Se kosketti hänen sydäntään

”Perheeseemme kuului kolmetoista lasta, neljä poikaa ja yhdeksän tyttöä”, kirjoittaa Gloria Adame. ”Elettiin vuotta 1984. Isä oli juuri palannut Meksikoon ja saanut tietää, että sillä välin kun hän oli ollut työssä Yhdysvalloissa, perheemme oli alkanut tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hän ei ollut lainkaan mielissään siitä ja alkoi vastustaa meitä. Tuntui siltä kuin hänen sydämensä olisi joka päivä kovettunut entisestään.

Rakastimme isäämme hyvin paljon, ja halusimme hänenkin hyötyvän saamastamme elämää antavasta tiedosta. Rukoilimme joka päivä palavasti Jehovaa ja pyysimme hartaasti häntä avaamaan meille tilaisuuden puhua isän kanssa hänen tarkoituksistaan. Jehova kuuli anomuksemme, koska hän antoi meille rohkeutta kokoontua joka ilta olohuoneeseen, missä isä katsoi aina iltaisin televisiota. Sinne äiti ja me tytöt keräännyimme lukemaan päivän raamatuntekstin.

Äiti johti keskustelua, ja kun hän oli lukenut painetun selityksen, pidimme kukin vuorollamme rukouksen. Kun nuorin sisaremme Marie, joka oli vain viisivuotias, rukoili, hän anoi palavasti: ’Jehova, ole kiltti ja pehmennä isin sydän niin että hänestäkin tulisi sinun todistajasi.’ Näytti siltä, ettei isä kuunnellut, koska hän pani television kovemmalle. Ajan mittaan hän kuitenkin alkoi hiljentää ääntä, kunnes eräänä iltana hän sulki television kokonaan.

Tuona iltana äiti kysyi tapansa mukaan, kenen vuoro oli lukea teksti. Suureksi yllätykseksemme isä sanoi: ’Minun vuoroni.’ Olimme hämmästyneitä, muttemme sanoneet mitään. Äiti ei vastustellut eikä kysellyt mitään vaan ojensi isälle kirjasen He tutkivat Raamattua päivittäin. Kun isä oli johtanut tekstin käsittelyn, äiti kysyi, kenen vuoro oli rukoilla. ’Minun vuoroni’, sanoi isä.

Olimme mykistyneitä. Rukouksen aikana emme voineet enää hillitä kyyneleitämme. Isäkin alkoi itkeä ja pyysi Jehovaa antamaan hänelle anteeksi sen, että hän oli pilkannut Häntä. Isä pyysi myös äitiä antamaan anteeksi sen, että hän oli vastustanut meitä.

Vuonna 1986 isämme vastustus siis loppui. Vuonna 1990 perheemme muutti Texasiin Yhdysvaltoihin. Aikanaan isä vihki elämänsä Jehovalle ja meni sen vertauskuvaksi vesikasteelle samaan aikaan kuin seitsemän meistä siskoista. Huhtikuussa 1997 isä nimitettiin kristityksi vanhimmaksi. Tähän päivään asti päivän raamatuntekstin tarkasteleminen on ollut erittäin tärkeää perheellemme, ja Jehovan rukoileminen on perhe-elämämme perustus.”

[Kuvat s. 31]

1. Neljä tytärtä, jotka toimivat tienraivaajina Meksikossa. Marie on edessä

2. Juanita ja Isaac Adame ja joitakuita heidän lapsistaan. Gloria on äärimmäisenä oikealla