TOUKKA

(hepr. rim·mahʹ; kreik. skōʹlēks).

Toukka-aste on hyönteisen muodonvaihdoksen matomainen kehitysaste, jossa se on heti munasta kuoriutumisensa jälkeen. Tässä artikkelissa sanalla ”toukka” tarkoitetaan lähinnä kaksisiipiäisten lahkoon kuuluvan kärpäsen toukkia, joita on mätänevissä kasvi- tai eläinperäisissä jätteissä ja elävissä kudoksissa. (Ks. PERHOSTOUKKA.) Munat hautuvat elävien tai mätänevien orgaanisten ainesten synnyttämässä lämmössä, ja toukat saavat noista aineksista ravintoa.

Kaksisiipiäisten toukilla on raajaton, kapea, jaokkeinen ruumis, jossa ei näytä olevan päätä. Teoksessa The Smithsonian Series (5. osa, s. 343) sanotaan kuitenkin niiden päästä: ”Ruumiin suippo pää on toukan pääpuoli, mutta sen varsinainen pää on vetäytynyt kokonaan ruumiin sisään. Aukosta, johon pää on hävinnyt ja joka on toukan suuna, ulkonee kaksi kynsimäistä väkästä, jotka toimivat sekä toukan leukoina että sen tarttumaeliminä.”

Raamatussa viitataan siihen, että toukat käyttävät ravinnokseen kuollutta orgaanista ainesta (Job 7:5; 17:14; 21:26; 24:20; Jes 14:11). Jos israelilaiset säästivät ihmeen välityksellä saatua mannaa seuraavan päivän aamuun, siitä lähti inhottava haju ja siihen tuli matoja eli toukkia, paitsi silloin, kun mannaa koottiin varastoon kuudentena päivänä ja säästettiin sapattia varten (2Mo 16:20, 24). Kun Jeesus mainitsi ”madon [skōʹlēks]” Gehennan yhteydessä, hän viittasi ilmeisesti Jerusalemin kaupungin ulkopuolella olevaan kaatopaikkaan, missä tuli kulutti jätteet ja missä madot eli toukat söivät tulen lähellä – ei itse tulessa – olevaa mätänevää ainesta (Mr 9:48; vrt. Jes 66:24). (Ks. GEHENNA; MATO.)

Bildad käytti sanaa ”toukka” kuvaillessaan ihmisen vähäpätöisyyttä (Job 25:6).