Aiotko mennä vihkiäisiin?
JOTKUT eivät käy koskaan vihkiäisissä, eivät läheisen ystävänsäkään vihkiäisissä, väittäen, että heillä on liian kiire. Mutta on hyvä muistaa, että kun Jeesus Kristus, Jumalan Poika, oli maan päällä, niin hänellä ei ollut liian kiire ollakseen Kaanan hääjuhlassa. Hänhän suoritti ensimmäisen tunnusteon messiaanisuutensa todistukseksi näissä häissä. Kun viini loppui, hän varasi yliluonnollisella tavalla lisää, kaikkein parasta viiniä ja runsaasti. Ohi mennen sanoen seurauksena tästä ihmetyöstä oli, että ”hänen opetuslapsensa uskoivat häneen”. – Joh. 2:1–11.
Ensimmäiset vihkiäiset olivat Aadamin ja Eevan vihkiäiset, ja vihkimisen suoritti Jehova Jumala, Luoja. Jumala antoi Aadamin ensin ymmärtää hänen tarvitsevan puolisoa, sillä me luemme, että kun Aadam oli antanut nimen kaikille eläimille, niin hän huomasi, että hänelle itselleen ei löytynyt ”auttajaa hänen täydennyksekseen” (Um). Sitten Jumala loi Eevan ja ”toi hänet miehen luo”. Ei ole ihme, että kun Aadam esiteltiin Eevalle, niin Aadam sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu.” – 1. Moos. 2:18–23.
Vihkimiseen liittyvistä muodollisista uskonnollisista menoista entisaikain Jumalan palvelijoitten keskuudessa ei kerrota mitään. Avioliittotodistuksia ei ollut käytössä, vaikka ryhdyttiinkin tiettyihin toimenpiteisiin, jotka tekivät aviositeet laillisesti sitoviksi. Yksi asia on kuitenkin varma: vihkiäiset olivat iloinen tilaisuus niin kuin nykyäänkin. Hääjuhliin liittyvää iloa korostetaan kerrottaessa Karitsan häistä, ja kuvauksessa käytetään tätä ihmisten hyvin ymmärtämää järjestelyä valaisemaan sitä suhdetta, joka tulee vallitsemaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen seuraajiensa välillä taivaassa. Me luemme näistä häistä: ”Halleluja [Ylistäkää Jahia]! . . . Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.” – Ilm. 19:6, 7.
Vihkiäiset ovat tavanomaisesti hyvin iloiset, ja niissä on monia viehättäviä piirteitä varsinkin naisväelle, joka yleensä on taipuvaisempaa romanttisuuteen ja kiinnostuneempaa häistä kuin miesväki. Tavallisesti morsian on kauniisti pukeutunut. Ja useasti kukkaset ja musiikki lisäävät tilaisuuden juhlallisuutta.
On havaittu, että morsiamet pitävät vihkiäistilaisuuttaan hyvin tärkeänä; he haluavat dramatisoida sitä mahdollisimman paljon. Ja he tekevät tämän heille ominaisella naisellisella viisaudella. Hyvin todennäköisesti useimmat sulhaset haluaisivat mieluummin toisin, mutta kaikkien järjestelyjen läpi käyminen saattaa hyvinkin painaa heidänkin sydämeensä ja mieleensä heidän ottamansa askeleen tärkeyden. Kuten maailmalliset psykologit ovat panneet merkille, dramaattiset menot tekevät niin suuren vaikutuksen mieheen eli sulhaseen, että hän tulee tietoisemmaksi siitä, että hän on tästä lähtien avioitunut mies. Morsiamet ovat myös viisaita pitäessään vihkiäisiään tärkeinä, sillä avioituminen on vakavimpia askeleita, joka voidaan ottaa, ja se otetaan odottaen avioliiton kestävän eliniän.
