1. luku

Ne ”tuhat vuotta” – eivät pettävä toivo

1. Mitä on sanottava siitä, voiko ihmistekoinen valtakunta kestää tuhat vuotta?

KESTÄÄKSEEN tuhat vuotta valtakunnan täytyisi olla todella hyvä, voimakas. Sellaista kuninkaallista hallitusta ei voisi suunnitella, perustaa ja ylläpitää pelkkä ihminen tai toisiaan seuraavien ihmisten sarja. Mikään ihmistekoinen valtakunta, jota hallitsevat kuninkaat kuuluvat samaan sukuun, ei ole koskaan kestänyt edes lähellekään tuhatta vuotta.

2. Miksi yhden ainoan ihmishallitsijan kuninkaallinen hallitus ei tule kysymykseenkään?

² Miten olisi sitten valtakunnan laita, jota hallitsee yksi ainoa hallitsija vuosituhannen ajan? Mahdotonta! Kukaan ihminen ei ole koskaan elänyt niin kauan. Vanhimpien sukuluetteloitten mukaan Lounais-Aasiassa asunut mies nimeltä Metusalah eli kaikista maan päällä olleista ihmisluomuksista kauimmin. Mutta hänenkin ikänsä jäi 31 vuotta alle tuhannen vuoden.a Meidän nykyisenä aikanamme ihmisen keskimääräinen elinaika on kaukana tuosta epätavallisesta iästä. Aikamme edistyneimmissä maissa elinikä on saatu lääketieteen avulla kohoamaan tuskin 70 vuoteen. Nainen elää noin kuusi vuotta vanhemmaksi kuin mies. Niinpä yhden miehen tai naisen tuhatvuotinen kuninkaallinen hallitus ei tule kysymykseenkään, ajattelivatpa alamaiset hallitsijansa olevan miten hyvä tahansa.

3. Millaisen kuvan viimeksi esitetty ”tuhatvuotissuunnitelma” muodosti ihmiskunnalle?

³ Johdonmukaisesti ajatellen me emme sen tähden puhu tuhatvuotisesta valtakunnasta tuolta inhimilliseltä näkökannalta. Me samoin kuin monet miljoonat muut yhä elävät ihmiset voimme muistaa olleemme henkilökohtaisesti huomioijina, kun viimeksi yritettiin saada aikaan tuhat vuotta kestävä hallitus. Tämän ”tuhatvuotissuunnitelman” takana oli vuosina 1933–1945 hallinnut Saksan natsidiktaattori Adolf Hitler. Tietoja tästä natsien suunnitelmasta saatiin kaapatuista natsien asiakirjoista ja vangiksi otetuilta saksalaisilta vakoojilta sekä useista muista lähteistä pian sen jälkeen, kun Yhdysvallat syöksyi toiseen maailmansotaan. Tämä suunnitelma tähtäsi natsien maailmanjärjestykseen, jonka alaisuuteen Hitler, jos hän olisi menestynyt toisessa maailmansodassa, olisi halunnut pakottaa armottomasti ihmismaailman. Sen ohjelmaan kuului Saksaan kuulumattomista maista hankittujen orjien käyttäminen työvoimana. Tämä suunnitelma käsitti tulevat tuhat vuotta.

4. Mikä aikaisempi valtakunta Hitlerillä ilmeisesti oli mielessään, ja miten erään papin lausunto tukee tätä käsitystä?

⁴ Natsijohtaja Hitlerillä, joka oli kotoisin Habsburgien kuningassuvun hallitsemasta maasta Itävallasta, oli ilmeisesti mielessään Pyhä saksalais-roomalainen valtakunta, joka kesti vuodesta 962 vuoteen 1806. Erään roomalaiskatolisen papin sanat viittaavatkin siihen. Georgetownin yliopiston diplomaattikoulun hallituksen jäsen tri Edmund A. Walsh puhui helmikuun 16. päivän iltana vuonna 1940 salintäyteiselle kuulijakunnalle Memorial Continental Hallissa Washingtonissa (D.C.). Hän loi katsauksen Saksan sotasuunnitelmiin ja puhui ”Pyhän Rooman valtakunnan pystyttämisestä uudelleen”. ”Tri Walsh kertoi kuulleensa Adolf Hitlerin sanoneen, että Pyhä Rooman valtakunta, joka oli saksalainen valtakunta, täytyy pystyttää uudelleen.” – New York Times, 17.2.1940.

5. Mitä Hitler kerskui natsien valtakunnasta, mutta miten hänen suunnitelmansa kävi?

⁵ Natsi-Führer Hitler oli kerskuen sanonut: ”Kansallissosialistinen valtakunta kestää tuhat vuotta.” Mutta hänen poliisipäällikkönsä Heinrich Himmler oli sitäkin luottavaisempi ja vastasi: ”Kymmenen tuhatta!” Kerran antauduttuaan itsekeskeisen suunnitelmansa pauloihin Hitler ei tyytynyt vähempään kuin maailmanherruuteen tai maailmantuhoon. Kirjassaan Hitlerin viimeiset päivät H. R. Trevor-Roper sanoo: ”Aina käsitettiinkin, että Hitler pysyisi uskollisena alkuperäiselle ohjelmalleen, maailmanvalta tai tuho, Weltmacht oder Niedergang. Ellei maailmanvallaksi voitu päästä, silloin – sen myöntävät kaikki, jotka tunsivat Hitlerin – hän tekisi ainakin raunion niin suureksi kuin mahdollista.” Tämän johdosta jotkut – syystä – haluaisivat huudahtaa: ”Miten saatanallista!” Pyhää Rooman valtakuntaa ei missään tapauksessa pystytetty uudelleen, vaikka monet Hitlerin uskonnon kannattajat olivat sitä toivoneet, ja natsien ”tuhatvuotissuunnitelma” epäonnistui kahdessatoista vuodessa.

6. Kuka varhaisempi ei-saksalainen hallitsija oppi läksyn, jota Hitler ei ehkä oppinut, ja kuka selitti tämän hallitsijan unen oikein?

⁶ Maailmanhallitsijaksi pyrkinyt Hitler ei ehkä oppinut läksyä, mutta hän törmäsi suoraan sitä ehdottoman muuttamatonta tosiasiaa vastaan, joka erään paljon aikaisemman maailmanhallitsijan oli täytynyt oppia ankaralla tavalla. Kysymyksessä oli ei-saksalainen, ei-arjalainen mies, joka hallitsi Hitleriä kauemmin, nimittäin 43 vuotta (624–581 eaa.). Hän oli Babylonian kuningas, ja hänellä oli pitkä nimi, Nebukadnessar. Muistamme hänet ehkä seemiläiseksi maailmanvalloittajaksi, joka tuhosi juutalaisen Jerusalemin kaupungin vuonna 607 eaa. ja joka Hitlerin tavoin siirsi kokonaisia kansoja asuinsijoiltaan, mm. suurimman osan eloon jääneistä juutalaisista maanpakoon Babylonian kaukaisille seuduille. Pakkosiirtolaisuuteen vietyjen joukossa oli seemiläinen profeetta Daniel juutalaisesta Juudan sukukunnasta. Kuningas Nebukadnessar näki oudon unen, jota hän piti hyvin tärkeänä, ja orja, profeetta Daniel, oli ainoa, joka pystyi selittämään sen. Danielin selitys toteutui.

7. Missä tilanteessa uni alkoi toteutua, ja minkä läksyn hallitsija oli oppiva alennuksestaan?

⁷ Vuoden kuluttua unen jälkeen Nebukadnessar Babylonian maailmanvallan päänä alkoi kerskua ylpeillen Eufratin varrella sijaitsevasta pääkaupungistaan Babylonista. Hän oli tuskin lopettanut kerskailuaan, kun hän kuuli äänen näkymättömästä maailmasta – taivaasta – sanovan sanat, jotka hän oli kuullut unessaan. Nebukadnessar kirjoittaa tästä tapahtumasta omassa selostuksessaan, jonka profeetta Daniel säilytti: ”Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.” – Dan. 4:26–29.

8. Kuka löi kerskuvaa kuningasta, ja kuka paransi hänet?

⁸ Mitä seurasi välittömästi? On ymmärrettävää, miksi Babylonian historian aikakirjat eivät ole tallettaneet meille sitä, mitä nyt tapahtui, tai miksi kaikki babylonialaisen kronikoitsijan sitä koskevat asiakirjat poistettiin tai hävitettiin. Mutta rehellinen, tosiasioille uskollinen profeetta Daniel, joka oli henkilökohtaisesti mukana asiassa, henkeytettiin laatimaan siitä muistiinmerkinnät, niin että mekin voisimme tutkia niitä yli 2500 vuotta myöhemmin. Hulluus iski välittömästi ylpeään kuninkaaseen Nebukadnessariin – mutta se, joka löi hänet hulluudella, ei ollut hänen mitä kunnioitetuin jumalansa Marduk (eli Merodak). Kaikkivaltias Jumala, joka ennusti hulluuden, löi kerskailevaa kuningasta, samaa, joka oli tuhonnut Jerusalemin pyhän temppelin vuonna 607 eaa. Ja aivan kuten oli ennustettu ja määrätty, kuningas Nebukadnessarilta kului ”seitsemän aikaa”, jolloin hän mielipuolena pureskeli ruohoa raavaan tavoin läheisellä niityllä. Hullu kuningas ei tehnyt itsemurhaa, kuten Adolf Hitler teki vuonna 1945 juuri kun hänen pääkaupunkinsa Berliini kukistui Neuvostoliiton kommunistisen puna-armeijan käsiin. Nebukadnessarin hulluuden seitsemän vuoden loputtua hänen jumalallinen Lyöjänsä paransi hänet ja ennallisti hänen mielenterveytensä.

9, 10. Miten Danielin säilyttämä kertomus (4:31–34) osoittaa, oppiko Babylonian kuningas Jumalan ehdotonta hallitusvaltaa koskevan läksynsä hyvin?

⁹ Oppiko Babylonian kuningas läksynsä? Voimme päätellä sen hänen omasta kertomuksestaan sellaisena kuin profeetta Daniel on säilyttänyt sen meille. Ensimmäisessä persoonassa esitetty kertomus sanoo:

¹⁰ ”Mutta sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi. Ja minä kiitän Korkeinta, minä ylistän ja kunnioitin häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun. Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?’ . . . Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.” – Dan. 4:31–34.

11. Mitä Babylonian kuningas ei tiennyt niistä ”seitsemästä ajasta”, joiden aikana hän osoittautui kykenemättömäksi hallitsemaan?

¹¹ Nebukadnessar kertoo meille itse, että hänet palautettiin valtaistuimelle Babylonian maailmanvaltaan, kolmanteen maailmanvaltaan niistä seitsemästä perättäisestä maailmanvallasta, joista Pyhässä Raamatussa puhutaan. (Dan. 4:33) Hän ei tietänyt, että ”seitsemän ajan” ajanjakso, jona hän osoittautui kykenemättömäksi hallitsemaan, oli profeetallinen kuvaus paljon kauemmin kestävästä ”seitsemän ajan” suuremmasta ajanjaksosta, ”pakanain ajoista”. Hän ei tiennyt, että noiden suurempien ”seitsemän ajan” kuluessa viisi maailmanvaltaa – Babylonia, Meedo-Persia, Kreikka, Rooma ja nykyisen ajan brittiläis-amerikkalainen maailmanvalta – hallitsisivat maata. Nebukadnessar ei tiennyt, että ”seitsemän aikaa”, jotka kaiken kaikkiaan käsittivät 2520 vuotta, alkoivat sinä vuonna, jona hän autioitti Jerusalemin ja sen temppelin, ja päättyisivät vuonna, jona ihmismaailma kietoutuisi ensimmäiseen maailmansotaan – vuonna 1914. (Luuk. 21:24; Dan. 4:13, 20, 22, 29) Nebukadnessar ei myöskään tiennyt, että pakanain herruuden ”seitsemän ajan” lopussa vuonna 1914 ”taivaan kuningas” antaisi ”ihmisten valtakunnan” sille, jolle hän tahtoi – Messiaalleen! – Dan. 9:25 (”voideltu” = ”Messias”, Um).

ENNAKKOESITYS ANNETTU JUMALAN HENKEYTYKSESTÄ

12. Mitä maailmalliset poliitikot yhä ajattelevat ”ihmisten valtakunnasta”, mutta kenen kättä he eivät ole pystyneet pidättämään, kun on kysymys ihmisten asioista?

¹² Kaikkien kansakuntien poliitikot ajattelevat yhä, että ”ihmisten valtakunta” on heidän oikea kiinnostuksensa kohde ja heidän asianmukainen toimintakenttänsä. Kauan sitten Babylonian kuningas Nebukadnessar ajatteli siten. Äskettäin Adolf Hitler, joka uneksi tuhat vuotta kestävästä poliittisesta järjestelmästä, ajatteli siten. Mutta Hän, josta Nebukadnessarin oli lopulta pakko tunnustaa, että ’Hänen hallituksensa on iankaikkinen hallitus ja hänen valtakuntansa pysyy suvusta sukuun’, yhä ”hallitsee ihmisten valtakuntaa”. Tämä ihmisten asioita hoitava valtakunta on yhä Hänen oikeudenmukainen kiinnostuksen kohteensa ja toimintakenttänsä. Maailmalliset poliitikot, joita kristikunnan papit tukevat, eivät ole kyenneet ’pidättämään hänen kättään’, eikä heillä ole valtuutta sanoa hänelle: ”Mitäs, teet?” (Dan. 4:31, 32) Hän ei kysynyt näiden poliitikkojen ja heidän uskonnollisten kannattajiensa mielipidettä siitä, kenelle Hänen pitäisi antaa ”ihmisten valtakunta” ”pakanain aikojen” lopussa vuonna 1914. Poliitikot ja heidän uskonnolliset liittolaisensa eivät ole niin tärkeitä neuvonantajina, kun taas Hän on ”Korkein, . . . joka elää iankaikkisesti”.

13, 14. Kenen sanan perusteella voidaan ennustaa luotettavasti tulevista tuhannesta vuodesta? Miksi?

¹³ Kenen sanan perusteella voidaan siis järkevästi ennustaa tulevista tuhannesta vuodesta? Ihminen ei voi kertoa etukäteen edes sitä, mitä huomenna tapahtuu. ”Te . . . ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu”, sanoi eräs huomioija yli 1900 vuotta sitten. (Jaak. 4:14) Mutta ”Korkeimmasta, . . . joka elää iankaikkisesti”, asia on toisin. Mitä aika – merkitsee Hänelle?

¹⁴ Mies, joka eli vain 120 vuotta, sanoi osuvasti Hänestä: ”Tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki [neljä tuntia kestävä muinainen juutalainen vartiohetki].” (Ps. 90:1, 4) Pelkällä yöllä nähdyllä unella ja profeetta Danielin siitä kuningas Nebukadnessarille antamalla selityksellä Hän kykeni kertomaan etukäteen, mitä maailman historiassa tapahtuisi vuonna 1914 päättyvän 2520 vuoden ajanjakson jälkeen. Eikö hän voisi aivan yhtä helposti ennustaa täsmällisesti, mitä tapahtuu tuhannen vuoden aikana, jotka alkavat jolloinkin vuoden 1914 jälkeen? Se on mitä järkevintä! Entä jos Hän on jo antanut meille kuvauksen sellaisesta tuhannen vuoden ajanjaksosta? Silloin voimme tuon sanan perusteella puhua luottavaisesti tulevista tuhannesta vuodesta.

15. Miten latinaan ja kreikkaan perustuvia sanoja käyttävät nimittävät tuhatvuotiskautta, ja millä nimityksillä siihen uskovia kutsutaan?

¹⁵ Ne, jotka käyttävät muinaisesta latinan kielestä johdettuja sanoja, kutsuisivat tuota tuhannen vuoden ajanjaksoa millenniumiksi, koska tämän sanan kaksi juurisanaa ovat latinan mille, joka merkitsee ’tuhatta’, ja annus, joka merkitsee ’vuotta’. Kreikassa ihmiset kutsuisivat sitä kiliastiseksi ajanjaksoksi, koska kreikan sana khilia merkitsee ’tuhatta’. Niinpä tähän erityiseen tuhannen vuoden ajanjaksoon uskovia kutsuttaisiin kiliasteiksi tai joissakin kielissä millenisteiksi. Kristikunnan kansat käyttävät näitä sanoja halveksivassa mielessä.

16, 17. a) Mikä ihmisten vuotta 1000 koskeva kokemus osoittaa, että me emme ole kiinnostuneita tuhatvuotiskaudesta siksi, että lähestymme vuotta 2000? b) Miksi on hyvä, että ihmisen olemassaolon seitsemäs vuosituhat alkaisi monta vuotta ennen vuotta 2000?

¹⁶ Huolimatta ymmärtämättömien halveksunnasta, jolle joku joutuu alttiiksi, tätä lähestyvää tuhatvuotista ajanjaksoa kohtaan tulisi osoittaa todellista kiinnostusta. Sitä koskevia tietoja on merkitty ”Korkeimman” kirjoitettuun sanaan, hänen, ”joka elää iankaikkisesti”. Meidän oma kasvava kiinnostuksemme siihen ei johdu siitä, että lähestymme vuotta 2000, ajanlaskumme toisen vuosituhannen loppua. Se ei ole merkityksellistä. Muistamme, mitä tapahtui, kun ihmiskunta lähestyi vuotta 1000, ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen loppua. Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia) sanoo siitä otsikon ”Kiliasmi” jälkeen sivulla 853: ”Kun vuosi 1000 lähestyi, kiliasmi alkoi tulla yleisemmäksi, koska monet eskatologit uskoivat, että ihmisen historian seitsemäs vuosituhat alkaisi ihmisen historiassa vuonna 1000 ja että seuraisi Kristuksen loistoisa 1000-vuotinen hallituskausi.” – Copyright 1967.

