14. tutkielma
Tahdikas mutta luja
1. Miksi meidän tulisi kehittää tahdikkuutta?
1 Lähettäessään opetuslapsensa saarnaamaan Jeesus teki selväksi, että heidän tuli osoittaa arvostelukykyä siinä mitä sanoivat ja tekivät. Vaikka hän lupasi olla heidän kanssaan, heidän ei pitänyt toimia tavalla, mikä aiheuttaisi tarpeettomia vaikeuksia. (Matt. 10:16) Kristittyjen pitäisi omassa keskuudessaankin käyttää arvostelukykyä puheessaan ja toimissaan, niin etteivät loukkaisi toisiaan ajattelemattomasti. (Sananl. 12:8, 18) Tahdikkuuden kehittäminen on siis tarpeellista.
2. Mitä tahdikkuus merkitsee?
2 Tahdikkuus määritellään ”kyvyksi erottaa, mitä on sopivaa sanoa tai tehdä oltaessa tekemisissä toisten kanssa” ja ”kyvyksi olla tekemisissä toisten kanssa loukkaamatta heitä”. Tahdikkaana oleminen merkitsee riittävän ystävällisyyden osoittamista puheessa ja toiminnassa, jotta ei loukkaisi toisten tunteita. Me emme halua tuottaa mielipahaa tavalla, jolla sanomme tai teemme jotakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemme milloinkaan loukkaisi toisia sanoillamme tai teoillamme, sillä Raamatun sanoma itsessään on loukkaavaa joillekuille. (Room. 9:33; 2. Kor. 2:15, 16) Vaikka siis olemmekin tahdikkaita käytöksessämme, olemme myös lujia Jumalan totuuden puolesta.
3. Selitä, miten hengen hedelmä on tahdikkuuden perusta.
3 Jokapäiväisessä elämässämme ei ole vaikeata olla tahdikas, jos ilmaisemme Jumalan hengen hedelmää. Tuo hedelmä on tahdikkuuden perusta. (Gal. 5:22, 23) Esimerkiksi henkilö, jonka vaikuttimena on rakkaus, ei halua ärsyttää toisia, vaan hänellä on vilpitön halu auttaa heitä. Ystävällisyyttä osoittava ihminen tekee asiat lempeällä tavalla. Ja sellainen, joka on kehittänyt itsehillintää ja säilyttää rauhallisuutensa koettelevissa olosuhteissa, saa todennäköisimmin toisen ihmisen näkökantansa puolelle. Toisaalta helposti kiihtyvä tai tuittupäinen ihminen esittää todennäköisesti asiat tylysti ja herättää vastustusta niissä, joille hän puhuu. (Sananl. 15:18) Puheemme ja toimintamme tulisi vedota järkevään mieleen eikä herättää vastenmielisyyttä.
4–8. a) Miten voimme osoittaa tahdikkuutta talosta-taloon-työssämme? b) Vaatiiko tahdikkuus sovittelua? Mitä siihen kuuluu?
4 Tahdikkuuden soveltaminen kenttäpalvelukseen. Talosta-taloon-työssä voit ilmaista tahdikkuutta aloittamalla keskustelun ovenavaajaa kiinnostavista asioista ja osoittamalla, miten Jumalan valtakunta varaa parannuskeinon. Vetoa hänen vanhurskaudenrakkauteensa, hänen ajattelukykyynsä ja hänen haluunsa nähdä asioiden paranevan. Hänen uskonnollisten näkemystensä ivaaminen tai tuomitseminen vain sulkee hänen mielensä. Sen sijaan että puhuisit väittelyä synnyttävistä asioista, vetoa sellaiseen minkä ihmiset yleensä hyväksyvät. Jos on tarpeellista siirtyä johonkin kiistellympään asiaan, koeta löytää ensiksi jokin piirre, josta olette yhtä mieltä puhuteltavan kanssa, ja korosta yhteisymmärrystänne siinä. Jos voit painaa ovenavaajan mieleen toivoa herättäviä totuuksia Valtakunnasta ja sen siunauksista, muut asiat oikaistuvat aikanaan, kun hän oppii arvostamaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä.
