ASAEL

(’Jumala on tehnyt’).

1. Daavidin sisaren tai sisarpuolen Serujan poika, Abisain ja Joabin veli (1Ai 2:15, 16). Asaelilla oli kunnia-asema yhtenä Daavidin 30 huomattavasta soturista, ja hän oli erityisen tunnettu nopeudestaan, sillä hän oli ”kuin kedon gaselli” (2Sa 2:18; 23:24). Se koitui hänelle kohtalokkaaksi. Kun Abnerin johtamat Israelin joukot pakenivat Gibeoninlammikolla käydyn koetaistelun jälkeen, Asael ajoi pakenevaa Abneria itsepintaisesti takaa. Pyydettyään Asaelia kaksi kertaa luopumaan takaa-ajosta voimakas Abner survaisi keihäänsä tyvipään Asaelin vatsan läpi, ja Asael kuoli heti. Vaikka Asaelin veli Joab lopulta Abnerin vastalauseiden vuoksi kutsui Juudan joukot pois, Asaelin kuolema synnytti Joabissa katkeruutta, niin että hän myöhemmin järjesti itselleen viekkaasti tilaisuuden surmata Abner miekalla. (2Sa 2:12–28; 3:22–27.)

Asaelin sanotaan 1. Aikakirjan 27:7:ssä olleen päällikkönä yhdessä niistä joukko-osastoista, jotka palvelivat kuukauden kerrallaan. Koska Asael kuoli ennen kuin Daavidista tuli koko Israelin kuningas, tämä maininta voi tarkoittaa lähinnä hänen huonekuntaansa. Sitä edusti hänen poikansa Sebadja, jonka kerrotaan tässä jakeessa olleen Asaelin seuraaja. Teoksessa The Interpreter’s Dictionary of the Bible (toim. G. A. Buttrick, 1962, 1. osa, s. 244) taas selitetään: ”On mahdollista, että meillä on tässä malli Daavidin reservijoukoista, jotka järjestettiin jo varhain kuninkaan hallitessa Juudaa, ja että tämä alkuperäinen luettelo on saatettu ajan tasalle lisäämällä joukkoon Sebadja, joka oli Asaelin poika ja seuraaja tässä päällikön asemassa.” (Vrt. 1Ai 12.)

2. Yksi leeviläisistä, jotka nimitettiin opettamaan Lakia kaikkialla Juudassa Josafatin kolmantena hallitusvuonna (934 eaa.) (2Ai 17:7, 8; vrt. 5Mo 33:8–10).

3. Asiamies, joka palveli temppelissä Hiskian hallituskaudella (745–717 eaa.) anteihin ja kymmenyksiin liittyvissä tehtävissä (2Ai 31:13).

4. Esran aikana eläneen Jonatanin isä (Esr 10:15; ks. JAHSEJA).