Kuvaukset ja esimerkit opettavia

KUVAUSTEN ja esimerkkien kertominen on vaikuttava tapa opettaa. Usein ne vangitsevat kuulijoiden mielenkiinnon ja pitävät sitä yllä huomattavan tehokkaasti. Ne antavat ajatuksille virikkeitä. Ne herättävät tunteita ja voivat siten koskettaa omaatuntoa ja sydäntä. Joskus kuvausten avulla voidaan voittaa ennakkoluuloja. Ne tukevat tehokkaasti myös muistia. Käytätkö sinä niitä, kun opetat toisia?

Kielikuvat ovat tavallisesti vain muutaman sanan mittaisia ilmauksia, jotka kuitenkin voivat synnyttää eloisia mielikuvia. Huolellisesti valittujen kielikuvien merkitys aukeaa suurelta osin itsestään, mutta niiden merkitystä voi myös painottaa selittämällä niitä lyhyesti. Raamattu on tästä täynnä opettavia esimerkkejä.

Aloita vertauksista ja metaforista. Vertaukset ovat kielikuvista yksinkertaisimpia. Ne voivat olla sopiva astinlauta kuvausten käyttöön. Yleensä niihin liittyy sana ”kuin”. Kun rinnastetaan kahta melko erilaista asiaa toisiinsa, vertauksella saadaan korostettua, mitä yhteistä niillä on. Raamatussa on runsaasti kielikuvia, jotka pohjautuvat luomakuntaan – kasveihin, eläimiin ja taivaankappaleisiin – sekä ihmisten kokemuspiiriin. Psalmissa 1:3 kerrotaan, että ihminen, joka lukee säännöllisesti Jumalan sanaa, on ”kuin vesivirtojen varrelle istutettu puu”: se tuottaa hedelmää eikä kuihdu. Jumalattoman sanotaan olevan ”kuin leijona”, joka väijyy saalista (Ps. 10:9). Jehova lupasi Abrahamille, että tämän siemen olisi ”kuin taivaiden tähdet” ja ”kuin hiekkajyväset, jotka ovat meren rannalla” (1. Moos. 22:17). Jehova sanoi siitä läheisestä suhteesta, jonka hän teki mahdolliseksi itsensä ja Israelin kansan välillä, että ”niin kuin vyö on liitetty tiukasti miehen lanteille”, niin hän liitti Israelin ja Juudan itseensä (Jer. 13:11).

Metaforatkin korostavat kahden hyvin erilaisen asian yhteisiä piirteitä. Ne ovat kuitenkin vielä ytimekkäämpiä. Metafora esittää kaksi eri asiaa ikään kuin samana, jolloin toiseen liitetään jokin ominaisuus toisesta. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Te olette maailman valo.” (Matt. 5:14.) Opetuslapsi Jaakob kuvaili hillitsemättömän puheen seurauksia sanoen: ”Kieli on tuli.” (Jaak. 3:6.) Daavid lauloi Jehovalle: ”Sinä olet minun kallioni ja linnoitukseni.” (Ps. 31:3.) Hyvin valittu metafora ei juuri selityksiä kaipaa. Sen lyhyys lisää sen iskevyyttä. Metafora voi auttaa kuulijoita muistamaan jonkin kohdan tavalla, johon ei päästä pelkästään toteamalla asia.

Hyperbolat ovat liioittelevia ilmauksia, joita tulee käyttää arvostelukykyisesti, jottei niitä ymmärretä väärin. Jeesus maalasi tämän kielikuvan avulla unohtumattoman mielikuvan: ”Miksi – – katsot kortta, joka on veljesi silmässä, mutta et ota huomioon hirttä, joka on omassa silmässäsi?” (Matt. 7:3.) Ennen kuin alat käyttää tätä tai muita kielikuvia, opettele esittämään tehokkaasti vertauksia ja metaforia.

Käytä esimerkkejä. Kielikuvien sijasta opettamisessa voi käyttää apuna esimerkkejä, joko kuvitteellisia kertomuksia tai tosielämän kokemuksia. Niillä on kuitenkin taipumus rönsyillä, joten tarkkanäköisyys on jälleen tarpeen. Niitä tulee käyttää vain todella tähdellisten kohtien tukemiseen, ja ne tulee esittää siten, että niistä jää mieleen opetus eikä pelkkä tarina.

Keksittyjäkin esimerkkejä saa kertoa, mutta niiden tulee aina heijastaa todellisia asenteita tai tilanteita. Kun Jeesus opetti, miten suhtautua katuviin synnintekijöihin, hän valaisi asiaa kertomuksella miehestä, joka iloitsi löytämästään kadonneesta lampaasta (Luuk. 15:1–7). Vastatessaan miehelle, joka ei täysin tajunnut, mitä Laki tarkoitti käskiessään rakastamaan lähimmäistään, Jeesus kertoi tarinan samarialaisesta, joka auttoi loukkaantunutta miestä papin ja leeviläisen jätettyä sen tekemättä (Luuk. 10:30–37). Mikäli opit tarkkailemaan valppaasti ihmisten asenteita ja toimia, voit käyttää tätä opetusmenetelmää tehokkaasti.

