Isättömät perheet – miten katkaista kierre?

ISÄTTÖMISTÄ perheistä tulee pian sääntö, mikäli nykyiset suuntaukset jatkuvat. Yhdysvaltain terveysministeriön raportissa esitetään: ”Yksinhuoltajaperheissä kasvavat lapset saavat yleensä huonompia arvosanoja ja heillä on enemmän käyttäytymishäiriöitä sekä kroonisia fyysisiä ja psykiatrisia ongelmia. – – Yksinhuoltajaäitien lapsilla on suurempi riski tulla raskaaksi murrosiässä, keskeyttää koulunkäynti – – [ja] joutua vankilaan.”

Ei ihme, että yhteiskuntatieteilijät, perheneuvojat, kasvattajat ja jopa poliitikot etsivät kuumeisesti keinoja jarruttaa tätä tuhoisaa suuntausta. Miehille on järjestetty tapahtumia, joissa on pyritty herättämään ylpeyttä isänä olemista kohtaan ja vahvistamaan heidän vastuuntunnettaan perheestä. Markkinoille on tulvinut isyyttä käsitteleviä kirjoja. Isiä on jopa yritetty pakottaa kantamaan vastuunsa. Yhdysvalloissa tuomarit ovat rangaisseet ”hulttioisiä”, heidät on ahdistettu nurkkaan television keskusteluohjelmissa ja heitä on jopa julkisesti nöyryytetty. Tulokset ovat kuitenkin olleet laihoja.

Pikaratkaisut

Myös yritykset löytää tilanteeseen nopeita ratkaisuja saattavat johtaa kyseenalaisiin tuloksiin. Eronnut nainen voi esimerkiksi mennä hätäisesti uusiin naimisiin siinä toivossa, että lapset saisivat uuden isän. Mutta vaikka uudelleen avioitumisella saattaa olla etunsa, siihen voi liittyä myös ongelmia. Lapset eivät aina helposti hyväksy uutta ihmistä isäkseen. Joissakin tapauksissa se ei onnistu koskaan. Eräässä tutkimuksessa tuli ilmi, että ”lähes kaksi kolmasosaa naisista, joiden perheeseen oli kuulunut isäpuoli, muutti kotoa pois ennen kuin he täyttivät 19 vuotta – – kun vastaava määrä ehyissä perheissä oli 50 prosenttia”. Menestyksellisissäkin uusperheissä kestää toisinaan vuosia, ennen kuin lapset hyväksyvät isäpuolen.a

Myöskään murrosiän raskauksiin ei löydy pikaratkaisuja. Esimerkiksi abortti on vastoin Jumalan lakia ja vaatii nuorta naista tukahduttamaan hellän sääliväisyytensä hentoa elämää kohtaan, joka hänen sisällään on kehittymässä (2. Mooseksen kirja 20:13; 21:22, 23; Psalmit 139:14–16; vrt. 1. Johanneksen kirje 3:17). Miten se voisi olla jättämättä arpia tunne-elämään? Lapsen luovuttaminen adoptoitavaksi tuntuu monista humaanimmalta ratkaisulta, mutta siitäkin voi jäädä tunneperäisiä arpia sekä äitiin että lapseen.

Pikaratkaisut eivät todellakaan katkaise isättömien perheiden kierrettä. Nykyiset suuntaukset saadaan kääntymään vain, jos ihmiset ovat valmiita muuttamaan syvällisesti ajattelutapaansa, asenteitaan, käytöstään ja moraaliaan. Tarvitaan jotain muuta kuin korkealentoista puhetta ja muotipsykologiaa, jotta heidät voitaisiin motivoida tekemään niin perusteellisia muutoksia. Tuo ”jokin muu” löytyy Jumalan sanasta, Raamatusta. Juuri Jumalahan on alun alkaen luonut perhejärjestelyn (Efesolaisille 3:14, 15). Hän tietää paremmin kuin kukaan muu, mitä lapset tarvitsevat.