¹⁷ Ensinnäkin ihmisen maanpäällisen olemassaolon kuudentuhannen vuoden loppu ja ihmiskunnan olemassaolon seitsemännen vuosituhannen alku saattavat tulla monta vuotta ennen vuotta 2000. On hyvä, että niin on. Nykyään, jolloin ihmismaailma on niin surkuteltavassa tilassa ja niin monilta suunnilta tuhon uhkaama, monet näitä ihmisen olemassaolon vaaroja tutkineet ilmaisevat melkoisia epäilyjä sen suhteen, että ihmiskunta pystyy säilymään elossa vuoteen 2000 asti. He eivät perusta synkkää tulevaisuudennäkemystään laajimmalle levinneen pyhän kirjan, Pyhän Raamatun, ajanlaskuun. He perustavat näkemyksensä nykyajan säälimättömiin tosiasioihin ja nykyiseen peruuttamattomaan tapahtumainkulkuun, joka koskee meitä kaikkia. Nämä arvovaltaisesti puhuvat miehet antavat ihmissuvullemme paljon vähemmän kuin tuhat vuotta elinaikaa tulevaisuudessa. Mitä syytä sinulla, lukija, on olla uskomatta heitä?

18, 19. a) Miksi tämä tieto ei rajoitu johonkin eskatologiseen vihittyjen salaseuraan? b) Kenen nimessä tietoa sisältävä Kirja on kirjoitettu ja miksi?

¹⁸ Aivan päinvastoin kuin nämä synkät profeetat, jotka puhuvat puhtaasti inhimilliseltä näkökannalta, ”Korkein, . . . joka elää iankaikkisesti”, puhuu rohkaisevasti vielä ihmiskunnan edessä olevista tuhannesta vuodesta ja sitten ihmisen koko historian suurenmoisimmista vuosista. Tätä toivoa herättävää tietoa ei omista yksityisesti jokin eskatologinen salaseura, jonka erityisen vihkimyksen saaneet jäsenet ovat perillä asioista. Tämän arvokkaan tiedon lähteet ovat avoinna sadoille miljoonille ihmisille, jotka puhuvat 1500 kieltä ja murretta kaikkialla tämän maapallon päällä. Jos jollakulla vain on Pyhä Raamattu, tämä mieltä piristävä tieto on hänen saatavissaan.

¹⁹ Vaikka Raamatun kirjoittivat ihmiset, vain epätäydelliset ihmiset, jotka toimivat sihteereinä eli kirjureina, tämä pyhä Kirja ei omilla sivuillaan väitä olevansa ihmisen sana. Se on Jumalan henkeyttämä teos, ja niinpä se on kirjoitettu hänen nimessään, joka on ”Korkein, . . . joka elää iankaikkisesti”. Näihin meidän päiviimme asti Hän ottaa vastuun siitä, mitä se sanoo menneisyydestä ja edessämme olevasta tulevaisuudesta. Se on kirjojen Kirja!

20. Mistä Raamatun kirjasta löydämme tiedon tuhatvuotiskaudesta, ja kuka kirjoitti sen?

²⁰ Mistä siitä me sitten löydämme tiedon noista tulevista tuhannesta vuodesta ja niitä seuraavista ikuisista aikakausista? Löydämme sen sopivasti Pyhän Raamatun viimeisestä kirjasta. Se osoittautuu aivan nimensä veroiseksi, Ilmestykseksi eli Paljastukseksi, Apokalypsiksi. Sen kyllä kirjoitti mies, jonka Rooman valtakunta leimasi rikolliseksi ja lähetti Patmoksen rangaistussaarelle Aigeianmerelle lähelle Vähän-Aasian, nykyisen Turkin, rannikkoa. Se on todellinen paikka, jossa ei ole mitään tarunomaista. Nuorena miehenä tämä karkotusvanki oli ollut kalastajana Galileanmerellä silloisessa Galilean roomalaisessa provinssissa. Hän oli Sebedeuksen poika Johannes, ja hänen kalastajaveljensä nimi oli Jaakob. Johannes kertoo meille aivan alussa, että hän kirjoitti Ilmestyskirjan, mutta henkeytettynä. Mutta mistä sen oli määrä olla ilmestys eli paljastus? Lukiessamme vastauksen, jonka tulisi kiinnostaa meitä nykyään eläviä, huomatkaamme, kenelle Johannes antaa vastuun tästä kirjasta:

21. Kenelle Johannes alussa antaa vastuun ilmestyksestä?

²¹ ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika [täyttymyksen hetki, Uusi englantilainen Raamattu (1970)] on lähellä!” – Ilm. 1:1–3.

22. Miksi meitä nykyään eläviä sykähdyttävät sanat: ”Sillä täyttymyksen hetki on lähellä”?

²² Sykähdyttävätkö lähes 1900 vuotta sitten kirjoitetut sanat: ”Sillä täyttymyksen hetki on lähellä”, meitä tällä 20. vuosisadalla eläviä? Se, ”mitä pian tapahtuman pitää”, erityisesti ennustetun ”tuhannen vuoden” alku, ei varmasti nykyään, lähes 1900 vuoden kuluttua, tapahtuisi ajassa laskettuna liian pian. Me voimme määrittää ajankohdan paremmin, kun luemme Johanneksen selostuksen tuhannesta vuodesta ja tapahtumista, jotka välittömästi johtavat niihin. Lukekaamme Ilm. 19:11:stä eteenpäin:

23. Mitä tunnusomaisia piirteitä valkoisella hevosella ratsastavalla on?

²³ ”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.

24. a) Mikä kutsu esitettiin keskitaivaalla lentäville linnuille? b) Mitä taisteluun osallistuneille tapahtui?

²⁴ ”Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: ’Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten’. Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.

25. Mitä Saatanalle sitten tehdään, ja miten kauan se kestää?

²⁵ ”Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.

26. Ketkä istuutuvat taivaassa nähdyille valtaistuimille, ja mitä he tekevät?

²⁶ ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.

27. Mikä seuraa maan päällä Saatanan irti päästämistä, ja mitä hänelle tapahtuu?

²⁷ ”Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.” – Ilm. 19:11–20:10.

28. a) Minkä tapahtumien jälkeen tuhat vuotta siis alkavat? b) Miksi sitten on ilmeistä, että noiden tuhannen vuoden alun täytyy vielä olla edessäpäin?

²⁸ Havaitsemme ilmausta ”tuhat vuotta” käytetyn kuusi kertaa tässä kertomuksessa. Havaitsemme lisäksi, että nuo tuhat vuotta alkavat ”kuningasten Kuninkaan” sekä ”maan kuninkaitten”, ”pedon” ja ”väärän profeetan” välisen taistelun ja sitä seuraavan Saatanan sitomisen ja syvyyteen heittämisen jälkeen. Nuo tapahtumat ovat osa siitä, ”mitä pian tapahtuman pitää”. Tähän mennessä maailma ei ole kokenut mitään näihin tapahtumiin verrattavaa. On sen tähden aivan ilmeistä, että noiden ”tuhannen vuoden” alku on vielä edessäpäin. Ne eivät merkitse jotakin epämääräisen pitkää ajanjaksoa, sellaista, jota emme voi täsmällisesti mitata. Ne ovat kirjaimelliset tuhat vuotta.

29. Millainen noiden tuhannen vuoden pituus sopii täysin yhteen Jumalan todistettavissa olevan aikataulun kanssa?

²⁹ Tutkijat, jotka väittävät, että nuo tuhat vuotta merkitsevät epämääräisen pitkää ajanjaksoa, sanovat niiden alkaneen vuoden 33 helluntaijuhlan päivänä, jolloin Jumala vuodatti pyhän henkensä Jerusalemissa olleelle vasta muodostetulle kristilliselle seurakunnalleen. Mutta tämä väite johtaa vaikeuksiin ja väkinäisiin selityksiin, jotka ovat vastoin sitä, mitä hengestä siinneille kristityille on todellisuudessa tapahtunut koko sinä yli 1940 vuoden aikana, joka on kulunut tuosta helluntaista, jolloin kristillinen seurakunta syntyi hengellisesti, tähän asti. Kirjaimellinen tuhatvuotiskausi sopii täysin yhteen Jumalan todistettavissa olevan aikataulun kanssa.

30. Miksi meidän ei tulisi kyetä pidättymään tutkimasta yksityiskohtaisesti noiden tuhannen vuoden profeetallista kuvaa?

³⁰ Se, mitä nuo tuhat vuotta tuovat mukanaan maapallollemme, on erittäin välttämätöntä ihmismaailman loputtoman elämän ja onnellisuuden kannalta. Miten sitten voisimmekaan järkevästi pidättyä tutkimasta heti tarkkaan sitä suurenmoisen tuhatvuotiskauden profeetallista kuvaa, jonka apostoli Johannes on niin kauniisti piirtänyt meille?

[Alaviitteet]

2. luku

Taivaan ja maan välillä käytävä sota edeltää niitä tuhatta vuotta

1. a) Minkä taistelun täytyy Ilmestyskirjan mukaan edeltää tuhatvuotiskauden tuloa? b) Miksi tuon taistelun täytyy ilmeisesti olla vielä edessämme, ja mikä asenteemme tulisi olla sitä kohtaan?

OLEMME juuri lukeneet kuvauksen, jonka apostoli Johannes esitti meille ennakkonäystä, jonka hän sai niistä tuhannesta vuodesta. Tuosta ajasta on ennustettu niin ihmeellisiä asioita, että sitä kutsutaan tuhatvuotiskaudeksi. Mutta mitä Johannes kuvailikaan tapahtuvan juuri ennen tuota loistoisaa tuhatvuotiskautta? Hän kuvaili taistelun, joka käydään taivaallisten joukkojen ja maallisten ihmisjoukkojen välillä. Tähän hetkeen asti sellaista taistelua ei ole käyty vuoden 33 helluntaipäivästä lähtien, juhlapäivästä, jolloin kristillinen seurakunta syntyi hengellisesti tulemalla siitetyksi Jumalan elämää antavalla hengellä. Jeesus Kristus tosin oli taivaassa ja Jumalan oikealla puolella tuon juhlan aikaan, yli 60 vuotta ennen kuin Johannes sai ilmestyksen siitä, ”mitä pian tapahtuman pitää”. (Ilm. 1:1, 2) Mutta senkään jälkeen kun Johannes sai ilmestyksen, mitään sellaista taistelua ei ole käyty ”kuningasten Kuninkaan” ja ”maan kuninkaitten” välillä. Tuo taistelu on vielä edessämme, ja meidän pitäisi olla kiinnostuneita sitä käsittelevästä, etukäteen annetusta selonteosta, koska lähestymme sitä suoraa päätä.

2, 3. a) Millainen taistelu se on oleva osapuolien suhteen? b) Miten kirkastettu Jeesus Kristus on maallisen Jeesuksen vastakohta, kun on kysymys sodan käymisestä?

² Tämä lähestyvä taistelu ei ole mikään pelätty kolmas maailmansota, jossa poliittiset supervallat ydin- ja kemiallisilla aseilla ylenmäärin aseistautuneina yrittävät mielettöminä tuhota toinen toisensa. Tämä on se tuleva taistelu, jossa kaikki ”maan kuninkaat” poliittisista ideologioista välittämättä yhdistävät voimansa yhteistä Vastustajaansa vastaan, kuningasta ja herraa vastaan, joka on kaikkia heitä ylempi ja jota sen tähden kutsutaan ”kuningasten Kuninkaaksi ja herrain Herraksi”. Hän ei ole Jumala, vaan Ilm. 19:13:n mukaan ”nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana”. Tämä arvonimi annettiin Jumalan ainosyntyiselle Pojalle hänen ollessaan taivaassa ennen ihmiseksi tuloaan taivaallisen Isänsä Jehova Jumalan kanssa. – Joh. 1:1–3, 18.

³ Ollessaan maan päällä ihmisenä Jeesuksena Kristuksena hän ei johtanut valkoisilla hevosilla ratsastavien sotureitten joukkoja, eikä hän edes halunnut kutsua kahtatoista legioonaa taivaan enkeleitä avukseen. (Matt. 26:52–54) Mutta nyt kun hänet on kirkastettu taivaassa ja kun ”pakanain ajat” päättyivät vuonna 1914, hänet on valtuutettu toimimaan Korkeimman Tuomarin Jehova Jumalan tuomioitten täytäntöönpanijana ja toimittamaan maallisten vihollisten teloituksen, samoin kuin se enkeli toimi, joka vuonna 732 eaa. yhdessä yössä surmasi 185000 Assyrian kuninkaan Sanheribin sotilasta, jotka olivat hyökänneet Jehova Jumalan kansan maahan, ja joka teki sen ilman ydinpommin apua. (2. Kun. 19:32–36; Jes. 37:33–37) Tämä selittää, miksi Johannes henkeytettiin kirjoittamaan taivaallisesta Soturista Jeesuksesta Kristuksesta: ”[Valkoisen hevosen] selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.” – Ilm. 19:11.

4. Mitä kansoille merkitsee se, että niiden yhteisen vastustajan suusta lähtee terävä pitkä miekka?

⁴ Tämä on paljon enemmän kuin kolmas maailmansota maan kansojen välillä, jotka ovat nyt varustautuneet ydin- ja kemiallisin asein. Tällä kertaa kansat eivät taistele verta ja lihaa vastaan, vaan sitä vastaan, joka istuu vertauskuvallisen valkoisen hevosen selässä, ja hänen taivaallisia enkelisotajoukkojaan vastaan. Ja kun hän käyttää kieltään puhuakseen ja määrätäkseen vihollistensa teloittamisen, on kuin hän käyttäisi valtuutetun päällikön pitkää miekkaa. Tätä merkitsevät henkeytetyt sanat: ”Ja hänen suustaan lähtee terävä [terävä pitkä, Um] miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassa kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’Kuningasten Kuningas ja herrain Herra’.” – Ilm. 19:15, 16.

5, 6. a) Missä taistelupaikassa kansat kohtaavat kuningasten Kuninkaan, ja mikä survominen ja murskaaminen tapahtuu? b) Mikä enkelin kutsu ”Jumalan suurelle aterialle” osoittaa, haudataanko maan päällä surmatut esittämällä heille sotilaallisia kunnianosoituksia?

⁵ Sen sijaan että tämä olisi kolmas maailmansota, jossa on uskonnottomia radikaaleja toisella puolella ja uskonnottomia radikaaleja toisella puolella, tämä on ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” (Um). Kansat, jotka ovat siihen mennessä tuhonneet väkivaltaisesti kansainvälisen uskonnollisen ”porton” Suuren Babylonin, havaitsevat silloin olevansa siinä maailman kehitysvaiheitten tilassa, jota kutsutaan Harmagedoniksi, kuten on kirjoitettu: ”Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.” (Ilm. 16:14–16) Tässä maailmantilanteessa kuningasten Kuningas ja herrain Herra survoo uhmaavat kansat kuin rypäleet kuurnassa ja polkee siten ”kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan”. Ne ovat hänelle kuin avuttomat lampaat, ja hän käyttää ”rautaista valtikkaa” murskatakseen ne kappaleiksi kuin ruukuntekijän saviastiat. (Ilm. 14:18–20; 2:26, 27; 12:5; Ps. 2:8, 9) ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” maan päällä kaatuneille ei järjestetä arvokasta hautausta, jossa esitetään sotilaallisia kunnianosoituksia. Siksi Jumalan enkeli puhuu siitä ”Jumalan suurena ateriana”, joka tarjotaan haaskalinnuille:

⁶ ”Tulkaa”, huutaa auringon valaisema enkeli kaikille linnuille, jotka lentävät keskitaivaalla, ”kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja sotapäällikköjen lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten.” Ja selostus tästä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodasta” päättyy mainintaan: ”Ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.” (Ilm. 19:17, 18, 21) Niistä annetun kuvauksen perusteella, joiden ruumiit haaskalinnut tulevat syömään, vaikuttaa siltä, että kansakuntien ihmiset joutuvat täydelliseen liikekannallepanoon ja sotilaalliseen rintamaan tätä sotien Sotaa varten.

7. Mikä on ”peto”, joka havaitaan maan kuningasten taistelurintamassa Harmagedonissa?

⁷ Taisteluun järjestäytymisestä Harmagedonissa apostoli Johannes kirjoittaa: ”Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan.” (Ilm. 19:19) Onko tämä ”peto” pelkkä maskotti, eläin, jonka otaksutaan tuovan hyvää onnea näiden ”maan kuninkaitten” joukoille? Mitä hyötyä kirjaimellisesta pedosta olisi Harmagedonissa taisteleville joukoille? Ei mitään! Eikä tässä tulekaan ymmärtää olevan kysymys kirjaimellisesta pedosta. Se on vertauskuvallinen peto. Se on vertauskuva jostakin sellaisesta, millä on tärkeä merkitys maailman historiassa. Miten niin? Koska se on vertauskuvallinen peto, jonka Ilm. 13:1–8 kuvailee ja josta toinen jae sanoo: ”Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.” Se on maailmanlaajuinen poliittinen järjestelmä, jonka ”lohikäärme”, so. Saatana, perusti kauan sitten näkyväksi välineekseen hallitsemaan koko maailman väestöä. Se on harjoittanut petomaisia menettelyjään kaikkialla maan päällä yli tuhannen vuoden ajan, niin, yli neljän tuhannen sadan vuoden ajan, 22. vuosisadalta lähtien eaa.

8. Milloin vertauskuvallinen peto aloitti toimintansa, ja missä määrin se on laajentanut valtaansa?

⁸ Tämä vertauskuvallinen peto alkoi tehdä tuhojaan maan asukkaitten keskuudessa Nimrodin, kirjaimellisten petojen metsästäjän, päivinä. Noin vuonna 2189 eaa. tämä Nimrod alkoi rakennuttaa Baabelin tornia Sinearin maahan Mesopotamian laaksoon. Hänestä tuli maailmankuulu, ja häntä alettiin kutsua ”Nimrodiksi, mahtavaksi metsästäjäksi Jehovaa vastaan” (Um). Hän perusti vanhemman eli alkuperäisen Babylonian valtakunnan, ja 1. Moos. 10:10–12 kertoo siitä meille: ”Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assuriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin, sekä Resenin Niiniven ja Kelahin välille; se on tuo suuri kaupunki.” (1. Moos. 10:8–12; 11:1–9) Tuosta pienestä alusta tämä vertauskuvallinen peto laajensi jatkuvasti voimaansa ja valtaansa yhä useampiin ihmisiin, kunnes se lopulta oli perustanut poliittisen valtaistuimensa kaikkialle maailmaan.

