7. luku
Mitä opimme Jumalan pahuudensallinnasta?
1. a) Miten se, että Jehova olisi teloittanut Eedenin kapinoitsijat heti, olisi vaikuttanut meihin? b) Minkä mahdollisuuden Jehova sen sijaan rakkaudellisesti soi meille?
NIISTÄ vaikeuksista huolimatta, joita saatamme elämässämme kohdata, syntymämme ei ole ollut osoitus Jumalan epäoikeudenmukaisuudesta. Hän lahjoitti ensimmäisille ihmisille täydellisyyden ja antoi paratiisin heidän kodikseen. Jos hän olisi teloittanut heidät heti, kun he olivat kapinoineet, tällaista sairauksien, köyhyyden ja rikollisuuden vitsaamaa ihmiskuntaa ei olisi olemassakaan. Jehova antoi kuitenkin armollisesti Aadamin ja Eevan tuottaa perheen ennen kuin he kuolivat, vaikka heidän jälkeläisensä perivätkin epätäydellisyyden. Kristuksen kautta hän soi niille Aadamin jälkeläisille, jotka osoittivat uskoa, mahdollisuuden saada takaisin se, minkä Aadam oli menettänyt: ikuisen elämän olosuhteissa, joissa elämästä voidaan nauttia mahdollisimman suuressa määrin. – 5. Moos. 32:4, 5; Joh. 10:10.
2. Tehtiinkö tämä kaikki pelkästään meidän pelastukseksemme?
2 Tämä kaikki hyödyttää meitä itseämme rajattomasti. Raamatusta saamme kuitenkin tietää, että asiaan liittyi jotakin paljon tärkeämpää kuin henkilökohtainen pelastuksemme.
SUUREN NIMENSÄ TAKIA
3. Mitä liittyi Jehovan maapalloa ja ihmiskuntaa koskevan tarkoituksen täyttymiseen?
3 Jehovan nimi, hänen maineensa Kaikkeuden Suvereenina ja totuuden Jumalana, liittyi hänen maapalloa ja ihmiskuntaa koskevan tarkoituksensa täyttymiseen. Jehovan aseman vuoksi koko kaikkeuden rauha ja hyvinvointi edellyttävät sitä, että hänen nimeään kunnioitetaan täysin sen ansaitsemalla tavalla ja että kaikki tottelevat häntä.
4. Mitä tuohon tarkoitukseen sitten nimenomaan sisältyi?
4 Luotuaan Aadamin ja Eevan hän antoi heidän suoritettavakseen erään tehtävän. Hän teki selväksi, ettei hänen tarkoituksensa ollut ainoastaan alistaa valtaansa koko maata ja ulottaa siten paratiisin rajoja yhä kauemmaksi, vaan myös kansoittaa se ensimmäisen miehen ja naisen, Aadamin ja Eevan, jälkeläisillä. (1. Moos. 1:28) Jäisikö tämä tarkoitus täyttymättä heidän syntinsä vuoksi, ja joutuisiko Jumalan nimi sen vuoksi häväistyksi?
5. a) Milloin hyvän- ja pahantiedon puusta syövän henkilön oli määrä kuolla 1. Mooseksen kirjan 2:17:n mukaan? b) Miten Jehova täytti tuon ennustuksen ottaen kuitenkin samalla huomioon maapallon kansoitusta koskevan tarkoituksensa?
5 Jehova oli varoittanut Aadamia, että jos hän olisi tottelematon ja söisi hyvän- ja pahantiedon puusta, niin hän kuolisi varmasti ”sinä päivänä”, jona hän söisi siitä. (1. Moos. 2:17) Jumalan sanan mukaisesti Jehova vaati synnintekijät tilille ja julisti kuolemantuomion samana päivänä, jona Aadam teki syntiä. Rangaistus oli väistämätön. Oikeudellisesti Aadam ja Eeva kuolivat sinä päivänä Jumalan näkökannalta katsottuna. (Vrt. Luuk. 20:37, 38.) Toteuttaakseen kuitenkin oman tarkoituksensa maan kansoittamisen suhteen Jehova antoi heidän saada lapsia ennen kuin he kirjaimellisesti kuolivat. Koska Jumalan näkökannalta katsoen tuhat vuotta on kuitenkin kuin yksi päivä, niin Aadamin elämä päättyi yhden ”päivän” aikana, sillä hän kuoli 930 vuoden ikäisenä. (1. Moos. 5:3–5; vrt. Ps. 90:4; 2. Piet. 3:8.) Jehovan lausunto rangaistuksen toimeenpanon ajankohdasta osoittautui siis totuudenmukaiseksi, eikä hänen tarkoituksensa kansoittaa maa Aadamin jälkeläisillä suinkaan rauennut. Se on kuitenkin merkinnyt sitä, että syntisten ihmisten on sallittu elää jonkin aikaa.
