsimästä Jumalan määräämää rangaistusta ”pedon” ”merkin” kantamisesta. (Ilm. 13:1–18; 14:9, 10) Koska he ovat ”käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö” ja heidän nimensä on ’kirjoitettu taivaissa’, niin heidän ’kansalaisuutensa on taivaissa’. (Hepr. 12:22, 23; Fil. 3:20, Um) Siksi he eivät mukaudu maailmallisen kansallismielisyyden hourailuun. He eivät tee mitään palvovia eleitä kansallisten epäjumalien edessä, eikä heidän asenteensa niihin nähden ole palvova. Epäjumalien nimiä ei muisteta. Uskolliset hengelliset israelilaiset ylistävät Jehovan nimeä, koska hän on tosi Jumala, ja ovat sydämestään täysin alamaisia Hänelle.

17. Mitkä Jeesuksen Kristuksen ja apostoli Johanneksen varoitukset huomioon ottaen Jehovan oli sopiva aika ajaa väärät profeetat pois ”maasta”?

¹⁷ Jehova on myös ajanut pois väärät profeetat ja ”saastaisuuden hengen” ennallistetun jäännöksensä hengellisestä tilasta. Jeesus Kristus varoitti meitä ennalta tämän ”asiainjärjestelmän päättymisestä” (Um), että ”vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin”. (Matt. 24:3, 4, 24, 25) Apostoli Johannes varoitti: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä [henkeytettyä ilmaisua, Um] uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” (1. Joh. 4:1) Näin ollen hengellisten israelilaisten ennallistetun jäännöksen oli syytä olla varuillaan niiden väärien profeettojen suhteen, jotka tunkeutuisivat heidän hengelliseen maanpäälliseen tilaansa tai nousisivat sen keskeltä.

18, 19. a) Mitä se, että Jehova ajoi väärät profeetat pois maasta, velvoitti hengellisen Israelin ennallistettua jäännöstä tekemään? b) Minkä profetiaa koskevan apostoli Pietarin neuvon se otti huomioon?

¹⁸ Miten Jehova sitten piti heidän ’maansa’ eli hengellisen tilansa puhtaana palvonnassa täyttämällä lupauksensa: ”Myöskin profeetat ja saastaisuuden hengen minä ajan maasta pois”? (Sak. 13:2) Se tapahtui oikaisemalla kaikki väärät käsitykset Raamatun ennustuksista, joita oli ylläpidetty ennen jäännöksen palauttamista ’maahansa’ vuonna 1919. ”Lopun aika”, ”asiainjärjestelmän päättyminen”, joka alkoi vuonna 1914 pakanain aikojen päättyessä, oli Jumalan määräaika monien ennustusten täyttymiselle. Niitä ei voitu ymmärtää, ennen kuin ne olivat täyttymäisillään tai täyttyneet. Niinpä ennallistettu jäännös katsoi kaiken sen valossa, mitä oli tapahtunut vuoden 1914 jälkeen, uudelleen niitä ennustuksia, joiden täyttymyksen Jumala oli varannut ”lopun aikaan”. (Dan. 12:4; Ilm. 10:6, 7) Tähän sisältyi Hesekielin kirjan ja Ilmestyskirjan tutkiminen uudelleen, joiden selitysyritys oli julkaistu heinäkuussa 1917 kirjassa ”Täyttynyt salaisuus”. Näin ollen ennallistettu jäännös otti huomioon nämä sanat:

¹⁹ ”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” – 2. Piet. 1:19–21.

20. Miten lihalliset vanhemmat kuvaannollisesti puhuen lävistivät poikansa väärin ennustamisesta?

²⁰ Kaikki profetian selitysyritykset, jotka osoittautuivat vääriksi historiallisten tapahtumien ja Raamatun selvemmän ymmärtämisen valossa, oikaistiin riippumatta siitä, kuka oli laatinut selityksen. Uskollisuus Jumalaa ja hänen henkeytettyä Sanaansa kohtaan oli tässä otettava huomioon. Vaadittua uskollisuutta valaisee seuraava: vaikka lihallinen poika esittäisi väärän selityksen Jumalan ennustuksesta ja pitäisi itsepäisesti siitä kiinni niin kuin väärä profeetta, niin hänen omilla lihallisilla vanhemmillaan ei olisi uskollisuutensa takia Jumalaa kohtaan enää mitään tekemistä hänen kanssaan uskonnollisissa asioissa. Kristityt vanhemmat eivät voisi menetellä niin kuin Mooseksen lakiliiton aikana eli surmata häntä; mutta he voivat julistaa hänet hengellisesti kuolleeksi itselleen siitä huolimatta, että he ovat hänen luonnollisia vanhempiaan. Näin he kuvaannollisesti puhuen ”lävistävät hänet hänen ennustamisensa tähden”. (Sak. 13:3; vrt. 5. Moos. 13:1–5.) He antavat täyden suostumuksensa siihen, että sellainen väärä profeetta karkotetaan, erotetaan, kristillisestä seurakunnasta. Kun kaikki ennallistetun jäännöksen jäsenet osoittavat tällaista uskollisuutta, niin väärät ”profeetat” ajettaisiin pois heidän ’maastaan’.