VIHKIÄISIIN MENEMISEN SYITÄ
Monet ja monenlaiset ovat ne syyt, joiden tähden ihmiset menevät vihkiäisiin. Kovin romanttinen ihminen löytää tavallisesti joukon selityksiä vihkiäisiin menolleen. Erittäin hyvä syy mennä on luonnollisesti se, että joku hyvä ystävä tai läheinen sukulainen avioituu. Avioituva pari pitää sitä, että toiset tulevat heidän vihkiäisiinsä, rakkauden tai kunnioituksen osoituksena. Jotkut menevät, koska ovat morsiamen tai sulhasen sukulaisia ja tuntevat niin ollen olevansa velvolliset saapumaan. Toiset menevät liike- tai poliittisten suhteitten takia, joiden vuoksi näyttää suositeltavalta olla läsnä. Uteliaisuus saattaa saada vielä toiset menemään, samoin kuin mahdollisuus pukeutua hienoihin vaatteisiin voi saada jotkut naiset olemaan läsnä.
Vaikka vihkiäiset ovat iloinen tilaisuus, älköön koskaan unohdettako, että ne ovat Raamatun mukaan myös mitä vakavin tilaisuus. Kun mies ja nainen avioituvat, niin heidän oletetaan tekevän pysyvän sopimuksen. Yleensä tunnustetaan, että avioliitto kestää ”myötä- ja vastoinkäymisissä”, ”kunnes kuolema” erottaa heidät. On sopivaa, että Jehovan todistajien järjestämissä häissä vihkimisen toimittava evankeliuminpalvelija tarkastelee avioliiton raamatullisia perusteita sekä miehen ja naisen raamatullisia velvollisuuksia. Vaikka tämä kaikki esitetään lähinnä avioituvalle parille, niin eikö siinä ole myös hyviä neuvoja kaikille läsnä oleville? On totisesti!
AVIOMIEHILLE JA -VAIMOILLE
Avioliittoa halvennetaan yleensä nykyään ihmisten parissa, kun yhä useammat elävät yhdessä kuin aviomies ja -vaimo avioitumatta ensin. Avioliiton solmivien keskuudessa esiintyy yhä vähemmän uskollisuutta niitä lupauksia kohtaan, joita tehdään avioiduttaessa, ja puolisoa kohtaan ja yhä enemmän avioeroja. Kaikki nykyiset suuntaukset, kuten materialismi, sukupuolinen moraalittomuus ja luonnottomuudet, tekevät yhdessä avioliiton onnistumisen vaikeammaksi. Niinpä Jumalan antautuneitten kristittyjen palvelijoidenkin joukossa jollakulla saattaa olla kiusaus erota ja kulkea omia teitään, jollei voida saada raamatullista avioeroa.
Eivätköhän kaikki tällaiset sekä monet muut, jotka ”joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa” enemmän kuin mihin he olivat valmistautuneet, hyötyisi olemalla läsnä jossakin vihkimistilaisuudessa – sellaisissa, joita pidetään Jehovan todistajien valtakunnansaleissa? (1. Kor. 7:28) Kuinka hyvä heidän olisikaan verrata menettelyjään toisiaan kohtaan siellä esitettyihin raamatullisiin neuvoihin! Kun sulhasta neuvotaan, niin jokainen aviomies voi hyvin kysyä itseltään, missä määrin hän täyttää avioliiton Alkuunpanijan Sanassaan Raamatussa esittämän mitan. Sama koskee jokaista vaimoa, kun morsiamelle neuvotaan, mitä raamatullisia velvollisuuksia hänellä on miestään kohtaan. Jos avioparin avioliitto on joutunut arkipäiväisiin uomiinsa, niin joissakin vihkiäisissä oleminen ja sen näkeminen ja kuuleminen, kun nuoret antavat rakkaudessa ja täydessä toiveikkuudessa lupauksensa, voi auttaa hyvinkin palauttamaan mieleen sen ajan, jolloin hekin tunsivat samalla tavoin toisiaan kohtaan. Voipa se saada heidät tekemäänkin jotakin heidän ”ensi rakkautensa” sytyttämiseksi uudelleen.
