Uskon koetus

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

RICHMOND on viehättävä kaupunki North Yorkshiressa Englannissa. Kaupungissa on linna, joka rakennettiin pian sen jälkeen, kun normannit olivat alistaneet Englannin valtaansa vuonna 1066. Linnasta avautuu näköala yli Swalen jokilaakson, joka johtaa Yorkshire Dalesin kansallispuistoon.

Linnan nykyhistoriasta paljastettiin merkittävä seikka televisiodokumentissa The Richmond Sixteen, joka kertoi ensimmäisen maailmansodan aikana linnassa vankina olleista 16 aseistakieltäytyjästä. Mitä heille tapahtui?

Asevelvollisuus

Kun Britannia oli liittynyt sotaan vuonna 1914, noin 2,5 miljoonaa miestä liittyi kansallismielisyyden innoittamana sen armeijaan. Koska kuitenkin miestappiot kasvoivat ja sodan tajuttiin venyvän pitemmäksi kuin poliitikot olivat luvanneet, ”värväyksessä siirryttiin pyytämisestä pikemminkin pakottamiseen”, kuten sotahistorioitsija Alan Lloyd sanoo. Niinpä ensimmäistä kertaa Britannian historiassa, maaliskuussa 1916, naimattomia miehiä määrättiin asepalvelukseen.

Perustettiin kaksituhatta tuomioistuinta käsittelemään valituksia, mutta vain hyvin harvat niistä, jotka kieltäytyivät sotapalveluksesta omantunnon syistä, vapautettiin kokonaan. Useimmat aseistakieltäytyjät määrättiin sotakoneistoa tukevaan aseettomaan palvelukseen. Siitä kieltäytyneitä pidettiin edelleen asevelvollisina, ja heidät saatettiin sotaoikeuden eteen. Heitä kohdeltiin ankarasti, ja heidät passitettiin vankilaan, missä olot olivat usein hirveät ja tilat ahtaat.

Richmondin aseistakieltäytyjät

Richmondin kuudentoista aseistakieltäytyjän joukossa oli viisi Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran edustajaa (Jehovan todistajat tunnettiin tuolloin raamatuntutkijoina). Herbert Senior, josta tuli raamatuntutkija 15-vuotiaana vuonna 1905, kirjoitti noin 50 vuotta myöhemmin: ”Meidät pantiin selleihin, jotka olivat pikemminkin vankiluolia. Luultavasti niitä ei ollut käytetty vuosiin, sillä lattioilla oli muutaman sentin paksuudelta kivimurskaa ja roskaa.” Julkisuudessa on hiljattain kerrottu haalistuneista ja paikoin epäselvistä kuvista ja teksteistä, joita vangit piirsivät ja kirjoittivat selliensä kalkituille seinille. Niiden joukossa on nimiä, viestejä, vankien läheisiä esittäviä piirroksia ja uskonilmauksia.

Muuan vanki kirjoitti yksinkertaisesti: ”Kuolen mieluummin periaatteitteni vuoksi kuin siksi, että minulla ei ole periaatteita.” Monissa viesteissä viitataan Jeesukseen Kristukseen ja hänen oppeihinsa, ja seinille on piirretty myös kuvia ristiä ja kruunua esittävästä merkistä, jota Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran (IBSA) edustajat käyttivät. Herbert Senior kertoo, että hän piirsi sellinsä seinälle Jumalan aikakausisuunnitelma -nimisessä Raamatun tutkimisen apuvälineessä olleen ”Aikakausien kartan”, mutta sitä ei ole löytynyt. Se on voinut hävitä näkyvistä, kuten on käynyt monille muille pääselliosaston ja muiden sellien seinillä olleille teksteille. Eräässä seinäkirjoituksessa lukee: ”Clarence Hall, Leeds, IBSA, 29. toukokuuta 1916. Lähetetty Ranskaan.”

Ranskaan – ja takaisin!

Miestappiot kasvoivat Ranskassa ja Belgiassa hälyttävästi. Sotaministeri Horatio Herbert Kitchener ja brittikenraali Douglas Haig tarvitsivat kipeästi lisää sotilaita, joten vuoden 1916 toukokuussa alettiin kutsua myös naimisissa olevia miehiä. Antaakseen pontta värväykselle johtavat sotilashenkilöt ja poliitikot päättivät tehdä aseistakieltäytyjistä varoittavan esimerkin. Aseella uhaten Richmondin aseistakieltäytyjät pantiin lainvastaisesti kahleissa junaan ja vietiin salaa kiertoteitse Ranskaan. Heritage-lehdessä kerrotaan, että siellä ”Boulognen rannalla miehet sidottiin piikkilangalla pylväisiin. Vaikutti melkein siltä kuin heidät olisi ristiinnaulittu”. Sitten heidät pakotettiin seuraamaan erään brittiläisen sotilaskarkurin teloitusta. Heille sanottiin, että jos he eivät tottelisi, heitä odottaisi sama kohtalo.

Kesäkuun puolivälissä 1916 vangit vietiin 3000 sotilaan eteen saamaan kuolemantuomiot. Tätä ennen Kitchener oli kuitenkin kuollut ja Britannian pääministeri oli puuttunut asiaan. Salakirjoitussanomalla varustettu postikortti oli saavuttanut Lontoon viranomaiset, ja sotilaskäsky oli peruutettu. Kenraali Haigia käskettiin muuttamaan kaikki kuolemantuomiot kymmeneksi vuodeksi pakkotyötä.

Kun 16 aseistakieltäytyjää palasivat Britanniaan, jotkut heistä vietiin skotlantilaiseen graniittilouhokseen tekemään ankeissa oloissa ”kansakunnan kannalta tärkeää työtä”, kerrotaan eräässä virallisessa raportissa. Muut, Herbert Senior mukaan luettuna, lähetettiin takaisin vankilaan, ei kuitenkaan sotilasvankilaan.

Perintö

Richmondin linnassa on aseistakieltäytyjistä seikkaperäinen näyttely, jota ylläpitää muinaismuistoja vaaliva English Heritage -virasto. Koska sellien seinät ovat hauraat, näyttelyssä on kosketusnäyttö, jonka avulla vierailija voi virtuaalimaailmassa tutkia sellejä ja niiden seinillä olevia piirroksia ja tekstejä niitä vahingoittamatta. Opiskelijaryhmiä kannustetaan miettimään, miksi aseistakieltäytyjät olivat valmiita kohtaamaan rangaistuksen, vankeuden ja mahdollisen teloituksen niiden käsitysten vuoksi, joihin he vilpittömästi uskoivat.

Richmondin aseistakieltäytyjät ”nostivat aseistakieltäytymisen yleisön tietoisuuteen, ja he alkoivat saada ihmisiltä tunnustusta ja kunnioitusta sen vuoksi”. Siksi viranomaiset suhtautuivat ymmärtäväisemmin aseistakieltäytyjiin toisen maailmansodan aikana.

Vuonna 2002 eräs linnan alueella oleva kaunis puisto omistettiin Richmondin aseistakieltäytyjien muistolle kunnianosoituksena heidän eettiselle vakaumukselleen.

[Kuvat s. 12, 13]

Vasemmalta oikealle: Richmondin linnan torni, joka on peräisin 1100-luvulta, sekä vankilarakennus, jossa aseistakieltäytyjien sellit olivat

Herbert Senior, yksi Richmondin 16 aseistakieltäytyjästä

Yksi selleistä, joissa Richmondin aseistakieltäytyjiä pidettiin

Sivujen reunoissa taustalla: Kuvia ja tekstejä, joita aseistakieltäytyjät piirsivät ja kirjoittivat vankilan seiniin