Vaeltaminen kokosieluisesti elämän tiellä
”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. . . . ’tee se, niin sinä saat elää’.” – Luuk. 10:27, 28.
1. Mitkä kaksi vastakkaista elintapaa on nykyään nähtävissä maan päällä?
SUURI Elämänantaja Jehova tarjoaa nyt Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä ihmiskunnalle ”todellisen elämän”. Se on mielekästä elämää, joka tuo rauhaa ja tyydytystä. Mutta monet haluavat nykyään erilaista elämää. Heidän sydäntään ja sieluaan hallitsee itsekkyys, ja he tuhlaavat voimaansa ja mieltään ”nykyaikaisen” suvaitsevan yhteiskunnan ohikiitävien huvitusten tavoitteluun. Vailla tulevaisuuden toivoa he noudattavat periaatetta: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” (1. Kor. 15:32) Toiset taas odottavat elävänsä huomenna ja iankaikkisesti. He ovat niitä, jotka rakastavat todella Jumalaa ja lähimmäistään. He ovat innokkaita siinä, ”että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle”. Ja miksi? ”Että saisivat todellisen elämän.” – 1. Tim. 6:18, 19; Ps. 36:8, 10; Joh. 17:3.
2. a) Mitä Jumala vaatii niiltä, jotka tulevat saamaan elämän? b) Miksi voimme antaa kiitosta monille, joilla on niukasti kenttäpalvelustilaisuuksia?
2 Jumala vaatii niiltä, jotka tulevat saamaan elämän, kokosieluista palvelusta. Tämä merkitsee itsemme antamista Jumalan ja Kristuksen orjina. (Ef 6:6; Kol. 3:23, 24) Jumalan palvelukseen kuuluu tärkeä saarnaamis- ja opetuslastentekemistyö. Monet todistajat toimivat tässä työssä samalla kun huolehtivat perhe- ja muista Raamatun mukaisista maallisista vastuistaan. (1. Tim. 5:8) Näiden on toisinaan suoriuduttava suurista pulmista, kuten hyvin vaativista jokapäiväisistä tehtävistä, vainosta tai huonosta terveydestä, voidakseen omistaa vain muutaman tunnin kenttäpalvelukseen. Mutta tälläkin antaumuksellisella palveluksella on suuri arvo Jumalan silmissä. Se on kuin lesken ”kaksi ropoa”, joista Jeesus puhui niin suotuisasti, kuten Mark. 12:41–44 kertoo. Niiden, joiden kenttäpalvelus on vähäistä tällaisten olosuhteitten vuoksi, ei tule koskaan olla masentuneita, kun he eivät voi tulla tienraivaajiksi ja omistaa vähintään 1 200 tuntia joka vuosi Jumalan sanan saarnaamiseen ja opettamiseen yleisölle. Tärkeätä on palvella Jumalaa kokosieluisesti, missä asemassa tahansa onkin. – Mark. 12:30.
3. Miten saattaa olla mahdollista astua ovesta suurempaan toimintaan?
3 Kuitenkin on ”ovi suureen ja hedelmälliseen työhön” selko selällään monille nuorille ja vanhoille antautuneille Jumalan palvelijoille. (1. Kor. 16:9) Se on ovi tienraivauspalvelukseen. Tarkastelemalla käytännöllisesti esteenä olevia pulmia ja osoittamalla uskoa monet saattaisivat ehkä siirtää jopa vuoren kaltaisia esteitä pois tieltä palvellakseen tienraivaajina. – Matt. 17:20.
4. Mitkä kysymykset voimme tehdä nyt itsellemme muistaen Paavalin, Johanneksen ja Jeesuksen sanoja?
4 Tehkäämme itsellemme muutamia kysymyksiä: Käsitämmekö me todella hetken kiireisen tärkeyden ja myöhäisyyden? Tutkimmeko me jatkuvasti, ”mikä on otollista Herralle”? Onko nykyinen elämänkulkumme täysin sopusoinnussa Jehovalle antautumisemme kanssa? Ymmärrämmekö me, että asiaton huolehtiminen aineellisesta ei hyödytä meitä vähääkään? ”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” – Ef. 5:10; 1. Joh. 2:17; Luuk. 21:34–36.