21. Miten myös ”saastaisuuden henki” ajettiin pois heidän hengellisestä ’maastaan’?

²¹ Myös ”saastaisuuden henki” ajettaisiin näin ollen pois heidän hengellisestä ’maastaan’. Jos tuo henki oli profeetaksi tekeytyvän henkeytetty saastaisuuden ilmaus tai edusti mieltymystä, taipumusta tai halukkuutta saastaisuuteen, niin uskollisten tulisi hylätä se ja vastustaa sitä. Seurauksena olisi, että kaikki uskonnollisen opetuksen tai moraalisen käytöksen saastaisuus pakotettaisiin kaikkoamaan Jumalan pyhän hengen pakottavan voiman vaikutuksesta. Jumalan antama hengellinen tila täytyy säilyttää ”maana”, missä eletään puhdasta, raamatullista elämää. Hengellisesti ja moraalisesti saastaiset henkilöt täytyy erottaa sieltä. – 2. Kor. 6:14–7:1; vrt. 5. Moos. 13:6–18.

USKONNOLLINEN ULKOKULTAISUUS PALJASTETAAN

22, 23. a) Miten Jehova saattaa väärät profeetat häpeään? b) Miten Jehova kuvailee väärien profeettojen yritystä salata häpeäntunteen syynsä?

²² Jehova, tosi profeettojen Jumala, saattaa kaikki väärät profeetat häpeään joko siten, että hän ei toteuta sellaisten omatekoisten profeettojen väärää ennustusta, tai panemalla omat ennustuksensa toteutumaan päinvastaisella tavalla kuin väärät profeetat olivat ennustaneet. Väärät profeetat koettavat salata syynsä tuntea häpeää kieltämällä, keitä he todellisuudessa ovat. He koettavat välttyä tulemasta tapetuiksi eli julistetuiksi hengellisesti kuolleiksi Jehovan uskollisten palvojien toimesta. Hän ennusti tämän antamalla tosi profeettansa Sakarjan jatkaa näin:

²³ ”Sinä päivänä häpeävät profeetat itsekukin näkyään, kun he ennustavat, eivätkä he valhetellakseen pue yllensä karvaista vaippaa. Hän sanoo: ’En ole profeetta, vaan peltomies, sillä eräs mies on ostanut minut orjaksi jo nuoruudessani’. Ja jos häneltä kysytään: ’Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?’ vastaa hän: ’Ne lyötiin minuun ystäväini [minua syvästi rakastavien, Um] huoneessa’.” – Sak. 13:4–6, suom.; Um; Je; NE; NAB; vrt. Aam. 7:14–17.

24. Keiden tuo petollinen profeetta myönsi iskeneen häneen arpia synnyttäviä haavoja, ja mitä tämä osoittaa uskollisuudesta Jumalaa kohtaan verrattuna kiintymykseen niitä kohtaan, jotka ovat lihan mukaan rakkaita?

²⁴ Näin Jehova ennusti, että hänen kansaansa kuuluvat olisivat ennallistuksensa ”maassa” saaneet niin hyvän opetuksen hänen Sanastaan ja olisivat niin uskollisia Hänelle ja Hänen tosi profetioilleen, että he kieltäytyisivät olemasta yhdenkään väärän profeetan ystäviä ja häntä syvästi rakastavia. Elleivät he häntä tappaneet, he kurittivat ja löivät häntä niin kovasti närkästyksessään, että seurauksena olisi näkyviä haavoja ja arpia. Sellaiset merkit hänen ruumiissaan, hänen rinnassaan, joka olisi osaksi paljaana, kavaltaisivat hänen henkilöllisyytensä siitä huolimatta, että hän oli hylännyt viralliset vaatteet, jotka hän oli ottanut ylleen esiintyessään Jehova Jumalan aitona profeettana. Keiltä hän oli saanut nuo arpia synnyttävät haavansa? Häntä syvästi rakastavilta, olkootpa nämä hänen omia lihallisia vanhempiaan tai hänen läheisiä tovereitaan. Kuitenkin heidän syvä uskollisuutensa Jehovaa kohtaan tosi profetian Jumalana on voimakkaampi kuin heidän siihenastinen syvä rakkautensa tätä petollista profeettaa kohtaan. He asettavat rakkauden Jumalaa ja hänen henkeytettyä Sanaansa kohtaan lihallisten sukulaisten tai ystävien henkilökohtaisen ystävyyden yläpuolelle. Sellainen menettely ajaa ”profeetat ja saastaisuuden hengen” pois kotimaahansa palanneen Jehovan kansan ”maasta”.

