Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g 3/08 s. 18
  • Kallioniemekkeen apinoiden arvoitus

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Kallioniemekkeen apinoiden arvoitus
  • Herätkää! 2008
  • Samankaltaista aineistoa
  • Rosvoilevia apinoita, turhautuneita viljelijöitä
    Herätkää! 1980
  • Mikä nenä!
    Herätkää! 2012
  • ”Vankka kuin Gibraltarin kallio”
    Herätkää! 1990
  • ”Meidän on torjuttava nykyinen itsekäs suuntaus”
    Herätkää! 2010
Katso lisää
Herätkää! 2008
g 3/08 s. 18

Kallioniemekkeen apinoiden arvoitus

APINOISTA tulee luultavasti monille mieleen tropiikki. Harva apinalaji on uskaltautunut kokeilemaan lauhkean ilmaston maita. Tästä on kuitenkin pari huomattavaa poikkeusta.

Pohjois-Afrikan korkeilla Atlasvuorilla, missä talvisin sataa usein lunta, liikkuu setri- ja tammimetsissä magotteja eli berberiapinoita pieninä laumoina. Saman lajin edustajia elelee kuitenkin myös omana erillisenä ryhmänään kolmensadan kilometrin päässä pohjoisessa Gibraltarin kallioniemellä Euroopan eteläisimmässä kärjessä.

Miten luonnontieteilijät selittävät tämän arvoituksen? Jotkut arvelevat, että magotteja on kauan sitten ollut muuallakin Euroopassa ja että Gibraltarin apinat ovat ainoa jäljelle jäänyt ryhmä. Toiset uskovat, että niitä ovat tuoneet Gibraltariin arabi- tai brittisiirtolaiset. Tarun mukaan magotit kulkivat Euroopan ja Afrikan välisen kapean salmen alitse maanalaista käytävää pitkin, jonka sijaintia ei kukaan enää tiedä. Olivatpa ne lähtöisin mistä tahansa, ne ovat nykyisin Euroopan ainoa luonnonvarainen apinalaji.

Magotit elävät korkealla Gibraltarin kallion pinjametsissä. Vaikka niitä on vain satakunta, niistä on erään eläinsuojeluliiton mukaan tullut ”niemimaan kuuluisimpia asukkaita” (International Primate Protection League).a

Gibraltarissa käy vuosittain seitsemän miljoonaa turistia, joten apinaveijarien ei tarvitse nähdä nälkää. Vaikka ne syövät luonnonkasveja, ne ovat myös oppineet kerjäämään – ja tilaisuuden tullen varastamaan – turisteilta. Lisäksi paikalliset viranomaiset ruokkivat niitä hedelmillä ja kasviksilla.

Syömisen lisäksi magotit käyttävät viidesosan päivästään toistensa turkkien hoitamiseen. Sekä urokset että naaraat huolehtivat poikasista ja leikkivät niiden kanssa. Ne elävät kiinteinä laumoina, joissa stressi toisinaan johtaa yhteenottoihin. Vanhemmat yksilöt karkottavat nuoria luotaan uhkaillen ja kirkuen, mutta toisaalta apinoiden erikoinen tapa kalisuttaa hampaita yhteen näyttää rauhoittavan niitä.

Gibraltarin magottien alkuperä saattaa jäädä arvoitukseksi, mutta joka tapauksessa nämä seuralliset apinat antavat lisäväriä tuolle kalkkikiviselle niemelle, joka vartioi Välimeren suuta. Magotit ovat erottamaton osa Gibraltaria.

[Alaviite]

a Magotin lähisukulaiset japaninmakakit ovat puolestaan tunnettu vetonaula Japanin kuumilla lähteillä, joille ne kokoontuvat talvisin.

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa