Hyvän uutisen parissa ahertaminen
APOSTOLI Paavali oli tilanteessa, joka ei ole tuntematon kokoajanpalvelijoina toimiville Jehovan todistajille: hänen rahansa olivat vähissä. Niinpä hän ryhtyi Korintossa ollessaan vaatimattomaan teltantekijän ammattiin, jonka hän oli oppinut nuorena. Työ oli kovaa, ja toisinaan hänen kätensä ovat saattaneet olla vereslihalla karkeiden telttakankaiden käsittelystä. Tulot riittivät juuri ja juuri elatukseen ja vaatteisiin, mutta hän oli tyytyväinen, sillä kun hänen ansiotyönsä kultakin päivältä oli ohi, hän laski työvälineensä käsistään ja teki sitä, minkä vuoksi hän alun alkaen oli tullut Korinttoon – hän saarnasi hyvää uutista. – Filippiläisille 4:11, 12.
Sapattipäivinä Paavali meni synagogaan. Aluksi Paavali tosin lähestyi korinttolaisia kuulijoitaan ”heikkoudessa ja pelossa ja kovasti vavisten”. (1. Korinttolaisille 2:1, 3) Mutta sen innoittamana, että jotkut osoittivat vastakaikua Paavalin sanomaa kohtaan, hän ”piti esitelmän synagogassa joka sapatti ja puhui vakuuttavasti juutalaisille ja kreikkalaisille”. – Apostolien teot 18:1-4.
Vähään aikaan Paavali ei kuitenkaan pystynyt tekemään juuri enempää kuin saarnaamaan osa-aikaisesti. Sitten Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta mukanaan antelias lahjoitus, joka ’varasi runsain määrin sen, mitä häneltä puuttui’. (2. Korinttolaisille 11:9; Filippiläisille 4:15) Rohkaisevia olivat myös uutiset siitä, että Tessalonikan veljet pysyivät lujina vainosta huolimatta. – 1. Tessalonikalaisille 3:6.
Millainen vaikutus tällä oli Paavaliin? ”Paavali rupesi ahertamaan sanan parissa [”omisti kaiken aikansa saarnaamiseen”, The Jerusalem Bible; Today’s English Version] todistaen juutalaisille osoittaakseen, että Jeesus on Kristus.” (Apostolien teot 18:5) Vapauduttuaan joksikin aikaa taloudellisista paineista Paavali ei saanut rauhaa ennen kuin hän oli palannut kokoaikaiseen saarnaamiseen. Hän palasi tähän työhön hyvin tarmokkaasti ja innokkaasti, ja juutalaisille saarnaamisensa lisäksi hän varasi aikaa jopa ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä, Tessalonikalaiskirjeen, kirjoittamiseen.
Malli meille nykyään
Muistiinmerkinnät Paavalin Korintossa suorittamasta uutterasta työstä on säilytetty, jotta ne kannustaisivat kaikkia kristittyjä ahertamaan hyvän uutisen parissa. Paavali ymmärsi, että Herra Jeesus itse oli antanut opetuslapsilleen suuren kunnian olla ”maailman valona”. Heidän ei pitänyt kätkeä tätä valoa. Jeesus käski heitä: ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” (Matteus 5:14-16) Tämä merkitsi sitä, että he osallistuisivat täysin määrin Jeesuksen ennustamaan saarnaamistyöhön. (Matteus 24:14; 28:19, 20; Apostolien teot 1:6-8) Tämän Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen oli kristillisen seurakunnan olemassaolon pääsyy.
Varhaiskristityt, kuten Paavali, suhtautuivat tähän saarnaamistyöhön vakavasti. Näin ollen kun Jumalan vastustajat luulivat sammuttaneensa tosi valon tappamalla julmasti ”elämän Pääedustajan”, hänen seuraajansa jatkoivat maailman valona saarnaten tarmokkaasti. (Apostolien teot 3:15) Vainokaan ei tukahduttanut heidän ponnistelujaan. Raamatun kertomus sanoo: ”Joka päivä temppelissä ja talosta taloon he jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta.” (Apostolien teot 5:42) Mikään ei voinut pidätellä heitä!