25. Kuka on omaksunut tämän äärimmäisen uskollisen elämäntavan Jehovaa kohtaan ja mistä lähtien, ja miten tämä on vaikuttanut sen hengelliseen ”maahan”?

²⁵ Vuodesta 1919 lähtien on voideltu jäännös omaksunut tämän äärimmäisen uskollisen elämäntavan Suvereenia Herraa Jehovaa kohtaan. Se on johtanut uskonnollisten luopioitten ja kapinoitsijoitten erottamiseen eli poistamiseen siitä teokraattisesta järjestöstä, jonka Jehova, taivaallinen Teokraatti, on perustanut kuuliaisen jäännöksensä keskuuteen. Uskolliseen jäännökseen kuuluvat ovat havainneet, ettei pelkkä virallinen ”karvainen vaippa”, ei ammattiasu tai tietty pukeutumistapa, tee ihmisestä ainoan elävän tosi Jumalan tosi profeettaa. Siksi he ovat eronneet Suuresta Babylonista, mukaan luettuna kristikunta, ja sen tunnusmerkillisesti pukeutuneista uskonnollisista papeista, saarnaajista, munkeista ja nunnista. Jehovan tosi profeetan tekee tänä aikana asianomaisen tosi kristillinen persoonallisuus, josta hänet tunnetaan, ja se, että hän pitää uskollisesti kiinni Jehovan sanasta ja sen profetioista. Ei siis ole ihme, että Jehovan todistajat toimiessaan Jumalan Sanan palvelijoina pitävät yllään pelkkää arkipukua tai tavallisten ihmisten totunnaista vaatetusta. Uskollinen jäännös on siis halukas pyyhkäisemään pois syvän rakkauden lähiystäviään kohtaan ja iskemään heihin hengellisiä ”haavoja” ilmaisten paheksuvansa luopioita ja hylkäävänsä heidät. Tämä on pitänyt sen teokraattisen ’maan’ puhtaan jumalisen elämäntavan hengellisenä alueena.

PAIMENEN LYÖMINEN AIHEUTTAA HAJAANNUSTA

26. a) Mistä syystä Jeesusta Kristusta lyötiin ja haavoitettiin profeettana? b) Miten Jehova ennusti tämän profeetta Sakarjan kautta?

²⁶ Jehovan suurinta profeettaa maan päällä lyötiin ja haavoitettiin kuolettavasti, mutta se tapahtui siksi, että hän osoittautui Korkeimman Jumalan tosi profeetaksi loppuun saakka. (5. Moos. 18:15–22; Apt. 3:13–23) Hänen väkivaltainen kuolemansa aiheutti hänen uskollisten opetuslastensa hajaantumisen lyhyeksi ajaksi. Tosi profeettaa Sakarjaa käytettiin ennustamaan tämä, sillä Jumala sanoi vielä hänelle: ”Heräjä, miekka, minun paimentani vastaan ja minun lähintä miestäni vastaan, sanoo Herra Sebaot. Lyö paimenta, ja joutukoot lampaat hajallensa; mutta minä käännän jälleen käteni pienimpiä kohden [niitä kohden, jotka ovat vähäpätöisiä, Um].” – Sak. 13:7.

27, 28. Kenen esittämän sovellutuksen Sak. 13:7:stä, me omaksumme oikeana välttääksemme eräiden nykyaikaisten raamatunkääntäjien erehdyksen, ja minkä sitä koskevan kertomuksen mukaan?

²⁷ Jotkut nykyaikaiset raamatunkääntäjät soveltaisivat nuo sanat ”hulluun paimeneen”, ”kelvottomaan paimeneen” eli ”arvottomaan paimeneen” siirtämällä sanat, jotka Sak. 13:7–9 sisältää, pois yhteydestään ja liittämällä ne Sak. 11:17:ään. (Moffattin käännös, An American Translation, The New English Bible) Mutta me emme tee erehdystä, jos otamme Sak. 13:7:n sovellutuksen sellaisena kuin Jehovan suurin maan päällä ollut Profeetta, Jeesus Kristus, sen esitti. Hän esitti sen Jerusalemissa juutalaisen pääsiäisen iltana 14. niisankuuta vuonna 33. Jeesus oli juuri viettänyt pääsiäisillallisen, minkä jälkeen hän oli pannut alulle Herran ehtoollisen (eli illallisen) vieton, ja oli nyt matkalla yhdentoista uskollisen apostolinsa kanssa Getsemanen puutarhaan, joka sijaitsi Öljymäen juurella. Tästä luemme kertomuksesta:

²⁸ ”Silloin Jeesus sanoi heille: ’Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: ”Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan”. Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan.’” – Matt. 26:31, 32; Mark. 14:27, 28.