’JATKAKAA SIINÄ YHÄ TÄYDEMMIN’
5. Mitä meidän tulee tehdä ennen kastetta ja sen jälkeen? Valaise paikallisella tai muulla kokemuksella.
5 Ollakseen kelvolliset kasteelle monet ovat tehneet suuria muutoksia elämässään. He ovat puhdistautuneet maailmallisista menettelyistä. He ovat katuneet entistä elintapaansa, tehneet täyskäännöksen, antautuneet henkilökohtaisesti Jumalalle ja tavoittelevat siten Jeesuksen uhrivereen omaamansa uskon perusteella hyvää omaatuntoa Jumalan edessä. He eivät täytä enää ”pakanain tahtoa”. (1. Piet. 4:3, 7) Mutta pysähtyykö edistyminen tähän antautumiseen ja kasteeseen? Sen ei pitäisi pysähtyä. Paavali kehotti 1. Tess. 4:1:ssä vasta-antautuneita kristittyjä: ”Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte [jatkaisitte siinä yhä täydemmin, Um].” Tämä merkitsee myönteistä ajattelemista ja toimimista, jotta voisi, mikäli mahdollista, laajentaa osallistumistaan Jumalan työhön. Eräs kristitty valvoja kirjoittaa:
Kun vaimoni viisi vuotta sitten ensin tutki Jehovan todistajien kanssa, vastustin häntä. Kuinka kiitollinen olenkaan nyt siitä, että hän ei lopettanut! Elämäni oli siihen aikaan täynnä golfia, kalastamista ja mahjongin pelaamista rahasta. Poltin neljäkymmentä savuketta päivässä. Mutta sitten juurtui totuus minunkin sydämeeni. Luovuin kaikista näistä pitäen niitä tyhjinä ja arvottomina. Entiset toverit pilkkasivat aluksi minua, mutta myöhemmin he lopettivat vastustuksensa ja jopa rohkaisivat minua menettelyssäni. Äitini ja sisareni vastustivat minua katkerasti. Mutta päästäkseni tienraivauspalvelukseen otin osa-ajan työtä, josta sain vain viidennen osan aikaisemmasta palkastani. Kun täydensin sitä säästöistäni, niin voin varata riittävän toimeentulon tienraivaajavaimolleni ja pienelle lapselleni. Tulin tietämään, miten ihmeellisesti Jehova auttaa eri tavoin. Johdan nyt seitsemää Raamatun kotitutkistelua, ja näistä kaksi henkeä palvelee jo toimeliaina julistajina. Äitini kiittelee nyt perhettämme siksi, että se vaeltaa totuuden tietä, ja minä rukoilen, että hänestäkin tulisi pian yksi Jehovan todistajista.
Tämä todistaja ei pysähtynyt antautumiseen. Mikä ilo onkaan ollut seurauksena!
6. Miten voimme suhtautua Paavalin tavoin elämänuraan nykyisessä järjestelmässä? Valaise käytännöllistä sovellutusta paikallisella tai muulla kokemuksella.
6 Meidän kaikkien, jotka antaudumme Jehovalle, pitäisi harkita: Teemmekö todella hänen tahtonsa elämämme jokaisena päivänä? Vai elämmekö yhä suureksi osaksi itseämme varten ajattelemattakaan vakavammin Jumalan tahtoa? Vaikka tienraivauspalvelus saattaisi vaatia elämänuran ja aineellisten voittojen uhraamista, niin se tuo verrattomia hengellisiä siunauksia. Apostoli Paavali piti maailmallista voittoa ”roskana”, ja siksi hän kurottautui ”sitä kohti, mikä on edessäpäin”. (Fil. 3:7, 8, 13) Kaikkien nykyään Jehovalle antautuvien tulisi harkita vakavasti, voisivatko he Paavalin tavalla laajentaa toimintaansa.
Muuan hallitusvirkailija oli työskennellyt 34 vuotta toimessaan, kymmenen niistä vuosista johtoasemassa. Hänen vaimonsa ja kaksi tytärtään tulivat tuntemaan totuuden ja ryhtyivät tienraivaajiksi. Hänkin tutki, ja alkoi ”köydenveto”. Ollessaan liikematkalla New Yorkissa hän pistäytyi päiväksi Yankee-stadionille, missä pidettiin Jehovan todistajien vuoden 1969 kansainvälinen konventti. Kun hän näki tuossa konventissa olevien väkijoukkojen yksimielisyyden, rakkauden ja rauhan, niin se sai hänet vakuuttumaan siitä, että uuden järjestyksen toivo on enemmän kuin unelma. Myöhemmin samana vuonna hän oli vaimonsa kanssa Havaijin konventissa koko ajan. Todistajien siellä keskellä ihanaa ympäristöä hänelle osoittama vieraanvaraisuus toi hänen mieleensä, millainen paratiisi voisi olla. Hän teki järjestelyjä ollakseen kelvollinen kasteelle. Mutta tarvitsiko hänen tosiaan tehdä lainkaan maallista työtä? Itse asiassa ei. ”Jumalan voiton” kansainvälinen konventti heinäkuussa 1973 sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että tienraivauspalveluksen pitäisi olla hänen kutsumuksensa. Kaksi päivää konventin jälkeen hän luopui virastaan, ja kuukautta myöhemmin hän liittyi perheensä muiden jäsenten kanssa vakituiseen tienraivaustoimintaan. Hän on tosiaan saanut Jehovan siunauksen – terveen rusketuksen ohella.
