Pääkohdat saatu esiin

MITKÄ ovat puheen pääkohtia? Ne eivät ole pelkkiä mielenkiintoisia kohtia, jotka mainitaan ohimennen, vaan tärkeitä ajatuksia, joita käsitellään laajasti. Ne ovat ratkaisevia tavoitteen saavuttamisen kannalta.

Avain pääkohtien korostamiseen on se, että aineisto valitaan ja jäsennellään viisaasti. Puhetta varten löytyy usein enemmän aineistoa kuin pystyy käyttämään. Miten voi ratkaista, mitä käyttää?

Ensinnäkin ajattele kuulijoita. Onko aiheesi heille suurelta osin vieras vai melko tuttu? Yhtyykö suurin osa siihen, mitä Raamattu sanoo aiheesta, vai suhtautuvatko jotkut siihen hieman epäillen? Millaisia haasteita heillä on jokapäiväisessä elämässään, kun he pyrkivät soveltamaan aiheeseen liittyviä Raamatun neuvoja? Toiseksi pidä huolta siitä, että tavoitteesi on selvänä mielessäsi, kun puhut heille valitsemastasi aiheesta. Sisällytä puheeseesi vain se, mikä tosiaan täyttää nämä kaksi kriteeriä.

Jos sinulla on valmis jäsennyksen ydin, jossa on jo teema ja pääkohdat, sinun tulee pysyä siinä. Aineiston arvo korostuu kuitenkin merkittävästi, jos kehitellessäsi kutakin pääkohtaa pidät mielessäsi edellä mainitut seikat. Silloin kun ei ole valmista jäsennystä, pääkohtien valinta jää sinulle.

Kun pääkohdat ovat selvänä mielessä ja yksityiskohdat on jäsennelty niiden alle, puhe on helpompi pitää. Lisäksi yleisö hyötyy puheesta todennäköisesti enemmän.

Eri jäsentelytapoja. Puheen voi jäsentää monella tavalla. Tutustu niihin. Huomaat, että monet niistä voivat sopia tehokkaasti aiheesi käsittelyyn.

Joustavassa mallissa aineisto on jaoteltu alakohtiin aiheittain. (Kaikki pääkohdat ovat tarpeellisia, koska ne auttavat kuulijoita ymmärtämään pääaihetta paremmin tai myötävaikuttavat puheen tavoitteen saavuttamiseen.) Toinen vaihtoehto on aikajärjestys. (Esimerkiksi ensin käsitellään ennen vedenpaisumusta sattuneita tapahtumia, sitten aikaa ennen Jerusalemin vuonna 70 sattunutta tuhoa, minkä jälkeen siirrytään nykyhetkeen.) Kolmas on syy-seuraus-malli. (Aineisto voidaan jäsennellä myös toisin päin. Ensin voidaan esimerkiksi mainita nykyinen tilanne eli seuraus ja osoittaa sitten sen syy.) Neljännessä menetelmässä käytetään vastakohtia. (Vastakkain voidaan asettaa hyvä ja paha tai myönteinen ja kielteinen.) Joskus puheessa saatetaan käyttää useampaa kuin yhtä tapaa.

Kun Stefanosta syytettiin juutalaisen sanhedrinin edessä väärin perustein, hän piti voimakkaan aikajärjestystä noudattavan puheen. Huomaa, kuinka sopivia kohtia hän valitsi puheeseensa, joka on Apostolien tekojen 7:2–53:ssa. Ensin hän osoitti selvästi kertovansa historiallisia tapahtumia, joita hänen yleisönsä ei voinut kiistää. Sitten hän toi esiin, että vaikka Joosefin veljet hylkäsivät hänet, Jumala järjesti vapautuksen hänen välityksellään. Seuraavaksi hän osoitti, että juutalaiset eivät totelleet Moosesta, jota Jumala käytti. Lopuksi hän painotti sitä, että ne, jotka olivat aiheuttaneet Jeesuksen Kristuksen kuoleman, olivat osoittaneet samanlaista henkeä kuin nuo aiemmat juutalaisten sukupolvet.

Ei liian monia pääkohtia. Minkään teeman kehittelyssä ei tarvita kovin montaa kohtaa. Useimmiten ne voidaan laskea yhden käden sormilla, kestääpä puhe sitten viisi minuuttia, kymmenen minuuttia, puoli tuntia tai pitempään. Älä yritä nostaa esiin liian monia kohtia. Kuulijat pystyvät poimimaan puheesta kohtuullisesti vain muutaman ajatuksen. Mitä pitempi puhe on, sitä painokkaammin ja selvemmin ydinkohdat täytyy saada erottumaan.

Pääkohtien lukumäärästä riippumatta jokaista tulee käsitellä riittävästi. Anna kuulijoiden pohtia kaikkia pääkohtia riittävän kauan, jotta ne ehtivät painua heidän mieleensä.

Puheen tulisi vaikuttaa yksinkertaiselta. Tämä ei aina ole kytköksissä esitettävän aineiston määrään. Jos ajatukset on selvästi ryhmitelty vain muutaman pääkohdan alle ja niitä käsitellään yksi kerrallaan, puhetta on helppo seurata ja vaikea unohtaa.

Nosta pääkohdat esiin. Jos aineisto on jäsennelty hyvin, pääkohtien merkitystä ei ole vaikea korostaa esityksen aikana.

Tärkein tapa nostaa pääkohdat esiin on esittää todisteet, raamatunkohdat ja muu aineisto siten, että ne kohdistavat huomion pääajatukseen ja laajentavat sitä. Kaikkien alakohtien tulee selventää, perustella tai laajentaa pääkohtaa. Älä ota mukaan epäolennaisia ajatuksia, vaikka ne tuntuisivat kiinnostavilta. Osoita alakohtien yhteys pääkohtaan selvästi äläkä jätä kuulijoita arvailemaan sitä. Yhteyden voi osoittaa toistamalla avainsanoja, joista pääkohta käy ilmi, tai kertaamalla pääkohdan ydinajatuksen silloin tällöin.

Jotkut puhujat korostavat pääkohtia numeroimalla ne. Tämä ei kuitenkaan saa korvata itse aineiston huolellista valikointia ja johdonmukaista kehittelyä.

Saatat päättää yksinkertaisesti mainita pääkohdan ensin ja sitä tukevat todisteet sen jälkeen. Silloin kuulijat ymmärtävät alakohtien merkityksen ja pääkohdatkin korostuvat. Pääkohdalle voi antaa lisää painoa esittämällä siitä tiivistelmän sen käsittelyn jälkeen.

Kenttäpalveluksessa. Edellä käsitellyt periaatteet soveltuvat paitsi julkisiin puheisiin myös kenttäpalveluksessa käytäviin keskusteluihin. Valmistauduttaessa on hyvä miettiä, mikä ongelma saattaisi vaivata eniten paikkakunnan ihmisiä. Valitse teema, jonka puitteissa voit osoittaa, miten Raamattu tarjoaa toivon tilanteen ratkaisemiseksi. Esityksessä voisi olla kaksi pääkohtaa. Valitse raamatunkohdat, joita voit käyttää kohtien tukena. Mieti sitten, miten aloitat esityksesi. Tällainen valmistautuminen tuo esitykseen joustavuutta, jota keskustelussa tarvitaan. Lisäksi se auttaa sinua sanomaan jotain sellaista, minkä puhuteltava muistaa.