Voitko olla uskollinen Jumalalle ja silti kätkeä tosiasiat?
MIKÄ on seurauksena, kun valhetta suvaitaan vastaan panematta? Eikö vaitiolo auta valhetta käymään totuudesta, pääsemään vapaammin vaikuttamaan moniin, kenties heidän vakavaksi vahingokseen?
Mitä tapahtuu, kun huonoa käytöstä ja moraalittomuutta sallitaan paljastamatta ja tuomitsematta niitä? Eikö se ole samaa kuin tarttuvan taudin salaaminen yrittämättäkään parantaa sitä ja estää sitä leviämästä?
Kun ihmiset ovat suuressa vaarassa taholta, jota he eivät epäile, tai kun heitä johtavat harhaan ne, joita he pitävät ystävinään, niin onko heidän varoittamisensa epäystävällistä? He saattavat mieluummin olla uskomatta varoitusta. Voivatpa he loukkaantuakin siitä. Mutta vapauttaako se ketään sellaisen varoituksen antamisen moraalisesta vastuusta?
Jos kuulut niihin, jotka koettavat olla uskollisia Jumalalle, niin tällaiset kiistakysymykset ovat tärkeitä sinulle nykyään. Miksi? Koska Jumalan palvelijoiden on kaikkina historian aikoina täytynyt kohdata näiden kiistakysymysten asettama haaste. Heidän on täytynyt paljastaa valheellisuus ja väärinteko ja varoittaa ihmisiä vaaroista ja petoksesta – ei ainoastaan yleisellä tavalla vaan myös nimenomaisella tavalla puhtaan palvonnan tähden. Olisi ollut paljon helpompi olla vaiti tai sanoa vain sellaista, mitä ihmiset haluavat kuulla. Mutta uskollisuus Jumalaa kohtaan ja lähimmäisenrakkaus ovat saaneet heidät puhumaan. He ovat ymmärtäneet, että ”parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus”. – Sananl. 27:5.
EDELLEEN SAMA MALLI
Tarkastelkaamme tilannetta muinaisessa Israelissa ja esimerkkiä, jonka Jumalan profeetat silloin antoivat. Väärintekeminen pääsi vallalle siinä kansassa. Epärehellisyys, väkivaltaisuus, moraalittomuus ja ulkokultaisuus tuottivat häpeää sen Jumalan nimelle, jota israelilaiset väittivät palvovansa. Ottivatko ihmiset tervetulleena vastaan Jumalan oikaisun? Päinvastoin, Raamattu osoittaa heidän sanoneen Jumalan profeetoille näin:
”’Älkää nähkö’, ja [henkeytetyille] ennustajille: ’Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta.’” – Jes. 30:9–11.
Uskonnollisten johtajien enemmistö etsi kansansuosiota menettelemällä juuri siten, katsomalla läpi sormien ja ’kalkitsemalla valkeaksi’ väärinteon ja Jumalan vanhurskaitten mittapuitten ja neuvojen rikkomisen. Mutta esimerkkinä Jumalan tosi profeetoilleen antamista ohjeista on se, mitä hän sanoi profeetta Hesekielille:
”Ja sinä, ihmislapsi! Minä olen asettanut sinut Israelin heimolle vartijaksi. Kun kuulet sanan minun suustani, on sinun varoitettava heitä minun puolestani. Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.” – Hes. 33:7, 8.
Aikanaan Jumala tuotti ennustetun hävityksen tuolle kansalle. Vain ne, jotka olivat kannattaneet uskollisesti hänen sanaansa, saivat silloin hänen suojeluksensa.
Oliko tilanne erilainen Jeesuksen maallisen palveluksen päivinä? Jumalan Poika kuvailee havaitsemaansa asiaintilaa sanoen:
”Valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” – Joh. 3:19–21.
Ja ketkä etupäässä vastustivat Jeesuksen rohkeata totuudenjulistusta, joka paljasti, millä tavalla Jumalan mittapuita rikottiin? Eivätkö uskonnolliset johtajat, kirjanoppineet, fariseukset ja ylipapit? Lue itse, mitä Raamattu sanoo seuraavissa raamatunpaikoissa: Matt. 16:21; 20:18, 19; 23:13.