7. a) Mitä meidän tulee Paavalin sanojen mukaan paeta ja mihin pyrkiä? b) Valaise, miten Jehova siunaa materialismin pakenemisen.
7 On vaarallista kietoutua materialistiseen elintapaan, kiinnittää sydäntämme aineellisiin omaisuuksiin ja huvituksiin ja sallia sellaisten pyrkimysten hallita elämäämme. Raamattu ei kehota meitä vain riistäytymään vapaaksi siitä materialistisesta ”pahasta”, mikä juontaa juurensa ”rakkaudesta rahaan”, vaan ’pakenemaan tätä’. Se merkitsee kiireellistä toimintaa samoin kuin ’paettaessa’ vääriä haluja, ’paettaessa’ haureutta ja ’paettaessa’ epäjumalanpalvelusta. Jyrkkiin toimiin ryhtyminen kiiruhtaaksemme vastakkaiseen suuntaan, ’pyrkiäksemme vanhurskauteen, jumaliseen antaumukseen, uskoon, rakkauteen, kestävyyteen ja lempeämielisyyteen’, auttaa meitä pakenemaan materialismia. Monet ovat tehneet näin lähtemällä tienraivauspalvelukseen, joka varustaa heidät suurenmoisella tavalla ’taistelemaan uskon hyvän taistelun’ ja ’hankkimaan lujan otteen’ iankaikkiseen elämään. (1. Tim. 6:10–12, 17–19, Um; 2. Tim. 2:22; 1. Kor. 6:18; 10:14) Eräs nuori sisar kirjoittaa:
”Yhtenä esteenä, joka minun oli voitettava lähteäkseni tienraivauspalvelukseen, olivat olosuhteeni – varakkuus ja materialismi, jota monet maailmalliset kiusaukset myötäilivät. Oli niin kuin Matt. 13:22:ssa – monien orjantappuroiden sekaan kylvetty siemen, mutta ajattelin jatkuvasti, miten erinomaista olisi osoittaa Mooseksen kaltaista lujaa uskoa. (Hepr. 11:24–27)” Niinpä tämä sisar torjui sen seuraelämän, joka liittyi hänen perheensä kansainvälisesti kuuluisaan loistohotelliin. Kun hänelle suunniteltiin maineikasta avioliittoa, niin hän kieltäytyi siitäkin. Hän kehitti yhdessä äitinsä ja nuoremman sisarensa kanssa tienraivaushenkeä. Hän ryhtyi vakituiseen tienraivauspalvelukseen vapaalla alueella, joka oli erään erikoistienraivaajan alueen vieressä. Hän on nauttinut toisten tienraivaajien kanssa tällä alueella työskentelemisestä, niin että siellä on nyt uusi seurakunta, jossa on 39 seurakunnanjulistajaa sekä seitsemän tienraivaajaa, ja vuonna 1974 oli muistonvietossa 116 henkeä. Hän sanoo: ”Alueellani oleva ryhmä kasvaa jatkuvasti. Meillä käy nyt kaksikymmentä henkeä tiistai-illan kokouksessamme, ja kolme uutta sisarta kastettiin kierroskonventissamme. Olen erittäin kiitollinen Jehovan varaamasta siunauksesta ja kasvusta. Terveyteni, josta olin ennen huolissani, on tullut oikein hyväksi, ja minä palvelen iloiten joka päivä.”
Tämä nuori todistaja valitsi tosiaan ”todellisen elämän”.
8. a) Mikä antoisa elämänura odottaa nuoria nykyään? b) Miten monet vanhemmatkin ovat uudelleen alkaneet tuntea nuorekasta iloa?
