Onko ihmishenki halpenemassa?

”Ihmishenki on tässä maailmassa halpa. Kuoleman voi ostaa muutamalla sadalla punnalla, eikä palvelukseen halukkaista ole pulaa.” (The Scotsman -lehti)

Huhtikuussa 1999 koko maailma järkyttyi, kun kaksi nuorta valtasi Littletonissa Coloradon osavaltiossa Yhdysvalloissa koulun, jossa toimi Columbinen yläaste ja lukio, ja tappoi siellä 15 henkeä. Tutkimuksissa ilmeni, että toisella hyökkääjällä oli oma WWW-sivu, johon hän oli kirjoittanut: ”KUOLLEET EIVÄT VÄITÄ VASTAAN!” Molemmat hyökkääjät kuolivat tuossa murhenäytelmässä.

MURHIA tehdään kautta maailman, ja joka päivä kuolee väkivaltaisesti lukemattomia ihmisiä. Etelä-Afrikka johti maailmantilastoa vuonna 1995, jolloin siellä tehtiin 75 murhaa 100000:ta asukasta kohti. Ihmishenki on erityisen halpa eräässä eteläamerikkalaisessa maassa, missä yli 6000 ihmistä tapettiin poliittisista syistä vuonna 1997. Tavallisesti kyseessä on palkkamurha. Eräässä tuota maata koskevassa raportissa sanotaan: ”Järkyttävää kyllä, myös lasten murhaaminen on lisääntynyt jyrkästi. Vuonna 1996 surmattiin 4322 lasta, mikä merkitsee 40 prosentin kasvua vain kahdessa vuodessa.” Mutta lapsistakin on tullut murhaajia; he tappavat toisia lapsia tai omia vanhempiaan. Ihmishenki on todella halpa.

Kuolemankulttuurin syitä

Mitä nämä tosiasiat ja numerot osoittavat? Sen että ihmiselämää kunnioitetaan yhä vähemmän. Vallanhimoiset ja rahanahneet ihmiset tappavat ilman minkäänlaisia omantunnon pistoksia. Huumeparonit määräävät murhattavaksi kokonaisia perheitä. He käyttävät murhista esimerkiksi sellaisia kiertoilmauksia kuin raivata pois, eliminoida tai tehdä loppu. Kansanmurhat ja etniset puhdistukset ovat lisänneet uhrien määrää ja halventaneet ihmiselämän arvoa. Tapoista on tullut maailman televisiouutisten päivittäisiä aiheita.

Kun tähän lisätään vielä television ja elokuvien silmitön väkivalta ja tuhoaminen, on kuin ihmiskunta eläisi keskellä sairaalloista kulttuuria, jossa päähuomio kohdistuu kuolemaan. Tietosanakirjassa Encyclopædia Britannica sanotaan: ”1900-luvun jälkipuoliskolla kuolemasta on tullut oudon suosittu aihe. Aiemmin, kenties hiukan yllättävästikin, tätä teemaa suurimmaksi osaksi kartettiin vakavissa tieteellisissä pohdinnoissa ja jossain määrin myös filosofisissa pohdinnoissa.” Katalonialaisen kulttuuriantropologian professorin Josep Fericglan mukaan ”kuolemasta on tullut viimeinen todellinen tabu yhteiskunnissamme, ja siksi se on nykyään yksi käytetyimpiä aiheita silloin kun halutaan vaikuttaa ihmisten ajatteluun”.

Ehkä kaikkein huomattavin piirre tässä kuolemankulttuurissa on se yleinen näkemys, että valta, paremmuus, raha ja nautinto ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin ihmiselämä ja moraaliarvot.

Miten kuolemankulttuuri leviää? Miten vanhemmat voivat olla vastapainona tälle vahingolliselle ilmapiirille, joka heitä ympäröi ja joka vaikuttaa heidän lapsiinsa? Muun muassa näihin kysymyksiin vastataan seuraavissa kirjoituksissa.

[Tekstiruutu/Kuva s. 4]

Mitä ihmishenki maksaa?

◼ ”Jengien nuoremmat jäsenet [Bombayssa Intiassa] ovat niin epätoivoisia, että he suostuvat tappamaan ihmisen jo 5000 rupiasta [noin 700 markasta].” (Far Eastern Economic Review)

◼ ”Mies tappoi ohikulkijan joka ei antanut tupakkaa.” (Otsikko Santiagossa Chilessä ilmestyvässä lehdessä La Tercera)

◼ ”Palkkamurhaajan saa Venäjällä noin 7000 dollarilla [42000 markalla] [vuonna 1995] – – Palkkamurhat ovat lisääntyneet jyrkästi kommunismin jälkeisen ajan nopean talouskasvun myötä.” (Viikkolehti Moscow News)

◼ ”Brooklynilainen kiinteistönvälittäjä pidätettiin – – ja häntä syytetään siitä, että hän oli maksanut teini-ikäiselle pojalle osan 1500 dollarin [9000 markan] palkkiosta, jotta poika tappaisi kiinteistönvälittäjän raskaana olevan vaimon ja tämän äidin.” (The New York Times)

◼ ”Tappohinta on [Englannissa] laskemassa – – Murhan hinta – – on pudonnut viiden vuoden takaisesta 30000 punnasta [300000 markasta] huokeampiin 5000–10000 puntaan [50000–100000 markkaan].” (The Guardian)

◼ ”Balkanin häikäilemättömät jengit jättävät mafiankin varjoonsa. – – Kyseessä on uudentyyppinen rikollinen, jolla on uudet pelisäännöt ja uudet aseet. Hänellä on räjähteitä ja konepistooleja, eikä hän kaihda niiden käyttöä.” (The Guardian Weekly)