”Me emme näytä pystyvän puhumaan!”

MICHAELIN, lakimiehen, täytyi olla dynaaminen viestijä. Hänen työnsä vaati sitä. Oltuaan 16 vuotta naimisissa Michaelin oli kuitenkin myönnettävä, että kun hän tuli kotiin vaimonsa Adrianin luokse, hänen viestintäkykynsä tuntuivat katoavan. ”Adrian ja minä piikittelimme toisiamme, nalkutimme ja vihjailimme ilkeästi toisillemme”, muistelee Michael ja jatkaa: ”Olimme aina toistemme kimpussa, ja ajattelin sen kuluttavan meidät aivan loppuun. Ihmettelin, oliko avioliitto ainaista tyytymättömyyden ja suuttumuksen ristitulta. Jos yhteiselämämme olisi lopun ikäämme tällaista, niin halusin toden totta päästä vapaaksi. En kerta kaikkiaan kestäisi 20:tä, 30:tä, 40:tä tällaisen jatkuvan suuttumuksen ja paineen vuotta.”

Michael ja Adrian eivät suinkaan ole ainoita, joilla on tällaisia tunteita. Niitä on monilla aviopareilla, jotka vuoroin taistelevat ja vuoroin ovat aselevossa. Yksinkertaisimmistakin keskusteluista puhkeaa sanasota. Aviopuolisot ”kuulevat” sellaista, mitä ei sanota. He sanovat sellaista, mitä eivät tarkoita. He hyökkäävät ja syyttävät, minkä jälkeen he vetäytyvät murjottamaan tuppisuina. He eivät eroa mutta eivät myöskään ole todellisuudessa ”yhtä lihaa” (1. Mooseksen kirja 2:24). Suhde on umpikujassa: taaksepäin meneminen merkitsisi avioeroa, eteenpäin meneminen erimielisyyksien kohtaamista. Välttääkseen kummankin ratkaisun tuottaman tuskan nämä aviopuolisot alistuvat pysyttelemään tunneperäisesti turvallisen välimatkan päässä toisistaan.

Tällaisten avioparien on tarpeen ”hankkia elämänohjetta” avioliittoa varten (Sananlaskut 1:5). Tällaista ohjausta annetaan Jumalan sanassa Raamatussa. Paavalin toisessa Timoteukselle kirjoittamassa kirjeessä vakuutetaan, että Raamattu on ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen” (2. Timoteukselle 3:16). Tämä pitää paikkansa korjattaessa avioliiton viestintähäiriöitä, kuten tulemme näkemään.

Viestintä – enemmän kuin vain puhumista

KUVITTELE turistiryhmää katselemassa maalauksellista maisemaa. Vaikka koko ryhmä katsoo samaa näkymää, jokainen näkee sen erilaisena. Miksi? Koska jokaisella on eri näkökulma. Ketkään kaksi ihmistä eivät seiso aivan samassa paikassa. Kaikki eivät katsele myöskään maiseman samaa kohtaa. Itse kullakin on omia erityisiä kiinnostuksen kohteitaan.

Sama pitää paikkansa avioliitossa. Silloinkin kun aviopuolisot sopivat hyvin yhteen, he eivät suhtaudu asioihin täysin samalla tavalla. Aviomies ja vaimo eroavat toisistaan esimerkiksi tunneperäisesti ja siten, että heillä on erilaiset lapsuudenkokemukset ja heidän perheensä vaikutus on erilainen. Näistä johtuvat näkemyserot voivat aiheuttaa katkeraa riitaa. Apostoli Paavali sanoi suoraan: ”Niillä, jotka menevät naimisiin, on tuskaa ja murhetta.” (1. Korinttolaisille 7:28, The New English Bible.)

Viestintään sisältyy se, että yritetään sulauttaa näitä eroja suhteeseen, jossa ollaan yhtä lihaa. Se vaatii ajan varaamista keskustelemista varten. (Ks. sivun 7 tekstiruutua.) Siihen sisältyy kuitenkin paljon muutakin.

Ymmärtäväisyyden ilmaiseminen

Raamatun sananlasku sanoo: ”Viisaan sydän panee hänen suunsa ilmaisemaan ymmärtäväisyyttä, ja hänen huulilleen se lisää suostuttelevaisuutta.” (Sananlaskut 16:23, UM.) Heprealainen sana, joka on tässä käännetty ”panee – – ilmaisemaan ymmärtäväisyyttä”, merkitsee pohjimmiltaan sitä, että on harkitsevainen, punnitsee asioita huolellisesti mielessään. Tehokkaan viestinnän polttopiste on siksi sydän eikä suu. Hyvän viestijän täytyy olla muutakin kuin puhuja – hänen täytyy olla empaattinen kuuntelija (Jaakob 1:19). Hänen täytyy pystyä havaitsemaan sellaiset tunteet ja asiat, jotka kätkeytyvät puolison ulkonaisen käyttäytymisen taakse (Sananlaskut 20:5).