6, 7. a) Minkä 2. Mooseksen kirjan 9:15, 16 osoittaa syyksi siihen, että Jehova sallii pahojen elää jonkin aikaa? b) Miten Jehovan voima kävi ilmi ja miten Hänen nimensä tehtiin tunnetuksi faraon tapauksessa? c) Mitä siis tapahtuu nykyisen pahan järjestelmän lopussa?
6 Jehovan sanat Egyptin hallitsijalle Mooseksen päivinä osoittavat myös yhden syyn siihen, miksi Jumala on sallinut pahojen elää jonkin aikaa. Kun farao kielsi israelilaisia lähtemästä Egyptistä, Jehova ei hävittänyt häntä heti. Maalle tuotettiin kymmenen vitsausta, jotka osoittivat Jehovan voiman hämmästyttävillä ja moninaisilla tavoilla. Varoittaessaan faraota seitsemännestä vitsauksesta Jehova sanoi hänelle, että hän olisi helposti pystynyt pyyhkäisemään faraon ja tämän kansan pois maan päältä. ”Mutta juuri sitä varten minä olen antanut sinun säilyä”, sanoi Jehova, ”että näyttäisin sinulle voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä.” – 2. Moos. 9:15, 16.
7 Kun Jehova vapautti Israelin, hänen nimensä tuli todella laajalti tunnetuksi. Se mitä hän teki ei ole unohtunut vielä nykyäänkään, lähes 3500 vuotta myöhemmin. Erisnimen Jehova lisäksi julistettiin myös totuus tuon nimen Haltijasta. Tämä loi Jehovalle sellaisen Jumalan maineen, joka pitää liittonsa ja toimii palvelijoittensa hyväksi. Se osoitti, että hänen kaikkivoivan voimansa vuoksi mikään ei voi estää hänen tarkoitustaan toteutumasta. Tätäkin vaikuttavampi kokemus tulee olemaan koko pahan järjestelmän näkyvän ja näkymättömän osan lähestyvä tuho. Tuota kaikkivaltiaan voiman osoitusta ja kunniaa, jonka se tuottaa Jehovan nimelle, ei unohdeta koskaan kaikkeuden historiassa. Siitä koituvat hyödyt ovat ikuisia. – Hes. 38:23; Ilm. 19:1, 2.
’OI SITÄ JUMALAN VIISAUDEN SYVYYTTÄ!’
8. Mitä muita seikkoja Paavali kehottaa meitä pohtimaan?
8 Kirjeessään roomalaisille apostoli Paavali esittää seuraavan kysymyksen: ”Onko Jumalassa epäoikeudenmukaisuutta?” Sitten hän vastaa tuohon kysymykseen korostamalla Jumalan armoa ja viittaamalla siihen, mitä Jehova sanoi faraolle. Hän muistuttaa meitä myös siitä, että me ihmiset olemme kuin savenvalajan käsissä oleva savi. Valittaako savi käyttötarkoitustaan? Paavali lisää: ”Jos nyt Jumala, vaikkakin hän tahtoo osoittaa vihansa ja tehdä voimansa tunnetuksi, suvaitsi hyvin pitkämielisesti vihan astioita, jotka oli tehty sopiviksi tuhoon, tehdäkseen tunnetuksi kirkkautensa rikkauden armon astioissa, jotka hän valmisti etukäteen kirkkauteen, nimittäin meidät, joita hän ei kutsunut ainoastaan juutalaisista, vaan myös kansoista, niin entä sitten?” – Room. 9:14–24.
9. a) Keitä ovat ”vihan astiat, jotka oli tehty sopiviksi tuhoon”? b) Miksi Jehova on osoittanut suurenmoista pitkämielisyyttä heidän vihamielisyydestään huolimatta, ja miten lopputulos koituu häntä rakastavien hyväksi?
