Ovatko extreme-kokemukset riskien arvoisia?

HAASTE

”Seisoin tunnelissa luotijunan syöksyessä ohitseni aivan vierestä. Adrenaliiniryöppy sai minut unohtamaan ongelmani.” (Leon)a

”Hypätessäni veteen vaarallisen korkeilta kallioilta tunsin muutaman sekunnin ajan olevani täysin vapaa kaikesta. Yleensä nautin hyppäämisestä, mutta joskus minua pelotti.” (Larissa)

Kuten Leon ja Larissa, monet nuoret nauttivat rajojensa testaamisesta – toisinaan hyvinkin riskialttiilla tavoilla. Tunnetko houkutusta samaan? Jos tunnet, tästä artikkelista voi olla hyötyä.

MITÄ SINUN OLISI HYVÄ TIETÄÄ?

Extreme-kokemuksiin voi addiktoitua. Ne voivat saada aikaan hetkellisen hyvänolontunteen mutta jättää jäljelle kovan halun kokea jotain vielä jännittävämpää. Marco, joka kävi Leonin tavoin junatunneleissa, sanoo: ”Se oli viheliäinen kierre. Olin hetken aikaa tyytyväinen mutta sitten halusin taas lisää.”

Justin, joka rullaluistellessaan otti vauhtia ohikulkevista autoista, kertoo: ”Jännitys oli kihelmöivää, ja halusin tehdä saman uudelleen. Yritin tehdä vaikutuksen toisiin, mutta päädyin sairaalaan.”

Vertaispaine voi sumentaa terveen järjen. Nuori mies nimeltä Marvin sanoo: ”Ystäväni painostivat minua kiipeämään korkean rakennuksen katolle ilman apuvälineitä. He sanoivat: ’Anna mennä. Sinä pystyt siihen.’ Oloni oli todella epävarma. Vapisin kiivetessäni ylös seinää pitkin.” Aiemmin mainittu Larissa toteaa: ”Tein, mitä kaikki muutkin. Seurasin vain joukkoa.”

Eräänlaista vertaispainetta voi kohdata myös internetissä, jossa jotkut ylistävät huimapäitä ja vähättelevät riskejä. Itse asiassa jotkin videot extreme-tempuista leviävät sosiaalisessa mediassa kuin virus ja tuovat niiden tekijöille mainetta ja julkisuutta.

Esimerkiksi joillakin suosituilla videoilla kuvataan parkourin harrastamista. Tässä lajissa muun muassa ylitetään esteitä (kuten seiniä, taloja ja portaita) juoksemalla, hyppimällä tai kiipeämällä nopeasti ja mahdollisimman sulavasti ilman suojavarusteita. Videoista voisi tehdä kaksi virhepäätelmää: 1) riskit ovat olemattomat ja 2) kaikki harrastavat parkouria. Tällaiset päätelmät saattaisivat saada jonkun kokeilemaan jotain sellaista, mihin liittyy hengenvaarallisia riskejä.

On myös parempia ja turvallisempia tapoja testata rajojaan. Raamatussa sanotaan, että ”ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään”, eli siitä on jonkin verran hyötyä (1. Timoteukselle 4:8). Mutta lisäksi Raamattu kehottaa elämään ”tervemielisesti” (Titukselle 2:12). Miten voit onnistua tässä?

MITÄ VOIT TEHDÄ?

Ota selvää riskeistä. Sananlaskujen 13:16:ssa sanotaan: ”Terävänäköinen [harkitseva] toimii tiedon mukaan, mutta typerä tyhmyyttä levittelee.” Ennen kuin päätät kokeilla jotain harrastusta, selvitä, millaisia riskejä siihen liittyy. Kysy itseltäsi: ”Jos harrastaisin tätä, leikkisinkö todellisuudessa omalla hengelläni ja terveydelläni?” (Raamatun periaate: Sananlaskut 14:15.)

Hanki ystäviä, jotka kunnioittavat elämää. Tosi ystävät eivät kannusta ottamaan riskejä. He eivät myöskään yritä saada sinua tekemään jotain, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Larissa sanoo: ”Hyvät ja tasapainoiset ystävät auttoivat minua valitsemaan parempia harrastuksia. Uusien ystävien ansiosta elämäni muuttui.” (Raamatun periaate: Sananlaskut 13:20.)

Kehitä taitojasi ja nauti niistä riskeeraamatta henkeäsi. Kirjan Adolescent Risk Behaviors mukaan kasvuprosessiin kuuluu se, että ”oppii asettamaan rajat ja periaatteet, joiden mukaan itse toimii”. Voit testata rajojasi turvallisessa ympäristössä samalla kun käytät oikeanlaisia suojavarusteita ja huolehdit sopivista varotoimista.

Rakenna aitoa itsekunnioitusta. Ihmiset kunnioittavat sinua sen vuoksi, että selviydyt hyvin tosielämän haasteista – eivät siksi, että uskallat tehdä extreme-temppuja. Larissa kertoo: ”Kallioilta veteen hyppääminen oli vasta alkusoittoa elämänvaiheelle, jota leimasi itsetuhoinen käytös. Olisi ollut hyvä, jos olisin osannut sanoa ei.”

Asian ydin: Sen sijaan että ottaisit tarpeettomia riskejä, käytä hyvää arvostelukykyä, kun valitset itsellesi harrastuksia. (Raamatun periaate: Sananlaskut 15:24.)