Nykyaikoinakin kristityt ovat samoin ahertaneet todistustyön parissa. 1800-luvun lopulla tunnolliset Jumalan sanan tutkijat alkoivat ymmärtää, että on tarpeellista kertoa Raamatun totuuksista toisille. Siionin Vartiotornin traktaattiseura – järjestö joka on saanut maailmanlaajuiset mittasuhteet – rekisteröitiin vuonna 1884. Nämä raamatuntutkijat, jotka vuodesta 1931 lähtien on tunnettu Jehovan todistajina, ovat kirjaimellisesti täyttäneet maan Jumalan sanan tuntemuksella. Heidän ahkeran toimintansa tuloksena on syntynyt suuri armeija, johon kuuluu yli neljä miljoonaa ihmistä. Ja epäilemättä heidän määränsä kasvaa Jehovan ohjauksessa. – Jesaja 60:22.
Teetkö oman osasi?
Jeesus sanoi: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän.” (Matteus 9:37, 38) Vuonna 1990 lähes kymmenen miljoonaa ihmistä oli läsnä Kristuksen kuoleman muistonvietossa. Miten suurenmoiset mahdollisuudet ovatkaan olemassa suuremman maailmanlaajuisen sadon saamiseksi! Mutta vaikka iloitsemmekin tästä jatkuvasta kasvusta, jokaisen täytyy kysyä itseltään: ’Missä määrin minä osallistun tähän suurenmoiseen työhön? Osallistunko siihen säännöllisesti – joka viikko mikäli mahdollista?’
Vanhinten täytyy ottaa johto tässä työssä ’esimerkkeinä laumalle’. (1. Pietari 5:3) Useimmilla vanhimmilla on tosin ansiotyönsä. Niin oli apostoli Paavalillakin Korintossa. Silti hän varasi aikaa säännölliseen saarnaamistoimintaan. Monet vanhimmat nykyään ahertavat samoin hengellisissä toimissa viikonloppuisin. Tällä voi olla voimakas ja kannustava vaikutus kaikkiin seurakunnassa. Joinakin erikoisponnistelujen kuukausina melko monissa seurakunnissa on suurin osa niiden julistajista tienraivauspalveluksessa. Mikä on näiden seurakuntien salaisuus? Vanhimmat ottavat johdon sekä saarnaamisessa että kenttäpalvelusjärjestelyjen tekemisessä.
Avustavilla palvelijoilla voi samoin olla terveellinen vaikutus seurakuntaan, jos he osallistuvat säännöllisesti kenttäpalvelukseen. Vaatiihan Raamattu sitä, että he ovat ”vakavia, – – miehiä, jotka palvelevat hyvin”. (1. Timoteukselle 3:8, 13) Jotta joku veli olisi pätevä vanhimmaksi tai avustavaksi palvelijaksi, on välttämätöntä, että hän on uskollinen kenttäpalveluksessa. – Tiitukselle 1:8, 9.
Paavalin tavoin jotkut pystyvät vähentämään ansiotyötään ja toimimaan sitten tienraivaajana. Vakituisten, osa-aikaisten ja erikoistienraivaajien määrä on noussut 137 861:stä vain 10 vuotta sitten 536 508:aan vuonna 1990. On varmaa, että vain Jehovan siunaus ja hyväksymys on voinut saada tämän aikaan. Tienraivaajien täytyy kuitenkin pitää huolta siitä, että he eivät vain tee tunteja vaan myös käyttävät nuo tunnit viisaasti. Tienraivaajat, valmistaudutteko hyvin palvelukseen ja oletteko tehokkaita siinä? Pyrittekö jatkuvasti parantamaan palvelustanne, niin että se on todella hedelmällistä?
