Vapaa-ajan toiminta
Jehovan todistajien mielestä elämään tulee kuulua muutakin kuin vain opiskelemista ja työtä. Sopiva liikunta ja rentoutuminen koulutuntien ohessa suo tarpeellista vaihtelua ja virkistystä. Olette ehkä kuitenkin panneet merkille, että useimmat todistajanuoret eivät osallistu koulun tukemiin vapaa-ajan toimintoihin. Lyhyt selitys voi auttaa teitä ymmärtämään näkemyksiämme tässä asiassa.
Todistajaperheet noudattavat jo toimintaohjelmaa, joka keskittyy heidän palvontaansa. Vanhempia kannustetaan liittämään lisäksi virkistäytymistä tähän perheen piirissä toteutettavaan ohjelmaan. Kun vanhemmat järjestävät ja valvovat lastensa virkistäytymistä ja ajanvietettä ja usein ovat itse siinä mukana, sellainen toiminta on tarvittavassa ohjauksessa.
Silloin tällöin jotkut todistajaperheet voivat tulla yhteen nauttiakseen monenlaisesta ajanvietteestä. He matkustavat myös useasti vuodessa ollakseen läsnä suuremmissa kokouksissa, joita sanotaan kierros- ja piirikonventeiksi. Näillä matkoilla on joskus tilaisuuksia vierailla museoissa, historiallisilla paikoilla ja käydä muissa kulttuurin kannalta kiinnostavissa paikoissa. Nuoret tapaavat toisiaan näissä tilaisuuksissa ja iloitsevat monien muiden sellaisten maan eri osista tulleiden nuorten seurasta, joiden tavoitteena heidän laillaan on palvella Jumalaansa Jehovaa.
Me pidämme sitä hyvin tärkeänä, että nuoremme nauttivat tällaisesta terveellisestä yhdessäolosta, varsinkin kun otetaan huomioon nykyajan yhteiskunnan moraalimittapuiden rappeutuminen. Jehovan todistajat suhtautuvat vakavasti Raamatun varoitukseen: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” Ja kuten edellä on tullut esille, me yritämme noudattaa sitä, mitä Kristus sanoi seuraajilleen: ”[Te] ette ole osa maailmasta.” (1. Korinttolaisille 15:33; Johannes 15:19) Nämä periaatteet ohjaavat todistajaperheitä heidän suhtautumisessaan koulun vapaa-ajan toimintoihin, jollaisia ovat mm:
Urheilu. Sellainen ruumiillinen valmennus, jota saamme urheiltaessa, on meille hyväksi. Raamattu auttaa meitä kuitenkin suhtautumaan asiaan tasapainoisesti, kun se sanoo: ”Valmenna itseäsi jumalinen antaumus tavoitteenasi. Sillä ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen.” (1. Timoteukselle 4:7, 8) Sopusoinnussa tämän neuvon kanssa Jehovan todistajat arvostavat koulussa annettavaa liikunnan ohjausta.
Toisaalta todistajavanhemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että koulut korostavat usein liiaksi urheilun merkitystä. He yrittävät siksi lapsiaan valmentaessaan hillitä halua pyrkiä merkittäviin urheilusuorituksiin. He toivovat lastensa haluavan tavoitella uraa Jumalan palveluksessa, ei urheilussa. Todistajavanhemmat kannustavat heitä siksi käyttämään koulun jälkeistä aikaa pääasiassa hengellisissä asioissa edistymiseksi pikemminkin kuin kunnostautumiseksi jossakin urheilulajissa.
Me uskomme, että järjestäytyneeseen urheiluun osallistuminen saattaisi todistajanuoret alttiiksi epäterveen seuran vaikutuksille. Meidän mielestämme myös nykyajan kilpailuhenki, jonka mukaan voittaminen on pääasia, vaikuttaa haitallisesti. Jos todistajanuoret siksi tuntevat tarvetta ylimääräiseen virkistäytymiseen, heidän vanhempansa kannustaisivat heitä etsimään sellaista uskonveljiensä keskuudesta, todellakin ”niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä”. – 2. Timoteukselle 2:22.
Jehovan todistajat eivät myöskään halua kannustaa ihmisiä sankaripalvontaan. He eivät pidä sopivana osallistua urheilukilpailuissa kiihkeisiin kannustushuutoihin eivätkä johda sellaisia huutoja esittävää kuoroa. He ymmärtävät, että Raamatun periaatteiden mukaan ei ole sopivaa ylistää ihmisiä. – Roomalaisille 1:25; Apostolien teot 12:21–23.
Koulun tanssit. Urheilun tavoin myös tanssiminen voi olla virkistävää ja terveellistä. Jeesus Kristus hyväksyi tanssimisen, sillä hän mainitsi kuvauksessaan tuhlaajapojasta sen kuuluneen sopivana osana juhlanviettoon. (Luukas 15:25) Olette ehkä kuitenkin panneet merkille, että todistajanuoret eivät tavallisesti ole mukana koulun järjestämissä tansseissa. Miksi?