Miten? Joskus se voi tapahtua siten, että pannaan merkille olosuhteet, jotka vallitsevat yhteenoton sattuessa. Onko puolisollasi kova tunneperäinen tai fyysinen paine? Vaikuttaako sairaus hänen mielialaansa? ”Mikä ilo onkaan löytää juuri oikea sana oikeaan tilanteeseen!” sanotaan Raamatussa (Sananlaskut 15:23, Today’s English Version). Olosuhteiden huomioon ottaminen auttaa siis vastaamaan sopivalla tavalla (Sananlaskut 25:11).

Yhteentörmäyksen syy on kuitenkin usein asioissa, jotka eivät liity senhetkiseen tilanteeseen.

Menneisyyden ymmärtäminen

Lapsuudenkokemukset vaikuttavat suuresti siihen, millainen ajattelutapa meillä on aikuisena. Koska aviopuolisot tulevat erilaisista perheistä, vastakkaisia näkemyksiä ei voida välttää.

Eräs Raamatussa kerrottu tapaus valaisee tätä. Kun liiton arkkia tuotiin takaisin Jerusalemiin, Daavid osoitti julkisesti innostuksensa. Mutta mitä voidaan sanoa hänen vaimostaan Miikalista? Raamatussa kerrotaan: ”Miikal, Saulin tytär, [katseli] ikkunasta; ja nähdessään kuningas Daavidin karkeloivan ja hyppivän Herran edessä halveksi hän häntä sydämessänsä.” (2. Samuelin kirja 6:14–16.)

Miikalilla oli epävanhurskaan isänsä Saulin epäuskoa ilmaiseva asenne. Raamatunselittäjät C. F. Keil ja F. Delitzsch esittävät, että juuri sen vuoksi Miikalia sanotaan jakeessa 16 ”Saulin tyttäreksi” eikä Daavidin vaimoksi. Kiista, joka Daavidin ja Miikalin välille tämän jälkeen syntyi, osoitti joka tapauksessa selvästi, ettei heillä ollut samaa näkemystä tästä riemullisesta tapahtumasta (2. Samuelin kirja 6:20–23).

Tämä esimerkki valaisee sitä, että lapsena saadun kasvatuksen syvällisten vaikutusten vuoksi mies ja vaimo voivat suhtautua asioihin melko eri tavalla. Tämä pitää paikkansa, vaikka molemmat palvelisivatkin yksimielisesti Jehovaa. Esimerkiksi vaimolla, joka ei lapsena ole saanut riittävästi tunneperäistä tukea, voi olla tavallista suurempi tarve tuntea olevansa hyväksytty ja saada vahvistusta itsetunnolleen. Tämä saattaa hämmentää hänen aviomiestään. ”Vaikka sanoisin hänelle sata kertaa, että rakastan häntä, ei sekään riittäisi!” saattaa aviomies puuskahtaa.

Tässä tapauksessa viestintä sisältää sen, etteivät aviopuolisot ”pidä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitaan, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita” (Filippiläisille 2:4). Viestintä vaatii sitä, että miehen pitää nähdä vaimonsa, ei omaa taustaansa, vaan vaimonsa taustaa vasten. Vaimon tulisi tietysti toimia samoin miestään kohtaan. (1. Korinttolaisille 10:24.)

Kun puolisoa on menneisyydessä kohdeltu kaltoin

Henkilökohtainen kiinnostus on erityisen tärkeää silloin, kun puoliso on raiskattu tai joutunut seksuaalisen riiston kohteeksi lapsena – mikä on valitettavasti kasvava ongelma nykyään. Vaimo voi esimerkiksi huomata, ettei hän sukupuolisuhteissa ollessaan kykene erottamaan nykyhetkeä menneisyydestä, puolisoaan raiskaajasta tai sukupuolisuhteita seksuaalisesta riistosta. Tämä voi olla turhauttavaa erityisesti siinä tapauksessa, että mies ei ajattele tätä arkaluonteista asiaa vaimonsa näkökulmasta (1. Pietarin kirje 3:8).

