Oletko koskaan miettinyt:
Jos Jumala on rakkaus, miksi hän sallii pahuutta?
KYSYMYS on aiheellinen ja ansaitsee vastauksen. Mutta ennen kuin siihen vastataan, meidän pitäisi laajentaa näkemystämme pahuuden ja sen sallinnan suhteen. Ei ole realistista rajoittaa kysymystä Jumalan osaan tässä asiassa. Mitä on sanottava ihmisten osasta? Monet, jotka paheksuvat Jumalan pahuudensallintaa, ovat ihmisiä, jotka eivät ainoastaan salli pahuutta vaan harjoittavat sitä itse.
Ja kun heitä rangaistaan heidän pahoista menettelytavoistaan, miksi he valittavat vastalauseeksi: ”Minkä tähden minä, Jumala?” Se on samaa kuin sanoisi, että kaikki on hyvin niin kauan kuin joku muu on syntipukkina. Se, että ihmiset ovat taipuvaisia siirtämään syyn Jumalan niskoille, pannaan merkille Raamatussa: ”Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.” – Sananl. 19:3.
Oman edun tavoittelu johtaa nälänhätään monissa maissa. Rahanhimo panee teollisuuden saastuttamaan ympäristöä, mikä suuresti lisää sairastumista ja kuolemantapauksia. Käymällä sotia ihmiset tappavat miljoonia ihmisiä ja silpovat miljoonia muita. Kylvämällä yhteiskunnallista ja taloudellista epäoikeudenmukaisuutta ihmiset korjaavat rikollisuuden ennätyssatoa. Heidän ”uusi moraalinsa” turmelee avioliittoja, hajottaa perheitä ja levittää sukupuolitauteja. Kun he syövät liikaa, heistä tulee lihavia ja he vahingoittavat terveyttään. Kohtuuttomalla juomisella he saavat maksakirroosin. Heidän ahkera tupakointinsa on kutsu keuhkosyövälle.
ENTÄ JOS JUMALA LOPETTAISI HEIDÄN PAHUUTENSA?
Olisivatko ne, jotka valittavat Jumalan pahuudensallintaa, mielissään siitä, jos hän lopettaisi heidän pahuutensa? Jos hän ottaisi savukkeen heidän sormistaan ja kolmannen tai neljännen grogin heidän epävarmasta kädestään, iloitsisivatko he siitä, että tuolla tavalla syntyvästä keuhkosyövästä ja maksavaivasta olisi tehty loppu? Ja jos Jumala hävittäisi heidän asetehtaansa, jakelisi heidän elintarvikevarastonsa nälkäisille ja jakaisi heidän ylimääräisen vaurautensa köyhille ja epäedullisessa asemassa oleville – riemuitsisivatko he siitä?
Jumala kieltää käytöksen, joka aiheuttaa suurimman osan siitä pahuudesta, josta me nykyään kärsimme. Ihmisten vallassa olisi lopettaa se, mutta monet heistä ovat siinä mukana. Tosiasiat vievät meidät pakosta siihen, että suurin osa ihmiskunnasta ei halua lopettaa pahuutta vaan sen seuraukset. He haluavat kylvää sitä, mutta eivät korjata sen satoa. Monet kiiruhtavat pahantekoon, jos he voivat välttää seuraukset. Kun sähkön katkeamisesta johtuvien pimennysten aikana poliisi on epäedullisessa asemassa, ryöstelijät villiintyvät. Jos veropetoksesta voi selviytyä paljastumatta, miljoonat syyllistyvät tähän rikokseen. Rangaistuksen pelko, ei pahuuden vihaaminen, pitää monet rehellisinä. Raamattu selittääkin: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” – Saarn. 8:11.
MIKSI SITÄ ON SALLITTU TÄHÄN ASTI?
Kun isä antaa pojalleen omaisuutta tai jonkin vastuun, hän on luonnollisesti kiinnostunut näkemään, miten hänen poikansa huolehtii siitä, mitä hän on saanut. Samalla tavalla Jehova Jumala teki ihmisestä maapallon hoitajan. Ihminen epäonnistui siinä ja oli tottelematon Jumalalle, ja sen jälkeen Saatana herätti haasteen, jonka mukaan Jumala ei voisi panna maan päälle ihmisiä, jotka pysyisivät uskollisina Jumalalle.
Jumalan Jobin yhteydessä Saatanalle lausumat sanat osoittavat sen, että tällainen kiistakysymys oli olemassa: ”Hän . . . pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.” Saatana vastasi haastavasti: ”Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet.” Saatanan sallittiin käyttää pahinta kataluuttaan lukuun ottamatta sitä, että Jobia ei saanut surmata, mutta hän ei voinut murtaa Jobin nuhteettomuutta Jumalaa kohtaan. (Job 1:6–12; 2:1–10) Jumala on antanut Saatanalle aikaa haasteensa todistamiseen aina tähän saakka.
Kuitenkin Saatanan haasteeseen vastaamisen lisäksi se, että vaikeuksien on sallittu kohdata ihmiskuntaa, on palvellut muitakin tarkoituksia. Ihmisen hallinnon tuhannet vuodet ovat osoittaneet, ettei ihminen pysty hallitsemaan itseään riippumattomana Jumalasta. Henkeytetty profeetta kirjoitti: ”Ei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (Jer. 10:23) Kokemalla vastoinkäymisiä Israelin kansa oppi, että se tarvitsi Jumalan opastusta. (Ps. 107:11–13) Meidänkin pitäisi ottaa opiksemme ja tajuta se, että Jumalan valtakunta on ainoa keino, joka voi vapauttaa meidät pahuudesta.
Ihmiskunnan ainoa toivo on elää paratiisimaassa, jossa Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva”. (Ilm. 21:4) Varmasti se, että olemme kokeneet kyyneleitä, surua, parkua, kipua tai kuolemaa maailmassa, jossa pahuutta sallittiin, auttaa meitä arvostamaan paljon enemmän elämää, jossa ei ole näitä murhenäytelmiä. Me pidämme asioita itsestään selvinä. Vasta menetettyämme ne me annamme niille arvoa.
MITEN JUMALA ON LOPETTAVA PAHUUDEN?
Sotien lopettamiseksi sodan lietsojista on tehtävä loppu. Nälänhädän lopettamiseksi keinottelijoista on tehtävä loppu. Saastuttamisen lopettamiseksi saastuttajista on tehtävä loppu. Rikollisuuden lopettamiseksi rikollisista ja niistä pahoista olosuhteista, jotka voivat kasvattaa heitä, on tehtävä loppu. Perheitä tuhoavan ja tauteja aiheuttavan moraalittomuuden lopettamiseksi moraalittomuuden harjoittajista on tehtävä loppu. Uudistajia, sosiaalityöntekijöitä, poliitikkoja ja yhteiskuntaansopeuttamislaitoksia on ollut 6000 vuotta – ja kaikki ovat epäonnistuneet epäkohtien korjaamisessa ja pahuuden lopettamisessa.
Jumalan pahuudensallinta päättyy siten, että hän poistaa Saatanan ja ihmiset, jotka itsepintaisesti harjoittavat pahuutta. Monet, jotka valittavat Jumalan pahuudensallintaa, valittavat myös sitä tapaa, jolla hän lopettaa pahuuden. Mutta samoin kuin puutarhoja ei voi olla olemassa, jos ne ovat täynnä rikkaruohoja, samoin rauhaisaa paratiisia ei voi olla olemassa, jos se on täynnä pahantekijöitä. Jumalan menettelytapa on käytännöllinen: ”Oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.” – Sananl. 2:21, 22.