Se johtuu pääasiassa siitä huonosta ympäristöstä, joka usein vallitsee koulun tansseissa. Tupakointi, alkoholin väärinkäyttö, huumeiden käyttö sekä häpeämätön sukupuolinen käytös ovat yleisiä. Siksi näissä tansseissa käyvä joutuu melkein väistämättä epäterveeseen seuraan. Koska Raamatun kehotus on pyrkiä toimimaan ”niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä”, Jehovan todistajat ovat pitäneet tapanaan pysyä poissa koulun tansseista.
Seurustelu. Seurustelusta on viime aikoina tullut monissa paikoissa yleinen huvittelumuoto. Jopa 13–15-vuotiaat nuoret seurustelevat yleisesti. Heitä voidaan nähdä koulun ympäristössä pitämässä toisiaan kädestä, suutelemassa ja jopa tekemässä vielä pidemmälle menevää. Todistajavanhempien mielestä heidän lastensa, jotka ovat vielä liian nuoria avioitumaan, ei ole sopivaa eristäytyä toisista jonkun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa ja toimia tavalla, joka on nykyään yleistä seurusteltaessa.
Koulun kerhot. Samanlaisista asioista kiinnostuneet oppilaat saattavat haluta osallistua näihin yhteisiin harrastuksiin koulun kerhoissa. Näiden kerhojen tarkoitukseksi muodostuu kuitenkin usein pelkkä seuranpito. Sellaiseen osallistumisen joidenkin oppilasryhmien kanssa on havaittu usein johtavan moraalittomaan käytökseen. Tämän mahdollisuuden vuoksi meistä tuntuu, että on hyvä harkita asiaa huolellisesti ennen kuin liittyy johonkin koulun kerhoon.
Tärkeitä kysymyksiä, joita todistajanuoret ja heidän vanhempansa harkitsevat, ovat: Rajoittuuko kerhon toiminta kouluaikaan? Valvotaanko sitä koulun taholta hyvin? Vaatiiko kerhoon kuuluminen koulun jälkeistä aikaa, joka voitaisiin käyttää paremmin perheen tai seurakunnan parissa? Todistajavanhempien vastuuna on tehdä lopullinen päätös siitä, millaisiin kerhoihin tai koulun järjestöihin, jos mihinkään, he sallivat lastensa kuulua.
Koulun näytelmät. Jehovan todistajilla ei ole mitään näyttelemistä vastaan sinänsä. Piirikonventtiemme ohjelmaan sisältyy yhtenä piirteenä raamatullisia näytelmiä. Todistajavanhemmat harkitsevat kuitenkin monia seikkoja ennen kuin he päättävät, sallivatko he lastensa osallistua johonkin koulun näytelmään. Esimerkiksi, onko se mitä näytelmässä esitetään, sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa? Todistajanuoret eivät osallistuisi näytelmään, jossa suvaitaan sellaisia moraalimittapuita, jotka Raamattu tuomitsee. Asiaan liittyy lisäksi harjoituksiin kuluva aika ja mahdollisesti epäterveellinen seura. Todistajavanhemmat harkitsevat siksi näitä seikkoja huolellisesti päättäessään, osallistuvatko heidän lapsensa johonkin näytelmään.
Verenluovutus. Joissakin maissa oppilaita voidaan pyytää luovuttamaan verta käytettäväksi verensiirtoihin. Me ymmärrämme kuitenkin Raamatun käskyn ’karttaa verta’ merkitsevän, ettei sitä tulisi nauttia eikä käyttää millään muullakaan tavalla. Me emme siksi omantuntomme vuoksi luovuta emmekä ota vastaan verta. – 1. Mooseksen kirja 9:4–6; 3. Mooseksen kirja 17:10–14; Apostolien teot 15:19, 20, 28, 29.
Keräykset ja lahjat. Monissa kouluissa oppilaita pyydetään silloin tällöin osallistumaan erilaisiin keräyksiin. Tässä esitteessä aikaisemmin mainituista syistä Jehovan todistajat eivät antaisi lahjoituksia, jos niitä pyydettäisiin jonkin poliittisen tarkoitusperän edistämiseen tai jos ne liittyisivät johonkin uskonnolliseen pyhäpäivään tai juhlaan. Me emme myöskään osallistuisi arpajaisiin, onnenpeleihin tai mihinkään sellaiseen liittyvään toimintaan. On kuitenkin muita tilanteita, joissa jokaisen täytyy olosuhteiden mukaisesti tehdä henkilökohtainen ratkaisunsa sen suhteen, voiko hän antaa lahjoituksen. Esimerkiksi jos koulutoveri on loukkaantunut tai sairas ja tehdään keräys kukkien tai jonkin muun lahjan ostamiseksi, todistajalapset osallistuvat mielellään sellaiseen antamiseen varojensa mukaan. – Apostolien teot 20:35.
[Huomioteksti s. 22]
”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” – 1. Korinttolaisille 15:33