Raamatun periaatteista apua perheille

Voiko Raamattu tosiaan auttaa lapsia, joiden vanhemmista toinen on poissa? Eivätkö he ole kärsineet korjaamatonta vahinkoa? Eivät ole. Tämän kirjoituksen alussa lainattiin Yhdysvaltain hallituksen raporttia, jossa eriteltiin useita tällaisten lasten kohtaamia riskejä. Ankeasta tilannekatsauksesta huolimatta raportissa pääteltiin: ”Vaikka selvät todisteet viittaavat riskien lisääntymiseen, tutkimus osoittaa myös, että enemmistö yksinhuoltajaperheiden lapsista kehittyy normaalisti.” Isättömyyden vaikutukset ovat siis torjuttavissa tai ainakin minimoitavissa. Se on mahdollista etenkin jos lastenkasvatuksessa noudatetaan Raamatun periaatteita.

Tämä vaatii yksinhuoltajalta kovaa työtä, mikä voi ensin tuntua ylivoimaiselta. Mutta jos sinä olet tällaisessa tilanteessa, voit oppia luottamaan täysin Jehova Jumalaan (Sananlaskut 3:1, 2). Jotkut Raamatun aikoina eläneet naiset kohtasivat raskaita tilanteita, esimerkiksi leskeksi jäämisen. Raamatussa sanotaan heistä: ”Nainen, joka on todella leski ja jäänyt puutteenalaiseksi, on pannut toivonsa Jumalaan ja esittää lakkaamatta nöyriä pyyntöjä ja rukouksia yötä päivää.” (1. Timoteukselle 5:5.) Muista, että Jehova sanoo itseään ”isättömien poikien isäksi” (Psalmit 68:5). Voit olla varma, että hän tukee Jumalaa pelkäävää naista tämän ponnistellessa lastensa kasvattamisessa.

Säännöllinen Raamatun tutkiminen lasten kanssa on ratkaisevan tärkeää, jotta heistä kasvaisi tasapainoisia, kypsiä aikuisia (5. Mooseksen kirja 6:6–9). Monet Jehovan todistajien keskuudessa olevat yksinhuoltajat käyttävät varta vasten nuorille suunniteltuja Raamattuun perustuvia julkaisuja, kuten kirjaa Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia.b Niiden aineisto auttaa nuoria omaksumaan sellaiset moraalinormit, joiden avulla he voivat välttää toistamasta vanhempiensa virheitä. Kun lapset oppivat tuntemaan Jehova Jumalan, he voivat vähitellen ymmärtää, että heillä on taivaallinen Isä, joka todella välittää heistä (Psalmit 27:10). Se voi auttaa heitä käsittelemään hylätyksi tulemisen tunteitaan. Muuan vanhempiensa eron kokenut brittiläinen tyttö muistelee: ”Koko sen ajan äiti teroitti minulle, että oli tärkeää rukoilla ja luottaa täysin Jehovaan. Sillä tavalla me selviydyimme.”

Lapsen ja isän välisen suhteen ylläpito

Raamattu tekee selväksi, että lapsen tulee kunnioittaa sekä äitiään että isäänsä (2. Mooseksen kirja 20:12). Avioero ei katkaise isän ja lapsen välistä sidettä. Vaikka entinen aviomies ei enää asu kotona, lapset voivat edelleen hyötyä lämpimästä suhteesta häneen.c Ongelmana on se, että äiti saattaa olla vihainen hänelle eikä pidä siitä, että lapset ovat hänen kanssaan tekemisissä. Mitä äiti voi tehdä näille tunteille?