8 Rakkauden Jehovaan tulee saada meidät käyttämään voimamme ja varamme hänen palveluksessaan. Millaiset kultaiset tilaisuudet ovatkaan edessämme, kun olemme vielä nuoria! ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ’Nämä eivät minua miellytä’.” (Saarn. 12:1, 2) Ohjaamalla nuoruuden voiman ja kyvyt toisten auttamiseen tuntemaan Jumalan tahdon nuoret löytävät tyydyttävimmän ja antoisimman tehtävän maan päällä nykyään. Monet vanhemmatkin tekevät osansa mitä kiitettävimmällä tavalla voimiensa heikkenemisestä huolimatta.
Erästä 82-vuotiasta vakituista tienraivaajasisarta hänen perheväkensä vastustaa. Mutta hän nousee kello kolme aamulla suorittamaan askareensa maatilalla, jotta hänellä olisi aikaa kenttäpalvelukseen myöhemmin päivällä. Hän käyttää joka kuussa keskimäärin yli 120 tuntia kenttätoimintaan, levittää 140 lehteä ja johtaa useita Raamatun kotitutkisteluja.
9. a) Minkä suuren palveluksen vanhemmat voivat suorittaa lastensa hyväksi? b) Miten vanhempien oma esimerkki voi hyödyttää heidän perhettään ja toisia seurakunnassa?
9 Oletko sinä pienten lasten isä tai äiti? Vanhemmat voivat tehdä lapsilleen suuren palveluksen muokkaamalla heidän ajatuksensa Raamatun periaatteitten mukaisiksi suositellen heille kokosydämisesti elämäntehtävää tienraivaajina. Siten nuoret saavat todellisen tavoitteen elämässä sekä vahvan uskon. (Hepr. 11:6) Jos vanhemmat itse voivat tehdä tilaa tienraivauspalvelukselle, niin koko perhe hyötyy omistautumisesta joka päivä teokraattisiin asioihin, ja kaikki voivat siten tulla autetuiksi kasvamaan yhdessä hengellisesti tosi kristillisen rakkauden siteessä. (Kol. 3:14–21) Tällä esimerkillä voi myös olla terveellinen vaikutus seurakunnan toisten perheitten katsantokantaan. – Fil. 3:17; 1. Tess. 1:2–7.
Eräs Jehovan todistaja luopui työnvalvojan tehtävästään autotehtaassa, jotta hän ja hänen vaimonsa olisivat yhdessä voineet palvella tienraivaajina ja kasvattaa pienet lapsensa sama tavoite silmämääränä. Kolmen vuoden kuluttua heidän säästönsä loppuivat, mutta he etsivät Matt. 6:33:n mukaisesti keinon voidakseen pysyä tienraivauspalveluksessaan. Jehova vastasi heidän rukouksiinsa, ja aviomies, joka nyt on kristitty valvoja, kykeni saamaan sopivaa osa-ajan työtä toisten veljien kanssa. Hän sanoo, että hän on oppinut tienraivaustoimintansa vuosina olemaan katselematta asioita pelkästään inhimillisestä näkökulmasta. Hän pitää Hepr. 12:1, 2:ta tienviittana menestykselliseen tienraivauspalvelukseen. Yksi pojista palvelee nyt Japanin Beetelissä, ja tytär on vakituinen tienraivaaja. Kun tämä veli astui heinäkuussa vuonna 1970 tienraivauspalvelukseen, oli paikallisessa seurakunnassa yhteensä vain 60 julistajaa, mutta maaliskuussa 1974 he raportoivat 63 tienraivaajaa, ja samassa kuussa kastettiin kierroskonventissa tästä seurakunnasta 51 uutta. Julistajia on nyt yhteensä 225. Tämä yksi perhe on tuonut kristillisen seurakunnan yhteyteen yli 30 uutta, heidän joukossaan kuusi muuta kokonaista perhettä.
Kun perhetienraivaushenki leviää johonkin seurakuntaan, niin se todella tuo tullessaan ihmeellisen siunauksen Jehovalta. – Sananl. 28:20.
10, 11. a) Miten jakautuneissa perheissä olevat uskovat saavat usein siunauksia? b) Osoita paikallisia tai muita esimerkkejä käyttäen, miten tienraivaus tuo siunauksia ja suojelusta.
10 Uskova isä tai äiti saattaa jakautuneissakin perheissä muovailla nuorten mieltä. Miten usein lapset haluavatkaan seurata sellaisen isän tai äidin elintapaa! Tämä johtuu epäilemättä usein siitä, että lapsi näkee ensi sijassa ”sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella”, ja arvostaa sitä. (Fil. 3:9) Antautuneet vanhemmat voivat kannustaa sanoin ja esimerkein lapsiaan valmistautumaan siihen, että he tekisivät Jehovan palvelemisesta elämäntyönsä, niin kuin Eunike kannusti poikaansa Timoteusta. – 2. Tim. 1:5; 3:15; Sananl. 4:1–9.
