HISTORIAN LEHDILLÄ
Espanja karkottaa moriskot
On sanottu, että kirkko oli mukana lähes kaikissa tämän surullisen kertomuksen tapahtumissa, joiden näyttämönä oli Espanja. Kertomus on lukemisen arvoinen.
ESPANJAN kuningashuone halusi luoda yhden lakikokoelman alaisuudessa olevan kristillisen valtion. Moriskojen ajateltiin olevan vääräuskoisia, ja siksi heidän läsnäoloaan maassa pidettiin vakavana loukkauksena Jumalaa kohtaan. Ongelma ratkaistiin vuosia myöhemmin: heidät päätettiin karkottaa.a
PAKKOKÄÄNNYTYKSIÄ
Espanjan maurit – muslimivähemmistö, johon kuuluvista käytettiin nimeä mudéjarit – elivät satoja vuosia varsin rauhallisissa oloissa katolilaisten hallitsemilla alueilla. Joissakin osissa maata heillä oli jonkin aikaa laillinen asema, joka antoi heille mahdollisuuden noudattaa omia lakejaan ja tapojaan ja harjoittaa uskontoaan.
Vuonna 1492 katolinen hallitsijapari Ferdinand II ja Isabella valloittivat Granadan, joka oli viimeinen muslimien hallitsema alue Pyreneiden niemimaalla. Antautumisehdoissa tuon alueen maureille myönnettiin samat oikeudet kuin oli muilla Espanjan maureilla. Pian katolisen kirkon johtomiehet kiristivät kuitenkin otettaan ja painostivat muslimivähemmistöön kuuluvia kääntymään kristityiksi. Maurit protestoivat aiempien sopimusten rikkomista, ja vuonna 1499 he nousivat kapinaan. Hallituksen sotajoukot tukahduttivat kapinan, mutta sen jälkeen alueella toisensa jälkeen muslimit pakotettiin joko kääntymään kristinuskoon tai poistumaan maasta. Espanjalaiset alkoivat kutsua maahan jääneitä käännynnäisiä moriskoiksi.
”MORISKOT EIVÄT OLLEET SEN ENEMPÄÄ HYVIÄ KRISTITTYJÄ KUIN USKOLLISIA ALAMAISIAKAAN”
Vuonna 1526 islamista tuli kielletty uskonto kaikkialla Espanjassa. Moriskot kuitenkin jatkoivat salaa alkuperäisen uskontonsa harjoittamista. Kansana he suurimmaksi osaksi säilyttivät kulttuuri-identiteettinsä.
Aluksi sitä, että moriskot harjoittivat katolista uskoa vain nimellisesti, suvaittiin. Olihan näistä erilaisten käsityöammattien harjoittajista, työläisistä ja veronmaksajista paljon hyötyä. Se että moriskot yleisesti ottaen kuitenkin kieltäytyivät sulautumasta yhteiskuntaan, herätti närää, ja niin viranomaiset kuin tavallinen kansakin syrjivät heitä. Ennakkoluuloja saattoi ruokkia kirkon kasvava epäluulo heidän kääntymyksensä aitoutta kohtaan.
Pian suvaitseminen vaihtui pakottamiseksi. Vuonna 1567 julkaistiin kuningas Filip II:n antama päätös, jossa moriskoja kiellettiin puhumasta omaa kieltään ja käyttämästä heille ominaisia vaatteita sekä noudattamasta tapojaan ja perinteitään. Tämä johti uuteen kapinaan ja verenvuodatukseen.
Arviolta noin 300 000 moriskoa, jotka kohtasivat suuria kärsimyksiä, pakotettiin lähtemään Espanjasta.
Historioitsijoiden mukaan Espanjan hallitsijat tulivat vakuuttuneiksi siitä, että ”moriskot eivät olleet sen enempää hyviä kristittyjä kuin uskollisia alamaisiakaan”. Siksi heitä syytettiin siitä, että he vehkeilivät Espanjan vihollisten – barbareskimerirosvojen, ranskalaisten protestanttien ja turkkilaisten – kanssa ja kannattivat ulkovaltojen hyökkäystä. Ennakkoluulot ja pelko siitä, että moriskot ryhtyisivät lopulta maanpettureiksi, saivat Filip III:n antamaan vuonna 1609 päätöksen, jonka mukaan heidät karkotettaisiin.b Seuraavina vuosina kaikkia moriskoiksi epäiltyjä vainottiin. Näiden halpamaisten toimien seurauksena Espanjasta tuli kokonaan katolinen.
a Sana ”morisko” tulee espanjan kielestä ja tarkoittaa ’pientä mauria’. Historioitsijat käyttävät ilmausta ei-halventavassa merkityksessä muslimitaustaisista ihmisistä, jotka kääntyivät katolilaisiksi ja jäivät Pyreneiden niemimaalle viimeisen siellä hallinneen muslimivaltakunnan kukistuttua vuonna 1492.
b Historioitsijat ovat myös arvelleet, että ainakin yksi Espanjan vallanpitäjistä hyötyi suuresti moriskojen omaisuuden anastamisesta.