Raamattu antaa hyvän neuvon varoittaessaan: ”Varo, ettei vihastus houkuttele sinua ilkeämieliseen [tekoon] – –. Ole varuillasi, ettet käänny vahingolliseen.” (Job 36:18–21.) Ei kieltämättä ole helppoa puhua ystävällisesti ihmisestä, joka on loukannut sinua tai hylännyt sinut. Mutta kysyhän itseltäsi: Voiko tyttö oppia luottamaan miehiin, jos hänelle jatkuvasti kerrotaan, miten kauhea hänen isänsä on? Voiko poika kehittyä vakaaksi ja miehekkääksi, jos häntä rangaistaan sanomalla, että hän on ihan niin kuin isänsä? Voiko lapsilla olla tervehenkinen asenne valtaa kohtaan, jos heitä opetetaan halveksimaan isäänsä tai kannustetaan olemaan tapaamatta tätä? On selvästikin vahingollista jäytää lasten suhdetta isäänsä.

Sinusta saattaa olla yllättävää, että Raamattu ei tuomitse vanhurskasta närkästystä. Siinä sanotaan: ”Vihastukaa, mutta älkää kuitenkaan tehkö syntiä.” (Efesolaisille 4:26.) Syntiä ei ole se, että on suuttunut, vaan se, että antaa ”vihastuksen, suuttumuksen, pahuuden, herjaavan – – puheen” hallita itseään (Kolossalaisille 3:8). Vältä siis sättimästä isää lasten edessä. Jos tunnet tarvetta purkaa turhautumiasi, noudata Raamatun ehdotusta kertoa ”huolestuneisuudesta”, mutta purkaudu jollekulle muulle kuin lapsillesi, ehkäpä luotetulle ystävälle (Sananlaskut 12:25). Yritä olla myönteinen äläkä anna ajatustesi vaeltaa menneissä (Saarnaaja 7:10). Näin voit lievittää suuttumustasi suuressa määrin.

Muista vielä, että Raamattu käskee lasta kunnioittamaan isäänsä – vaikka isän käytös ei olisikaan ollut kovin ansiokasta (Efesolaisille 6:2, 3). Yritä siis auttaa lapsiasi näkemään isänsä puutteet oikeissa mittasuhteissa. Eräs hajonneessa kodissa varttunut nuori nainen sanoo: ”Suhtautumalla isääni puolueettomasti – erehtyvänä, epätäydellisenä ihmisenä – olen vihdoinkin oppinut hyväksymään hänet.” Kannustamalla lapsiasi kunnioittamaan isäänsä autat heitä kehittämään terveen näkemyksen sinun arvovallastasi äitinä.

On myös tärkeää, ettet anna rajan hämärtyä itsesi ja lasten välillä. He ovat yhä ’äitinsä lain’ alaisuudessa (Sananlaskut 1:8). Pojille voi olla liian suuri taakka, jos heidän odotetaan olevan talon isäntiä. Samoin tyttärille voi olla musertavaa joutua toimimaan äitinsä luotettuina. Lasten täytyy olla varmoja siitä, että äiti pitää heistä huolen – eikä päinvastoin (vrt. 2. Korinttilaisille 12:14). Varmuus saa heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi, vaikkei perhetilanne olekaan ihanteellinen.

Isän korvikkeita

Entä jos isä on kokonaan poissa kuvasta? Asiantuntijoiden mukaan lapset voivat hyötyä miehisestä seurasta. Enon tai naapurin huomaavainen kiinnostus lapsesta voi tehdä hyvää, mutta varsinkin kristillisen seurakunnan miespuolisten jäsenten tervehenkinen seura on hyödyksi. Jeesus lupasi, että seurakunta olisi kuin perhe, jolta saa tukea (Markus 10:29, 30).