Vaikka et voikaan pyyhkiä pois menneisyyttä etkä poistaa täysin sen vaikutuksia, voit tehdä paljon lohduttaaksesi ahdistunutta puolisoasi (Sananlaskut 20:5). Miten? ”Teidän aviomiesten tulisi yrittää ymmärtää vaimoa, jonka kanssa elätte”, kirjoitti Pietari (1. Pietarin kirje 3:7, Phillips). Puolisosi menneisyyden ymmärtäminen on tärkeä osa viestintää. Ilman empaattista myötätuntoa sanasi ovat hyödyttömiä.

Jeesus ”tunsi sääliä”, kun hän kohtasi sairaita, vaikkei hän ollut itse koskaan kärsinyt noista sairauksista (Matteus 14:14). Samoin sinua itseäsi ei ehkä ole laiminlyöty tai kohdeltu kaltoin kuten vaimoasi. Älä kuitenkaan väheksy hänen tuskaansa, vaan tunnusta hänen menneisyytensä ja tue häntä (Sananlaskut 18:13). Paavali kirjoitti: ”Mutta meidän, jotka olemme vahvoja, pitää kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja, eikä miellyttää itseämme.” (Roomalaisille 15:1.)

Katkeruuden ansa

Avioliitto on kuin kallisarvoinen astia. Kun aviorikos särkee sen, syntyy mittaamatonta vahinkoa (Sananlaskut 6:32). Jos viaton puoliso päättää antaa anteeksi, palaset voidaan kyllä liimata yhteen tekemällä sovinto. Mutta säröt jäävät, ja kun puhkeaa riita, voi olla kiusaus katsoa noita säröjä ja käyttää menneisyyttä aseena.

On normaalia tuntea mielipahaa puolison uskottomuuden johdosta. Jos olet kuitenkin antanut anteeksi puolisollesi, varo antamasta pitkäaikaisen suuttumuksen tehdä tyhjäksi sitä hyvää, jonka saavutit antamalla anteeksi. Jäytääpä katkeruudentunne hiljaa sisälläsi tai purkautuupa se armottomasti valloilleen, jatkuessaan se vahingoittaa molempia puolisoita. Miksi? Eräs lääkäri toteaa: ”Jos tunnet aviopuolisosi loukanneen sinua, se johtuu siitä, että välität yhä hänestä. Loittonemalla hänestä tai hautomalla kostoa et ainoastaan haavoita puolisoasi vaan tuhoat myös itseäsi. Hajotat lisää sitä suhdetta, jonka toivoisit olevan ehyt.”

Ette yksinkertaisesti voi ratkaista aviollisia erimielisyyksiänne, ellet tukahduta suuttumustasi. Keskustele siksi puolisosi kanssa tunteistasi silloin, kun et ole kuohuksissa. Kerro, miksi tunnet itsesi loukatuksi, mitä tarvitset rauhoittuaksesi ja mitä sinä aiot tehdä suhteenne säilyttämiseksi. Älä käytä koskaan menneisyyttä vain aseena voittaaksesi väittelyn.

Orjuuttavat paheet vahingoittavat viestintää

Avioliitossa kohdataan suuria vaikeuksia, kun toinen puolisoista on alkoholin tai huumeiden väärinkäyttäjä. Tilanne, jonka päihdeongelmaisen puoliso kohtaa, voi olla samanlainen kuin Abigailin tilanne, josta kerrotaan Raamatussa. Kun Abigailin mies Naabal ”oli kovin juovuksissa”, Abigail teki parhaansa, jotta olisi voitu välttyä hänen miehensä epäviisaan käytöksen seurauksilta (1. Samuelin kirja 25:18–31, 36). Ne avioliitot, joissa toista puolisoa raastaa päihdeongelma ja toinen puoliso yrittää muuttaa tämän käytöstä, muistuttavat usein Naabalin ja Abigailin yhteiselämää.a

Se että päihdeongelmainen alkaa toipua, tuo tietenkin suurta helpotusta. Mutta se on vasta alku. Kuvittele voimakasta pyörremyrskyä, joka saa aikaan hävitystä pienessä kaupungissa. Talot sortuvat, puut kiskoutuvat juurineen maasta, puhelinlangat putoilevat maahan. Myrskyn loppumisesta iloitaan suuresti. Nyt tarvitaan kuitenkin mittavia kunnostustöitä. Sama pitää paikkansa, kun puoliso alkaa toipua. Vahingoittuneet suhteet on ennallistettava. Luottamus ja rehellisyys täytyy palauttaa. Viestintäyhteydet pitää luoda uudelleen. Toipuvalle päihdeongelmaiselle tämä asteittainen uudistuminen on osa ”uutta persoonallisuutta”, jota kristittyjen täytyy Raamatun mukaan kehittää. Tähän uuteen persoonallisuuteen täytyy sisältyä ”mieleenne vaikuttava voima”. (Efesolaisille 4:22–24.)