9. a) Mitä vertauskuvallisen pedon seitsemän päätä kuvaavat? b) Keitä vastaan se on käyttänyt ’kymmentä sarveaan’?

⁹ Kuluneitten vuosituhansien aikana tämä vertauskuvallinen peto on pannut poliittisen järjestelmänsä eri jäseniä toimimaan hallitsevana maailmanvaltana. Siksi Ilmestyskirjan 13. luku kuvaa tällä vertauskuvallisella pedolla olevan seitsemän päätä, jotka edustavat seitsemää toisiaan seuraavaa maailmanvaltaa, nimittäin 1) Egyptiä, 2) Assyriaa, 3) Uus-Babyloniaa, 4) Meedo-Persiaa, 5) Kreikkaa, 6) Roomaa ja 7) Ison-Britannian ja Amerikan kaksoismaailmanvaltaa. Vertauskuvallisilla ’kymmenellä sarvellaan’ tämä seitsenpäinen peto on puskenut, lävistänyt ja ahdistellut Jehova Jumalan palvojia, joihin kuuluvat Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen aidot seuraajat, niistä päivistä lähtien, jolloin Israelin lapset olivat orjuudessa Egyptissä, tähän päivään asti. Ei ole sen tähden mikään ihme, että Ilm. 19:19 kuvailee ”maan kuninkaitten ja heidän sotajoukkonsa” järjestäytyneen taistelurintamaan yhdessä ”pedon” kanssa ”hevosen selässä istuvan”, Jeesuksen Kristuksen, taivaallista enkelisotajoukkoa vastaan!

10. a) Mikä on maan kuninkaitten taistelurintamassa oleva ”väärä profeetta”, ja mitä se ennustaa? b) Mikä on ”pedon kuva”, jonka tekemistä se ehdottaa?

¹⁰ Ilm. 19:20 mainitsee, että ”maan kuninkaitten ja heidän sotajoukkonsa” kanssa on myös ”väärä profeetta, joka [pedon] nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet”. Tämä ei ole uskonnolliseen Suureen Babyloniin kuuluva uskonnollinen profeetta, vaan se on poliittinen profeetta. Se on sama poliittinen järjestö, jonka Ilm. 13:11–17 kuvaa. Siinä se esiintyy kaksisarvisena petona, joka ehdotti pedon kuvan tekemistä ja sitten antoi hengen tuolle kuvalle, niin että se puhui arvovaltaisesti. Tuo kaksisarvinen peto on Ison-Britannian ja Amerikan kaksoismaailmanvalta eli seitsemäs maailmanvalta, ja seitsenpäisen pedon poliittinen ”kuva” on nykyään maailman rauhan ja turvallisuuden järjestö Yhdistyneet Kansakunnat. Koko maailma tietää nykyään, että tämä Ison-Britannian ja Amerikan Yhdysvaltain seitsemäs maailmanvalta pyrkii määräilemään ihmismaailmaa ja esittää vaikuttavia ennustuksia ihmiskunnan tulevaisuudesta. Mutta se ei ole Jehova Jumalan profeetta, Hänen henkeyttämänsä. Se on ”väärä”.

11, 12. a) Mikä henki pakottaa kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa Harmagedonin sotaan? b) Miksi taistelun kulku voi olla vain yhdensuuntainen, ja minkä lopputuloksen Johannes osoittaa sille ennakkonäyssään?

¹¹ Vertauskuvallinen peto on täysin kehittynyt, sillä sen seitsemäs pää on ollut olemassa vuodesta 1763 pitäen. Tähän mennessä myös Yhdistyneet Kansakunnat on ollut olemassa yli neljännesvuosisadan ajan (puhumattakaan se edeltäjästä Kansainliitosta). ”Koko maanpiirin kuninkaat”, joiden kiihkeänä tavoitteena on omien kansallisten päämääriensä ajaminen ja oman kansallisen suvereenisuutensa säilyttäminen ja siten Jumalan valtakunnan uhmaaminen maan oikeudenmukaisena hallituksena, kootaan vastustamattomasti ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan”. Harmagedonin vertaansa vailla olevan taistelun, jonka apostoli Johannes näki kuvallisena ennakkonäkynä, pitäisi olla hyvin lähellä, lähempänä kuin maailman itsekeskeiset ihmiset ajattelevatkaan! Koska ”maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa” on vedetty totaaliseen sotaan Kaikkivaltiasta Jumalaa ja hänen kuningasten Kuningastaan vastaan, taistelun kulku voi olla vain yhdensuuntainen aivan alusta pitäen. Voimme sen tähden luottaa siihen, että apostoli Johannes on oikeassa seuraavassa profeetallisessa kuvauksessaan taistelusta:

HARMAGEDONIN TAISTELU

¹² ”Ja minä näin pedon ja maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina sotiaksensa hevosen selässä istuvaa vastaan ja hänen sotajoukkoansa vastaan. Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa. Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.” – Ilm. 19:19–21.

13. a) Miten suurta osaa vihollisjärjestöstä Kaikkivaltias Jumala kohtelee vastustajanaan taistelussa? b) Mitä ”peto” on juuri tekemässä, kun se otetaan kiinni, ja kuka ottaa sen kiinni?

¹³ Tämä taistelukertomus varmistaa sen, että Kaikkivaltias Jumala kohtelee vastustajanaan vertauskuvallisen lohikäärmeen, ”sen vanhan käärmeen, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan”, koko näkyvää järjestöä. Tuon näkyvän maailmanlaajuisen järjestön mukana, jota vertauskuvataan seitsenpäisellä pedolla, menevät kaikki sitä tukevat ainekset, nimittäin ”maan kuninkaat ja heidän sotajoukkonsa”, sotapäälliköt, voimakkaat miehet, hevosilla ratsastavat, vapaat ja orjat, pienet ja suuret. ”Väärä profeetta” on myös osa tuosta ”näkyvästä maanpäällisestä järjestöstä, sillä se on Ison-Britannian ja Amerikan kaksoismaailmanvalta, tämän maailman koko näkyvän järjestön hallitseva osa. Koko maailmanjärjestelmä ei ole kyllin ovela välttääkseen Jumalan tuomion toimeenpanoa kaikkien jumalattomien tekojensa ja sen tavan tähden, jolla se on saalistanut ihmisiä. Vertauskuvallinen peto yhdessä väärän profeettansa kanssa ’otetaan kiinni’, niin, se otetaan kiinni, kun se suorittaa viimeisiä rikoksiaan Jehova Jumalan uskollisia palvojia vastaan. Kuningasten Kuningas Jeesus Kristus ottaa kiinni tämän julman pedon. Ihmissyöjäpedon tavoin se tuhotaan.

14. Mitä ”pedon” ja ”väärän profeetan” heittäminen merkitsee niille?

¹⁴ Koskaan enää tämä poliittisen vallan petomainen maailmanjärjestelmä poliittisine ”väärine profeettoineen” ei saa ihmiskuntaa uhrikseen. Ei kuolleina, toimettomina poliittisina laitoksina vaan, kuten Ilm. 19:20 mainitsee, ”ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa”. Ne eivät tule enää koskaan elossa pois ”tulisesta järvestä”, sillä niiden kuoleminen taistelussa ei johdu kuolemasta, jonka synnintekijä Aadam aiheutti kaikille ihmisjälkeläisilleen. ”Tulinen järvi” vertauskuvaa toisenlaista kuolemaa, loputonta kuolemaa, josta ei ole ylösnousemusta. Ilmestyskirja (20:14) selittää sen itse sanoen: ”Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.” Kaikki ihmisten isänmaalliset ponnistelut tämän poliittisen järjestelmän säilyttämiseksi ihmisten asioitten hoitajana tulevat epäonnistumaan!

15. Mikä osoittaa, saavatko Harmagedonissa tapetut hallitsijat ja hallittavat ylösnousemusta kuolleista?

¹⁵ Saavatko ylösnousemusta sitten muut, jotka hallitsijoina tai hallittavina taistelevat vertauskuvallisen pedon ja väärän profeetan puolella Jumalan valtakuntaa vastaan, jota hänen kuningasten Kuninkaansa hallitsee? Heidät hävitetään täydellisesti. Sotivan kuningasten Kuninkaan kieli, joka lähtee hänen suustaan kuin terävä pitkä miekka, määrää heidät kaikki tuhottaviksi, ja taivaan enkelisotajoukot panevat täytäntöön hänen kuninkaallisen määräyksensä. Siten kaikki Jumalan messiaanisen valtakunnan tahalliset vastustajat surmataan. Heidän ei katsota kokeneen kunniallista kuolemaa, antaneen ”suurinta uhria” maan ja hallituksen edestä. Heitä ei haudata muistohautoihin valtion ylläpitämiin sotilashautausmaihin, joilla käydään vuosittain kaatuneitten muistopäivänä. Koska he eivät ansaitse ylösnousemusta, heidän ruumiinsa kuvataan jätetyn lojumaan Harmagedonin taistelukentälle, missä niiden löyhkä vetää puoleensa kaikkia haaskalihaa syöviä lintuja. Ennustus kertoo: ”Kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa.” Ne ovat pakahtumaisillaan herkuttelusta ”Jumalan suurella aterialla”. – Ilm. 19:17–21.

16. Mitä voidaan sanoa siitä, säilyvätkö a) maa, b) linnut ja c) pedon palvonnasta kieltäytyvät Harmagedonin sodassa?

¹⁶ On huomionarvoista, että kertomus ei sano, että kirjaimellinen maa, jonka päällä ”kuninkaat” ovat hallinneet, poltetaan. Ei, vaan maa säilyy ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. Myös ”kaikki keskitaivaalla lentävät linnut” jäävät eloon herkutellakseen maan päällä lojuvien ruumiitten lihaosilla. Mutta maan päällä on myös ihmisiä, jotka jäävät eloon ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. Tätä ei osoiteta suoranaisesti tässä taistelukertomuksessa. Kuitenkin niin täytyy olla! Miksi? Koska ”väärä profeetta” ei eksytä kaikkia maan asukkaita taistelun aikaan. On oleva poikkeuksia, vaikkakin verrattain harvoja, ”niistä, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja niistä, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet”. (Ilm. 19:20) Miten on ”suuren joukon” laita, jonka apostoli Johannes näki näyssä aikaisemmin ja jonka nähtiin seisovan Jumalan valtaistuimen edessä ja Karitsan Jeesuksen Kristuksen edessä? Siihen kuuluvat eivät ole niiden joukossa, jotka taistelevat Jumalan messiaanista valtakuntaa vastaan Harmagedonissa.

17. Mitä Ilmestyskirjan 7. luku osoittaa ”suuren joukon” asenteesta Jumalaa ja hänen messiaanista valtakuntaansa kohtaan?

¹⁷ Heistä Johannes sanoo: ”He huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” Johanneksen esitettyä näitä koskevia tiedusteluja yksi kahdestakymmenestäneljästä taivaallisesta vanhimmasta kertoo hänelle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” (Ilm. 7:9–14) Tämä ”suuri joukko”, joka tulee ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, ei selvästikään ole Jumalan messiaanista valtakuntaa vastaan. Se kieltäytyi ottamasta ”pedon merkkiä” ja ’kumartamasta sen kuvaa’.

18. Miksi maata ei havaita tyhjäksi ihmiselämästä, kun Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi alkaa?

¹⁸ ”Suuri joukko” ei siis makaa surmattuna Harmagedonissa teloitettujen ihmisten kanssa, vaan se ’tulee siitä suuresta ahdistuksesta’, jonka suuri huippukohta on ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota”. ”Suuri joukko” säilyy elossa ”suuressa ahdistuksessa”, ja osoittaen riemuiten suosiota voittoisalle Jehova Jumalalle ja Karitsalle Jeesukselle Kristukselle ikään kuin palmunlehvin se katsoo iloiten eteenpäin niihin edessä oleviin tuhanteen vuoteen. Maa ei siis jää tyhjäksi ihmiselämästä, kun Kristuksen hallituskauden loistoisat tuhat vuotta alkavat.

3. luku

Iloitseminen ennakkonäystä joka on annettu niistä tuhannesta vuodesta

1, 2. a) Poltetaanko maapallomme poroksi Harmagedonin sodassa? b) Miten tämä käy ilmi siitä, mitä Saatanalle ja hänen demoneilleen tehdään sen jälkeen?

MAAPALLOAMME ei muuteta tuhkaksi ja savuksi polttamalla se poroksi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa. Tämä osoitetaan sillä, mitä Saatanalle tapahtuu heti tuon sodan jälkeen. Miten niin? Koska hän ja hänen demonienkelinsä ovat yhä elossa maan tienoilla, jonne ne heitettiin niiden hävittyä sodassa, joka puhkesi taivaassa sen jälkeen, kun Jumalan messiaaninen valtakunta oli syntynyt taivaissa. Saatana ja hänen demoninsa syöstiin maan läheisyyteen, johon ne on rajoitettu ’vähäksi aikaa’. (Ilm. 12:7–13) Koska niiden on oltava maan läheisyydessä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” loppuun saakka, niin Jumalan enkelin tarvitsee tulla alas maahan ryhtyäkseen lisätoimenpiteisiin niitä vastaan. Luemme, mitä Johannes kertoo tätä koskevasta näystään:

² ”Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.” – Ilm. 20:1–3.

3. Onko Saatana ainoa, joka heitetään syvyyteen, ja mistä hänen sodankäynnistään tämä tekee lopun?

³ Silloin kun Saatana heitettiin alas taivaasta, hänen demonienkelinsä heitettiin hänen kanssaan ja rajoitettiin maan läheisyyteen. Se, mitä niiden hallitsijalle tehdään, soveltuu siksi myös niihin. Ne otetaan kiinni, kahlitaan ja heitetään syvyyteen Saatanan kanssa tuhanneksi vuodeksi. Näin ne eivät pysty enää johtamaan harhaan maailmallisia kansoja, eivätkä ne voi myöskään enää käydä sotaa Jumalan messiaanisen valtakunnan kristittyjen perillisten vielä maan päällä olevaa jäännöstä vastaan. Ilm. 12:13, 17 kertoo siitä: ”Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen [joka vertauskuvaa taivaissa olevaa Jumalan messiaanista valtakuntaa] synnyttänyt. Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä [hänen siemenensä jäljellä olevia, Um] vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus [Jeesuksesta todistamisen työ, Um].”

4, 5. a) Kuolevatko Valtakunnan koko jäännös ja ”suuri joukko” tuossa sodankäynnissä, ja mikä todistus meillä on siitä? b) Keiden läsnäolosta Saatanan syvyyteen heittäminen siis vapauttaa maan?

⁴ Tämä Saatanan sodankäynti ei onnistu hävittämään Valtakunnan perillisten koko jäännöstä, joka pitää Jumalan käskyt ja todistaa Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Se ei myöskään onnistu hävittämään ”suurta joukkoa”, joka ottaa vastaan tämän Messiaasta Jeesuksesta annetun todistuksen ja joka tulee kaikista maapallon kansoista ja liittyy Valtakunnan jäännökseen palvelemaan Jehova Jumalaa hänen hengellisessä temppelissään. Ilm. 7:9–15 todistaa tämän kaikista roduista, kansoista ja heimoista tulevan ”suuren joukon” eloon jäämisen, kun se sanoo siitä: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.”

⁵ Näin ollen Saatanan ja hänen demonienkeleittensä syvyyteen sulkemisen jälkeen maa ei jää autioksi kaikista ihmisasukkaista. Syvyyteen heittäminen ei vapauta maata Valtakunnan jäännöksen ja ”suuren joukon” läsnäolosta, vaan sen sijaan Saatanan ja hänen demonienkeleittensä läsnäolosta. Ollessaan tuhat vuotta vankeudessa syvyydessä ne ovat, niin kuin niitä ’ei olisikaan’. – Vrt. Ilm. 17:8.

NE JOTKA HALLITSEVAT MAATA TUHAT VUOTTA

6. Minkä kysymyksen Saatanan syvyyteen heittäminen herättää hallitusvallasta maan suhteen?

⁶ Saatana ei ole enää ihmismaailman hallitsija eikä asiainjärjestelmän ”jumala”. (Joh. 12:31; 14:30; 16:11; 2. Kor. 4:4; Um) Ketkä sitten hallitsevat asuttua maata niinä tuhantena vuotena, jotka Saatana on syvyydessä ’eikä häntä ole’?

7. Mitä sellaista Johannes näki näyssä, mikä vastaa tähän kysymykseen?

⁷ Apostoli Johannes näki näyssä, keiden oli määrä huolehtia maan hallitusvallasta. Hän sanoo: ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut [oli teloitettu kirveellä, Um] Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat [kuninkaina, Um] Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon [tulleet elämään, Um], ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat [kuninkaina, Um] hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” – Ilm. 20:4–6.

8, 9. a) Missä valtaistuimien nähtiin sijaitsevan, ja miten monta niitä todellisuudessa oli siellä? b) Minkä ”päivän” alun Johannes siis näki, ja mitä Paavali puhui siitä Ateenassa?

⁸ Johanneksen näkemät valtaistuimet olivat taivaassa, eivät maan päällä, sillä ne ovat niiden valtaistuimia, jotka tulevat hallitsemaan kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Valtaistuinten määrä ei siksi ollut epämääräinen. Määrä oli 144000, mikä vastaa 144000 hengellistä israelilaista, jotka sinetöidään ”elävän Jumalan sinetillä” ja jotka seuraavat Karitsaa Jeesusta Kristusta, ”mihin ikinä hän menee”. (Ilm. 7:1–8; 14:1–5) Menneinä tuhansina vuosina, jotka Saatana on ollut ”tämän maailman hallitsija”, oikeus on puuttunut tai sen toteuttamisessa on epäonnistuttu siinä määrin, että on oleva suurenmoista, kun näille Herran Jeesuksen Kristuksen 144000 tuomaritoverille annetaan valta tuomita ihmiskuntaa. Niinpä kun apostoli Johannes näki nuo 144000 valtaistuinta ja ne, jotka istuutuivat niille, hän näki sen loistoisan tuomiopäivän alun, josta puhuttiin Areiopagin oikeusistuimelle Ateenassa 1900 vuotta sitten seuraavin sanoin:

⁹ ”Jumala . . . on . . . määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee maailman, ja tuomariksi hän panee miehen jonka on siihen valinnut. Vakuudeksi kaikille hän on herättänyt tämän miehen kuolleista.” – Apt. 17:22–31, UTN.

10, 11. Millaisia ”sieluja” Johannes näki, ja mihin työhön heidät oli varustettu?

¹⁰ Apostoli Johannes tunnistaa tuomareina toimivat valtaistuinten haltijat Herran Jeesuksen Kristuksen 144000:ksi Valtakunnan perijätoveriksi lisäksi sillä, mitä hän sanoo edelleen: ”Ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut [oli teloitettu kirveellä, Um] Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä.” – Ilm. 20:4.

¹¹ Apostoli Johannes ei nähnyt päättömiä ”sieluja”. Käyttäessään kuvailevaa sanaa ”sielut” hän ei spiritistimeedioitten tavoin puhunut ”ruumiista vapautuneista hengistä”. Hän käytti sanaa ”sielut” siten kuin henkeytetty Pyhä Raamattu käyttää tuota sanaa, ja hän tarkoitti eläviä, tajuissaan olevia, ruumiillisia olentoja, jotka ruumiittensa välityksellä ilmaisivat persoonallisuutensa. Mutta jotta he voisivat istua tuomareina valtaistuimilla näkymättömissä taivaissa, heidän ruumiinsa täytyisi olla henkiruumiita. 1. Kor. 15:44 kertoo kuolleitten ylösnousemusta käsittelevän aiheen yhteydessä: ”Kylvetään [kuolemassa] sielullinen [aineellinen, UTN; Um] ruumis, nousee hengellinen ruumis.” Apostoli Johannes näki näin ollen eläviä, tajuissaan olevia taivaallisia ruumiita, persoonia, jotka olivat henkisesti kyvykkäitä tuomintatyöhön, ja nämä Johannes tunnisti niiksi, jotka oli ”teloitettu kirveellä” Jeesuksesta ja Jumalan sanasta antamansa todistuksen tähden.

”TELOITETTU KIRVEELLÄ”

12. a) Onko kaikki Kristuksen Valtakunnan perijätoverit kirjaimellisesti teloitettu kirveellä? b) Suorittaako Jumala kirveellä teloittamisen, vai kuka sen tekee, ja mistä syystä?

¹² Kaikkia Jeesuksen Kristuksen 144000:ta Valtakunnan perijätoveria ei kuitenkaan teloitettu kirveellä tai mestattu Jeesuksesta esittämänsä todistuksen ja Jumalasta puhumisen tähden. Ei kirjaimellisella tavalla! Kuningas Herodes Agrippa I surmasi Johanneksen lihallisen veljen apostoli Jaakobin miekalla, mahdollisesti mestaamalla. (Apt. 12:1, 2) Perimätiedon mukaan apostoli Paavali mestattiin Roomassa. (2. Tim. 4:6–8) Mutta kaikki 144000 eivät koe marttyyrikuolemaa siten, että heidän päänsä hakataan irti. Jumala ei varmastikaan teloita heitä kirveellä, ei kirjaimellisesti eikä kuvaannollisesti, koska heidät kaikki teloitetaan kirveellä siksi, että he puhuivat Hänestä. Poliittinen valtio teloittaa heidät. Rooman valtakunnassa, jonka vanki apostoli Johannes oli Patmoksen rangaistussaarella, tätä teloittamisvaltaa vertauskuvattiin kirveellä, joka oli kiedottu vitsakimppuun ja jolla rikolliset ruoskittiin ja mestattiin. Tätä vertauskuvaa kutsuttiin nimellä fasces, ja liktorit kantoivat sitä kulkueessa Rooman korkeimman virkamiehen edellä. Fasistipuolueen duce (johtaja) Benito Mussolini teki tästä vertauskuvasta suositun hallitessaan Italiaa.

13. Miksi maailmanlaajuinen poliittinen valtio teloittaa kuvaannollisesti 144000 Valtakunnan perillistä kirveellä Ilm. 20:4:n mukaan?

¹³ Tämän maailman poliittinen valtio itse asiassa teloittaa 144000 Valtakunnan perillistä tuomitsemalla heidät arvottomiksi elämään sen vallan alaisuudessa. Se ikään kuin tuomitsee heidät kuolemaan. Apostoli Johannes tekee selväksi syyn siihen. Miten? Sanomalla, että he ”eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä”. Toisin sanoen nämä 144000 Valtakunnan perillistä eivät olleet palvoneet poliittista valtiota sen missään eri muodoissa, jotka ilmenevät kaikkialla maailmassa. Näiden Valtakunnan perillisten jäännöskään ei ollut tällä 20. vuosisadalla palvonut maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälistä järjestöä, joka nykyään tunnetaan Yhdistyneinä Kansakuntina, mutta aikaisemmin tunnettiin Kansainliittona. Juuri vertauskuvallinen ”peto”, maailmanlaajuinen poliittinen valtio, heitetään ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa tuhoon, jota vertauskuvataan ”tulisella järvellä, joka tulikiveä palaa”. – Ilm. 13:1–17; 14:9–11; 19:19, 20; 20:4.

14. Millä tavalla 144000 Valtakunnan perillistä eivät palvo petoa eivätkä ota sen merkkiä otsaan tai käteen?

¹⁴ Ne 144000 Valtakunnan perillistä eivät palvo vertauskuvallista ”petoa” sekaantumalla sen politiikkaan, pyrkimällä poliittisiin virkoihin tai osallistumalla sen verisiin sotiin. Niinpä he eivät saa merkkiä otsaansa eivätkä käsiinsä sen vertauskuvaksi, että he olisivat valtion orjia ja auttaisivat sitä toimeliaasti huolehtimaan maailmallisista ja usein petomaisista toiminnoistaan. Nuo 144000 eivät myöskään palvo ”pedon kuvaa”, niin että he tunnustaisivat pelastuksen tulevan ihmistekoiselta maailman rauhan ja turvallisuuden kansainväliseltä järjestöltä. He palvovat vain Jumalaa, josta he puhuvat, ja antavat uskollisuutensa Hänelle, joka on Kaikkeuden Suvereeni. He eivät ylistä maallista poliittista valtiota, vaan todistavat, että Jeesus, Jumalan Poika, on Kristus, Messias, jonka Korkein Jumala on asettanut hallitsemaan ihmismaailmaa tuhat vuotta. Ei ole ihme, että ”peto” teloittaa nuo 144000 ikään kuin kirveellä!

15. Mitä kaikki 144000 kokevat lopulta maan päällä, ja miten he voivat istuutua tuomareiksi valtaistuimille taivaassa?

¹⁵ Päättyipä noiden 144000:n Valtakunnan perillisen maallinen vaellus väkivaltaiseen marttyyrikuolemaan tai ei, he kaikki kuolevat lopulta ruumiillisesti. Miten he sitten voivat päästä taivasten valtakuntaan ja istua tuomareina siellä oleville valtaistuimille? Se ei tapahdu ihmissielun kuolemattomuuden, vaan kuolleista ylösnousemisen avulla. Johannes sanoo niistä, ”jotka oli teloitettu kirveellä sen todistuksen vuoksi, jonka he antoivat Jeesuksesta, ja Jumalasta puhumisen vuoksi”: ”Ja he tulivat elämään ja hallitsivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta.” – Ilm. 20:4, Um.

16. Millaisina luomuksina he tulevat jälleen elämään, ja minkä mittainen heidän elämänsä nyt on?

¹⁶ He ”tulivat elämään” jälleen, eivät maan päälle ihmisluomuksiksi eli ihmissieluiksi, vaan taivaaseen Jumalan hengellisiksi pojiksi. Sellaisina apostoli Johannes näkee heidät näyssä. Heidän elinaikansa on pitempi kuin ihmiskunnan nykyinen elinaika. He voivat elää kauemmin kuin Metusalah, joka eli 969 vuotta. (1. Moos. 5:25–27) He voivat elää niiden tuhannen vuoden ajan, jonka he hallitsevat Kristuksen kanssa, ja sitten edelleen loputtomaan ikuisuuteen, sillä heidät puetaan kuolemattomuuteen, kun he saavat ylösnousemuksen kuolleista. (1. Kor. 15:50–57) Sillä hetkellä, kun heidät herätetään kuolleista, he saavat elämän täyteyden vailla heikkoutta, vailla katoavaisuutta, vailla kaikkia epätäydellisyyksiä, jotka aikaisemmin olivat liittyneet heidän kuolevaan aineelliseen ruumiiseensa, jonka he olivat perineet syntiseltä Aadamilta ja Eevalta. He ovat täydellisesti elossa, ja Kaikkivaltias Jumala on vanhurskauttanut heidät iankaikkiseen elämään hengessä. – 1. Kor. 15:42–55.

17. a) Tehdäänkö ”suuressa ahdistuksessa” eloon jäävien ”suuri joukko” heti täydelliseksi Saatanan syvyyteen heittämisen jälkeen? b) Milloin he kykenevät pitämään Jumalan lait virheettömästi ja miksi?

¹⁷ Korostaakseen eroa sen välillä, mikä on heidän silmänräpäyksessä saamansa tila ylösnousemuksessa ja mikä on ihmismaailman muun osan tila tuhannen vuoden alussa, apostoli Johannes sanoo edelleen: ”He virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon [tulleet elämään, Um], ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.” (Ilm. 20:4, 5) Tämä todistaa, että Jumalan hengellisessä temppelissä olevien palvojien ”suuren joukon” jäseniäkään, jotka säilyvät elossa ”suuressa ahdistuksessa”, ei tehdä heti täydellisiksi lihansa suhteen ja julisteta arvollisiksi iankaikkiseen elämään maan päällä välittömästi Saatanan ja hänen, demoniensa sitomisen ja syvyyteen heittämisen jälkeen. Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden parantavien apukeinojen ja siunausten avulla he edistyvät vähitellen inhimilliseen täydellisyyteen ja tulevat kykeneviksi elämään synnittöminä lihassa ja pitämään Jumalan lait virheettömästi. Mutta miten on niiden miljardien ihmisten laita, jotka nukkuvat maan muistohaudoissa sekä vesihaudoissa?

18. a) Kuka Jeesukselle myötätuntoinen ihminen on niiden joukossa, jotka tulevat esiin haadeksesta tuhatvuotiskaudella? b) Milloin sellaiset ylösnousseet kuolleet ihmiset saavuttavat inhimillisen täydellisyyden ja miten?

¹⁸ Johanneksen saama ennakkonäky niistä tuhannesta vuodesta osoittaa meille, mitä heille tapahtuu: ”Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela [haades, Um] antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.” (Ilm. 20:13) Niiden joukossa, jotka siten tulevat esiin haadeksesta eli kuolleen ihmiskunnan yhteisestä haudasta, on oleva se pahantekijä, joka ripustettiin teloituspaaluun Jeesuksen viereen ja jolle Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: minun kanssani sinä tulet olemaan paratiisissa.” (Luuk. 23:43, Rotherhamin käännös; Um) Tämä pahantekijä on tuleva esiin haadeksesta Jeesuksen Kristuksen valtakunnan ihmiskunnalle ennallistamaan maalliseen paratiisiin. Tuossa paratiisissa pahantekijä saa osaltaan kaikkien muiden ylösnousseitten kanssa tilaisuuden oikaista elämäntapansa ja parantua inhimillisestä epätäydellisyydestä ja syntisyydestä. Tällä tavalla hän Kristuksen hallituskauden tuhannen vuoden loppuun mennessä pystyy saavuttamaan inhimillisen täydellisyyden päämäärän Jumalan kuvana ja kaltaisena. Kaikkien niiden, jotka saavuttavat inhimillisen täydellisyyden ja synnittömyyden maan päällä tuhannen vuoden loppuun mennessä, täytyy kuitenkin läpikäydä loppukoetus, joka tutkii heidän uskollisuutensa Jumalan yleismaailmalliselle suvereenille hallitusvallalle, jotta he voisivat säilyttää täydellisen elämänsä.

19. a) Miten sitten ”muut kuolleet eivät tulleet elämään”, ”ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet”? b) Mitä niille tehdään, jotka eivät läpäise koetta, joka tutkii uskollisuuden Jumalan suvereenisuudelle?

¹⁹ Ne täydellisiksi tulleet ihmiset, jotka maan päällä säilyttävät nuhteettomuutensa ja osoittautuvat uskollisiksi Jumalan oikeudenmukaiselle hallitusvallalle, Korkein Tuomari Jehova Jumala julistaa vanhurskaiksi. Hän julistaa nämä viattomat arvollisiksi ikuiseen elämään, ja Hän suo heille oikeuden loputtomaan elämään onnessa maallisessa paratiisissa. Nyt kun nämä tottelevaiset ovat vapaat kaikesta langettavasta tuomiosta, he todella elävät Jumalan täydelliseltä näkökannalta katsoen. Täten siis ”muut kuolleet eivät tulleet elämään” (Um), ”ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet”. (Ilm. 20:5) Ne täydellisiksi tulleet ihmiset, jotka eivät läpäise uskollisina jumalisen uskollisuuden koetta tuhannen vuoden loputtua, hävitetään iäksi, niin kuin Johannes ennakkoesityksessään sen ilmaisee: ”Ja Kuolema ja Tuonela [haades, Um] heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” (Ilm. 20:14, 15) Niinpä nämä uskottomat eivät saa ikuista elämää.

”ENSIMMÄINEN YLÖSNOUSEMUS”

20–22. a) Miksi siinä yhteydessä, kun Johannes palaa käsittelemään ”ensimmäistä ylösnousemusta”, herää kysymys siitä, mitä Ef. 2:1–6 tarkoittaa? b) Miksi samaten herää kysymys sen johdosta, mitä Kol. 2:11–13, jossa Paavali käsittelee kristillistä ympärileikkausta, sanoo?

²⁰ Esitettyään välihuomautuksensa ”muista kuolleista” apostoli Johannes viittaa jälleen niiden paluuseen takaisin elämään, jotka oli ”teloitettu kirveellä sen todistuksen vuoksi, jonka he antoivat Jeesuksesta, ja Jumalasta puhumisen vuoksi”, ja hän sanoo edelleen: ”Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat [kuninkaina, Um] hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” – Ilm. 20:5, 6.

²¹ Voiko olla niin, että tämä Kristuksen 144000:n Valtakunnan perijätoverin ”ensimmäinen ylösnousemus” on se, mistä apostoli Paavali puhuu Efesolaiskirjeen 2. luvun jakeissa 1–6? Apostoli kirjoittaa siinä Vähässä-Aasiassa olleen Efeson kaupungin kristityille ensimmäisellä vuosisadalla ja sanoo: ”[Te] olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, . . . mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.”

²² Samaten kirjoittaessaan kristillisestä ympärileikkauksesta Vähän-Aasian Kolossan kristityille apostoli Paavali sanoi: ”Hänessä te myös olette ympärileikatut . . . Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.” – Kol. 2:11–13.

23. a) Mitä Uusi katolinen tietosanakirja sanoo ”ensimmäisestä ylösnousemuksesta”, koska edellä mainitut raamatunkohdat viittaavat yhteen kristityn elämän ’ensimmäisistä’ kokemuksista? b) Mitä se näin ollen sanoo Saatanan sitomisesta tuhanneksi vuodeksi?

²³ Meidän on myönnettävä, että tämä siirtyminen kuolemasta elämään kuvaannollisella tavalla eli hengellisessä mielessä on kristityn vaelluksen ’ensimmäisiä’ kokemuksia. Niinpä Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia, julkaistu 1967) samastaa tämän kokemuksen Ilm. 20:5, 6:ssa mainitun ”ensimmäisen ylösnousemuksen” kanssa ja sanoo edelleen otsikon ”Kiliasmi” alla:

. . . ”Ensimmäinen ylösnousemus” vertauskuvaa kastetta, . . . jonka välityksellä ihminen osallistuu Kristuksen, ylösnousemukseen. . . . Kaikki sekä maan päällä että taivaassa olevat uskolliset osallistuvat Jeesuksen 1000-vuotiseen hallituskauteen, joka on vertauskuva kirkon koko elinajasta sen loistoisassa asemassa Kristuksen ylösnousemuksesta viimeiseen tuomioon asti, . . . Saatanan kahlitseminen tänä samana ajanjaksona merkitsee, että Saatanan vaikutusvaltaa on huomattavasti vähennetty, ei täysin poistettu. Saatanan vaikutusvallan vähentyminen on seurausta Kristuksen lunastuksen tehokkuudesta. Lopullisen kamppailun jälkeen aikojen lopun lähellä . . . Kristus voittaa Saatanan täydellisesti. . . .

24, 25. Miten pitkä kirkon elinaika vuoden 33 helluntaista lähtien on ollut, ja mitä Paavali sanoo kuninkaina hallitsemisesta kristillisessä seurakunnassa omana aikanaan?

²⁴ Onko tämä ”ensimmäisen ylösnousemuksen” selitys sopusoinnussa sen kanssa, mitä Ilm. 20:1–6 esittää Johanneksen kirjoittaneen? Vuoden 33 viikkojuhlan päivästä, jolloin Jerusalemin kristillistä seurakuntaa alettiin kastaa Jumalan pyhällä hengellä, tähän asti ’kirkon elinaika’ on osoittautunut, ei vain tuhanneksi vuodeksi, vaan lähes kaksi kertaa niin pitkäksi. Onko yksikään tosi kristillisen seurakunnan jäsen ’hallinnut’ kaikkina näinä lähes kahtenatuhantena vuotena edes seurakunnan itsensä keskuudessa?

²⁵ Kuka apostoleista ’hallitsi’ siten? Ei ainakaan apostoli Paavali! Hän nimittäin kirjoitti eräille Korinton seurakunnan kunnianhimoisille jäsenille: ”ILMAN meitä teistä on tullut kuninkaita! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne! Sillä minusta näyttää, että Jumala on asettanut meidät apostolit vihoviimeisiksi, ikäänkuin kuolemaan tuomituiksi; meistä on tullut kaiken maailman katseltava, sekä enkelien että ihmisten.” (1. Kor. 4:8, 9) Lähetystyöntekijätoverilleen Timoteukselle hän esitti hallitsemisen tulevan sen jälkeen kun kristitty on kuollut ruumiillisesti, kun hän sanoi: ”Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita [kuninkaina, Um]; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät.” – 2. Tim. 2:11, 12.

26. Mitä Jeesuksen sanat laodikealaisille osoittavat kristityn hallitsemisesta maan päällä kasteensa päivästä alkaen?

²⁶ Entä sitten apostoli Johannes? Ollessaan karkotettuna Patmoksen roomalaiselle rangaistussaarelle hän kirjoitti ylösnousseen Herran Jeesuksen Kristuksen sanovan Laodikean kristityille: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.” (Ilm. 3:21) Kaikki hallitseminen tapahtuisi tulevaisuudessa, Jeesuksen Kristuksen uskollisten opetuslasten ruumiillisen kuoleman jälkeen. Kristityn ei ollut määrä hallita täällä maan päällä vesikasteensa päivästä lähtien.

27, 28. a) Kuvaako Ilm. 20:4 heidän tulevan elämään kuvaannollisesta kuolemasta vesikasteella, johon he halusta alistuvat? b) Millä keinoin kuoleman kuvataan tulevan, ja mistä syystä, joten millaisesta kuolemasta ”ensimmäisen ylösnousemuksen” täytyy tapahtua?

²⁷ Millaisen ylösnousemuksen kautta he ”tulivat elämään ja hallitsivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta” (Um)? Kuvaannollisen ylösnousemuksen kautta vai kirjaimellisen todellisesta kuolemasta ja haudasta saatavan ylösnousemuksen kautta? Ilm. 20:4 ei puhu heidän tulemisestaan elämään kuvaannollisesta kuolemasta, minkä he halukkaasti kokevat, kun heidät kastetaan vedessä Jeesuksen tavoin. Ei, vaan kysymyksessä on kuolema, jonka he kokevat, kun heidät ’teloitetaan kirveellä sen todistuksen vuoksi, jonka he antoivat Jeesuksesta, ja Jumalasta puhumisen vuoksi’.

²⁸ Tätä ’kirveellä teloittamista’ ei suoriteta heille heidän tahdostaan, vaan Jumalan ja Kristuksen vihollisten tahdosta, ja se tapahtuu heidän vesikasteensa jälkeen ja siksi, että he todistavat Jeesuksen olevan Kristus ja sanovat Jumalan olevan kaikkeuden (maankin) oikeudenmukainen Hallitsija. Tämä ’kirveellä teloittaminen’ johtaa lopulta todelliseen ruumiilliseen kuolemaan. Näin ollen heidän ’tulemisensa elämään’ hallitsemaan kuninkaina tapahtuu kirjaimellisesta, ruumiillisesta kuolemasta eikä kuvaannollisesta kuolemasta, joka tapahtuu vesikasteessa. Samaten kuninkaana hallitseminen ei ala maan päällä hengellisen ylösnousemuksen jälkeen, joka seuraa heidän vesikastettaan. Ilm. 20:4–6 tarkoittaa ylösnousemuksella todellista, kirjaimellista ylösnousemusta kuoleman unesta šeolista eli ihmiskunnan yhteisestä haudasta.

29, 30. a) Pitääkö pelkästään kuvaannollisen ylösnousemuksen saaneista paikkansa, että ”heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa”? b) Mitä Paavali sanoo tästä, kuten Hepr. 10:26–31 esittää?

²⁹ Älkäämme jättäkö huomioon ottamatta toistakaan tätä tukevaa todistetta: Ilm. 20:6 sanoo: ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa.” Tuota toista kuolemaa vertauskuvataan ”tulisella järvellä, joka tulikiveä palaa”. (Ilm. 19:20; 20:14) Pitääkö se paikkansa niistä, jotka on pelkästään kastettu vedessä ja jotka on tehty hengellisesti eläviksi rikoksiin ja synteihin kuolemisesta ja jotka on yhdessä herätetty hengellisesti ja ’asetettu taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa’? (Ef. 2:1, 5, 6) Ei, sillä näille kastetuille on yhä mahdollista osoittautua uskottomiksi, kun he ovat maan päällä koetuksessa, ja he voivat kokea rangaistukseksi ”toisen kuoleman”, täydellisen tyhjäksi tekemisen. Sen tähden apostoli Paavali varoitti Korintossa Kreikassa olevia kastettuja, voideltuja kristittyjä: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 10:12) Myös Hepr. 10:26–31 varoittaa kastettuja, voideltuja kristittyjä:

³⁰ ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ’Minun on kosto, minä olen maksava’; ja vielä: ’Herra on tuomitseva kansansa’. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.”

31. Mitä Hepr. 6:4–8 sanoo tästä?

³¹ Myös Hepr. 6:4–8 esittää: ”Mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.”

32. Vain millaisen ylösnousemuksen kokeneisiin kristittyihin ”toisella kuolemalla” ei ole ”valtaa”, niin että se voisi vahingoittaa heitä?

³² Tässä valossa ”ensimmäinen ylösnousemus” ei ole se kuvaannollinen ylösnousemus, joka seuraa vesikastetta ja jonka jälkeen kastettu on yhä alttiina ”toisen kuoleman” mahdollisuudelle, niin että sillä on yhä ”valtaa” häneen. Se on todellinen, kirjaimellinen ylösnousemus šeolista elämään Jumalan henkipoikana näkymättömissä taivaissa, jonne Jeesus Kristus itsekin nousi. Näihin soveltuu Jeesuksen lupaus: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.” (Ilm. 2:10, 11) Niitä, jotka osallistuvat ”ensimmäiseen ylösnousemukseen”, ”toinen kuolema” ei voi vahingoittaa, eikä sillä ole heihin ”valtaa”, koska tässä ylösnousemuksessa heidät on puettu kuolemattomuuteen ja katoamattomuuteen. – 1. Kor. 15:53, 54.

33. Millä kahdella tavalla sitä voidaan kutsua ”ensimmäiseksi ylösnousemukseksi”?

³³ Voimme nyt ymmärtää syyn, miksi tätä kutsutaan ”ensimmäiseksi ylösnousemukseksi”. Se johtuu siitä, että se on samanlainen ylösnousemus, jonka Jeesus Kristus koki kolmantena päivänä kuolemastaan, ylösnousemuksen silmänräpäyksessä toteutuvaan elämän täyteyteen, niin että ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta tuli ”kuolleitten esikoinen”. (Ilm. 1:5; Kol. 1:18) Se tapahtuu ajan suhteen ennen ”muiden kuolleitten” ’elämään tulemista’. Se ei ole ensimmäinen vain ajan suhteen vaan ”ensimmäinen” myös siinä mielessä, että se on paras ylösnousemus, minkä kuolleet voivat kokea. Se on ylösnousemus katoamattomaan, kuolemattomaan elämään Jumalan henkipojaksi Jumalan omiin taivaisiin.

34. Miten ne, joilla on osa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”, ovat pyhiä?

³⁴ Niinpä voidaan todellakin huudahtaa: ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa.” (Ilm. 20:6) He ovat todella ’pyhiä’ siinä mielessä, että mikään uskottomuus, joka ansaitsisi ”toisen kuoleman”, ei ole heille mahdollista. Tämän ylösnousemuksen kautta heille tehdään myös mahdolliseksi olla taivaallisia ”Jumalan ja Kristuksen pappeja” ja ’hallita kuninkaina Kristuksen kanssa ne tuhannen vuotta’. Saatana ei ole silloin maailman hallitsija.

KIRJAIMELLISET, TARKOIN MÄÄRÄTYT ”TUHAT VUOTTA”

35, 36. a) Ovatko kristityt kasteesta lähtien kokeneet Saatanan vaikutusvallan vähenemisen ”Kristuksen lunastuksen tehokkuuden” tähden? b) Miten Pietarin ja Paavalin neuvot osoittavat asian olevan?

³⁵ Saatanan ja hänen demonienkeleittensä kahlitseminen ja syvyyteen heittäminen ei siis merkitse sitä, mitä Uusi katolinen tietosanakirja sanoo, nimittäin Saatanan vaikutusvallan huomattavaa vähentämistä tämän nykyisen asiainjärjestelmän aikana, sellaista Saatanan vaikutusvallan vähentymistä, joka johtuu ”Kristuksen lunastuksen tehokkuudesta”. Maan päällä olevat tosi kristityt eivät ole varmastikaan tunteneet vesikasteestaan lähtien sellaista Saatanan vaikutusvallan vähentymistä, sen huomattavaa vähentämistä. Sen sijaan apostoli Pietari havaitsi maallisen elämänsä lopulla välttämättömäksi kirjoittaa kristityille tämän varoituksen: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8) Samasta syystä apostoli Paavali antoi heille tämän neuvon:

³⁶ ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.” – Ef. 6:11–13.

37. Mitä Ilm. 12:17 osoittaa siitä, onko Saatana ollut kuvaannollisesti kahlittuna Kristuksen lunastusteosta lähtien?

³⁷ Lisäksi Ilm. 12:1–17 esittää apostoli Johanneksen kuvailevan vertauskuvin Jumalan messiaanisen valtakunnan synnyn ja ”suuren lohikäärmeen”, ”sen vanhan käärmeen, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan”, toimenpiteet, sen jälkeen kun tämä on heitetty taivaasta alas maahan. Sitten Johannes lisää seuraavat sanat erikoisvaroitukseksi tosi kristityille, jotka elävät näiden tapahtumien aikaan 20. vuosisadalla: ”Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus.” (Ilm. 12:17) Kuulostaako tämä Saatanan voiman ja vaikutusvallan huomattavalta vähentämiseltä kristittyjä kohtaan heidän vesikasteensa jälkeen? Onko tämä Saatanan panemista kahleisiin?

38. Keitä johtamasta enempää harhaan Saatana sidotaan ja heitetään syvyyteen?

³⁸ Mutta miksi sen mukaan, mitä apostoli Johannes todellisuudessa sanoo, Saatana otetaan kiinni, kahlitaan ja singotaan syvyyteen? Syynä on se, ”ettei hän enää kansoja villitsisi [johtaisi harhaan, Um], siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet”. (Ilm. 20:1–3) Sanalla ”kansat” Johannes ei tarkoita 144000 kastettua, voideltua Valtakunnan perillistä vaan ihmisiä, jotka eivät ole Herran Jeesuksen Kristuksen todellisia, aitoja seuraajia ja jäljittelijöitä. Siihen aikaan kun Saatana heitettiin pois taivaasta, häntä kutsutaan ”Saatanaksi, joka johtaa harhaan koko asuttua maata”. (Ilm. 12:9, Um) Valtakunnan uskolliset 144000 perillistä eivät kuulu osana niihin asutun maan ”kansoihin”, joita johdetaan harhaan. Niinpä Saatanan ja hänen demonienkeliensä sitominen ja syvyyteen heittäminen on lopettava, ei ”ensimmäiseen ylösnousemukseen” osallistuvien 144000:n harhaanjohtamista, vaan ”kansojen” jatkuvan harhaanjohtamisen.

39. Onko Saatana johtanut kansoja vähemmän harhaan vuoden 33 helluntain jälkeen, ja mitä Ilm. 12:12 ennustaa?

³⁹ Onko sitten Saatanan harjoittama sellaisten kansojen harhaanjohtaminen vähentynyt, pienentynyt, supistunut niinä yli 1900 vuotena, jotka ovat kuluneet kristillisen seurakunnan kastamisesta Jumalan pyhällä hengellä viikkojuhlan päivänä Jerusalemissa vuonna 33? Onko ketään niin sokeata ja ihmisten historiasta tietämätöntä, että hän vastaisi tähän kysymykseen myöntävästi? On käynyt aivan päinvastoin. Nykyään, jolloin ihmiskunnan valistus on suurimmillaan tieteellisellä alalla, maailmallisia ”kansoja” johdetaan harhaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja myös seuraukset ovat vakavampia. Mistä se johtuu? Syynä on se, että Saatanan ja hänen demoneittensa harjoittama kansainvälinen pettäminen johtaa kaikkien näiden harhaan johdettujen kansojen tuhoon hyvin läheisessä tulevaisuudessa. Syystä ”suuri ääni taivaassa” sanoi Saatanan karkottamisen aikaan: ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” – Ilm. 12:10–12.

40, 41. a) Mikä uskonnon harjoittajien väite Saatanan sitomisesta tuhanneksi vuodeksi on täten todistettu vääräksi? b) Minkä todellista tapahtumista ihmiskunta tarvitsee, ja ketkä panevat nyt toivonsa Kristuksen tuhatvuotiseen hallituskauteen?

⁴⁰ Näin ollen kristikunnan uskonnon harjoittajien väite, että Saatanan syvyyteen heittämisen ”tuhat vuotta” eivät merkitse kirjaimellista tuhatta vuotta vaan soveltuvat ”kirkon koko elinaikaan” maan päällä (jo yli 1900 vuotta pitkä), on todistettu vääräksi!

⁴¹ Raamatun ajanlaskun mukaan ihmiskunnan maan päällä olemisen seitsemännen vuosituhannen alku on hyvin lähellä, se alkaa tämän sukupolven aikana. Nyt enemmän kuin minään muuna menneenä aikana maan asukkaat tarvitsevat Saatanan todellista sitomista ja syvyyteen heittämistä. Tätä välittömästi edeltävät maailman tapahtumat ovat alkamaisillaan, ja ihmiskunnan suuri vastustaja ja sortaja heitetään sinetillä suljettavaan syvyyteen tuhanneksi vuodeksi. Kristuksen ja hänen kuolleista herätetyn seurakuntansa tuhatvuotisen rauhan ja siunauksen kuninkaallinen hallitusvalta ihmisperheen hyväksi on edessämme ja tuo mukanaan loistoisia mahdollisuuksia! ”Suurella joukolla” antautuneita, Raamattuun uskovia ihmisiä, jotka panevat nyt toivonsa Kristuksen tuhatvuotiseen hallituskauteen, on nyt Jumalan vakuutus siitä, että se säilyy kuolemalta ja että se johdetaan tuohon ihmisen koko historian loistavimpaan aikakauteen. Mikä siunattu tulevaisuuden toivo se onkaan siihen kuuluville!

42. Mitä kysymyksiä herää ”suureen joukkoon” kuuluvien asenteesta niitä kohtaan, jotka hallitsevat heitä tuhatvuotiskaudella, ja mitä meidän on siis ajankohtaista nyt pohtia?

⁴² Eikö ”suuri joukko” väsy siihen, että samat hallitsijat hallitsevat siihen kuuluvia tuhat vuotta? Eivätkö he kauan ennen tuon ajanjakson päättymistä halua hallituksen vaihtoa ja vaadi äänekkäästi yleisiä vaaleja toisenlaisten hallitsijoitten valitsemiseksi? Vai oppivatko he sen sijaan rakastamaan yhä enemmän näitä heitä hallitsevia taivaallisia pappeja ja kuninkaita ja olemaan kiitollisia siitä, että nämä pysyvät virassaan koko sen ajan, jonka Jumala on määrännyt? Nämä ovat vakavia kysymyksiä, sillä tällä ”suurella joukolla” on tuhatvuotisen valtakunnan alaisuudessa tilaisuus elää yhtä kauan kuin tuo taivaallinen hallitus kestää – tuhat vuotta, ja sen jälkeen loputtomasti. Pohtiessamme nyt näitä kiinnostavia kysymyksiä meidän on ajankohtaista tutkia tarkemmin, millaisia nuo kuninkaat ja papit tulevat olemaan ja miten arvokkaita heidän palveluksensa tulevat olemaan koko ihmiskunnalle, sekä eloon jääville että kuolleille. (2. Tim. 4:1) Tämä vaatii meitä katsomaan heidän taustaansa ja menneisyyteensä ja niihin vaatimuksiin, jotka Korkein Jumala on asettanut heille laskeakseen heidät arvollisiksi palvelemaan tuhatvuotiskauden kuninkaina ja pappeina.

[Kuva s. 32]

Fasces

4. luku

Kuninkaat hallitsevat tuhat vuotta ilman seuraajia

1. Kenen päivistä lähtien ihmistekoiset valtakunnat ovat osoittautuneet epätyydyttäviksi?

IHMISTEKOISET valtakunnat eivät ole osoittautuneet ihmisen tarpeita tyydyttäviksi. Ihmisperhe alkoi saada ihmistekoisia valtakuntia ainakin 22. vuosisadalta lähtien ennen ajanlaskumme alkua eli yli 4150 vuotta sitten. Ensimmäinen historian mainitsema ihmiskuningas oli arkin rakentaneen Nooan pojanpojanpoika Nimrod, ja hän näyttää sen mukaan, mitä 1. Moos. 10:8–12 kertoo, tehneen itse itsensä kuninkaaksi.

2. a) Mikä Nooan asenne oli valtakuntaa kohtaan? b) Minkälaista hallitusta useimmat ihmiset päättäväisesti suosivat nykyään?