9 Siitä saakka, kun Jehova antoi 1. Mooseksen kirjan 3:15:ssä esitetyn profeetallisen lausuntonsa, Saatana ja hänen siemenensä ovat olleet ”vihan astioita, jotka oli tehty sopiviksi tuhoon”. Koko tuon ajan Jehova on osoittanut pitkämielisyyttä. Pahat ihmiset ovat pilkanneet hänen menettelytapojaan, he ovat vainonneet hänen palvelijoitaan ja jopa tappaneet hänen Poikansa. Jehova on kuitenkin osoittanut suurenmoista itsehillintää, joka koituu hänen palvelijoittensa pysyväksi hyödyksi. Koko luomakunta on voinut nähdä ne tuhoisat seuraukset, jotka ovat koituneet kapinoimisesta Jumalaa vastaan. Samanaikaisesti Jeesuksen kuolema on tehnyt mahdolliseksi tottelevaisen ihmiskunnan vapauttamisen ja ’Panettelijan töitten murskaamisen’. – 1. Joh. 3:8; Hepr. 2:14, 15.
10. Miksi Jehova on jatkuvasti suvainnut pahoja menneitten 1900 vuoden aikana?
10 Niiden yli 1900 vuoden aikana, jotka ovat kuluneet Jeesuksen ylösnousemuksesta, Jehova on edelleen suvainnut ”vihan astioita” ja lykännyt heidän tuhoaan. Miksi? Koska hän on koonnut vaimon siemenen toissijaista osaa, nimittäin niitä, joiden on määrä liittyä Jeesukseen Kristukseen hänen taivaallisessa valtakunnassaan. (Gal. 3:29) Nuo 144000 ihmistä ovat niitä ”armon astioita”, joista apostoli Paavali puhui. Tähän luokkaan kutsuttiin aluksi jäseniä juutalaisten keskuudesta. Myöhemmin jäseniksi kutsuttiin ympärileikattuja samarialaisia ja lopulta myös pakanakansoihin kuuluvia ihmisiä. Jehova on osoittanut erittäin suurta pitkämielisyyttä toteuttaessaan tarkoitustaan; hän ei ole pakottanut ketään palvelemaan häntä, mutta on suonut suurenmoisia siunauksia niille, jotka ovat arvostaneet hänen rakkaudellista huolenpitoaan. Tuon taivaallisen luokan kokoaminen on nyt saatettu lähes päätökseen.
11. Mikä toinen ryhmä hyötyy parhaillaan Jehovan pitkämielisyydestä?
11 Entä sitten ne, jotka tulevat elämään maan päällä? Jumalan määräaikana herätetään miljardeja ihmisiä Valtakunnan maallisiksi alamaisiksi. Lisäksi Jehovan pitkämielisyyden ansiosta on varsinkin vuodesta 1935 lähtien koottu ”suurta joukkoa” kaikista kansoista siihen kuuluvien pelastusta silmällä pitäen. – Ilm. 7:9, 10; Joh. 10:16.
12. a) Mitä olemme sen vuoksi oppineet Jehovasta itsestään? b) Miten suhtaudut siihen tapaan, jolla Jehova on käsitellyt näitä asioita?
12 Onko tämä kaikki ollut jollakin tavoin epäoikeudenmukaista? Ei suinkaan! Jos Jumala lykkää pahojen, ”vihan astioiden”, tuhoa, jotta hän voisi osoittaa myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat sopusoinnussa hänen tarkoituksensa kanssa, niin miten kukaan voi perustellusti valittaa? Kun sen sijaan tarkastelemme Jehovan tarkoituksen toteutumista, saamme tietää paljon Jehovasta itsestään. Me ihailemme hänen persoonallisuudessaan ilmenneitä piirteitä: hänen oikeudenmukaisuuttaan, armoaan, pitkämielisyyttään ja hänen monipuolista viisauttaan. Jehova on käsitellyt edellä mainitun kiistakysymyksen viisaasti, ja se tulee säilymään ikuisena todistuksena siitä, että hänen hallitsemistapansa on paras. Me yhdymme apostoli Paavalin sanoihin: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!” -Room. 11:33.
