Roomalaiset saavat uutisista parhaimman
MITEN voi syntinen ihminen olla vanhurskas Jumalan silmissä ja niin saada ikuisen elämän? Tämä kysymys nostatti kiivasta keskustelua ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Tiedätkö sinä vastauksen? Tiedätpä sen tai et, sinun kannattaa lukea, miten apostoli Paavali käsittelee tätä ongelmaa mestarillisella tavalla Raamatun Roomalaiskirjeessä. Sen lukeminen auttaa sinua ymmärtämään tärkeän suhteen, joka vallitsee uskon, tekojen, vanhurskauden ja elämän välillä.
PAAVALI JA ROOMALAISET
Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen noin vuonna 56 Rooman kristityille. Miksi hän kirjoitti tuon kirjeen? Vaikka Paavali ei ollut vielä vuonna 56 käynyt Roomassa, hän ilmeisesti tunsi monia sikäläisiä kristittyjä, sillä hän puhui kirjeessään useista heistä nimeltä. Lisäksi Paavalilla oli voimakas halu mennä Roomaan rohkaistakseen siellä olevia kristittyjä veljiään, ja hän myös näyttää aikoneen pitää Roomaa välietappina suunnittelemalleen lähetysmatkalle Espanjaan. – Roomalaisille 1:11, 12; 15:22–24.
Päätarkoitus, jonka vuoksi Paavali kirjoitti tämän kirjeen, oli kuitenkin vastata kysymykseen: miten ihmiset voivat saavuttaa vanhurskauden, joka johtaa elämään? Vastaus osoittautuu uutisista parhaimmaksi. Vanhurskaus luetaan uskon perusteella. Paavali tekee tämän selväksi ja antaa kirjeelleen teeman, kun hän kirjoittaa: ”Minä en häpeä hyvää uutista; sehän on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo, juutalaiselle ensin ja myös kreikkalaiselle, sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskon johdosta ja uskoksi, niin kuin on kirjoitettu: ’Mutta vanhurskas – hän tulee elämään uskosta.’” – Roomalaisille 1:16, 17.
USKO JA LAKI
Kaikki eivät ensimmäisellä vuosisadalla olleet samaa mieltä siitä, että vanhurskaus luetaan uskon perusteella. Äänekäs vähemmistö väitti, että vaaditaan enemmän. Eikö Jehova ollut antanut Mooseksen lakia? Miten kukaan tuohon henkeytettyyn järjestelyyn alistumaton voisi olla vanhurskas? (Ks. Galatalaisille 4:9–11, 21; 5:2.) Vuonna 49 Jerusalemissa toimiva hallintoelin keskusteli kysymyksestä, joka koski Laista kiinni pitämistä, ja se tuli siihen lopputulokseen, että ei-juutalaisten, jotka ottivat vastaan hyvän uutisen, ei tarvinnut ympärileikkauttaa itseään eikä alistua juutalaisen lain säännöksiin. – Apostolien teot 15:1, 2, 28, 29.
Noin seitsemän vuotta myöhemmin Paavali kirjoitti kirjeensä roomalaisille tukien tuota historiallista päätöstä. Ja hän tosiaan meni pidemmälle. Sen lisäksi että Laki oli tarpeeton pakanakristityille, juutalaisia, jotka luottivat sen tottelemiseen, ei julistettaisi vanhurskaiksi elämään.
VANHURSKAUS USKON VÄLITYKSELLÄ
Lukiessasi Roomalaiskirjettä huomaat, miten huolellisesti Paavali kehittelee todisteluaan tukien lausuntojaan monilla lainauksilla Raamatun heprealaisista kirjoituksista. Puhuessaan juutalaisille, joiden saattaisi olla vaikea hyväksyä hänen henkeytettyä opetustaan, hän ilmaisee kiintymystä heitä kohtaan ja on kiinnostunut heistä. (Roomalaisille 3:1, 2; 9:1–3) Hän esittää todistelunsa kuitenkin huomattavan selkeästi ja aukottoman loogisesti.
Roomalaiskirjeen luvuissa 1–4 Paavali esittää aluksi sen totuuden, että kaikki ovat syyllisiä syntiin. Näin ollen ihmiset voidaan julistaa vanhurskaiksi ainoastaan uskon perusteella. Juutalaiset tosin yrittivät olla vanhurskaita noudattamalla Mooseksen lakia. Mutta he epäonnistuivat. Tämän vuoksi Paavali sanoo rohkeasti: ”Juutalaiset niin kuin kreikkalaisetkin ovat kaikki synnin alaisuudessa.” Hän todistaa tämän epäsuositun totuuden useilla Raamatun lainauksilla. – Roomalaisille 3:9.