5 Tahdikas henkilö tekee kaikkensa kannustaakseen puhuteltavaa keskustelemaan kanssaan ja ilmaisemaan näkemyksensä. Paavali pyrki ajattelemaan asioita niiden kannalta, joille hän todisti, ja niin hän pystyi tuomaan paremmin esille voimakkaita todisteluja hyvän uutisen puolesta. (1. Kor. 9:20–22) Meidän tulisi menetellä samoin. Myötätuntoinen näkemys toisten ihmisten olosuhteista – miksi he ovat sellaisia kuin ovat, miksi he uskovat ja puhuvat tietyllä tavalla – auttaa suhtautumaan heihin tahdikkaasti ja osoittamaan empatiaa. Heidän ajattelutapansa saattaa johtua erilaisista elämänoloista, erilaisista kokemuksista tai eri auktoriteettiin luottamisesta. Kun olet saanut jonkin viitteen toisen osapuolen ajatuksista, voit alkaa esittää hyvää uutista myönteisellä tavalla loukkaamatta häntä tarpeettomasti siksi, ettet tiedä mitä hän ajattelee ja miksi hän ajattelee sillä tavalla.
6 Toisen henkilön näkökannan huomioon ottaminen ei merkitse sovittelemista siinä mikä on oikein. Tahdikkuus ei ole tosiasioiden vääristelemistä. On aina pidettävä lujasti kiinni siitä mikä on oikein. Muuten henkilö saattaa havaita sovittelevansa totuudessa sen sijaan että olisi tahdikas. Hän saattaa todeta, ettei häntä saa toimimaan vanhurskaudenrakkaus vaan ihmispelko. Vaikka tahdikkuuteen ei kuulukaan totuudessa sovitteleminen, siihen kuuluu ajoitus eli sen ratkaiseminen, mikä on oikea aika tiettyjen asioiden esittämiselle. Joskus on tahdikasta jättää yksinkertaisesti huomioon ottamatta jotakin, mitä sanotaan. On ehkä parasta siirtää tietyt asiat myöhemmäksi, kunnes henkilö on valmis niitä varten. Jeesus sanoikin tästä opetuslapsilleen: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.” (Joh. 16:12) Vaikkemme siis olisikaan samaa mieltä kuin henkilö, jonka kanssa keskustelemme, meidän ei tarvitse huomauttaa heti jokaisesta väärästä ajatuksesta. Jos tekisimme niin, se saattaisi vain sulkea hänen mielensä ja tyrehdyttää keskustelun jatkumisen.
7 Kun ovenavaaja tuo keskustelun aikana esille monia asioita, joissa hän sanoo Raamatun olevan väärässä, on vaikeata lyhyessä ajassa kumota tahdikkaasti jokainen vastaväite. On usein parasta jättää useimmat niistä yksinkertaisesti huomioon ottamatta ja keskustella vain siitä, mikä koskee nimenomaista asiaa, joka on käsiteltävänä. Tai ovenavaaja voi yrittää ohjata keskustelun maailmallisiin kiistakysymyksiin. Vältä tahdikkaasti sekaantumasta sellaisiin asioihin esittämällä Raamatun kanta maailman ongelmiin nähden. Noudatat tällä tavoin Jeesuksen esimerkkiä. – Matt. 22:15–22.
8 Kun tapaat ärtyneen ovenavaajan, ole tahdikas mutta samalla luja. Älä sovittele totuudessa koettaaksesi rauhoittaa häntä. Yritä pikemminkin ymmärtää, miksi hän ajattelee sillä tavalla; saatat jopa kysyä häneltä, miksi hänellä on tuo näkemys. Jos saat vastauksen voisit sanoa, että sinä vuorostasi haluaisit kertoa hänelle, miksi ajattelet tietyllä tavalla. Riippumatta siitä, miten pitkälle onnistut jatkamaan keskustelua, tahdikkuus tuo parhaat tulokset. Muista Sananl. 15:1:n neuvo: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.” Jos kuitenkin ilmenee, että jonkun kanssa on mahdotonta keskustella järkevästi, on parasta vain lähteä. – Matt. 7:6.