29. a) Kun miekka heräsi Jeesusta Kristusta vastaan, niin miten se samalla heräsi Jehovan Paimenta, ”minun lähintä miestäni vastaan”? b) Miksi Jehova saattoi luottaa Jeesukseen Kristukseen kutsuessaan miekan heräämään häntä vastaan?

²⁹ Sovelsiko Suuri Profeetta Jeesus oikein Sak. 13:7:stä lainaamiaan sanoja? Vähän myöhemmin samana pääsiäisyönä sodan ”miekka” heräsi Jehovan tosi Paimenta, sitä ”miestä” vastaan, joka oli Hänen varhaisin ja lähin työtoverinsa, Jeesusta Kristusta, hänen Poikaansa vastaan. Tämä oli hänen ainosyntyinen Poikansa, ”koko luomakunnan esikoinen”, ”Jumalan luomakunnan alku”. (Joh. 3:16; Kol. 1:15, Um; Ilm. 3:14) Ennen ihmiseksi syntymistään hän oli nauttinut elämästä henkenä Jehova Jumalan kanssa taivaassa ja ollut taivaallisen Isänsä työtoverina Hänen luodessaan kaiken muun, koska Jehova käytti ainosyntyistä Poikaansa välikappaleenaan niin tehdessään. (Joh. 1:1–3; Kol. 1:16–18) Siksi Jehovalla oli täysi luottamus Poikaansa silloinkin, kun tämä oli täydellinen mies maan päällä. Hän oli vakuuttunut siitä, että hänen Poikansa säilyttäisi nuhteettomuutensa vihollisen sodankäynnistä huolimatta. Luottavaisena hän käski vihollisten sodan ”miekan” ’heräämään’ Poikaansa vastaan.

30. Miksi Jeesus lainasi Sak. 13:7:ää ikään kuin Jehova olisi lyöjä, ja miksi Jeesus ei vastustanut lyömistään?

³⁰ Koska Jehova antoi profeetallisesti käskyn ’lyödä paimenta’, niin Hän itse ikään kuin löi paimenta. Siksi Jeesus saattoi lainata Sak. 13:7:n profeetallisia sanoja niin kuin hänen taivaallinen Isänsä olisi sanonut: ”Minä lyön paimenta.” (Ks. kreikkalaista Septuaginta-käännöstä Charles Thomsonin teoksesta The Septuagint Bible.) Se joukko, joka tuli samana pääsiäisyönä kavaltajan Juudas Iskariotin opastamana, oli varustautunut kirjaimellisin miekoin ja seipäin. Jeesus ei koettanut vastustaa ennustuksen täyttymistä. Jos Jeesuksen taivaallinen Isä oli antanut käskyn hänen lyömisestään, niin hän oli alistuva siihen.

31. Mitä Jeesus kysyi käskettyään Pietaria panemaan tuppeen miekan, jonka hän oli vetänyt puolustautuakseen, ja mikä lisäosa Sak. 13:7:stä toteutui nyt?

³¹ Kun siis apostoli Pietari koetti puolustaa Jeesusta miekalla, Jeesus käski hänen panna miekan takaisin tuppeen ja sanoi ääneensä: ”Luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?” Kysyttyään sitten joukolta, miksi se oli tullut häntä, rauhallista, julkista saarnaajaa, ”niinkuin ryöväriä vastaan . . . miekoilla ja seipäillä”, Jeesus lisäsi: ”Mutta tämä kaikki on tapahtunut, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen.” Tässä kohdassa Sakarjan kirjoitus ei ollut täyttynyt kokonaan. Lisäosa täyttyi, kun kävi, kuten kertomus esittää: ”Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.” Tällä tavalla ’lauman lampaat’ joutuivat hajalleen. – Matt. 26:51–56; Mark. 14:47–50; Joh. 18:1–9.

32. Keitä olivat ”ne . . . jotka ovat vähäpätöisiä”, ja miten Jehova käänsi kätensä takaisin heitä kohden Sak. 13:7:n mukaan?