Erästä todistajanuorukaista hänen äitinsä – joka itse oli tienraivaaja – kannusti osallistumaan tilapäiseen tienraivauspalvelukseen useasti niinä kolmena vuonna, jotka hän oli oppikoulussa. Hän pyysi monta kertaa epäuskoiselta isältään lupaa lähteä vakituiseen tienraivauspalvelukseen koulun päätyttyä, mutta hänen isänsä vaati häntä jatkamaan yliopistossa. Hänen opettajansa nuhteli häntä hänen loma-aikanaan suorittamansa innokkaan saarnaamistoiminnan takia, kun hän olisi silloin voinut valmistautua yliopiston pääsytutkintoon. Mutta koepaperi sisälsi odottamatta useita yleistietokysymyksiä Raamatusta. Niin hän pystyi selviytymään paremmin kuin monet toiset opiskelijat. Suunnittelemalla yliopisto-opiskeluaan varten ohjelman, joka ei ollut liian raskas, hän saattoi nyt ilmoittautua vakituiseksi tienraivaajaksi. Niistä monista Raamatun kotitutkisteluista, joita hän on johtanut, neljää pidettiin iltaisin seurakunnassa olevien sisarten kiinnostuneille aviomiehille. Kaksi näistä aviomiehistä kastettiin ”Jumalan voiton” kansainvälisessä konventissa.
11 Palveleminen kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen tienraivauksessa merkitsee uutteraa elämää. Mutta tällainen uppoutuminen Valtakunnan toimintaan voi olla erinomainen suoja tänä aikana. – Ef. 5:15–17.
TILAN TEKEMINEN TIENRAIVAUSPALVELUKSELLE
12. Miten perheenjäsenet voivat olla yhteistoiminnassa, niin että yksi tai useammat voivat palvella tienraivaajina?
12 Apostoli Paavali antoi loistavan esimerkin tovereittensa sekä itsensä ylläpitämisestä, jotta kaikki olisivat voineet edistää jatkuvasti täysin määrin hengellisiä etujaan. Hän voi sanoa: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.” (Apt. 20:33, 34) Samaa periaatetta voidaan soveltaa kristillisiin perheisiinkin. Perhe voi asettaa tavoitteeksi, että yksi tai useampi perheenjäsen tai jopa koko perhe ryhtyy tienraivauspalvelukseen. Silloinkin on viisasta, että jokainen tienraivauspalveluksessa oleva käyttää omia käsiään auttaakseen jossakin määrin omaa ylläpitoaan. Kaikkien perheen jäsenten – olkootpa he sitten todella tienraivauspalveluksessa tai eivät – pitäisi olla kiinnostuneita tienraivaustoiminnan edistämisestä ja halukkaita tekemään uhrauksia sitä varten. – 2. Kor. 8:13–15.
13. Mikä korvaa uhraukset, jotka tehdään tienraivaajien riveihin pääsemiseksi? Valaise.
13 Ryhtyäkseen tienraivauspalvelukseen aviomiehen on ehkä jätettävä hyväpalkkainen työpaikka, tai perheen on ehkä luovuttava joistakin aineellisista ylellisyyksistä. Mutta hengelliset siunaukset ja tämän kokoajanpalveluksen ilo korvaavat ylenpalttisesti sen. – Mark. 10:29, 30; Room. 14:17.
Nuori lääkäri, joka on nyt valvoja kristillisessä seurakunnassa, kirjoittaa: ”Minun oli työskenneltävä aamuvarhaisesta iltamyöhäiseen, sunnuntai ja pyhäpäivät mukaan luettuina, yliopistollisessa sairaalassa. Löysin kuitenkin toisesta kaupungista osa-ajan lääkärintyön, mikä teki minulle mahdolliseksi ryhtyä tienraivauspalvelukseen. Vaimoni oli kasvatettu varakkaassa perheessä, mutta voidakseen tulla tienraivaajaksi hän jätti iloiten ylellisen elämäntapansa. Hän käytti jatkuvasti niitä vaatteita, jotka hänellä oli ennen tienraivauspalvelukseen astumistaan ja tyytyi yksinkertaisiin aterioihin. Hän ymmärsi hyvin, etteivät parhaimmat vaatteet ja aikaa vievä ruoanlaitto ole välttämättömiä palveltaessa Jehovaa. Hänen entinen heikko terveytensä on parantunut, ja hän on voinut iloita tienraivauspalveluksestaan, joka on johtanut neljä henkeä antautumiseen, tulemaan hänen tosi tovereikseen. Minä itse olen voinut auttaa erään parturinliikkeen omistajan antautumaan, ja viisi henkilöä siitä liikkeestä on nyt tullut toimeliaiksi julistajiksi, jotka menevät vuorotellen kenttäpalvelukseen. He ylistävät Jehovaa perhejärjestelyn puitteissa. Arvostaen näitä Jehovalta tulevia suurenmoisia siunauksia me rukoilemme kokosydämisesti, että hän pitäisi meidät tienraivauspalveluksessa.”