9, 10. Vaaditaanko meiltä tahdikkuutta ollessamme tekemisissä kristittyjen veljiemme kanssa?
9 Tahdikas suhtautuminen kristittyihin veljiin. Tahdikkuutta ei tulisi kehittää ainoastaan silloin, kun olemme tekemisissä niiden kanssa, jotka eivät tunne Jehovaa, vaan sitä vaaditaan myös silloin, kun olemme tekemisissä hengellisten veljiemme kanssa. Joskus veljet ja sisaret, jotka ovat hyvin tahdikkaita kenttäpalveluksessa, saattavat unohtaa tahdikkuuden tarpeellisuuden veljellisessä kanssakäymisessään. Lempeys puheessa ja teoissa on tärkeätä Jehovan järjestössä rakkauden ja ykseyden hengen rakentamiseksi ja hyvien jokapäiväisten suhteiden ylläpitämiseksi. Paavali sanoi: ”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” – Gal. 6:10.
10 Me olemme kiinnostuneita veljistämme, erikoisesti heidän hengellisistä eduistaan, koska me kaikki kuulumme Jehovan järjestöön. (Fil. 2:2, 4) Tahdikas henkilö kuitenkin ymmärtää, että vaikka hän onkin kiinnostunut veljistään, hänen ei tulisi sekaantua heidän henkilökohtaisiin asioihinsa esimerkiksi tekemällä hämmentäviä kysymyksiä asioista, jotka eivät kuulu hänelle. Tahdikkuus auttaa jokaista meistä välttämään sitä ”että sekaantuu hänelle kuulumattomiin”. – 1. Piet. 4:15.
11. Miten Raamattu osoittaa, että seurakunnan vanhimmat tarvitsevat tahdikkuutta?
11 Tahdikkuus on erityisen tärkeätä vanhimmille, jotka käsittelevät ongelmia seurakunnassa. Kun apostoli Paavali antoi Timoteukselle neuvoja suhtautumisesta hairahtuneisiin kristillisessä seurakunnassa, hän korosti lempeyden ja ystävällisyyden tarvetta sanoen: ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, . . . itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään, sellainen joka opettaa lempeästi niitä, jotka eivät ole suopeasti suhtautuvia, koska . . . he saattavat palata järkiinsä Panettelijan ansasta.” (2. Tim. 2:24–26, Um) Samoin apostoli neuvoi ilmaisemaan ”lempeyden henkeä” lähestyttäessä veljeä, joka on ottanut väärän askeleen olematta vielä tietoinen siitä. (Gal. 6:1, Um) Neuvoessaan heitä vanhinten tulee olla tahdikkaita mutta samalla lujia vanhurskauden periaatteiden puolesta.
12, 13. Miksi tahdikkuus on tärkeätä kodissamme?
12 Tahdikkuutemme, jota osoitamme ollessamme tekemisissä toisten kanssa, tulisi koskea myös perhepiiriämme. Ei ole mitään syytä olla töykeä tai epäystävällinen perheeseen kuuluville siksi, että tunnemme heidät hyvin. Myös he ansaitsevat tahdikkaan kohtelun. Töykeät, pisteliäät tai karkeat huomautukset karkottavat heidät luotamme. Ja jos toiset perheenjäsenet eivät ole Jehovan palvelijoita, merkitseekö se sitä, että voimme luopua tahdikkuudesta puhuessamme heille? Ei suinkaan, sillä kun osoitamme tahdikkuutta ollessamme tekemisissä epäuskoisten kanssa, se voi saada heidät hyväksymään tosi palvonnan jonain päivänä. – 1. Piet. 3:1, 2.
13 Teokraattisen tahdikkuuden käyttö tuottaa paljon hyvää hedelmää, olemmepa sitten tekemisissä yleisön, hengellisten veljiemme ja sisartemme tai oman perheemme kanssa. Sillä on mieluisa vaikutus kuulijaan, kuten Sananl. 16:24 osoittaa: ”Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.” Kehitä toki tahdikkuutta vaikuttimenasi voimakas halu auttaa jokaista, jonka tapaat.