Koska ”ei mitään lihaa julisteta – – vanhurskaaksi lain teoista”, mitä toivoa on olemassa? Jumala julistaa ihmiset vanhurskaiksi Jeesuksen lunastusuhrin ilmaisen lahjan perusteella. (Roomalaisille 3:20, 24) Jotta he voisivat käyttää sitä hyväkseen, heidän täytyy uskoa tuohon uhriin. Onko tämä opetus, että ihmiset julistetaan vanhurskaiksi uskon perusteella, jotakin uutta? Ei lainkaan. Itse Aabraham julistettiin vanhurskaaksi uskonsa vuoksi, ennen kuin lakia oli ollutkaan. – Roomalaisille 4:3.
Todisteltuaan uskon tärkeyden Paavali käsittelee 5. luvussa kristillisen uskon perustusta. Se on Jeesus, jonka vanhurskas elämänkulku mitätöi Aadamin synnin vaikutukset niiden suhteen, jotka uskovat Häneen. Näin ollen ”yhdestä vanhurskautusteosta”, ei Mooseksen lain tottelemisesta, ”on seurauksena kaikenlaisille ihmisille heidän julistamisensa vanhurskaiksi elämään”. – Roomalaisille 5:18.
VASTAVÄITTEISIIN VASTAAMINEN
Jos sitten kristityt eivät ole Lain alaisuudessa, mikä estää heitä tekemästä ehdoin tahdoin syntejä luottaen siihen, että heidät julistetaan joka tapauksessa vanhurskaiksi Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden ansiosta? Paavali vastaa tähän kysymykseen Roomalaiskirjeen 6. luvussa. Kristityt ovat kuolleet menneelle syntiselle elämäntavalleen. Heidän uusi elämänsä Jeesuksessa velvoittaa heitä taistelemaan lihallisia heikkouksiaan vastaan. Hän kehottaa: ”Älköön – – synti enää hallitko kuninkaana kuolevaisessa ruumiissanne.” – Roomalaisille 6:12.
Mutta eikö ainakin juutalaisten tulisi yhä pitää kiinni Mooseksen laista? 7. luvussa Paavali selittää huolellisesti, että niin ei ole asia. Aivan kuin naimisissa oleva nainen vapautuu miehensä kuollessa tämän laista, samoin Jeesuksen kuolema vapautti uskovat juutalaiset Lain alaisuudesta. Paavali sanoo: ”Teidätkin tehtiin kuolleiksi Laille Kristuksen ruumiin välityksellä.” – Roomalaisille 7:4.
Merkitseekö tämä sitä, että Laissa oli jotakin vikaa? Ei missään tapauksessa. Laki oli täydellinen. Ongelma oli siinä, etteivät epätäydelliset ihmiset voineet totella Lakia. ”Me tiedämme, että Laki on hengellinen”, kirjoitti Paavali, ”mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.” Epätäydellinen ihminen ei voi pitää Jumalan täydellistä lakia, ja se siksi tuomitsee hänet. Miten suurenmoista sen vuoksi onkaan, että ”ei niille, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, ole langettavaa tuomiota”! Voidellut kristityt on otettu hengen välityksellä Jumalan lapsiksi. Jehovan henki auttaa heitä kamppailemaan lihan epätäydellisyyksiä vastaan. ”Kuka esittää syytöksen Jumalan valittuja vastaan? Jumala on Se, joka julistaa heidät vanhurskaiksi.” (Roomalaisille 7:14; 8:1, 33) Mikään ei voi erottaa heitä Jumalan rakkaudesta.
VANHURSKAUS JA LIHALLISET JUUTALAISET
Jos Laki ei ole enää tarpeellinen, mihin asemaan tämä jättää Israelin kansakunnan? Ja mitä on sanottava kaikista niistä raamatunkohdista, jotka lupaavat Israelin ennallistamista? Näitä kysymyksiä käsitellään Roomalaiskirjeen luvuissa 9–11. Raamatun heprealaiset kirjoitukset ennustivat, että vain vähemmistö israelilaisista pelastuisi ja että Jumala kääntäisi huomionsa kansojen ihmisiin. Sopusoinnussa tämän kanssa ennustukset Israelin pelastuksesta eivät toteudu lihallisessa Israelissa, vaan kristillisessä seurakunnassa, jonka ydin koostuu uskovista lihallisista juutalaisista ja jota on täydennetty oikeasydämisillä ei-juutalaisilla. – Roomalaisille 10:19–21; 11:1, 5, 17–24.
VANHURSKAUDEN PERIAATTEET
Roomalaiskirjeen luvuissa 12–15 Paavali jatkaa selittäen joitakin käytännöllisiä tapoja, joiden mukaan voidellut kristityt voivat elää sopusoinnussa vanhurskaiksi julistamisensa kanssa. Hän esimerkiksi sanoo: ”[Antakaa] ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne. Ja älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa uudistamalla mielenne.” (Roomalaisille 12:1, 2) Meidän tulisi luottaa hyvän voimaan eikä taistella pahaa vastaan pahalla. ”Älä anna pahan voittaa itseäsi”, kirjoitti apostoli, ”vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” – Roomalaisille 12:21.