Jeesus tiesi, että nuo uskonnolliset johtajat olivat korkeassa luottamusasemassa kansan silmissä. Saiko se hänet pysymään hiljaa ja olemaan varoittamatta toisia? Ei, vaan hän paljasti voimakkaasti ja julkisesti heidät Jumalan ja ihmisen pettäjiksi, kansansuosion ja ylistyksen rakastajiksi, ”ulkokullatuiksi”, ”sokeiksi taluttajiksi”, jotka olivat ”valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia”, kauniita päältäpäin, mutta täynnä saastaa sisältä, niiden vainoojiksi, jotka puhuivat Jumalan totuutta. – Lue Matt. 23:1–36.
Vaikka nuo miehet murhanhimoisesti punoivat juonia Jeesuksen kuolemaksi, niin hänen uskollisuutensa Jumalaa kohtaan sai hänet tekemään totuuden tunnetuksi kaikkien niiden hyväksi, jotka rakastivat vanhurskautta. Hänen apostolinsa noudattivat samaa uskollista menettelyä eivätkä antaneet vaientaa itseään äänettömyyteen. – Apt. 5:27–32, 40–42.
Eikö edessämme ole samanlainen tilanne meidän aikanamme? Moraalittomuuden hyökyaalto pyyhkii yli maan. Lehtiuutisista kuvastuu epärehellisyyden, kierouden ja rikollisuuden ennen näkemätön lisääntyminen. Sukupuolinen irstailu ja luonnottomuus sekä homoseksuaalisuus tulevat yhä yleisemmiksi ja hyväksytymmiksi. Raamatun puhtaan käytöksen ja moraalin mittapuut jätetään huomioon ottamatta tai niitä jopa pilkataan. Kuitenkin monet tällaiseen syyllistyvät kutsuvat itseään ”kristityiksi” ja väittävät palvelevansa Jumalaa. Kuinka todet ovatkaan Tiit. 1:16:n sanat: ”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät”!
Erittäin merkittävää on, että yhä useammat nykyiset uskonnolliset johtohenkilöt avoimesti antavat anteeksi ja ’kalkitsevat valkeaksi’ paljon tästä väärinteosta. He puhuvat Raamatun moraalimittapuista ”vanhentuneina” ja ’nykyisiin olosuhteisiin soveltumattomina’. He asettavat sen luotettavuuden Jumalan henkeytettynä sanana epäilyksenalaiseksi heikentäen siten sitä ihmisten keskuudessa oikeaan ohjaavana voimana. He omaksuvat kehitysteorian Raamatun kertomuksen sijasta, jonka mukaan Kaikkiviisas ja Kaikkivoipa Luoja loi ihmisen.
Kuitenkin, huolimatta tästä ja huolimatta pahenevasta moraalisesta tilanteesta ja maailman lisääntyvästä väkivallasta ja rappeutumisesta sekä yhä painavammista todisteista, joiden mukaan ihmisten ponnistelut näiden pulmien ratkaisemiseksi epäonnistuvat, uskonnolliset johtajat yrittävät rauhoittaa ihmisiä vakuuttamalla, ettei heidän tarvitse pelätä Jumalan ryhtyvän mihinkään epäsuotuisaan toimintaan eikä puuttuvan aktiivisesti tilanteeseen. Vaikka Raamatun ennustukset osoittavat selvästi maailmanlaajuisen tuhon uhkaavan ihmiskuntaa, niin kristikunnan papit ovat vaiti siitä. (Dan. 2:44; Ilm. 19:11–15) Kuinka hyvin Jer. 6:13–15:n sanat sopivatkaan heihin:
”Kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; . . . he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.”