³² Jeesus oli soveltanut ennustuksen oikein. Tuona yönä, kun häntä Hyvänä Paimenena lyötiin ”miekalla”, hänen lampaansa hajaantuivat ja kompastuivat siis hänen takiaan. Mutta miten Sak. 13:7:n (Um) muu osa täyttyi: ”Ja varmasti minä käännän käteni takaisin niitä kohden, jotka ovat vähäpätöisiä”? Tämä osoittautui Jehovan käden armolliseksi ja suosiolliseksi kääntymiseksi takaisin, kuten Jes. 1:25, 26:n tapauksessa. Sovelletun voimansa ”kädellä” sotajoukkojen Jehova suojeli hajaantuneita lampaita. Pelokkaat apostolit olivat ”vähäpätöisiä” verrattuina Hyvään Paimeneensa, Jeesukseen Kristukseen. Myös sen ajan juutalaisen maailman kannalta he olivat ”vähäpätöisiä”, eivät kyllin tärkeitä pidätettäviksi tuona yönä, jolloin Jeesus pidätettiin. Kuitenkaan he eivät olleet Jehovan arvion mukaan ”vähäpätöisiä”, ja hän käänsi säälivän huomionsa heihin ja suojeli ja varjeli heidät. Kolmantena päivänä sen jälkeen, 16. niisankuuta, hän saattoi heidät jälleen yhteen antamalla ylösnousseen Jeesuksen ilmestyä heille ja ryhtyä jälleen paimentamaan heitä. – Luuk. 24:33–43; Joh. 20:1–29.

33. Miten viholliset löivät Jehovan Paimenta ’miekallaan’ ensimmäisen maailmansodan aikana ja missä tarkoituksessa, ja miten Jehova käänsi kätensä takaisin ”vähäpätöisiä” kohden?

³³ Ensimmäisen maailmansodan huippukohdassa vuonna 1918 Jehovan taivaissa valtaistuimelle asettaman hallitsevan Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, lampaat joutuivat samalla tavoin hajalleen, jotta hän ’kävisi kukistaen vihollistensa keskellä’. (Ps. 110:1, 2, Um) Nuo maalliset viholliset olivat todellisuudessa julistaneet sodan taivaallista Paimenta vastaan, jonka Jehova oli määrännyt paimentamaan ihmismaailmaa. Voimatta käyttää sodan ”miekkaa” suoraan Jehovan hallitsevaa Paimenta vastaan he löivät maan päällä olevia lauman ”lampaita” käyttämällä sotavoimiaan ja -toimenpiteitään ja -järjestelyjään näitä ”lampaita” vastaan hajottaakseen heidät siinä toivossa, että voisivat erottaa heidät pysyvästi, jotteivät he voisi enää järjestäytyä uudelleen. Mutta sotajoukkojen Jehova käänsi kätensä takaisin samoin kuin ensimmäisellä vuosisadalla näitä hengellisen Israelin jäännöksen ”vähäpätöisiä” kohden. Hän suojeli ja varjeli heidät suurenmoisella tavalla, ja ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919 hän saattoi heidät jälleen yhteen järjestäytyneellä tavalla. Nähdessään heidän elvyttämisensä ja korottamisensa Hänen palvelukseensa heidän näennäisesti voitokkaat vihollisensa olivat hämmästyneitä ja pelästyivät. – Ilm. 11:7–13.

”KAKSI OSAA” KARSITAAN POIS

34. Mistä valtava osa ihmiskuntaa karsitaan pois ja miksi?

³⁴ Jehovan Paimenen ja Työtoverin lyöminen johti seurauksiin, jotka ovat vaikuttaneet koko ihmiskunnassa aina tähän päivään saakka. Sen nykyisellä rinnakkaisuudella meidän 20. vuosisadallamme on ollut huomattavia vaikutuksia tähän sukupolveen, joka on elänyt tässä ”lopun ajassa” tässä ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. Valtava osa maailman väestöstä ”karsitaan pois”, niin ettei se pääse millään tavalla osalliseksi Jumalan antamasta suosion ja siunauksen hengellisestä tilasta eli ”maasta”. Koska nämä ihmiset ovat innokkaasti keskittyneet tämän nykyisen asiainjärjestelmän aineellisiin, poliittisiin ja yhteiskunnallisiin asioihin, he ovat välinpitämättömiä tai tietämättömiä Sak. 13:8, 9:n kauaskantoisesta ennustuksesta, joka täyttyy heissä. Pane merkille, mitä siinä sanotaan:

35. Miten monta ”osaa” joutuu karsituksi pois Sak. 13:8, 9:n mukaan?

³⁵ ”Ja näin on käyvä koko maassa, sanoo Herra: kaksi osaa siitä hävitetään [karsitaan pois, Um] ja saa surmansa, mutta kolmas osa siitä jää jäljelle. Ja sen kolmannen osan minä vien tuleen; minä sulatan heidät, niinkuin hopea sulatetaan, ja koettelen heitä, niinkuin kulta koetellaan. He huutavat avuksi minun nimeäni, ja minä vastaan heille.”

36. Merkitsikö se tosiseikka, että hengellinen jäännös vapautettiin ja ennallistettiin ’maahansa’ vuonna 1919, että Jehova oli lopettanut sen puhdistamisen ja tutkimisen, ja mikä esikuva osoittaa, miten asia on?