Tasapainoisen palveluksen etuja
Arvostatko niitä elämää merkitseviä tietoja, joita esitetään joka kuukausi Vartiotorni-lehdessä ja sen sisarjulkaisussa Herätkää!-lehdessä? Epäilemättä arvostat. Onko arvostuksesi saanut sinut osallistumaan näiden julkaisujen levittämiseen? Eräälle sisarelle Botswanassa kävi niin. Aiemmin hän vastusti totuutta, mutta hänen miehensä luki hänelle näitä lehtiä. Aikanaan hänen asenteensa muuttui ja hänestä tuli Jehovan todistaja. Vaikkei hän osaa lukea eikä kirjoittaa, hän onnistuu hyvin lehtien levittämisessä sanoessaan: ”En osaa lukea, mutta aviomieheni lukee näitä lehtiä minulle. Nautin niistä, ja olen varma, että tekin nautitte.”
Miksi et osallistuisi viikoittain tähän elämää pelastavaan työhön? Heti kun täytät hengelliset pätevyysvaatimukset, kristillinen seurakunta on iloinen voidessaan auttaa sinua alkuun. Lehtien levittäminen on kuitenkin vain yksi palveluksen piirre. Kaikki hyvän uutisen parissa ahkeroivat pyrkivät olemaan tasapainoisia palveluksessaan. Esimerkiksi Vartiotorni-seura julkaisee miljoonia sidottuja kirjoja, ja niitä tarjotaan ihmisille hyvän hengellisen ravinnon pysyvämpänä lähteenä. Oletko tullut palveluksessasi riittävän päteväksi levittämään kirjoja, esimerkiksi kirjaa Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä?
Entä ihmiset, jotka osoittavat kiinnostusta? Teetkö hyviä muistiinpanoja käydäksesi uusintakäynnillä heidän luonaan? Sellaiset käynnit voivat johtaa palveluksen piirteeseen, joka tuottaa kaikkein eniten iloa – Raamatun kotitutkistelutyöhön. Muista, että Jeesus käski meitä Matteuksen 28:19, 20:ssä ’tekemään opetuslapsia, kastamaan heidät’. Se merkitsee Raamatun tutkimista heidän kanssaan. Tutkistelun aloittaminen tosin vaatii usein sinnikkyyttä. Muuan todistaja tapasi iäkkään pariskunnan, joka suostui innokkaasti Raamatun kotitutkisteluun. Mutta he lykkäsivät tutkistelua kolmen perättäisen viikon ajan. Lopulta tutkistelu aloitettiin. Sitten jonkin aikaa pariskunta peruutti tutkistelun lähes joka toinen viikko. Lopulta kuitenkin vaimo edistyi kasteelle. Veli muistelee: ”Sen jälkeen kun hän oli ollut kasteella, hänen silmänsä täyttyivät ilon kyynelistä, mikä nostatti ilon kyyneleet sekä vaimoni että minun silmiin.” Hyvän uutisen parissa ahertaminen tuottaa tosiaan sanoinkuvaamatonta iloa!
Asetu käytettäväksi!
Jeesus Kristus ja apostoli Paavali antoivat hyvät esimerkit antaumuksesta meidän jäljiteltäväksemme. Lisäksi meillä on monia suurenmoisia esimerkkejä nykyajalta Jehovan todistajien keskuudessa. Aika on kypsä sille, että kaikki, jotka tuntevat hyvän uutisen, alkavat tehdä sitä täysin määrin tunnetuksi toisille. Raamattu vakuuttaa meille, että mikään tällainen työ ”ei ole turhaa”. – 1. Korinttolaisille 15:58.
Paavalin tavoin useimpien on kohdattava taloudellisia velvoitteita. Tämän vuoksi monet eivät ehkä pysty toimimaan tienraivaajina. Mutta Jehovan avulla kaikki voivat noudattaa Roomalaiskirjeen 12:11:ssä olevaa hyvää neuvoa: ”Älkää vitkastelko toimessanne. Olkaa hengestä palavia. Palvelkaa Jehovan orjina.” Ja jos muuttuvat olosuhteet sallivat käyttää enemmän aikaa Jehovan palvelukseen, kuka tahansa, joka Paavalin tavoin todella rakastaa Jehovaa, tarttuu tilaisuuteen. Ahkeroikaa hyvän uutisen parissa! Niin tekeminen tuo nyt siunauksia ja myös johtaa tulevaisuudessa ikuiseen elämään ja loputtomaan iloon ja onnellisuuteen! – Matteus 19:28, 29.