VANHEMMAT JA LAPSET
Vanhemmat, jotka ovat aina toiveikkaita lastensa onnellisen avioliiton suhteen, voivat niin ikään hyötyä olemalla läsnä tällaisessa vihkimistilaisuudessa. Eräskin kristitty evankeliuminpalvelija kiitti vihkipuheessaan nuorenparin vanhempia siitä, että he olivat kasvattaneet lapsensa Jehovan ”kurissa ja nuhteessa”, niin että heidän lapsensa voivat viettää kunnialliset vihkiäiset heidän palvontahuoneessaan. Epäilemättä tällaisten huomautusten kuuleminen saa kaikki vanhemmat, joilla on naimaikäisiä tai nuorempiakin lapsia, ymmärtämään paremmin, miten paljon sisältyy heidän lastensa oikeaan kasvatukseen. – Ef. 6:4.
Tämä sama evankeliuminpalvelija kiitti edelleen nuortapariakin siitä, että se oli välttänyt sukupuolisen moraalittomuuden ansat, joten he voivat pitää tällaiset kunnialliset vihkiäiset. Millainen kannustus nuo huomautukset olivatkaan kaikille läsnä olleille nuorille Raamatun periaatteitten noudattamiseen ja itsehillinnän harjoittamiseen! Heitä autettiin myös ymmärtämään, miten todet ovat apostolin sanat, että ”jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen”, avioliiton onnellisuuteenkin. – 1. Tim. 4:8.
Nekin, jotka vakavasti harkitsevat avioliittoa, hyötyvät varmasti tällaisissa vihkiäisissä olosta. Kun he kuulevat puhujan hahmottelevan avioituneitten velvollisuudet sekä edut, niin sen pitäisi auttaa heitä suhtautumaan kypsästi avioliittoon eikä katselemaan sitä vain tunteellisen romanttisesti, ikään kuin avioliitto olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Se auttaa heitä näkemään, miten paljon onnellisuus avioliitossa riippuu käytännöllisistä seikoista, kuten harkitsevaisuudesta, epäitsekkyydestä ja huomaavaisuudesta toisiaan kohtaan. Heidän mieleensä painuu myös se, että avioituneet ”joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa”, joten heidän on oltava valmiit ottamaan vastaan elämän surut ja ilot.
HÄÄTILAISUUDESTA HYÖTYMINEN
Jotkut morsiusparin tuttavat omaksuvat sellaisen asenteen, että heillä ei ole aikaa olla vihkimistilaisuudessa valtakunnansalissa, mutta heillä on aikaa sitä seuraavaan hääjuhlaan, syömään, juomaan ja iloitsemaan. Tällainen on takaperoista. Se muistuttaa muinaisen metsämiehen Eesaun erehdystä, hän kun piti parempana kulhollista virvilämuhennosta kuin ensiksi hänen isoisälleen Aabrahamille annetun lupauksen hengellisiä siunauksia. Läsnäolo vihkiäisissä on arvostuksen ilmaus avioituvia kohtaan, mutta läsnäolo vain häätilaisuudessa saattaa merkitä sitä, että asianomainen on etupäässä kiinnostunut elämässä hauskan pidosta. – Hepr. 12:16.
Häätilaisuuksista Jehovan todistajien keskuudessa on tehty usein hengellisen hyödyn ja rakentumisen tilaisuuksia. Äskettäin oli eräässä tällaisessa tilaisuudessa lyhyitä puheita, joissa morsiusparin läheiset ystävät yhdistivät huumoria käytännöllisiin neuvoihin. Siellä laulettiin myös kauniisti kristillisiä lauluja, jotka sopivat erityisesti siihen tilaisuuteen, ja juhlallisuudet alkoivat luonnollisesti pyytämällä Jumalan siunausta tilaisuudelle.
Tässä tulee myös huolehtia siitä, että häätilaisuus pysyy korkealla tasolla eikä vajoa remuavan elämän eikä juominkien tasolle, niin kuin usein tapahtuu maailmallisten ihmisten parissa. Lyhyesti sanoen noudatettakoon häätilaisuuksissakin apostolin neuvoa: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” Kun näin menetellään, niin ei vihkiäisissä eikä niiden jälkeisistä juhlista tule ainoastaan iloisia tilaisuuksia, vaan myös keskinäisen rakentumisen ja mieluisten muistojen tilaisuuksia. – 1. Kor. 10:31.