³⁶ Muistakaamme, että nämä sanat puhuttiin profeetta Sakarjan välityksellä kotimaahansa palanneelle Israelin jäännökselle Juudan ”maassa”. Tuo muinainen israelilainen jäännös esikuvasi eli muodosti profeetallisen kuvauksen hengellisten israelilaisten voidellusta jäännöksestä tänä ”lopun aikana”, tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana, joka alkoi, kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914. Koettuaan ankaria koetuksia ja orjuutta ensimmäisen maailmansodan aikana hengellisten israelilaisten elossa säilynyt jäännös vapautettiin ja ennallistettiin Jumalan antamaan hengelliseen tilaansa eli ”maahan” vuonna 1919, tuon merkittävän vuoden keväällä. Se, että elossa säilyneeseen jäännökseen kuuluvat olivat selviytyneet ensimmäisen maailmansodan vainoista ja ahdistuksista, ei merkinnyt, että taivaallinen Puhdistaja Jehova Jumala ei olisi enää koetellut ja tutkinut heitä. Niin ei ollut israelilaistenkaan jäännökseen kuuluvien (Sakarja mukaan luettuna) kohdalla, jotka vapautettiin kukistuneesta Babylonista vuonna 537 eaa. Heillä oli melko koetteleva aika, ennen kuin he saivat Jehovan toisen temppelin valmiiksi Jerusalemissa vuonna 515 eaa. Tällä on ollut vastaavaisuutensa hengellisen Israelin jäännöksen yhteydessä vuodesta 1919 lähtien.

37. Mitä Malakia ennusti noin kuusikymmentä vuotta myöhemmin Jehovan puhdistustyöstä ja puhtaan palvonnan ennallistamisesta Hänen temppelissään?

³⁷ Profeetta Malakia, joka profetoi Juudan maassa noin kuusikymmentä vuotta Sakarjan ajan jälkeen, ennusti, että Jehova oli tuleva temppeliinsä ’liiton enkelinsä [sanansaattajansa, Um]’ kanssa. Siellä Hän ”istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat”. Miksi? Ennallistaakseen tosi Jumalan puhtaan palvonnan hänen temppelissään. Sitten, aivan kuten Malakia ennusti, ”he tuovat Herralle uhrilahjoja vanhurskaudessa. Ja Herralle ovat otollisia Juudan ja Jerusalemin uhrilahjat niinkuin ammoin menneinä päivinä ja muinaisina vuosina.” – Mal. 3:1–4; kirjoitettu noin vuonna 443 eaa.

38. Mitä muuta maan puhdistamiseksi tarvittiin kuin Leevin poikien puhdistamista?

³⁸ Tarvittiin kuitenkin muutakin kuin Leevin poikien puhdistamista temppelivirkailijoina hänen ennallistetun kansansa ”maan” tekemiseksi puhtaan ja jumalisen elämäntavan maaksi. Jehova sanoi myös: ”Ja minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti [nopeaksi, Um] todistajaksi velhoja ja avionrikkojia ja väärinvannojia vastaan ja niitä vastaan, jotka sortavat palkkalaista palkanmaksussa, leskeä ja orpoa ja vääntävät vääräksi muukalaisen asian eivätkä pelkää minua, sanoo Herra Sebaot. Sillä minä, Herra, en muutu, ettekä te, Jaakobin [Israelin] lapset, herkeä [ole tulleet loppuunne, Um]. . . . Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne, sanoo Herra Sebaot.” – Mal. 3:5–7.

39. Täyttyikö Malakian ennustus ensimmäisellä vuosisadalla, ja mikä osoittaa, pitikö Malakian ennustuksella olla mitään täyttymystä vuoden 1914 jälkeen?

³⁹ Malakian ennustuksella oli täyttymyksensä ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin Messias Jeesus oli lihassa läsnä Israelin kansan keskuudessa. (Matt. 11:7–10; Mark. 1:1, 2; Luuk. 7:24–27) Malakian ennustuksella pitäisi samoin olla lisätäyttymys sen jälkeen, kun Jeesus Kristus asetettiin valtaistuimelle taivaissa vuonna 1914 ja hän siten alkoi olla läsnä valtakunnassaan. Määräaikana sen jälkeen Jehova Jumalan on täytynyt tulla hänen, ”liiton sanansaattajan”, seuraamana hengelliseen temppeliinsä tuomitsemaan kaikkia siellä olevia palvojiaan, myös niitä, jotka vain väittivät palvovansa Häntä. Jehovan oli varmasti täytynyt olla hengellisessä temppelissään Korkeimpana Tuomarina vuoteen 1919 mennessä, jolloin hän vapautti hengelliset israelilaiset Suuresta Babylonista ja ennallisti heidät heidän ’maahansa’ eli Jumalan antamaan hengelliseen tilaansa maan päällä.