Raamatun tutkimisen ansiosta Leonard ja Elaine pystyivät pääsemään eroon huumeista, mutta mieleen vaikuttava voima ei ollut alkanut toimia täydellä teholla.b Pian pinnalle nousi muita orjuuttavia paheita. ”Kaksikymmentä vuotta yritimme soveltaa Raamatun periaatteita ja saada avioliitostamme tyydytystä tuottavan, mutta tuo tavoite oli aina saavuttamattomissa”, sanoo Elaine. ”Paheemme olivat juurtuneet syvään. Emme päässeet niistä eroon, vaikka tutkimme ja rukoilimme.”

Leonard ja Elaine etsivät neuvoja ymmärtääkseen, mistä heidän paheensa johtuivat. ”Uskolliselta ja ymmärtäväiseltä orjalta” tulleet ajankohtaiset kirjoitukset lasten seksuaalisesta riistosta, alkoholismista ja naisten kunnioittamisesta auttoivat erityisen paljon (Matteus 24:45–47).c ”Meitä on autettu korjaamaan vahinko ja vetäytymään taas lähelle toisiamme”, sanoo Elaine.

Ongelmien ratkaiseminen

Rebekka kärsi sietämätöntä tuskaa poikansa Eesaun vaimojen tähden. Pelätessään toisen poikansa, Jaakobin, seuraavan Eesaun esimerkkiä Raakel purki pettymyksensä sanomalla miehelleen Iisakille: ”Minä olen kyllästynyt elämääni Heetin tyttärien tähden. Jos Jaakobkin ottaa vaimon Heetin tyttäristä, tässä maassa syntyneen, sellaisen kuin nämä, niin mitä varten minä enää elän?” (1. Mooseksen kirja 27:46.)

Huomaa, että vaikka Rebekka puhui päättäväisesti tunteistaan, hän ei hyökännyt itse Iisakia vastaan. Hän ei sanonut: ”Kaikki on sinun syytäsi!” tai: ”Sinun pitäisi hoitaa tämä tilanne paremmin!” Sen sijaan Raakel käytti pronominia ”minä” kertoakseen, miten ongelma vaikutti häneen. Tällainen lähestymistapa herätti Iisakissa myötätuntoa eikä halua pelastaa kasvonsa. Iisakista ei siis tuntunut siltä, että häntä itseään vastaan olisi hyökätty, ja hän noudattikin todennäköisesti heti Rebekan vetoomusta (1. Mooseksen kirja 28:1, 2).

Aviomiehet ja vaimot voivat oppia Rebekan esimerkistä. Kun syntyy erimielisyyttä, käykää käsiksi ongelmaan sen sijaan, että hyökkäisitte toisianne vastaan. Ilmaise Rebekan tavoin pettymyksesi siitä näkökulmasta, miten jokin asia vaikuttaa sinuun. On paljon tehokkaampaa sanoa: ”Olen pettynyt, koska . . .” tai: ”Minusta tuntuu, että minut on ymmärretty väärin, koska . . .”, kuin sanoa: ”Olen pettynyt sinuun!” tai: ”Sinä et ikinä ymmärrä minua!”

Enemmän kuin koossa pitämistä

Ensimmäisen ihmisparin, Aadamin ja Eevan, avioliitto pysyi koossa satoja vuosia ja tuotti pojista ja tyttäristä koostuvan perheen (1. Mooseksen kirja 5:3–5). Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että heidän avioliittonsa oli jäljittelemisen arvoinen. Riippumattomuuden henki ja piittaamattomuus Luojan vanhurskaista laeista turmeli varhaisessa vaiheessa näiden yhtä lihaa olevien välisen siteen.

Samoin nykyäänkin avioliitto voi pysyä koossa, mutta siitä voi puuttua viestinnän ratkaisevan tärkeät perusedellytykset. Syvään iskostuneet järkeilyt ja sopimattomat persoonallisuuden piirteet on ehkä juurittava pois (vrt. 2. Korinttolaisille 10:4, 5). Se on jatkuva kasvatusprosessi. Mutta ponnistelu on vaivan arvoista. Jehova Jumala on syvästi kiinnostunut avioliittojärjestelystä, koska hän on sen Luoja (Malakia 2:14–16; Heprealaisille 13:4). Jos teemme oman osamme, voimme siksi luottaa siihen, että hän huomaa ponnistelumme ja antaa meille tarvittavaa viisautta ja voimaa voidaksemme korjata kaikki avioliiton viestintähäiriöt (vrt. Psalmit 25:4, 5; 119:34).