² Nooa, joka eli vielä Nimrodin valtakunnan saadessa alkunsa, ei tehnyt Nimrodia Baabelin (eli Babylonin) kuninkaaksi. Nooa ei tehnyt itseäänkään kuninkaaksi, vaan pysyi pelkästään laajenevan ihmisperheen patriarkaalisena päänä. (1. Moos. 9:28, 29; 10:32–11:9) Nykyään kansat ovat enimmäkseen väsyneet pitämään kuninkaita, joiden seuraajat ovat näiden luonnollisia perillisiä sukupolvesta toiseen. Kansat suosivat päättäväisinä kansanhallituksia, kuten tasavaltoja ja demokratioita, joiden presidentit valitaan yleisillä vaaleilla. Näissä demokratioissa elävät ihmiset väsyvät pian yhteen hallitusmiesten ryhmään, jotka etupäässä yksi poliittinen puolue on tuottanut, ja he etsivät muutosta valitsemalla virkaan toisen poliittisen puolueen ehdokkaita.

3. Kuka on saanut tarpeekseen ihmistekoisista valtakunnista, ja mitä hän julistutti ensimmäisen ihmistekoisen valtakunnan sijaintipaikalla?

³ Ihmiset eivät ole ainoita, jotka ovat väsyneet ihmistekoisiin valtakuntiin, joita hallitsevat asemansa perineet kuninkaat. Jumalakin on väsynyt niihin. Jumala on itse asiassa väsynyt kaikkiin maan päällä nykyään oleviin ihmistekoisiin hallituksiin.a Vaikka ihmiset eivät olisikaan vielä saaneet niistä tarpeekseen, niin Hän on. Hänen omaisuutensahan päällä (maapallolla) nämä ihmistekoiset hallitukset ovat käyttäneet valtaansa huonolla, epätyydyttävällä ja riittämättömällä tavalla. Sen tähden Hän julistutti paikassa, missä ensimmäinen ihmistekoinen kuningas tuli valtaan, Babylonissa, että omana määräaikanaan Hän tuhoaisi kaikki nämä ihmistekoiset hallitukset tehdäkseen tietä Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotiselle hallituskaudelle. Profeettansa Danielin kautta hän sanoi Babylonian kuninkaalle Nebukadnessarille: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” – Dan. 2:44.

4, 5. a) Ketkä ovat ne ihmiskuntaa hallitsevat, joita Jumala rakastaa? b) Myös keitä kohtaan osoitettavan rakkauden sellaisten hallitsijoitten rakkaus Jumalaan varmistaa apostoli Johanneksen mukaan?

⁴ Tämän tarkoituksensa mukaisesti Korkein taivaan Jumala ei rakasta noita maan kuninkaita ja muita poliittisia hallitsijoita. Hekään eivät rakasta Häntä, vaikka monet heistä saattavat olla niin kutsutun kristikunnan kuninkaita ja muita poliittisia hallitsijoita. Jos he rakastaisivat Häntä, he tekisivät, niin kuin Jumalan Poika Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa”, eivätkä he pysyisi nykyään poliittisessa virassa jossakin ihmistekoisessa hallituksessa. (Matt. 6:33) Ihmiskunnalle on hyvin tärkeätä saada kuninkaakseen henkilö, jota taivaan Jumala rakastaa. Sama pitää paikkansa sellaisen kuninkaan tovereista: ihmiskunnan hyvinvoinnin tähden heidän tulee olla henkilöitä, joita Jumala rakastaa. Sen tähden hän pitää heidät virassaan. Sen tähden hän ensinnäkin asettaa heidät virkaan. He rakastavat ja tulevat rakastamaan ainoaa elävää tosi Jumalaa. Tämä merkitsee välttämättä sitä, että he tulevat rakastamaan myös maan päällä olevia ihmisiä. Apostoli Johannes kirjoitti tästä:

⁵ ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” – 1. Joh. 4:20, 21.

6. Miten se, että hallitsijat ovat itsepintaisesti pitäneet kiinni rajoistaan ja suvereenisuudestaan, on vaikuttanut ihmiskuntaan?

⁶ Ihmiskuninkaat ja muut poliittiset hallitsijat ovat olleet hyvin mustasukkaisia kansallisten tai valtiollisten rajojensa puolesta, jotka erottavat kansakuntia ja kansoja toisistaan. Kukin poliittinen hallitsija pyrkii pitämään oman alueensa valvonnassaan ja odottaa siinä olevien ihmisten olevan uskollisia hänelle. Tämän asiainjärjestelmän alaisuudessa maa on ollut jaettuna moniin kansallisiin ja valtiollisiin alueisiin, joissa kussakin vaaditaan itsepintaisesti kansallista suvereenisuutta, eikä tämä ole edistänyt, koko ihmiskunnan yhdistymistä. On syntynyt kansallista kilpailuhenkeä. Niinpä nyt herää mielenkiintoinen kysymys.

7. Mikä on Jumalan tarkoitus maan taivaallisen hallitusvallan suhteen, ja miten Ilm. 14:1–5 osoittaa sen?

⁷ Jumalan tarkoitus ei ole, että Jeesus Kristus hallitsee tuhat vuotta kuninkaana yksin. Jumalan rakastetun Pojan ei ole määrä seisoa yksin Kuninkaana hallituspaikassa taivaallisella Siioninvuorella. Sen sijaan apostoli Johannes kertoo meille: ”Minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. . . . Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. . . . Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat.” – Ilm. 14:1–5.

8. Mitä kysymyksiä herää kullekin 144000:lle Valtakunnan perilliselle määrätystä alueesta, ja mitkä kieltä koskevat kysymykset myös heräävät?

⁸ Koska maalla tulee näin ollen olemaan 144001 kuninkaallista hallitsijaa, niin merkitseekö tämä sitä, että maa tulee olemaan jaettu 144000 alueeseen, joista kutakin yksi noista 144000:sta hallitsee, niin että kunkin alueen ihmiset ovat vastuussa yhdelle tietylle Pääkuninkaan Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa olevalle kuninkaalle? Eikö sellaisesta maan asukkaitten jaottelemisesta olisi seurauksena rajoja, vaikka näkymättömiäkin, ja eikö se loisi jossakin määrin eroavuuksia rajojen eri puolilla olevien maan asukkaitten välille? Nimitettäisiinkö lisäksi ennen kiinaa puhunut Valtakunnan perillinen hallitsemaan kiinaa puhuvien ihmisten asuttamaa aluetta, venäjää puhuva Valtakunnan perillinen venäjänkielistä väestöä, englanninkielinen Valtakunnan perillinen englantia puhuvia ja niin edelleen kaikissa eri kieliryhmissä? Jäävätkö jakavat kielimuurit jatkuvasti olemaan ja estämään keskinäistä ymmärtämistä?

9. a) Keiden keskuudesta 144000 Valtakunnan perillistä on otettu, ja minkä Jeesuksen käskyn kanssa se on sopusoinnussa? b) Mikä kysymys herää heidän kielieroistaan?

⁹ Nämä ovat luonnollisia ja sopivia kysymyksiä. Mutta tässä yhteydessä täytyy sanoa, että Raamattu ei osoita, mitä kuninkaallisia vastuutehtäviä Pääkuninkaan Jeesuksen Kristuksen kautta niille yksilöille annetaan, jotka muodostavat Kristuksen 144000 perijätoveria. Menneinä 1900 vuotena, siitä lähtien kun kristillinen seurakunta perustettiin vuonna 33, näihin Kristuksen 144000 perijätoveriin kuuluvia on otettu monia kieliä puhuvista kansakunnista, kansoista ja heimoista. Ylösnoussut Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet Galileaan joitakin päiviä ennen kuin hän nousi takaisin taivaaseen: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät.” (Matt. 28:19, Um) Onko meidän kuviteltava, että taivaassa, Valtakunnan kirkkaudessa, kielierot jakavat nuo 144000 kuningastoveria, niin että he tarvitsevat tulkkeja? Apostoli Paavali kirjoitti ”ihmisten ja enkelien kielistä”. – 1. Kor. 13:1.

10. Mikä on oleva 144000:n kieli taivaassa, ja miten heihin kuuluvien entisten maallisten kielten käy?

¹⁰ Nuo ylösnousseet, kirkastetut 144000 puhuvat kaikki epäilemättä yhtä taivaallista kieltä, jonka osaamisen lahja heille annetaan, kun he ovat uudessa henkiruumiissaan saadessaan ylösnousemuksen kuolleista. Tämä ei merkitse sitä, että heidän entinen ihmiskielensä pyyhitään pois heidän mielestään. Ei, sillä juuri entisen ihmiskielensä avulla kukin pystyy tunnistamaan itsensä samaksi henkilöksi. Mutta taivaallisessa ylösnousemuksessaan he puhuvat Herran Jeesuksen Kristuksen kieltä, ja tämä taas puhuu taivaallisen Isänsä Jehova Jumalan kieltä.

YKSI SUKU, YKSI KIELI

11. Mitä nykyisille maallisille kielimuureille tehdään tuhatvuotisen valtakunnan aikana ja miten ja miksi?

¹¹ Nykyinen maan päällä oleva kielimuuri poistetaan samaten ihmiskunnalta Kristuksen ja hänen 144000 kuningastoverinsa tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Jumalan alkuperäinen tarkoitus maan suhteen oli, että se olisi sopivasti täynnä ihmisluomuksia, jotka puhuisivat yhtä yhteistä kieltä, ensimmäisen maallisen isänsä, täydellisen miehen Aadamin, kieltä. Ihmissuvulla oli alussa Eedenin puutarhassa yksi kieli. Nooan päivien maailmanlaajuisen tulvan jälkeen Jumala antoi ihmiskunnalle uuden vanhurskaan alun, ja sillä oli yksi kieli, vanhurskaan Nooan kieli, miehen, joka oli Aadamin jälkeläinen kymmenennessä polvessa. Ihmisillä oli tuo yksi kieli Baabelin tornin rakentamisyritykseen asti.

12. Miten Jumala tekee tyhjäksi ne kieleen kohdistuneet vaikutukset, jotka hänen Baabelin tornin luona suorittamillaan toimenpiteillä oli?

¹² Kaikkivaltias Jumala rikkoi silloin ykseyden rakentajilta, jotka yhdistivät ponnistelunsa pahassa työssä. Miten hän teki sen? Sekoittamalla kielen ja saamalla heidät siten hajaantumaan kieliryhmittäin maan eri osiin. (1. Moos. 11:1–9) Sopusoinnussa alkuperäisen tarkoituksensa kanssa Jumala tulee antamaan koko ihmiskunnalle sen yhden kielen, jonka hän alussa antoi ihmisperheelle, mutta siinä kielessä tulee olemaan paljon laajempi sanavarasto, jossa on mahdollisesti lainoja muista kielistä, jotka Jumala loi Baabelin tornin yhteydessä.

13. Keille syntyy siten väliaikainen kieliongelma, mutta mitä hyötyä siitä koituu?

¹³ Niille, jotka elivät ennen vedenpaisumusta, samoin kuin niille kahdeksalle, jotka jäivät eloon Nooan päivien vedenpaisumuksessa, tämä ei aiheuta suurta pulmaa, kun he saavat ylösnousemuksen kuolleista elämään maan päällä Jumalan tuhatvuotisen valtakunnan alaisuudessa. Mutta suurimmalle osalle muuta ihmiskuntaa se merkitsee uuden kielen opettelemista, kielen, jonka Jumala tarkoittaa koko ihmiskunnalle. Kun otetaan huomioon Valtakunnan käyttämät hyvät kielenopettajat, sen ei tulisi aiheuttaa suurta ongelmaa. Ylösnousseille pienille lapsillekin voidaan opettaa uusi kieli lapsuudesta pitäen. Tällä tavalla he kaikki kykenevät olemaan toistensa kanssa suorassa yhteydenpidossa ja ymmärtämään täysin toistensa kielelliset ilmaisut ja sanonnat. Mikä yhdistävä vaikutus tällä tuleekaan olemaan ihmisperheeseen! Ajattelehan, että he kaikki pystyvät itse lukemaan Raamatun heprealaisia kirjoituksiab ja tarkastelemaan, miten kaikki sen ennustukset ovat toteutuneet ja myös miten se sisältää täsmällisen historiallisen kertomuksen profeetta Malakian päiviin asti! Silloin vilpitönsydämiset pystyvät sanomaan apostoli Paavalin tavoin: ”Havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi.” – Room. 3:4, Um.

14. Miten nykyiset rotujen, kansojen ja heimojen väliset muurit pyyhkäistään pois niiden keskuudesta, jotka osallistuvat ensimmäiseen ylösnousemukseen?

¹⁴ Samoin kuin kielimuurin käy myös nykyajan rotu-, kansallisuus- ja heimomuurien. Valtakunnan 144000 perilliselle, jotka osallistuvat ”ensimmäiseen ylösnousemukseen”, kaikki nämä muurit ovat menneisyyttä. Kaikki nuo muurit ovat liittyneet lihaan. Heidän ylösnousemuksensa ei tapahdu liharuumiiseen, joka heillä aikaisemmin oli maan päällä, sillä on kirjoitettu: ”Tämän minä [apostoli Paavali] sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.” (1. Kor. 15:50) ”Jos olemmekin [me kristityt] tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.” (2. Kor. 5:16) ”Ensimmäisessä ylösnousemuksessa” 144000 Valtakunnan perillistä tulevat ”jumalalliseen luontoon” eivätkä ihmisluontoon kaikkine nykyisine rotujen, kansojen ja heimojen välisine muureineen. (2. Piet. 1:4) He kaikki tulevat olemaan veljiä erityisessä taivaallisessa perheessä, Jumalan lapsia: ”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä.” (Room. 8:17) Niinpä heidän keskuudessaan tulee olemaan ykseys ”jumalallisen luonnon” mukaan.

15, 16. a) Miten 144000 Valtakunnan perillistä ylittävät inhimilliset, maalliset esteet säilyttääkseen ykseyden? b) Mistä sellaisesta pyynnöstä he pitävät kiinni, jonka Jeesus esitti rukouksessa Jumalalle heidän puolestaan?

¹⁵ Silloinkaan kun nämä 144000 Valtakunnan perillistä olivat lihassa koetuksessa maan päällä, he eivät sallineet ihmiskunnassa yleisten rotu-, kansallisuus- ja heimomuurien jakaa heitä. Lihan mukaan he ovat ”opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä”. (Matt. 28:19, Um) Mutta he ovat ensiksi Kristuksen opetuslapsia, ja vasta toiseksi he ajattelevat olevansa tätä tai tuota rotua, kansaa ja heimoa. Se, että he ovat Kristuksen kastettuja opetuslapsia, yhdistää heidät maan päällä ja ylittää kaikki lihalliset, inhimilliset esteet. Siksi he julistautuvat puolueettomiksi ja pysyvät ehdottoman puolueettomina tämän maailman rotujen, kansojen ja heimojen välisissä selkkauksissa eivätkä ota osaa kunnalliseen, kansalliseen tai kansainväliseen politiikkaan. He pitävät kiinni siitä, mitä Jeesus Kristus pyysi heille rukouksessa Jumalalta:

¹⁶ ”Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun . . . Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole [osa, Um] maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. . . . Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä – minä heissä, ja sinä minussa – että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.” – Joh. 17:9–23.

KANSAINVÄLINEN RAUHA HAVAITTAVISSA

17. a) Miten 144000:een kuuluvat eivät ole jäljitelleet kristikunnan uskontojen ja juutalaisuuden harjoittajia sodankäynnin suhteen? b) Minkä raamatullisen säännön he taivaallisina kuninkaina saattavat voimaan maan ihmisten keskuudessa?

¹⁷ Sen tähden 144000 Valtakunnan perillistä eivät maan päällä ollessaan ole jäljitelleet roomalaiskatolilaisia, jotka taistelevat lihallisin asein roomalaiskatolilaisia vastaan, ortodokseja, jotka taistelevat ortodokseja vastaan, protestantteja, jotka taistelevat protestantteja vastaan, ja luonnollisia juutalaisia, jotka taistelevat luonnollisia juutalaisia vastaan, siksi, että he elävät kuolettavaan sodankäyntiin osallistuvien kansallishallitusten alaisuudessa. He eivät ole ryhtyneet tekemään opetuslapsia evankeliumisanoma tai Pyhä Raamattu toisessa kädessä ja miekka tai konekivääri toisessa kädessä. Vaikka he ovat monista eri kansoista, he ovat toteuttaneet Jes. 2:4:n ennustuksessa esitettyä periaatetta: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Ja jos he itse noudattivat tätä Jumalan antamaa sääntöä maan päällä ollessaan, he tulevat saattamaan sen voimaan hallitessaan maata kuninkaina ja vaatimaan maanpäällisiä alamaisiaan mukautumaan samaan rauhaa edistävään sääntöön.

18. Mikä toinen maan päällä oleva kansainvälinen ryhmä mukautuu tähän käyttäytymissääntöön, kuten apostoli Johannes näki ennalta?

¹⁸ Onnellisena merkkinä tästä on suuri kansainvälinen joukko, joka toimii nyt noiden Valtakunnan perillisten jäännöksen yhteydessä ja joka mukautuu samaan rauhaa edistävään käyttäytymissääntöön. Se on se huomattava joukko, jonka ennustettiin tulevan kootuksi yhteen tänä maailmanhistorian aikana, ja apostoli Johannes kuvailee sitä seuraavasti: ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta [Jeesukselta Kristukselta]’. . . . ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.’” – Ilm. 7:9–15.

19. Millaisessa keskinäisessä suhteessa maan päällä olevat ihmiset jo elävät, kun Jumalan uusi järjestelmä alkaa, ja mitä Pietarin niille esittämiä sanoja, jotka rakastavat pitkää elämää, he noudattavat?

¹⁹ Koska Jehova Jumala levittää suojelunsa teltan tämän nykyään ilmaantuneen ”suuren joukon” ylle ja vie sen turvallisesti lähestyvän ”suuren ahdistuksen” läpi, ne, jotka astuvat elossa Jumalan uuteen maanpäälliseen asiainjärjestelmään, ovat rauhallinen kansainvälinen joukko. Sotivat kansat ovat silloin menneet! Ihmisyhteiskunta alkaa Jumalan uudessa järjestyksessä ”suuresta joukosta” ahdistuksessa säilyneitä, jotka kaikki ovat jo rauhassa toinen toisensa kanssa. Koska he rakastavat iankaikkista elämää, he toimivat jatkuvasti sopusoinnussa apostoli Pietarin lainaamien sanojen kanssa: ”Joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” – 1. Piet. 3:10, 11; Ps. 34:13–15.