MITÄ USKOLLISUUS VAATII MEILTÄ
Oletko sitä mieltä, ettei valheita tulisi suvaita vastaan panematta? Miten on sitten Jumalasta kerrottujen valheitten, hänen ilmaisemiensa tarkoitusten väärinesitysten, laita? Tämä ei varmastikaan ole vähemmän vakavaa, vaan vakavampaakin kuin yleistä laatua olevat valheet. Ehkä olet yhtä mieltä siitä, että väärinteot tulee paljastaa. Mutta entä jos väärinteon suorittavat uskonnolliset ihmiset, ehkäpä omaan kirkkoosi kuuluvat henkilöt? Paneeko uskollisuus Jumalaa kohtaan sinut puhumaan suoraan sen, mikä on oikein? Ja jos me tunnemme luonnostamme syyllisyyttä lähimmäistemme jättämisestä varoittamatta jostakin uhkaavasta onnettomuudesta, sellaisesta kuin lähestyvästä tulvasta tai raivoisasta myrskystä, niin eikö meidän pitäisi tuntea suurempaa syyllisyyttä, jos emme varoittaisi heitä siitä lähestyvästä tuhosta, jonka Jumalan sana ehdottomasti osoittaa nyt uhkaavan ihmisiä kaikkialla?
Kristus Jeesus sanoi, että tänä lopun aikana ”tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu”. (Matt. 24:14) Vanhurskautta rakastaville on uutisista parhain, että Jumalan taivaallinen hallitus ottaa kohta täysin valvontaansa maan, että se saattaa Jumalan tahdon tapahtumaan ”myös maan päällä niinkuin taivaassa”. – Matt. 6:9, 10.
Mutta Jeesus sanoi, että kun tämä hyvä uutinen on saarnattu, niin ”sitten tulee loppu”. Ilmeisesti hyvän uutisen julistajien täytyy myös varoittaa siitä tuhosta, joka lopettaa nykyisen maailmanjärjestelmän. On myös johdonmukaista, että heidän täytyy auttaa ihmisiä näkemään, miksi se tuho tulee, syyt, jotka velvoittavat Jumalan toimimaan turmeltunutta maailmaa vastaan, ja miksi maailman uskonnot eivät ole ohjanneet ihmisiä rauhaisiin suhteisiin Jumalan kanssa niin kuin eivät Israelinkaan uskonnolliset johtajat ohjanneet.
Tämän tekeminen vaatii tosi kristittyjä puhumaan suoraan, niin etteivät he jätä paljastamatta maailman uskontojärjestöjen vääriä opetuksia ja epäraamatullisia tapoja. Se vaatii heitä osoittamaan ihmisille, miksi ja miten koko nykyinen maailmanjärjestelmä on vastuussa Jumalan edessä maan päällä vallitsevista huonoista olosuhteista ja miksi Hän sen vuoksi inhoaa sitä ja miksi hänellä on muuttumaton päätös poistaa se iäksi. Heidän täytyy osoittaa ihmisille, miksi se, että he turvaavat tuohon maailmanjärjestelmään tai kannattavat sitä, saattaa heidät alttiiksi Jumalan vihan kokemiselle. Uskollisuus Jumalaa kohtaan ja rakkaus heidän lähimmäisiään kohtaan vaatii tätä.
Nykyään osallistuu yli 1 600 000 Jehovan todistajaa useammassa kuin 200 maassa ja meren saaressa säännöllisesti Jumalan antaman tehtävän, todistuksen antamisen, toteuttamiseen. Sen sijaan, että he puhuisivat ihmisiä mielisteleviä asioita, jotka tuudittavat heidät itsekylläisyyteen, he osoittavat suorasukaisesti sen, mitä Raamattu selvästi sanoo, että ”joka . . . tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen”. (Jaak. 4:4) Se tosiasia, että tätä rohkeata julistusta annetaan nyt maailmanlaajuisesti, on varma todistus siitä, että nykyisen maailmanjärjestelmän aika on loppumassa. Sen lopun lähetessä lisääntyy toiminnan kiireellinen tarve.
Jos haluat saada lisätietoa puhtaasta palvonnasta – siitä suojasta, jonka se tuo, ja niistä siunauksista, joihin se johtaa – niin ota toki yhteys Jehovan todistajiin, ehkä heidän paikallisen valtakunnansalinsa kautta. Sinä huomaat heidän halukkaasti ja mielihyvin auttavan sinua saamaan raamatullista tietoa omassa kodissasi maksutta. Käytä viisaasti vielä jäljellä oleva aika uskollisuudessa Jumalaa kohtaan. – Ef. 5:15–17.
[Kuvat s. 147]
HALUATKO, ETTÄ TOTUUS PEITETÄÄN . . .?
. . . VAI HALUATKO TUNTEA TOSIASIAT?