Minkä järjestelmän mukaan perhettäsi hallitaan?

EHKÄ ensi alkuun vaikuttaa siltä, että perheen johtamisesta on pitkä matka maan hallitsemiseen. Edellinen tuntuu niin paljon yksinkertaisemmalta kuin jälkimmäinen. Mutta lähempi tarkastelu paljastaa monia samankaltaisuuksia. Olivathan kansat alun perin laajentuneita perheryhmiä. (1. Moos. 10:5) Monista nykyajan suosituista hallitusjärjestelmistä esiintyy vastineita nykyaikaisissa perheissä. Joidenkin näitten vastineitten tarkasteleminen voi olla meille hyödyllistä.

Useimmissa länsimaissa vallitsee demokratia: kansanvalta kansan kautta. Sellaisen hallitusvallan alaisuudessa korostetaan yksilöiden vapauksia. Vaatiessaan ilmaisuvapautta ja vapautta saada haluamansa jotkut yksilöt turvautuvat vastalausemarsseihin ja lakkoihin ja aiheuttavat siten häiriöitä toisten elämään. Joissakin perheissä tilanne on hyvin samankaltainen, kun jokainen jäsen haluaa tehdä oman mielensä mukaan ja esittää kovaäänisiä vastalauseita, jos hänestä tuntuu, ettei hän saa sitä mikä hänelle kuuluu.

Kuulostaako tällainen tutulta? Jos kuulostaa, niin ehkä olet huomannut, ettei sellainen asiaintila saa aikaan onnellisuutta eikä voimakkaita perhesiteitä. Mutta perheen yhteisen hyvinvoinnin ajatteleminen ja sen hyväksi toimiminen tuottaa suuremman henkilökohtaisen onnellisuuden.

Monissa demokraattisissa valtioissa on kokoomushallitus. Koska suurimmalla puolueella ei ole selvää enemmistöä, katsotaan tarpeelliseksi muodostaa yhteenliittymä, ”järkiavioliitto” pienemmän puolueen kanssa. Tällainen pienempi puolue hankkii veto-oikeuden. Lakiesityksiä ei voida hyväksyä ilman sen suomaa hyväksymystä. Sillä on valta kaataa hallituspuolue antamalla äänensä oppositiolle.

Joissakin avioliitoissa toimitaan samaan tapaan. Aviomiehellä on suurin sananvalta, mutta vaimo käyttää asemaansa kaiken sellaisen vastustamiseen, mistä hän ei pidä. Kun mies ehdottaa sellaista mistä ei pidetä, vaimo ja lapset saattavat yhdessä esittää olevansa eri mieltä. Tämä heikentää perhejärjestöä siinä määrin, että aviomies saattaa laiminlyödä asioiden hoitamisen. Sellaisessa tilanteessa vaimo ehkä huomaa, ettei aviomies huolehdi tietyistä vastuistaan, esimerkiksi lasten kurittamisesta. Mutta vaimo ei havaitse, että hän itse on suuressa määrin syyllinen tällaiseen tilanteeseen. Kristitty vaimo sen sijaan ei toimi niin, että hän heikentäisi miehensä valtaa, vaan on hänelle alamainen. Aviomiehen puolestaan tulisi jatkuvasti rakastaa vaimoaan eikä olla hänelle vihainen. (Kol. 3:18, 19) Seurauksena oleva tasapainoisuus on hyödyksi kaikille perheenjäsenille.

Toisaalta vaimo voi langeta helposti virallisen opposition rooliin: huomauttamaan kaikesta, mitä hänen miehensä pitäisi tehdä, esimerkiksi korjata katto, maalata talo, korjata auto ja leikata nurmikko. Vaimo tietysti tietää, ettei häneltä odoteta tällaista. Jos hän jatkaa samaan suuntaan ja muistuttaa häntä kaikista hänen virheistään ja puutteistaan, hän saa hänet vakuuttuneeksi siitä, ettei hän luota mieheensä. Avioliitto on kuitenkin liian herkkä suhde kohdeltavaksi sillä tavalla. Perheessä kaikkien jäsenten täytyy ilmaista luottamusta toisiinsa. Perheessä on niin paljon rakentavaa tekemistä, että on tarpeetonta – ja rakkaudetonta – huomauttaa toisten pikkuvirheistä. Jos etsit virheitä, niin etsi niitä, joiden suhteen voit todella tehdä jotakin – omiasi. – Sananl. 14:1.