40. Miten Jehova toimi kuin jalometallin Puhdistaja, ja ketkä oli aika ’karsia pois’ vuodesta 1919 lähtien?

⁴⁰ Sopusoinnussa profeetallisen kuvan kanssa Jehova oli toimiva kansakseen tunnustautuvien puhdistajana. Hän oli poistava ne, jotka olivat kuin kuonaa. Niitä, jotka olivat kuin puhdas jalometalli, kuin kirkastettu hopea ja kulta, hän oli suuresti arvostava, ja heidät hän oli säilyttävä. Niinpä vuoden 1919 jälkeen oli tullut aika joidenkuiden joutua karsituiksi pois siitä ”maasta”, joka oli tarkoitettu hänen ennallistetun kansansa asuttavaksi. Hengellisesti puhuen sellaisten ’pois karsittujen’ täytyy ’saada surmansa’ mitä tulee elintärkeään suhteeseen Jehovan kanssa.

41. Mitä Jeesus sanoi kylväjävertauksessaan joidenkuiden pois karsimisesta?

⁴¹ Ketkä sitten ovat ne ”kaksi osaa siitä”, jotka ”karsitaan pois” (Um) ja jotka ’saavat surmansa’? (Sak. 13:8) Hallitseva Kuningas Jeesus Kristus voi ”liiton sanansaattajana” osoittaa tämän meille. Se liittyy siihen ”asiainjärjestelmän päättymiseen” (Um), ”lopun aikaan”, jossa me olemme eläneet vuodesta 1914 lähtien. (Dan. 12:4; Matt. 24:3–14; 28:20) Mitä Jeesus sanoi tästä kriittisestä aikakaudesta? Selittäessään kylväjävertauksen hän sanoi:

”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu [asiainjärjestelmän päättyminen, Um], ja leikkuumiehet [sadonkorjaajat, Um] ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko.” – Matt. 13:37–43.

42. Keitä nuo vertauskuvalliset ”lusteet” ovat erityisesti, ja mistä heidät karsitaan pois ja keiden toimesta?

⁴² Tässä vertauksessa ennustettiin, että suuri osa karsitaan pois asiainjärjestelmän päättymisessä, jossa me olemme nyt eläneet vuodesta 1914 lähtien. Se osa, joka tänä aikana karsitaan pois, on vertauskuvalliset lusteet, jotka kuvaavat ”pahan lapsia” eli Saatanan lapsia, tuon ”vihamiehen”, joka kylvi lusteet. Heitä erehdyttiin kauan pitämään vertauskuvallisena vehnänä, pitämään ”valtakunnan lapsina”, ts. voideltuina kristittyinä, jotka ovat saaneet kutsun taivaalliseen valtakuntaan. He tekeytyivät kristityiksi, ja siksi heidät sekoitettiin voideltuihin tosi kristittyihin, jotka ovat Valtakunnan perillisiä. Mutta heidän kehittymisensä siksi, mitä he todella ovat tänä ”elonaikana”, on osoittanut heidät ”lusteiksi”, jäljittelykristityiksi, jotka Saatanan, kylväjänsä, tavoin ovat Valtakunnan vihollisia. Heidät ”karsitaan pois” oikeutetusti ”vehnä”-luokan yhteydestä. Tämän karsimisen suorittavat taivaalliset enkelit ”sadonkorjaajina”. He heittävät ”lusteet” ”tuleen” eivätkä lusteet selviydy tuosta tulesta. Heidän väärä henkilöllisyytensä tuhoutuu, ja lopulta he itsekin tuhoutuvat.

43. Miten Jeesus asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä” koskevassa ennustuksessaan kuvaili valittujen elonkorjuuta, ja keiden pois karsimisen hän ennusti sen jälkeen?

⁴³ On kuitenkin toinenkin ”osa” eli luokka, joka ”karsitaan pois” tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana. Jeesus Kristus ennusti tämän ”osan” eli luokan hämmästyttävässä ennustuksessaan, joka koski hänen läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä”. (Matt. 24:3, Um) Tässä ennustuksessa hän kertoo ”elonajasta”, jonka historia osoittaa alkaneen vuonna 1919, ja hän sanoi: ”Hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” (Matt. 24:31) Tämän ennustuksen puolivälissä hän sitten sanoi:

”Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.

”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

”Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: ’Minun herrani viipyy’, ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” – Matt. 24:44–51; vertaa tähän Luuk. 12:42–46:ssa olevaa samankaltaista vertausta.