TILAISUUS OSOITTAA ANTAUMUKSEMME
13. a) Mihin meille tarjoutuu tilaisuus kohdatessamme henkilökohtaisia kärsimyksiä? b) Mikä auttaa meitä suhtautumaan niihin viisaasti?
13 Me joudumme toisinaan henkilökohtaisesti todella kärsimään, koska Jumala ei ole vielä tuhonnut pahoja eikä ennallistanut ihmiskuntaa ennustuksensa mukaisesti. Miten suhtaudumme noihin kärsimyksiin? Pidämmekö niitä tilaisuuksina osaltamme poistaa Jehovan nimelle aiheutettua häpeää ja todistaa Panettelijan olevan valehtelija? Tällaisen näkemyksen soveltamisessa meitä vahvistaa suuresti seuraavan neuvon muistaminen: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananl. 27:11) Saatana, joka herjaa Jehovaa, väitti, että jos ihmiset menettävät jotakin aineellista tai kokevat fyysistä kipua, niin he syyttävät siitä Jumalaa ja saattavat jopa kirota hänet. (Job 1:9–11; 2:4, 5) Me ilahdutamme Jehovan sydämen, kun pysymme uskollisina Jumalalle vaikeuksissakin ja osoitamme siten, ettei tuo väite pidä paikkaansa meistä. Voimme luottaa täysin siihen, että Jehova on hellästi kiintynyt palvelijoihinsa ja että hän määräaikanaan palkitsee meidät anteliaasti, kuten hän palkitsi Jobinkin, jos osoittaudumme uskollisiksi. – Jaak. 5:11; Job 42:10–16.
14. Millä muulla tavoin voimme hyötyä, jos luotamme Jehovaan joutuessamme koettelemuksiin?
14 Jos turvaudumme luottavaisesti Jehovaan joutuessamme ankariin koettelemuksiin, voimme kehittää korvaamattomia ominaisuuksia. Kärsimystensä ansiosta Jeesus ”oppi tottelevaisuuden” tavalla, jollaista hän ei ollut koskaan aiemmin tuntenut. Mekin voimme oppia kehittämällä pitkämielisyyttä ja kestävyyttä ja syventämällä arvostustamme Jehovan vanhurskaita menettelytapoja kohtaan. Otammeko tuon valmennuksen kärsivällisesti vastaan? – Hepr. 5:8, 9; 12:11; Jaak. 1:2–4.
15. Miten toiset voivat hyötyä siitä, että me kestämme kärsivällisesti vaikeuksia?
15 Toiset tarkkailevat meidän toimintaamme. Sen perusteella, mitä me joudumme kestämään, koska rakastamme vanhurskautta, jotkut heistä saattavat aikanaan ymmärtää, ketkä ovat todella Kristuksen ”veljiä” nykyään, ja jos he liittyvät palvomaan Jumalaa Kristuksen ”veljien” kanssa, hekin voivat aikanaan nauttia ikuisen elämän siunauksista. (Matt. 25:34–36, 40, 46) Jehova ja hänen Poikansa haluavat tarjota heille tuon tilaisuuden. Haluammeko me? Olemmeko me halukkaita kestämään vaikeuksia sen vuoksi?
16. Miten näkemyksemme henkilökohtaisista vaikeuksistamme liittyy ykseyteen?
16 On näin ollen todella suurenmoista, jos pidämme elämässä kohtaamiamme vaikeuksiakin tilaisuuksina osoittaa antaumuksemme Jehovalle ja täyttää osaltamme hänen tahtonsa! Niin tekemällä voimme osoittaa, että olemme todella pääsemässä läheisempään ykseyteen Jumalan ja Kristuksen kanssa, ja sitähän Jeesus rukoilikin kaikkien tosi kristittyjen puolesta. – Joh. 17:20, 21.
Kertauskysymyksiä
● Miten Jehova on pahuutta salliessaan sopivasti osoittanut suurta kunnioitusta omaa nimeään kohtaan?
● Miten Jumalan ”vihan astioita” kohtaan osoittama suvaitsevaisuus on tehnyt mahdolliseksi sen, että hän voi osoittaa armoa meillekin?
● Mikä näkemys meidän tulisi pyrkiä omaksumaan tilanteissa, joissa joudumme itse kärsimään?