Profeetta Natan kertoi kuvitteellisen tapauksen ojentaessaan kuningas Daavidia. Kertomus oli tehokas, koska sen avulla vältettiin tilanne, joka olisi voinut saada Daavidin puolustelemaan itseään. Natan kertoi rikkaasta miehestä, jolla oli paljon lampaita, ja vähävaraisesta miehestä, jolla oli ainoastaan yksi hellästi hoivattu naaraskaritsa. Entisenä paimenena Daavid ymmärsi hyvin, miltä karitsan omistajasta tuntui. Hän tunsi vanhurskasta närkästystä rikasta miestä kohtaan, joka anasti köyhän miehen vaaliman karitsan. Sitten Natan sanoi Daavidille suoraan: ”Sinä olet se mies!” Ojennus tavoitti Daavidin sydämen, ja hän katui vilpittömästi. (2. Sam. 12:1–14.) Harjoituksen myötä voit oppia käsittelemään herkkiäkin kysymyksiä vetoavasti.

Monia Raamatun tapahtumia voi käyttää arvokkaina esimerkkeinä opetettaessa toisia. Jeesus viittasi yhteen tapaukseen muutamalla sanalla: ”Muistakaa Lootin vaimoa.” (Luuk. 17:32.) Kuvaillessaan seikkaperäisesti läsnäolostaan kertovaa merkkiä hän viittasi ”Nooan päiviin” (Matt. 24:37–39). Heprealaiskirjeen 11. luvussa apostoli Paavali mainitsi nimeltä 16 miestä ja naista uskon esimerkkeinä. Kun Raamattu tulee sinulle tutuksi, voit ammentaa voimakkaita esimerkkejä sen sivuilla kerrotuista tapahtumista ja henkilöistä (Room. 15:4; 1. Kor. 10:11).

Toisinaan sinusta saattaa olla hyödyllistä tehostaa opetustasi tosielämässä sattuneella nykypäivän esimerkillä. Käytä kuitenkin ainoastaan sellaisia kokemuksia, jotka on vahvistettu tosiksi ja jotka eivät turhaan nolaa ketään kuulijoista eivätkä kiinnitä huomiota mihinkään kiistanalaiseen aiheeseen, jota ei käsitellä sillä kertaa. Muista myös, että kokemuksen kertomiseen täytyy olla syy. Älä kerro tarpeettomia yksityiskohtia, jotka helposti vievät huomion pois esityksesi tavoitteesta.

Ymmärretäänkö se? Kaikkien kuvausten ja esimerkkien tulee palvella selvää tarkoitusta. Olisiko tämä mahdollista, jos niitä ei sovellettaisi käsiteltävään aiheeseen?

Kun Jeesus oli sanonut opetuslapsiaan ”maailman valoksi”, hän mainitsi lyhyesti, miten lamppua on tapana käyttää ja mitä vastuuta se tiesi heille (Matt. 5:15, 16). Kerrottuaan kuvauksen kadonneesta lampaasta hän selitti, että taivaassa iloitaan katuvasta syntisestä (Luuk. 15:7). Ja kerrottuaan lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta Jeesus teki keskustelukumppanilleen suoran kysymyksen, minkä jälkeen hän antoi tälle selvän neuvon (Luuk. 10:36, 37). Toisaalta hän ei selittänyt kuvauksiaan erilaisista maaperistä ja pellon rikkakasveista koko kuulijakunnalleen, vaan ainoastaan niille, jotka olivat riittävän nöyriä kysymään häneltä (Matt. 13:1–30, 36–43). Kolme päivää ennen kuolemaansa Jeesus kertoi kuvauksen murhanhimoisista viinitarhan viljelijöistä, muttei selittänyt sitä. Hänen ei tarvinnut. ”Ylipapit ja fariseukset – – panivat merkille, että hän puhui heistä.” (Matt. 21:33–45.) Kuvauksen luonne, kuulijoiden asenne ja oma tavoite siis ratkaisevat yhdessä, täytyykö sitä soveltaa, ja jos täytyy, missä määrin.

Kyky käyttää kuvauksia ja esimerkkejä tehokkaasti kehittyy vähitellen, mutta ponnistelu maksaa vaivan. Hyvin valitut kuvaukset paitsi vetoavat älyyn myös vaikuttavat tunteisiin. Sen johdosta sanoma välittyy usein niin voimakkaasti, ettei vastaavaan pääse pelkästään toteamalla, miten asia on.