Tuleeko meidän sitten päätellä, että aviomiehelle on annettu ehdoton valta ja että hän voi tehdä aivan mitä haluaa? Ei, Raamattu ei opeta sellaista. Se tosin sanoo, että aviomies on perheen pää. (Ef. 5:22, 23) Mutta onko se eräänlainen hyväntahtoisen diktatuurin muoto, jollaista jotkut hallitsijat yrittävät harjoittaa nykyään? Ei, sillä aviomiehellä on rajallinen valta. Kristitty aviomies on alamainen paikallisille ja kansallisille hallituselimille, seurakunnan vanhimmille ja ennen kaikkea Jumalalle ja Kristukselle. (1. Kor. 11:3; Tiit. 3:1; Hepr. 13:17) Lisäksi Raamattu vaatii kristittyä aviomiestä ja isää käyttämään johtoasemaansa rakkaudellisesti. – Ef. 5:25–30, 33; 6:4.

Nyky-yhteiskunnassa alamaisuus on monista naisista vastenmielistä, mutta tasapainoinen näkemys voi muuttaa tilanteen. Sillä, jolla on valtaa, on suurempi vastuu ja niin ollen enemmän ongelmia kuin sillä, joka on alamainen. Lapsi on vanhemmilleen alamainen, mutta ei se ole kärsimys hänelle. Kuitenkin hänen vanhempiensa täytyy huolehtia hänen ravinnonsaannistaan, vaatetuksestaan ja kouluttamisestaan. Lapsen alamaisuus siis todellisuudessa lisää hänen vapauttaan. Se, jolla on valtaa, on monien vaatimusten alainen. Äidillä on valtaa lapseensa. Mutta kun lapsi on sairas ja huutaa lakkaamatta, äiti on velvollinen huolehtimaan lapsen tarpeista ja vaatimuksista. Aviomies on perheen pää. Kuitenkin hän myös havaitsee olevansa velvollinen huolehtimaan monista vaativista tilanteista ja vastuista. Aviomiehen ei tietenkään pitäisi koskaan ajatella, että joidenkin tehtävien suorittaminen hänen vaimonsa ja lastensa hyväksi on hänen valtansa heikentämistä. Vahvemman täytyy auttaa heikompaa. – Room. 15:1, 2.

Paras hallitusjärjestelmä ihmisille perhepiirissä, kansallisella tai kansainvälisellä tasolla on teokraattinen hallitus: jumalanvalta. Siihen saakka kun Jumalan valtakunnalla on täysi valta koko maapalloon nähden, kristityt osoittavat jatkuvasti suhteellista alamaisuutta sille hallitusmuodolle, joka on vallassa siinä osassa maailmaa, jossa he asuvat. He ovat alamaisia taistelematta uudistusten puolesta tai pyrkimättä korvaamaan sellaista hallitusvaltaa toisella. (Room. 13:1, 2) Samoin ei myöskään kristityn, joka asuu kodissa jossa perheenpää ei noudata raamatullista järjestystä, pitäisi omaksua repivää roolia. Kristitty vaimo ja lapset pysyvät alamaisina kaikissa sellaisissa asioissa, jotka eivät riko Jumalan lakeja vastaan. (Apt. 5:29; 1. Piet. 3:1) Heidän kärsivällinen nöyryytensä ja suhteellinen alamaisuutensa on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, ja kun he pysyvät Jumalan heille määräämässä osassa, niin he ilmaisevat luottavansa häneen. Käyttämällä johtoasemaansa rakkaudellisesti aviomiehet myös osoittavat alamaisuutensa Jumalalle.

Minkä järjestelmän mukaan siis perhettäsi hallitaan? Onko se ”pienoisdiktatuuri”, vai tekeekö jokainen oman päänsä mukaan? Täyttääkö perheenpää Jumalan hänelle antaman osan rakkaudellisella tavalla? Ovatko muut perheenjäsenet yhteistoiminnallisia, ja osoittavatko he asianmukaista kunnioitusta? Ja noudatatko sinä henkilökohtaisesti Kristuksen ja hänen seurakuntansa esimerkkiä? On täysin selvää, että Jumalan ohjeen mukaan toimiminen tuottaa suurimman ykseyden ja onnen perheellesi.