20. a) Minkä itseään koskevan Raamatun ennustuksen täyttämiseksi Kristus ei salli tuota rauhaa häirittävän? b) Miten Kristuksen hallituskausi on oleva Salomon hallituskauden kaltainen?

²⁰ ”Suuren ahdistuksen” myrskyn jälkeen maailmanlaajuinen rauha säteilee sateenkaaren tavoin puhdistetun kiertotähden yllä. Jehovan tuhatvuotiskauden Kuningas, Karitsa Jeesus Kristus, ei salli tuota rauhaa häirittävän. Muussa tapauksessa hän ei eläisi hänestä kauan sitten lausutun ennustuksen mukaan: ”Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus [ruhtinaallinen hallitusvalta, Um], ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus [ruhtinaallinen hallitusvalta, Um] on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus [sotajoukkojen Jehovan into, Um] on sen tekevä.” (Jes. 9:5, 6) Muistakaamme, että Jeesus Kristus on ”enempi kuin Salomo”. (Matt. 12:42) Daavidin pojan kuningas Salomon 40-vuotista hallituskautta leimasi rauha sopusoinnussa itse nimen Salomo kanssa, joka merkitsee ’Rauhaisaa’. Jeesus Kristus tulee kuitenkin säilyttämään rauhan tuhat vuotta.

”DAAVIDIN VALTAISTUIMELLA JA HÄNEN VALTAKUNNALLANSA”

21. Kenen valtaistuimesta ja valtakunnasta Rauhanruhtinaan ruhtinaallista hallitusvaltaa ja sen rauhaa ei voida erottaa?

²¹ Jos luemme Jes. 9:5, 6:n uudelleen, havaitsemme, että Rauhanruhtinaan ”ruhtinaallinen hallitusvalta” on oleva ”Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa”. Emme voi erottaa tätä luvattua loputonta rauhaa Jerusalemissa vuosina 1070–1037 eaa. kuninkaana hallinneen Daavidin valtaistuimesta ja valtakunnasta. Sitä ei tehdä riippuvaiseksi mistään Amerikan Yhdysvaltain presidentistä tai ihmistekoisesta maailman rauhan ja turvallisuuden järjestöstä Yhdistyneistä Kansakunnista. Miksi on niin?

22. a) Millä perusteella Jehovan into täyttäisi tuon ennustuksen? b) Millainen mies Daavid oli uskonnollisesti?

²² Syynä on murtumaton liitto eli jumalallinen lupaus, jonka ”sotajoukkojen Jehova” teki kuningas Daavidista Jerusalemissa, kun tämän hallituskausi oli alkamassa siellä. Millä perusteella? Daavid ei ollut ateisti eikä epäilijä. Hän oli hyvin uskonnollinen mies, mutta ei aikansa ei-israelilaisten kansojen epäjumalanpalvojien eli polyteistien kaltainen. Lue itse Daavidin sepittämiä monia psalmeja eli lyyrisiä runoja, jotka ovat Psalmien kirjassa, niin havaitset, että Daavid oli Jehovan, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumalan, kokosydäminen palvoja. Yhdessä tunnetuimmista psalmeistaan, Psalmissa 23, Daavid sanoi: ”Herra [Jehova, Um] on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” (Ps. 23:1, 6) Myös Psalmissa 40:9, 10 hän sanoi: ”’Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.’ Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.”

23, 24. a) Mitä Daavid halusi tehdä Jumalan liitonarkin sijoittamisen suhteen, sen jälkeen kun hän oli tuonut sen Jerusalemiin? b) Mitä Jehova kertoi Daavidille rakentamisesta?

²³ Joitakin kuukausia sen jälkeen, kun kuningas Daavid oli tehnyt Jerusalemista pääkaupunkinsa, hän antoi tuoda pyhän liitonarkin, ”Jumalan arkin”, Jerusalemiin telttaan, joka pystytettiin lähelle kuninkaan palatsia. Daavid tunsi kipeästi eron, joka vallitsi hänen palatsinsa, ”setripuisen linnan”, ja Jehovan liitonarkin sijaintipaikan välillä. Lopulta hän ehdotti profeetta Naatanille arvokkaan temppelin rakentamista Jehovan arkkia varten. (2. Sam. 7:1–3) Mutta Jumala lähetti Daavidille tämän sanan:

²⁴ ”Sinä olet vuodattanut paljon verta ja käynyt suuria sotia. Sinä et ole rakentava temppeliä minun nimelleni, koska olet vuodattanut niin paljon verta maahan minun edessäni. Katso, sinulle on syntyvä poika; hänestä on tuleva rauhan mies, ja minä annan hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään asuvilta vihollisilta, sillä Salomo on oleva hänen nimensä ja minä annan rauhan ja levon Israelille hänen päivinänsä. Hän on rakentava temppelin minun nimelleni.” – 1. Aikak. 22:8–10.

25. Minkä huoneen Jehova lupasi arvostuksensa osoittamiseksi rakentaa Daavidille?

²⁵ Tämä ei merkinnyt sitä, että Jehova ei arvostanut Daavidin rakkaudellista halua rakentaa palvontahuone Jumalan nimen kunniaksi. Jehova arvosti, ja ilmaistakseen arvostuksensa hän teki liiton eli antoi juhlallisen lupauksen huoneen rakentamisesta Daavidille, ei kirjaimellisen asuinhuoneen, vaan Daavidin suvusta polveutuvien kuninkaitten huoneen. Tämä sana lähetettiin profeetta Naatanin kautta kuningas Daavidille: ”Herra ilmoittaa sinulle, että Herra on tekevä sinulle huoneen. . . . Ja sinun sukusi [huoneesi, Um] ja kuninkuutesi pysyvät sinun edessäsi iäti, ja sinun valtaistuimesi on oleva iäti vahva.” – 2. Sam. 7:11–16.

26. Mitä Daavid tunnusti kiitollisena rukouksessa Jehovan nimestä ja Hänen tarkoituksestaan ”huoneen” suhteen?

²⁶ Tunnustaessaan kiitollisena tämän Jumalan tekemän liiton Daavid sanoi rukouksessa: ”Niin täytä nyt, Herra Jumala, ikuisiksi ajoiksi se, mitä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustansa; tee, niinkuin olet puhunut. Niin sinun nimesi tulee suureksi iankaikkisesti, ja se on oleva: Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um], Israelin Jumala. Ja palvelijasi Daavidin suku [huone, Um] on pysyvä sinun edessäsi. Sillä sinä, Herra Sebaot, Israelin Jumala, olet ilmoittanut palvelijallesi ja sanonut: ’Minä rakennan sinulle huoneen’. Siitä sinun palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla tämän rukouksen sinun kuullaksesi. Ja nyt, Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um], sinä olet Jumala, ja sinun sanasi ovat todet; ja kun olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän, niin suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua [huonetta, Um], että se pysyisi iäti sinun edessäsi. Sillä sinä, Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um] olet sen luvannut, ja sinun palvelijasi suku [huone, Um] on oleva siunattu sinun siunauksellasi iankaikkisesti.” – 2. Sam. 7:25–29.

27. Mitä Jehova sanoi Jesajan kautta ja myöhemmin kuningas Sidkialle Hesekielin kautta osoittaakseen pitävänsä kiinni Daavidin kanssa tekemästään valtakuntaliitosta?

²⁷ Suvereeni Herra Jehova vastasi tähän Daavidin rukoukseen. Sen tähden hän yli kolmesataa vuotta myöhemmin julisti profeettansa Jesajan kautta, että sotajoukkojen Jehovan into vahvistaisi lujaksi Rauhanruhtinaan ruhtinaallisen hallitusvallan ”Daavidin valtaistuimelle ja hänen valtakunnallensa” ja ylläpitäisi sitä ”nyt ja iankaikkisesti”. (Jes. 9:5, 6) Yli sata vuotta myöhemmin, kun Daavidin Jerusalemissa hallitsevien jälkeläisten valtakunta oli tuhoutumaisillaan, Jehova osoitti pitävänsä kiinni Daavidin kanssa tekemästään valtakuntaliitosta julistamalla, että oikeus kuninkuuteen ei siirtyisi pois Daavidin huoneelta. Jehova suuntasi sanansa Sidkialle, viimeiselle kuninkaalle, joka istui Daavidin valtaistuimella Jerusalemissa, ja sanoi profeettansa Hesekielin kautta: ”Ota pois käärelakki, nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällensä: alhainen korotetaan, korkea alennetaan. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen tämän; eikä tästä ole jäävä mitään, kunnes tulee hän, jolla on [laillinen, Um] oikeus, ja minä annan sen hänelle.” – Hes. 21:25–27.

28. a) Milloin Daavidin huoneen valtakunta kukistui, ja mikä asema Serubbaabelilla oli Juudassa seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin? b) Mitä Sakarja ennusti Daavidin huoneen puhdistamisesta?

²⁸ Daavidin valtaistuin kukistui Jerusalemin tuhossa vuonna 607 eaa., ja eloon jääneet juutalaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Jumalaa pelkäävien juutalaisten jäännös vapautettiin Babyloniasta, ja he palasivat Juudan maahan rakentamaan toista temppeliä Jerusalemiin samalle paikalle, jossa kuningas Salomon rakentama ensimmäinen temppeli oli ollut. Serubbaabelista Sealtielin pojasta, joka oli kuningas Daavidin jälkeläinen, tehtiin Juudan ja Jerusalemin käskynhaltija. Jehova herätti profeetat Haggain ja Sakarjan rohkaisemaan käskynhaltija Serubbaabelia temppelin uudelleenrakentamistyössä. Jehova osoitti yhä olevansa uskollinen Daavidin kanssa tehdylle valtakuntaliitolle, kun hän henkeytti profeetta Sakarjan sanomaan: ”Sinä päivänä on Daavidin suvulla [huoneella, Um] ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan.” – Sak. 13:1.

29. Milloin Jerusalem ja Juuda saivat edomilaisen kuninkaan, ja mikä kysymys on saattanut herätä Daavidin kanssa tehdystä valtakuntaliitosta?

²⁹ Yli neljäsataa vuotta kului, ja Palestiinan maa joutui Rooman maailmanvallan valvontaan. Herodes Suuri -nimisestä ei-juutalaisesta edomilaisesta tuli Jerusalemin ja Juudean maakunnan kuningas Rooman senaatin nimittämänä. Oliko Jehova Jumala kaikkien noiden vuosisatojen jälkeen unohtanut koko tuon Daavidin kanssa tehdyn liiton iankaikkisesta valtakunnasta, jonka rauhalla ei pitänyt olla loppua? Olihan kulunut kaiken kaikkiaan yli tuhat vuotta siitä, kun Jumala oli tehnyt tuon liiton, ja eikö tuo liitto ollut siihen mennessä tullut vanhentuneeksi, vanhanaikaiseksi, elonmerkkejä vailla olevaksi, koska se näytti lakanneen olemasta voimassa? Uskoa vailla olleet ihmiset olisivat voineet ajatella niin. Mutta mitä Jumala ajatteli?

KUNINGAS DAAVIDIN IKUISEN PERILLISEN SYNTYMÄ

30, 31. a) Mitä kuningas Daavidin jälkeläisten sukuhaaraa Jehova tarkkasi? b) Kenen tuossa sukuhaarassa olevan miehen tyttären Jehova huomasi, ja kenelle tämä kihlattiin?

³⁰ Jumala, joka ei unohda, valtakuntaliiton jumalallinen Tekijä, piti itseään velvollisena täyttämään Daavidille antamansa liittolupauksen. Hän tarkkasi uskollisen kuningas Daavidin miespuolisia jälkeläisiä, Daavidin, jolle hän oli luvannut rakentaa kuninkaallisen huoneen. Hän näki yhden Daavidin jälkeläisten haaran kulkevan, ei kuningas Salomon kautta, vaan Daavidin erään toisen pojan, nimittäin Naatanin, kautta. Tämä erityinen sukuhaara kulkee kahdenkymmenen sukupolven kautta ja tuottaa Serubbaabelin, josta tuli Jerusalemin käskynhaltija profeetta Sakarjan päivinä. Serubbaabelilla oli Reesa-niminen poika, jonka jälkeen jälkeläisten katkeamaton sarja jatkui kuudentoista muun kautta Eeliin asti, joka syntyi Mattatille. (Luuk. 3:23–31) Sitten Jumala kiinnitti huomionsa, ei miesjälkeläiseen, vaan Eelin tyttäreen. Tämä oli syntynyt Beetlehemin kaupungissa Juudean roomalaisessa provinssissa ensimmäisen vuosisadan jälkipuoliskolla ennen ajanlaskumme alkua. Tyttären nimi oli Maria.

³¹ Aikanaan Maria vietiin pohjoiseen Nasaretin kaupunkiin Galilean roomalaiseen provinssiin. Siellä hän tuli naimaikään, ja hänet kihlattiin nasaretilaiselle Joosefille, Jaakobin pojalle, joka oli puuseppä.

32. Miksi kihlaus Joosefin kanssa oli sopiva, ja mikä Daavidin perillistä koskeva kysymys heräsi?

³² Tämä kihlaus oli hyvin sopiva. Miksi? Siksi että vaikka Joosef oli vaatimaton puuseppä syrjäisestä Nasaretin kaupungista, hän oli kuningas Daavidin jälkeläinen, ei Naatanin kautta vaan Daavidin ensimmäisen kuninkaallisen jälkeläisen Salomon kautta. Siten Joosefilla oli laillinen oikeus kuninkaallisen esi-isänsä Daavidin valtaistuimeen. Oliko Joosefista nyt tuleva kuningas Daavidin kauan sitten luvatun iankaikkisen perillisen suoranainen, luonnollinen isä?

33, 34. a) Miksi Jehova antoi todisteen siitä, että hän oli Marian kanssa? b) Minkä Jaakobin kuolinvuoteellaan esittämän ennustuksen täyttymystä se, mitä nyt tapahtui, edisti?

³³ Ennen kuin häät pidettiin ja Joosef vei Marian pois tämän kotoa kotiin, jonka hän tarjosi tälle, sitten kun Maria olisi hänen laillisesti vihitty vaimonsa, tapahtui jotakin mitä epätavallisinta, sellaista, mitä tämän 20. vuosisadan ”aivojen aikakauden” ihmiset kieltäytyvät uskomasta. Elettiin suunnilleen vuoden 3 eaa. loppua. Se oli Jumalan määräaika, jota hän oli kauan odottanut. Äkisti tuli ilmi todisteita, että Jumala oli Marian, Eelin tyttären, kanssa, ei ainoastaan juutalaistytön itsensä tähden, vaan siksi, että hän oli Juudan sukukunnan Daavidin kuninkaallisen suvun jälkeläisiä. Niinpä tapahtumat alkoivat vyöryä kohti patriarkka Jaakobin neljännelle pojalleen Juudalle esittämän henkeytetyn ennustuksen täyttymystä. Tuo ennustus esitettiin vuonna 1711 eaa., kun kuoleva Jaakob sanoi Juudalle:

³⁴ ”Juuda on nuori leijona . . . kuin naarasleijona – kuka uskaltaa häntä häiritä? Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.” – 1. Moos. 49:8–10.

35, 36. a) Minkä ihmeen Jumala oli tehnyt Marian iäkkäälle sukulaiselle Elisabetille? b) Mitä enkeli Gabriel kertoi Marialle Jumalan tarkoituksesta Daavidin valtaistuimen suhteen?

³⁵ Miten Jumala osoitti olevansa Juudan heimosta ja Daavidin kuningassuvusta olevan neitsyttytön Marian kanssa? Jumala teki Marialle sellaista, mikä oli enemmän kuin hän oli tehnyt Marian iäkkäälle sukulaiselle Elisabetille, leeviläispapin Sakariaan vaimolle. Jumala elvytti ihmeen avulla Sakariaan ja Elisabetin lisääntymiskyvyn, niin että Elisabet oli nyt raskautensa kuudennella kuukaudella ja synnyttäisi pian pojan, jota tultaisiin kutsumaan Johannes Kastajaksi. Mutta mitä Jumala teki juutalaiselle neitsyelle Marialle, jonka kihlausaika puuseppä Joosefin kanssa ei vielä ollut täysi? Lääkäri Luukas kertoo siitä:

³⁶ ”Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef-nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: ’Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.’ Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: ’Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.’” – Luuk. 1:26–33.

37. Miten Gabriel selitti sen, että Maria synnyttäisi pojan ilman ihmisisää?

³⁷ Tämä merkitsi sitä, että Marian tulevan aviomiehen Joosefin ei ollut määrä olla Jeesuksen suoranainen luonnollinen isä! Mitä? Syntyisikö poika ilman ihmisisää? Selittääkseen Marialle, miten tämä ihmeellinen neitseellinen syntymä tapahtuisi, enkeli Gabriel sanoi edelleen: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” – Luuk. 1:34–37.

38. Mitä Marialle nyt tapahtui, ja kenen Poika hänen lapsensa oli oleva?

³⁸ Suostuiko Maria tulemaan tällä tavalla sen maalliseksi äidiksi, josta oli tuleva kuningas Daavidin iankaikkinen ja pysyvä perillinen? Luuk. 1:38 kertoo: ”Silloin Maria sanoi: ’Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan’. Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.” Sen jälkeen pyhä henki todella tuli Marian päälle, ja Korkeimman Jumalan voima varjosi hänet. Niin hän tuli ihmeen avulla raskaaksi, mutta ei tulevasta aviomiehestään Joosefista. Tämä merkitsi sitä, että Jehova Jumala, Korkein, oli hänessä nyt hedelmöityneen Jeesus-lapsen Isä. Muut Raamatun kirjat selittävät, että Jehova Jumala siirsi rakastetun taivaallisen ainosyntyisen Poikansa elämän Marian munasoluun ja sai sen hedelmöitymään. (Joh. 3:16; Fil. 2:5–11) Siinä ei ollut mitään epäpyhää. Sen tähden ”se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi”. Kaikki tämä tapahtui Jumalan määräaikana, kuten on kirjoitettu: ”Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain [Mooseksen lain] alaiseksi syntyneen.” – Gal. 4:4.

