MESAK

Babylonialainen nimi, jonka Nebukadnessarin ylin hovivirkamies antoi Danielin toverille Misaelille. Tämän uuden nimen merkitystä ei tiedetä varmasti, mutta se on saattanut sisältää viittauksen sumerilaiseen Aku-jumalaan.

Säilyttää nuorukaisena nuhteettomuutensa. Mesak (Misael) vietiin Jojakinin ja muiden kanssa vankina Jerusalemista Babyloniin 617 eaa. Misael, Asarja, Hananja ja Daniel määrättiin Babylonin hovissa kolmivuotiseen valmennukseen, jonka päättyessä he osoittautuivat jopa etevämmiksi kuin kuninkaan neuvonantajat. (2Ku 24:1, 6, 8, 12–16; Da 1:1–7, 17–20.) Tuona aikana nuo neljä pysyivät vakaina antaumuksessaan Jumalaa kohtaan ja kieltäytyivät jopa saastuttamasta itseään kuninkaan herkuilla (Da 1:8–16).

He pitivät kuninkaan herkkuja ’saastuttavina’ todennäköisesti kolmesta eri syystä: 1) babylonialaiset söivät eläimiä, jotka olivat Mooseksen lain mukaan epäpuhtaita; 2) he eivät huolehtineet siitä, että eläinten veri vuodatettiin kunnolla pois, ja jotkin eläimet oli ehkä kuristettu; 3) pakanat uhrasivat usein eläimet ensin jumalilleen ja katsoivat sellaisen lihan syömisen kuuluvan näiden jumalien palvontaan (Da 1:8; vrt. 1Ko 10:18–20, 28).

Kun Daniel oli myöhemmin ylennetty korkeaan hallintoasemaan kuninkaan hovissa, Nebukadnessar nimitti Danielin pyynnöstä Mesakin, Sadrakin ja Abednegon hoitamaan Babylonin hallintoalueen hallintoa (Da 2:48, 49).

Kieltäytyy kumartamasta kuvapatsasta. Mesak ja hänen kaksi toveriaan kiinnittivät jälleen kuninkaan huomion, koska he kieltäytyivät kaikkien muiden hallintomiesten nähden kumartamasta Nebukadnessarin tekemää suurta kuvapatsasta. He luottivat täysin Jehovaan ja sanoivat Nebukadnessarille, etteivät he palvelisi kuninkaan jumalia. Sillä ei olisi väliä, vapauttaisiko heidän Jumalansa heidät pätsistä vai ei; he pysyisivät joka tapauksessa mieluummin nuhteettomina hänen edessään kuin tinkisivät kannastaan päästäkseen vapaaksi (Hpr 11:34, 35:ssä puhutaan sellaisista, jotka ”ehkäisivät tulen voiman” eivätkä ”ottaneet vastaan vapautusta millään lunnailla, jotta he saisivat paremman ylösnousemuksen”). Koska he ilmaisivat uskoa, Jehova suojeli heitä enkelinsä välityksellä. Kun he sitten tulivat ulos pätsistä, ei ”heihin ollut tullut tulen hajuakaan”. Nebukadnessar, joka oli ollut niin raivoissaan, että oli käskenyt kuumentaa pätsin seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti ennen noiden kolmen miehen heittämistä sinne, tunnusti nyt heidän Jumalansa olevan vapauttaja. Lisäksi hän määräsi, että se, joka sanoo jotakin väärää Mesakin Jumalasta, tulee silpoa ja hänen talostaan tulee tehdä yleinen käymälä. (Da 3:1–30.)