Raamatun aikoina nuori Timoteus kasvoi huomattavaksi Jumalan ihmiseksi ilman uskovan isän tukea. Raamattu antaa tästä kunnian pitkälti hänen rakkaudelliselle äidilleen ja isoäidilleen (Apostolien teot 16:1; 2. Timoteukselle 1:1–5). Hän hyötyi myös erään kristityn miehen – apostoli Paavalin – seurasta. Paavali sanoi Timoteusta ’rakkaaksi ja uskolliseksi lapsekseen Herrassa’ (1. Korinttilaisille 4:17). Samoin nykyään Jehovan todistajia kannustetaan huolehtimaan ”orvoista ja leskistä”, kuten Raamattu neuvoo (Jaakobin kirje 1:27). Heitä kehotetaan ’pelastamaan isätön poika’ osoittamalla vilpitöntä, tasapainoista kiinnostusta sellaisia lapsia kohtaan (Job 29:12). Nuori Annette muistaa, miten muuan kristitty vanhin ilmaisi häntä kohtaan tervettä kiinnostusta hänen ollessaan pieni: ”Hän oli ainoa todellinen isähahmo, joka minulla oli.”

Kierteen katkaiseminen

Näiden periaatteiden avulla isättömät lapset voivat menestyä. Lapsuutensa epäsuotuisista olosuhteista huolimatta heistä voi tulla tasapainoisia, tuotteliaita aikuisia sekä rakastavia, uskollisia ja vastuuntuntoisia vanhempia. On silti paljon parempi yrittää ehkäistä vaurioita kuin hoitaa niitä. Ja viime kädessä isättömien perheiden kierre voidaan katkaista vasta sitten, kun miehet ja naiset sitoutuvat soveltamaan Raamattua elämäänsä, esimerkiksi noudattamalla Raamatun käskyä pidättyä sukupuolisuhteista ennen avioliittoa ja täyttämällä aviomiehille ja vaimoille Raamatussa asetetut normit (1. Korinttilaisille 6:9; Efesolaisille 5:21–33).

Monilla lapsilla on nykyään isä kotona, mutta heitä voidaan silti sanoa isättömiksi. Eräs perheasiantuntija väittää: ”Lasten suurin ongelma nykyään on se, että heidän vanhemmillaan ei ole heille aikaa eivätkä nämä kiinnitä heihin tarpeeksi huomiota.” Jumalan sana puuttuu tähän asiaan kiertelemättä. Se käskee isiä: ”Antakaa heille [lapsille] sitä opetusta ja oikaisua, joka kuuluu kristilliseen kasvatukseen.” (Efesolaisille 6:4, New English Bible; Sananlaskut 24:27.) Kun isät noudattavat Raamatun neuvoa, lasten ei tarvitse pelätä tulevansa hylätyiksi.

Onko kuitenkaan realistista uskoa, että ihmiset kääntyvät joukolla Raamatun puoleen? Näin tuskin tulee käymään (Matteus 7:14). Jehovan todistajat ovat kuitenkin auttaneet miljoonia ihmisiä tekemään perhe-elämästään onnellista Raamatun kotitutkistelun välityksellä.d Raamattu tietysti varoittaa, että kaikki avioparit kokevat ”ahdistusta lihassaan” epätäydellisyyden vuoksi (1. Korinttilaisille 7:28). Mutta ne, jotka todella kunnioittavat Jumalan sanaa, yrittävät ratkoa ongelmansa sen sijaan, että he eroaisivat heti ensimmäisten vaikeuksien ilmaannuttua näköpiiriin. On kieltämättä tilanteita, joissa kristityn on sopivaa harkita erilleen muuttamista tai jopa avioeroa (Matteus 5:32). Sen mahdolliset vaikutukset lapsiin saavat kristityn kuitenkin etsimään keinoja pelastaa avioliittonsa, mikäli suinkin mahdollista.

Raamatun periaatteiden soveltaminen ei pelasta perhettäsi ainoastaan tänä aikana. Se voi antaa teille kaikille mahdollisuuden elää ikuisesti! Jeesus sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Jumalan sanan neuvojen lukeminen ja noudattaminen on parhaita keinoja varmistaa, että perheesi pysyy koossa ikuisesti.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 8, 9]

Yksinhuoltaja voi onnistua lastenkasvatuksessa noudattamalla Raamatun periaatteita

[Kuva s. 10]

Kristityt miehet voivat usein ’pelastaa isättömän pojan’ osoittamalla häntä kohtaan vilpitöntä, tervettä kiinnostusta