14. a) Miten taloudelliset pulmat saatetaan ratkaista? b) Valaise Fil. 4:13:n totuudellisuutta.
14 Kuinka tienraivaajat voivat selviytyä usein eteen tulevista taloudellisista pulmista? Päätekijä on usko, Valtakunnan etsiminen ensiksi. (Matt. 6:33) Missä on uskoa, siinä on keinokin. Tienraivaajan on ehkä kiellettävä itseltään yhtä ja toista, mutta sellaiset uhraukset miellyttävät Jumalaa. – Luuk. 9:23–25; 18:29, 30.
Eräs entinen kierrosvalvoja, joka jatkaa tienraivauspalveluksessa vaimonsa kanssa samalla, kun he hoitavat myös pienen lapsensa, kertoo: ”Lapsemme tuleminen oli meille haaste luottaa Jehovaan, kun me ryhdyimme kokosydämisesti hoitamaan tätä vastuuta. Luuk. 14:28, 29:n mukaisesti laskimme, miten suuret meidän kolmen elinkustannukset olisivat. Otin työksi lehdenjakelun varhain aamulla, koska se ei vaatinut liikaa voimia. Lapsemme syntyi juuri kaksi viikkoa ennen ’Jumalan voiton’ kansainvälistä konventtia, mutta vaikka meitä oli neuvottu pitämään kolmen viikon lepo, niin me valmistelimme huolellisesti yli 2 000 kilometrin edestakaisen matkan. Siten voimme olla läsnä, ja lapsi palasi kotiin pulskana ja terveenä. Saarnatessamme ovelta ovelle me kumpikin olemme vuorotellen puolitoista tuntia lapsen kanssa. Koska lapsi on kanssamme palveluksessa koko päivän, se nukkuu sikeästi yöllä, eikä meillä ole pulmia niin kuin toisilla, joiden on noustava yöllä hoitamaan itkevää lasta. Me kaikki nukumme hyvin. Nähdessään meidän esimerkkimme toisetkin perheenäidit seurakunnassa ovat nyt järjestäneet niin, että voivat ryhtyä tienraivauspalvelukseen. Me kaksi johdamme nyt yhdessä 15:tä Raamatun kotitutkistelua, ja syyskuussa me voimme auttaa kahta perheenäitiä ja yhtä aviomiestä aloittamaan kenttäpalveluksen. Odotamme viiden muun tutkisteluissamme olevan, jotka käyvät kokouksissa, aloittavan pian kenttätoiminnan. Me olemme ruvenneet ymmärtämään sydämestämme, että kristitty, joka kohtaa rohkeasti haasteen, voi saada paljon aikaan Jehovan voimassa. – Fil. 4:13.”
15. a) Minkä vakuutuksen Jeesus antaa vuorisaarnassa? b) Mitä valmisteluja tulee tehdä tienraivauspalvelusta varten?
15 Vahva usko ja aloitekyky ovat välttämättömät tehtäessä järjestelyjä tienraivauspalvelukseen lähtemiseksi ja siinä pysymiseksi. Jehova voi suurenmoisella tavalla pitää huolen. Eivätkö Jeesuksen sanat, jotka Matt. 6:24–34 kertoo, todista näin olevan? Kaikkien, jotka haluavat laajentaa Jumalan palvelemistaan, tulee huolellisesti harkita tätä raamatunkohtaa ja sille rinnakkaista kohtaa, jonka Luuk. 12:22–31 esittää. Tämä ei tarkoita tienraivaustyöhön ryntäämistä tekemättä riittäviä valmisteluja. Se ei merkitse sitä, että säästää juuri riittävästi varoja selvitäkseen johonkin ajankohtaan asti 1970-luvun keskivaiheille. Se merkitsee sen sijaan asioittensa järjestämistä siten, että pysyy kokoajanpalveluksessa vuodesta vuoteen samalla, kun pitää asianmukaisesti huolen perheestä ja muista vastuista. Istu ensiksi ”laskemaan kustannuksia” ja ryhdy sitten käytännön toimiin tienraivauspalvelustavoitteen saavuttamiseksi. – Luuk. 14:28; 17:5, 6.