44. Mitä luokkaa siis ”paha palvelija” kuvaa, ja miksi tuo luokka karsitaan pois ja mistä?

⁴⁴ Se, joka tämän mukaan on ’karsittu pois’, on ”paha palvelija”, jolle on määrätty hänelle kuuluva osa, ei hänen mestarinsa orjatoverien vaan ulkokullattujen, uskottomien, kanssa sen jälkeen, kun häntä on mitä ankarimmin rangaistu. Aivan samoin kuin ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija” kuvaa voideltujen kristittyjen luokkaa, joka itse asiassa on Mestarin, Jeesuksen Kristuksen, taloudessa hänen ”palvelusväkenään”, niin myös ”paha palvelija” kuvaa erästä luokkaa. Toisin kuin ”lusteet” tämä kristittyjen luokka voideltiin Jumalan hengellä ja kuului Mestarin huonekuntaan, jossa hän oli yksi orjista. Tämä luokka muuttuu kuitenkin uskottomaksi, tulee itsekkääksi, menettää kykynsä hillitä ruokahaluaan, kohtelee huonosti orjatovereitaan käyttäen väärin voimaansa ja valtaansa ja tulee huolimattomaksi ja välinpitämättömäksi sen tosiasian suhteen, että sen on tehtävä tili Mestarinsa kanssa tämän tullessa. Siksi hän ’karsii pois’ tämän ”pahan palvelijan” luokan tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana, jolloin on hänen toisen ja näkymättömän ’läsnäolonsa’ aika Kuninkaana. Hän erottaa siihen kuuluvat uskonnollisille ulkokultailijoille ja uskottomille. Siellä he saavat surmansa.

45. Kuinka monta ”osaa” on näin ollen ’karsittu pois’, ketkä on viety ”tulen” läpi, ja miksi he ovat huutaneet avukseen Jumalan nimeä?

⁴⁵ Näin ”kaksi osaa” eli enemmistö niistä, jotka tunnustautuvat kristityiksi tänä aikana, karsitaan pois Jehovan ennallistetun jäännöksen ”maasta” eli Jumalan sille antamasta hengellisestä tilasta. Suvereeni Herra Jumala on kuitenkin vienyt ”kolmannen osan”, vähemmistön niistä, jotka tunnustavat olevansa Jumalan taivaallisen valtakunnan perillisiä, heidän uskoaan, persoonallisuuttaan ja töitään koettelevan ja tutkivan ”tulen” läpi. Nämä ovat nöyrästi alistuneet siihen puhdistusprosessiin, jota Suuri Puhdistaja on käyttänyt, vaikka se onkin ollut koettelevaa. Kestääkseen kuvaannollisen kuumuuden heidän on täytynyt huutaa avukseen Jehovan nimeä, ja hän on vastannut heille heidän sydämensä vilpittömyyden mukaan.

46. Mitä Jehova on sanonut tälle ”kolmannelle osalle” ja miten, ja mitä tämä ”osa” on sanonut vastaukseksi?

⁴⁶ Sak. 13:9:n ennustuksen täyttymykseksi ’maansa’ taivaallinen Valvoja ei ole karsinut pois tätä ”kolmatta osaa” ennallistetun jäännöksensä Jumalalta saamasta hengellisestä tilasta. Heitä kohtaan osoittamansa ilmeisen suosion ja suurenmoisen suhtautumisensa avulla heihin Hänen todistajinaan hän on sanonut: ”Se on minun kansani.” Uskollinen voideltu jäännös on puolestaan sanonut: ”Jehova on minun Jumalani.” Näin on tapahtunut silmäänpistävästi 26. päivästä heinäkuuta 1931 lähtien, jolloin voideltuun jäännökseen kuuluvat omaksuivat nimen ”Jehovan todistajat”. He ovat pysyneet toimeliaina hengellisessä ’maassaan’ tähän päivään asti ylistäen Jumalaansa.

47. Ketkä kaikista kansoista liittyvät tuohon ”kolmanteen osaan” yhtyen palvomaan Jehovan temppelissä?

⁴⁷ Tähän ”kolmanteen osaan”, joka on jätetty tähän hengelliseen ”maahan” ”kymmenen miestä kaikista pakanakansain kielistä” liittyy tarttumalla näiden uskollisten hengellisten juutalaisten eli israelilaisten liepeeseen. Heille noiden ”kymmenen miehen” kuvaama kansainvälinen ”suuri joukko” sanoo: ”Me tahdomme käydä teidän kanssanne, sillä me olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.” (Sak. 8:20–23) Yhä kasvavana joukkona, kymmenintuhansin joka vuosi, nämä liittyvät voideltuun jäännökseen sen ”maassa” ja palvovat Jehovaa hänen temppelissään. – Ilm. 7:9–15.

[Alaviitteet]