Paavalin aikaan Rooma oli poliittisen vallan keskus. Tämän vuoksi Paavali neuvoi viisaasti kristittyjä: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille, sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta.” (Roomalaisille 13:1) Kristittyjen kanssakäyminen toistensa kanssa on myös osa elämistä sopusoinnussa vanhurskauden kanssa. ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa”, sanoo Paavali, ”paitsi että rakastatte toisianne, sillä se, joka rakastaa lähimmäistään, on täyttänyt lain.” – Roomalaisille 13:8.
Kristittyjen tulisi lisäksi ottaa huomioon toistensa omatunto eikä tuomita toisiaan. Paavali kehottaa: ”Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme.” (Roomalaisille 14:19) Miten erinomainen neuvo sovellettavaksi kaikilla kristillisen elämän aloilla! Sitten luvussa 16 Paavali lähettää lopuksi henkilökohtaisia tervehdyksiä ja esittää viimeiset rohkaisun ja neuvon sanat.
VOIDELLUILLE JA MUILLE LAMPAILLE
Roomalaiskirjeen aihe oli tärkeä ensimmäisellä vuosisadalla, ja vielä nykyäänkin on erittäin tärkeää kiinnittää siihen huomiota. Kaikki Jehovan palvelijat ovat hyvin kiinnostuneita vanhurskaudesta ja ikuisesta elämästä. Roomalaiskirje tosin kirjoitettiin voideltujen kristittyjen seurakunnalle, kun taas nykyään valtava enemmistö Jehovan todistajista kuuluu ”suureen joukkoon” ja heillä on maallinen toivo. (Ilmestys 7:9) Tässä kirjeessä on tärkeä sanoma myös heille. Mikä se on?
Roomalaiskirje osoittaa, että kristityt julistetaan vanhurskaiksi uskon perusteella. Voidelluille tämä tapahtuu pitäen silmällä heidän tuloaan Jeesuksen hallitsijatovereiksi taivaallisessa Valtakunnassa. Kuitenkin myös suuren joukon jäsenet julistetaan vanhurskaiksi, mutta patriarkka Aabrahamin tavoin ’Jumalan ystävinä’. (Jaakob 2:21–23) Heidän vanhurskauttamisensa tapahtuu heidän suuresta ahdistuksesta säilymistään silmällä pitäen, ja se perustuu Jeesuksen vereen uskomiseen, aivan kuten voideltujenkin tapauksessa. (Psalmi 37:11; Johannes 10:16; Ilmestys 7:9, 14) Näin ollen Paavalin Roomalaiskirjeessä esittämä todistelu on aivan yhtä tärkeä muille lampaille kuin voidelluille. Ja tuon kirjeen erinomaiset neuvot elämisestä sopusoinnussa vanhurskaaksi julistamisemme kanssa ovat tärkeitä kaikille kristityille.
Kirjassa The Book of Life, jonka ovat toimittaneet tohtorit Newton Marshall Hall ja Irving Francis Wood, sanotaan: ”Todisteluja ja opillista puolta ajatellen [Roomalaiskirje] on Paavalin henkeytettyä opetusta huipussaan. Se on kohteliasta, tahdikasta, muttei yhtään vähemmän arvovaltaista. – – Tämän kirjeen tutkiminen rikastuttaa itsessään ja on hyvin antoisaa.” Miksi et lukisi kirjaa itse ja iloitsisi sen sisältämästä ”hyvästä uutisesta”, joka on ”Jumalan voima pelastukseksi”. – Roomalaisille 1:16.
[Tekstiruutu/Kuva s. 24]
”Ei ole [maallista] valtaa muutoin kuin Jumalalta.” Tämä ei merkitse sitä, että Jumala asettaa kunkin hallitsijan paikalleen, vaan pikemminkin sitä, että maallisia hallitsijoita on vain Jumalan sallinnalla. Monissa tapauksissa Jumala näki ennalta ja ennusti ihmishallitsijoita, ja siten he olivat ”suhteellisissa asemissaan Jumalan asettamina”. – Roomalaisille 13:1.
[Lähdemerkintä]
Museo della Civiltà Romana, Rooma
[Tekstiruutu/Kuva s. 25]
Kristityille sanotaan: ”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus.” Tämä merkitsee sitä, että heidän tulisi seurata tarkoin Jeesusta hänen jalanjäljissään ja jäljitellä häntä panemalla elämässään hengelliset pyrkimykset etusijalle lihallisten sijaan eikä niin ollen ’tehdä etukäteen suunnitelmia lihan halujen hyväksi’. – Roomalaisille 13:14.
[Tekstiruutu/Kuva s. 25]
Paavali kehotti roomalaisia ’tervehtimään toisiaan pyhällä suudelmalla’. Hän ei kuitenkaan tässä perustanut uutta kristillistä tapaa tai uskonnollista riittiä. Paavalin päivinä suudelma otsalle, huulille tai kädelle annettiin usein tervehdyksen, kiintymyksen tai kunnioituksen merkiksi. Paavali viittasi siis vain oman aikansa yleiseen tapaan. – Roomalaisille 16:16.