16. a) Miten tienraivaajat voivat säilyttää innon ja ilon? b) Valaise, miten pulmiin sopeutuminen voi tuoda Suuren Paimenen siunauksen.
16 Hengellisyyden säilyttäminen on tärkeää menestyksellisessä tienraivauksessa. Säännöllinen kokouksissa käynti ja innokas osallistuminen niihin, päivittäinen Raamatun lukeminen ja Vartiotornissa olevan päivän tekstin pohdiskelu, ahkeran henkilökohtaisen tutkimisen aikataulu – nämä voivat auttaa tienraivaajaa säilyttämään intonsa ja ilonsa ja tehdä hänet kykeneväksi voittamaan poikkeukselliset ja odottamattomat pulmat. (Ps. 1:1–3) Eräs sisar kirjoittaa kymmenvuotisen mitä tuottoisimman palveluksensa jälkeen tienraivaajana:
Koska mieheni työ televisiossa vaatii häntä muuttamaan eri osaan maata joka toinen vuosi, niin minä olen palvellut yhdeksässä seurakunnassa, viidessä niistä aloitettuani vakituisen tienraivauspalveluksen. Minä jätän nopeasti tutkistelut, jotka eivät edisty, ja yritän vahvistaa niitä, jotka todella arvostavat Jehovaa. Suurenmoisen Jumalamme käsi on ollut ilmeinen jokaisessa paikassa, sillä olen auttanut niissä keskimäärin viisi henkilöä totuuteen. Ensimmäinen kokous, jossa olin eräässä kaupungissa, oli pienessä hämärässä huoneessa, jossa oli viisi muuta ihmistä. Kun lähdin sieltä kaksi vuotta myöhemmin, niin 62 oli läsnä tässä kokouksessa. Seuraavassa kaupungissa kykenin auttamaan kahdeksaa henkilöä tulemaan Jehovan ylistäjiksi ja näin kokouksissa kävijöiden lisääntyvän 25:stä noin sataan. Sitä seuraavassa kaupungissa aloitimme vain kahden ollessa säännöllisiä tienraivaajia, mutta näin kymmenen muun tulevan tienraivaajiksi. Oltuani kaikissa ohjelmajaksoissa ”Jumalan vapauden lasten” piirikonventissa vuonna 1966 synnytin seuraavana aamuna kolmannen lapseni. Mutta kykenin raportoimaan 1 294 palvelustuntia sinä vuonna. Sen sijaan, että lapsi olisi hallinnut minua, minä järjestin elämäni lapselle sopivaan tahtiin ja voin jatkaa tienraivaustyötä. Nekin henkilöt, joiden kanssa olen tutkinut, ovat järjestäneet elämänsä kasteen jälkeen siten, että ovat astuneet tilapäiseen ja sitten vakituiseen tienraivauspalvelukseen. He ovat minun tavallani oppineet olemaan koskaan laiminlyömättä päivittäistä Raamatun lukemista, tutkimista ja rukoilemista, niin että tavallista suurempi ilo ja voima uudistuu jatkuvasti. Jehova, meidän Suuri Paimenemme, on kaikissa tilanteissa hyvin lähellä. – Jes. 40:11, 31.
17. Miten vanhimmat voivat auttaa tienraivaajia ja muita olemaan uutteria Jumalan palveluksessa?
17 Seurakunnassa olevilla vanhimmilla on suuri etu kannustaa tienraivauspalvelukseen. He voivat usein antaa käytännöllisiä ehdotuksia ja käytännöllistä apua, niin että tienraivaajat voivat pysyä tällä toimintakentällä. He voivat myös innokkaasti suositella tienraivauspalvelusta toisille. – Vrt. Hepr. 6:11, 12.
ONKO TIENRAIVAUS KÄYTÄNNÖLLISTÄ SINULLE?
18, 19. a) Mitkä kysymykset saattavat olla sopivat tässä kohden? b) Onko syytä masennukseen, jollei voi olla tienraivaaja?