VALTAKUNTALIITON PYSYVÄ PERILLINEN

39. a) Kuka oli tekevä Marian pojasta Jeesuksesta Jaakobin huoneen kuninkaan? b) Millaisen oikeuden Jeesus peri Marian kautta?

³⁹ Se, mitä enkeli Gabriel kertoi Marialle, varmisti sen, että hänen pojastaan Jeesuksesta oli tuleva kuningas Daavidin Pysyvä Perillinen: ”Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:32, 33) Ei 1900 vuotta sitten eläneitten juutalaisten eikä nykyisten luonnollisten juutalaisten ollut määrä antaa Jeesukselle hänen esi-isänsä Daavidin valtaistuinta. Taivaallinen Isä Jehova Jumala oli antava hänelle tuon Valtakunnan valtaistuimen, jolta Daavidin tapauksessa hallittiin ainoastaan ”Jaakobin huonetta”, joka Jaakob oli Israelin kahdentoista sukukunnan patriarkaalinen isä. Niinpä juutalaisneitsyen Marian välityksellä Jeesus syntyi esikoispoikana Daavidin kuninkaalliseen sukuun, ja hänen kauttaan Jeesuksella oli lihallinen, luonnollinen oikeus Daavidin valtakuntaan. Tämän todisteeksi apostoli Paavali henkeytettiin kirjoittamaan Jumalalta tulleesta hyvästä uutisesta: ”Hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme.” – Room. 1:1–4.

40. a) Mitä Joosef tunsi velvollisuudekseen Jumalaa kohtaan tehdä Marian pojan Jeesuksen suhteen, ja minkä hän siten antoi Jeesukselle? b) Kenen pojaksi Luukas kutsuu Joosefia ja miksi?

⁴⁰ Kun Marian raskaus havaittiin, hänen tulevalle aviomiehelleen annettiin selitys ja häntä käskettiin ottamaan Maria vaimokseen ja viemään hänet kotiin, jonka hän tälle oli valmistanut. Joosef teki niin Nasaretissa. Hän ymmärsi, että hänen velvollisuutensa Jumalaa kohtaan oli ottaa Marian kautta syntyvä Jumalan Poika omaksi esikoispojakseen ja antaa siten Jeesukselle laillinen oikeus Daavidin valtaistuimeen, koska Joosef oli Daavidin jälkeläinen kuningas Salomon kautta.c (2. Sam. 7:13–16) Sen Joosef teki antamalla ympärileikata Jeesuksen kahdeksantena päivänä tämän syntymästä ja antamalla hänen nimekseen Jeesus ja myös esittämällä Jeesus-lapsen 40. päivänä tämän syntymästä Jerusalemin temppelissä itsensä ja Marian puolesta suoritetuissa puhdistusmenoissa. (Matt. 1:17–25; Luuk. 2:21–24) Tämän tähden Jeesusta kutsuttiin ”Joosefin pojaksi”. (Joh. 1:45; 6:42) Sen tähden myös lääkäri Luukas sanoo kirjoittamassaan Jeesuksen Kristuksen sukuluettelossa: ”Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika.” (Luuk. 3:23) Joosefia, joka todellisuudessa oli Jaakobin poika, kutsuttiin myös ”Eelin pojaksi”, koska hän oli mennyt naimisiin Eelin tyttären Marian kanssa ja oli siis Eelin vävypoika.

41. Missä ”Jeesus Nasaretilaiseksi” kutsuttu syntyi vuonna 2 eaa.?

⁴¹ Myöhemmin Jeesusta Kristusta kutsuttiin ”Jeesus Nasaretilaiseksi” ja ”Jeesukseksi, Galilean Nasaretista”. (Joh. 19:19; Matt. 21:11) Merkitseekö tämä sitä, että Jeesus syntyi Nasaretissa? Ei, sillä ennen hänen syntymäänsä hänen äitinsä Marian ja tämän aviomiehen Joosefin täytyi, siksi että molemmat olivat syntyneet Juudean Beetlehemissä, mennä Beetlehemiin vuonna 2 eaa. rekisteröitäväksi Rooman keisarin Caesar Augustuksen käskystä. Siten Jeesus syntyi Beetlehemissä, jota kutsuttiin ”Daavidin kaupungiksi”, koska Daavid, Iisain poika, oli itse syntynyt siellä. – Luuk. 2:1–7.

42, 43. Mikä enkelien todistus meillä on Gabrielin todistuksen lisäksi siitä, että Marian poika oli oleva Jumalan Messias?

⁴² On olemassa muutakin kuin enkeli Gabrielin todistus siitä, että tästä Jeesuksesta, Marian pojasta, oli tuleva Messias eli Kristus, Voideltu, josta oli tuleva Daavidin valtaistuimen ja valtakunnan pysyvä perillinen. Meillä on toisen taivaallisen enkelin todistus, jonka hän antoi Jeesuksen syntymän yönä suunnilleen lokakuun alussa vuonna 2 eaa. Tämä loistoisa enkeli ilmestyi paimenille, joilla oli laumansa yhä kedoilla lähellä Beetlehemiä tuohon aikaan vuodesta.

⁴³ Enkeli sanoi pelästyneille paimenille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Se, ettei kysymyksessä ollut mikään tavallinen syntymä, osoitettiin sillä, mitä sitten tapahtui: ”Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ’Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!’” – Luuk. 2:8–14.

44. Miksi Jeesus-lapsi vietiin Egyptiin, ja miten hänestä tuli nasaretilainen puuseppä?

⁴⁴ Saatana tuli tietoiseksi tämän Jumalan Pojan syntymästä, josta Pojasta oli tuleva ”Kristus, Herra”. Kateellisena tämän maailman hallitusvaltansa puolesta Saatana yritti surmauttaa pienen Jeesus-lapsen jolloinkin sen jälkeen, kun hänet oli esitetty Jerusalemin temppelissä, ja välikappaleena hän käytti epäluuloista kuningas Herodes Suurta. Niinpä Jumalan enkeli käski Joosefia pakenemaan äidin ja lapsen kanssa Egyptiin, kunnes hän saisi lisäohjeita. Kuningas Herodeksen kuoleman jälkeen Jumalan enkeli käski Joosefia palaamaan oman kansansa maahan. Mutta koska kuningas Herodeksen poika Arkelaus hallitsi Juudean roomalaista provinssia ja näin ollen myös Beetlehemiä, Joosef ei mennyt Beetlehemiin, vaan palasi Galilean provinssissa sijaitsevaan Nasaretiin. Siellä Jeesus kasvoi ja häntä alettiin kutsua Nasaretilaiseksi. Siellä tämä tuleva Kuningas työskenteli puuseppänä. – Matt. 2:1–23; 13:55, Um; Mark. 6:1–3, Um.

45. a) Mitä Jeesuksen Daavidin tavoin tarvitsi saada tullakseen todella Messiaaksi eli Kristukseksi? b) Milloin ja miksi Jeesus meni Jordanille kastettavaksi?

⁴⁵ Kuitenkaan sana Kristus eli Messias, joka merkitsee Voideltua, ei voinut todellisuudessa soveltua Jeesukseen, ennen kuin hänestä varsinaisesti tuli voideltu. Jumalan profeetta Samuel oli voidellut hänen esi-isänsä, Daavid-paimenen Beetlehemistä, monta vuotta ennen kuin hänet todella asetettiin kuninkaaksi Israelin valtaistuimelle. (1. Sam. 16:1–13; 2. Sam. 2:1–4; 5:1–3) Samoin kävi Jeesuksen. Kun hän oli kolmannellakymmenennellä vuodellaan täydellisenä ihmisenä, hänen sukulaisensa Johannes Kastaja aloitti kastamistyönsä, koska hän alkoi silloin julistaa Jumalan valtakuntaa sanomalla: ”Tehkää parannus [katukaa, Um], sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:1, 2) Tästä julistuksesta Jeesus tiesi, että hänen oli tullut aika keskittyä yksinomaan Jumalan messiaanisen valtakunnan etuihin. Kun hän lähestyi ihmiselämänsä 30. vuoden loppua, hän lähti Nasaretista ja suuntasi kulkunsa Johanneksen luo, joka kastoi ihmisiä Jordanissa. Miksi hän lähti? Ei tullakseen kastetuksi vertauskuvaksi syntien katumisesta, joita hänellä ei lainkaan ollut, vaan vertauskuvaksi tarjoutumisestaan täysin Jehova Jumalalle tekemään Jumalan tahdon, joka liittyi ”taivasten valtakuntaan”, Jumalan valtakuntaan. Johannes ei ymmärtänyt tätä. Niinpä luemme:

46. a) Miten Jeesuksesta siellä kasteensa aikaan tuli Messias eli Kristus? b) Miksi Jumala siellä kutsui kastettua Jeesusta Pojakseen?

⁴⁶ ”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen. Mutta tämä esteli häntä sanoen: ’Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus’. Silloin hän salli sen hänelle. Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” (Matt. 3:13–17) Kun Jumalan henki näin laskeutui kastetun Jeesuksen päälle, Jumala, ei Johannes Kastaja, voiteli hänet. Tällä tavalla hänestä tuli Messias, Kristus, Voideltu. Tämä tapahtui varhaissyksyllä vuonna 29. Jumala julisti hänet silloin myös Pojakseen, koska Hän oli nyt henkensä välityksellä siittänyt Jeesuksen hengelliseksi Pojakseen. (Joh. 1:32–34) Hän oli nyt hengellinen Messias eli Kristus, korkeampi kuin ihmis-Messias.

47. Mistä pelkäksi ihmis-Messiaaksi tulemisen tilaisuuksista Jeesus kieltäytyi, ja mihin työhön hän ryhtyi sopusoinnussa voitelunsa kanssa?

⁴⁷ Yrittikö Jeesus Kristus nyt tehdä itsestään Jerusalemissa ”Jaakobin huoneen” maallisen kuninkaan? Ei! Kun hän oli kiusattavana erämaassa, hän kieltäytyi ottamasta vastaan Saatanan tarjousta hänen tekemisekseen ei vain Jaakobin huoneen vaan kaikkien tämän maailman valtakuntien kuninkaaksi. (Matt. 4:1–11; Luuk. 4:1–13) Suoritettuaan myöhemmin suurenmoisen ihmeen ruokkimalla valtavan joukon ihmisiä hän vetäytyi pois, kun tuhannet hyvin ravitut juutalaiset yrittivät tehdä hänestä maallisen kuninkaansa. (Joh. 6:1–15) Hän tiesi, että hänen valtakuntansa oli määrä tulla Häneltä, joka oli voidellut hänet messiaaniseksi Kuninkaaksi, Jehova Jumalalta. Hän arvosti sitä valmistavaa työtä, jonka hänen voitelemisensa Jumalan hengellä asetti hänelle, ja ryhtyi opettamaan ja saarnaamaan Jumalan valtakuntaa rauhallisella tavalla kaikkialla ”Jaakobin huoneen” maalla. Tähän työhön hän ryhtyi erityisesti Johannes Kastajan vangitsemisen jälkeen vuonna 30.

48. Minkä Jesajan ennustuksen hän luki Nasaretin synagogassa nasaretilaisille, ja mitä hän pyrki tekemään maallisen elämänsä jäljellä olevan ajan?

⁴⁸ Nasaretin synagogassa hän luki nasaretilaisille Jes. 61:1, 2:ssa olevan ennustuksen, joka sanoo: ”Herran [Jehovan, Um] Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.” Kastettu Jeesus otti tämän saarnansa teemaksi ja aloitti sen sanoen: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” (Luuk. 4:16–21) Tällä hän antoi entisen kotikaupunkinsa asukkaitten ymmärtää, että hän oli Jehovan Voideltu, Messias, Kristus. Koko maallisen elämänsä jäljellä olevan ajan hän ponnisteli täyttääkseen sen, mitä hänen voitelunsa Jehovan hengellä valtuutti hänet tekemään.

49, 50. a) Muodostiko Jeesus armeijan perustaakseen uudelleen Israelin valtakunnan? b) Minkä selityksen Jeesus antoi Pilatukselle siitä, että hän oli kuningas eikä kuitenkaan taistellut valtakunnan puolesta?

⁴⁹ Niinpä hän ei sekaantunut tämän maailman politiikkaan eikä muodostanut makkabealaisten tavoin armeijaa ja ajanut roomalaisia pois maasta ja perustanut uudelleen Daavidin valtakuntaa Jerusalemiin. Miksi ei?

⁵⁰ Hän selitti syyn siihen, miksi hän ei tehnyt niin, roomalaiselle maaherralle Pontius Pilatukselle, jonka käsiin hänen uskonnolliset vihollisensa olivat luovuttaneet hänet teloitettavaksi kapinasta Rooman valtakuntaa vastaan. Vastaukseksi maaherran kysymykseen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus lopulta sanoi: ”Minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä.” Tähän Pilatus sanoi: ”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Jeesus todisti totuudesta ja vastasi: ”Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas.” Niin, sellaisen valtakunnan kuningas, joka ei ole osa maailmasta, jossa Rooman valtakunta silloin oli maailmanvaltana. – Joh. 18:33–37.

51, 52. a) Mitä Jeesus neuvoi ’palvelijoitaan’ tekemään? b) Käskikö Jeesus kahtatoista apostoliaan ja sittemmin seitsemääkymmentä evankelistaa harjoittamaan poliittista toimintaa vai evankelioimistyötä, ja miten heidän piti tehdä sitä?

⁵¹ Keitä Jeesuksen sanat ”minun palvelijani” tarkoittivat? Hänen aseistamattomia opetuslapsiaan, joihin kuuluivat hänen kaksitoista apostoliaan (”lähetettyä”). Näitäkin hän neuvoi pysymään erossa tämän maailman politiikasta ja sen väkivaltaisista taisteluista ja erikoistumaan Jumalan luvatun valtakunnan hyvän uutisen rauhalliseen opettamiseen ja saarnaamiseen.

⁵² Kun hän eräässä tilaisuudessa lähetti kaksitoista apostolia, hän ei käskenyt heitä muodostamaan maanalaista poliittista liikettä ja yllyttämään juutalaisia kapinaan; sen sijaan hän sanoi: ”Missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt. 10:1–8) Kun Jeesus myöhemmin lähetti 70 muuta evankelistaa, hän antoi heille samanlaiset ohjeet ja kertoi heille, mitä saarnata, sanoen: ”Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle’.” – Luuk. 10:1–9.

53, 54. a) Minkä saarnaamisen Jeesus ennusti läsnäoloaan ja tämän järjestelmän päättymistä koskevassa ennustuksessaan? b) Mihin sekaantumista tämän saarnaamisen suorittaminen ei salli, kun ottaa huomioon sen, mistä lähteestä he tietävät saarnaamansa hallituksen olevan?

⁵³ Niisanin 11. päivänä vuonna 33 vähän ennen pääsiäispäivänä tapahtunutta kuolemaansa Jeesus esitti huomattavan ennustuksensa, joka koski hänen tulevaa läsnäoloaan ja asiainjärjestelmän päättymistä. Tässä ennustuksessa hän ei jättänyt ennustamatta sitä huomattavaa työtä, jota hänen palvelijansa, hänen opetuslapsensa, tekisivät, sillä hän sanoi: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:3–14) Hänen opetuslastensa täytyy suorittaa tämä Valtakunnan saarnaaminen maailmanlaajuisesti ennen tämän asiainjärjestelmän täydellistä loppua: ”Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille.” (Mark. 13:10) Kun he suorittaisivat tätä Valtakunnan saarnaamista rauhallisesti kaikkien kansakuntien keskuudessa, he eivät saisi sekaantua maailmalliseen politiikkaan ja ottaa kantaa kansainvälisiin selkkauksiin.

⁵⁴ Johtajansa Jeesuksen Kristuksen tavoin heidän tuli pelkästään saarnata Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista. Heitä ei valtuutettu perustamaan tuota maata hallitsevaa valtakuntaa, eikä heille annettu siihen voimiakaan. Sen ei ollut määrä olla maallinen hallitus; se ei ollut ”täältä”. Se oli taivaallinen hallitus, jolla oli yli-inhimillinen valta kaikkeen ihmiskuntaan. On sen tähden luonnollista, että vain Korkein taivaan Jumala voisi pystyttää tuon messiaanisen hallituksen hallitsemaan kaikkia maan asukkaita.

55. Voidaanko Jeesuksen pätevyyttä koko ihmiskunnan hallitsijaksi asettaa kyseenalaiseksi, kun otetaan huomioon se, miten hän toteutti voiteluaan ja täytti Raamatun ennustukset?

⁵⁵ Kuka taivaassa tai maan päällä oleva sitten voi löytää vikaa Messiaan, Kristuksen, maanpäällisestä elämästä, hänen, joka voideltiin hallitsemaan kuninkaana koko ihmiskuntaa tuhat vuotta? Kuka voi syystä vastustaa hänen tulemistaan tuhatvuotiskauden Kuninkaaksi, ikään kuin hän ei olisi arvollinen tai pätevä? Ei kukaan. Apostoli Pietari viittasi Jeesuksen Kristuksen virheettömään maanpäälliseen elämään ja sanoi roomalaiselle sadanpäämiehelle Korneliukselle ja hänen pakanaystävilleen: ”Sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte; te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat, mitä hän teki juutalaisten maassa ja Jerusalemissa.” (Apt. 10:37–39) Kaikki todisteet puhuvat sen puolesta, että Jeesus Kristus täytti maan päällä ollessaan kaiken, minkä hänen voitelunsa valtuutti hänet tekemään. Hän täytti kaikki häntä koskevat Raamatun ennustukset, aina marttyyrikuolemaan asti.

[Alaviitteet]