Leningradin koodeksi
Leningradin koodeksi eli Codex Leningradensis (B 19A) on tiettävästi vanhin kokonainen Raamatun heprealaisten kirjoitusten (eli Vanhan testamentin) hepreankielinen käsikirjoitus. Se sisältää masoreettisen tekstin, joka jäljennettiin Al-Fustātissa (Vanha Kairo) Egyptissä vuonna 1008 tai 1009. (Ks. MASOREETTINEN TEKSTI.) Sitä säilytetään Venäjän kansalliskirjastossa Pietarissa (aiemmin Leningrad).
Koodeksissa on 491 paksua vaaleaa pergamenttilehteä, joiden koko on 30 x 27 cm. Teksti on kolmella palstalla paitsi runomuotoisissa Jobin, Psalmien ja Sananlaskujen kirjoissa, joissa se on kahdella palstalla.
Leningradin koodeksin jäljensi Samuel ben Jakob, ja hän käytti työssään useita Aharon ben Ašerin käsikirjoituksia. Ben Ašer, tunnettu juutalainen oppinut, oli tutkinut kaikkia tuolloin saatavilla olleita Heprealaisten kirjoitusten käsikirjoituksia saadakseen tekstinsä vastaamaan mahdollisimman tarkasti alkuperäistä tekstiä. Leningradin koodeksi loi perustan myöhemmin valmistetuille Biblia Hebraican hepreankielisille tekstilaitoksille, joihin useimmat nykyiset raamatunkäännökset pohjautuvat (ks. BIBLIA HEBRAICA).
Leningradin koodeksin teksti vastaa hämmästyttävän tarkasti monien yli 1 000 vuotta vanhempien Kuolleenmeren kirjakääröjen hepreankielistä Raamatun tekstiä (ks. KUOLLEENMEREN KIRJAKÄÄRÖT). Vaikka sanamuodoissa on joitain eroja, sanoma on pysynyt samana. (Ks. liite A3.)