18 Vain sinä voit vastata tähän kysymykseen. Miten olet suhtautunut tienraivauspalvelukseen tähän asti? Oletko pitänyt sitä toisille kuuluvana? Oletko pidättynyt siksi, että pidät parempana maallista työtä kuin jokapäiväistä hyvän uutisen saarnaamista? Vai ovatko olosuhteesi todella vaatineet sitä, mitä teet? Onko ”nimellinen” palvelus näyttänyt riittävältä? Mitä sydämesi saa sinut tekemään nyt? Voitko kaikkea harkittuasi vastata ON kysymykseen: Onko tienraivaus käytännöllistä sinulle? Jos voit, niin siunauksesi on totisesti oleva suuri. – Mal. 3:10.
19 Mutta miten on niiden monien lukijoittemme laita, joilla ei ole mahdollisuutta ryhtyä vakituiseen tienraivauspalvelukseen? Pitäisikö heidän olla masentuneita, kun he näkevät toisten lähtevän tälle toimintakentälle? Ei suinkaan! Kaikki Jehovan kansaan kuuluvat voivat olla kokosieluisia Jehovan palveluksessa, ja heidän pitäisi olla. He saattavat toisinaan järjestää asiansa niin, että käyttävät kaksi viikkoa tai kuukauden tai enemmänkin tilapäisessä tienraivauspalveluksessa, ja sekin tuottaa suuren siunauksen. Toiset voivat omistautua saarnaamiseen ja opettamiseen kokosieluisesti seurakunnanjulistajina.
20. a) Vaikka palvelustilaisuudet voivat olla vähäisiä, niin mikä varmuus meillä on aina? b) Valaise, miten Jehova siunaa kokosieluisen ponnistelun.
20 ”Herra tuntee omansa” ja siunaa kaikkia heitä siitä huolimatta, miten vähäistä heidän todellinen kenttäpalveluksensa lieneekin. (2. Tim. 2:19; Sananl. 10:22) Hän voi siunata niitäkin, jotka eivät sairauden, vanhuuden, vainojen tai muitten syitten takia voi osallistua järjestelmälliseen kenttäpalvelukseen toisten julistajien kanssa. Jehova tuntee heidän sydämensä. – 1. Sam. 16:7.
Eräs oppikoulutyttö tuli tuntemaan totuuden ja aloitti palveluksen talosta taloon. Mutta hänen isänsä vastusti väkivaltaisesti häntä ja kielsi häntä osallistumasta mihinkään toimintaan Jehovan todistajien kanssa. Mitä hän voi tehdä? Hän todisti luokkatovereilleen koulussa ja aloitti monta raamatuntutkistelua omassa luokassaan ja toisissa luokissa. Mikä oli onnellinen tulos? Kolme niistä, joiden kanssa hän aiemmin tutki, on nyt hyvin toimeliaina totuudessa – yksi sisar erikoistienraivaaja, yksi veli vakituinen tienraivaaja ja avustava palvelija ja toinen veli vakituinen tienraivaaja ja valvoja. Nyt, monta vuotta myöhemmin, tämä uskollinen sisar on kyennyt vapautumaan vastustuksesta ja osallistuu itsekin tilapäiseen tienraivauspalvelukseen.
Jehova siunaa kokosieluisen palveluksen.
21, 22. a) Miten ”kokosieluinen” palveleminen vaihtelee eri henkilöillä? b) Miksi meidän tulee rukoilla: ”Lisää meille uskoa”?
21 Kun Paavali kehotti uskovia: ’Tehkää Kristuksen orjina Jumalan tahto kokosieluisesti’, niin hän ei pyytänyt kristittyjä tekemään mahdottomia. Sinun sielusi olet SINÄ. Sinä voit sen mukaisesti, mikä sinä olet, kykyjesi ja tilaisuuksiesi mukaan, omistautua tekemään Jumalan tahdon. Yksilöt ovat erilaisia, ja se tunnustetaan eräissä Jeesuksen vertauksissa, joissa uskotaan enemmän eräille, ja joidenkuiden – vaikka he ovatkin hyväksyttyjä – osoitetaan tuottavan vähemmän hedelmää. – Ef. 6:6, Um; Matt. 13:23; 25:19–23; Luuk. 19:15–19.
22 Tee siis tilaisuutesi ja uskosi mukaisesti! Kun vaellat nyt kokosieluisesti tiellä, joka johtaa iankaikkiseen elämään, niin olkoon sinulla tyydytys ja ilo osallistua täysimmässä määrin tähän uusiutumattomaan työhön – kaiken koituessa Jehovan ylistykseksi! Kun harkitset, miten voisit tehdä tämän, niin olkoon sinulla sama rukoileva asenne, joka oli Herramme apostoleilla, kun he sanoivat hänelle: ”Lisää meille uskoa.” – Luuk. 17:5, 6.