Jatkuva kasvu vaatii menettelytapojen yksinkertaistamista

¹ Jesajan 54. luvun alkusanat kehottavat Jehovan vaimonkaltaista järjestöä valmistautumaan iloiseen kasvuun. Tiedossa on joukon lisääntyminen, laajennus ja voimien elpyminen. Tämän innostavan ennustuksen täyttyminen on johtanut siihen tosi palvonnan ilmiömäiseen laajennukseen, jonka näemme nykyään Jehovan jouduttaessa kokoamistyötä. – Jes. 54:1–4; 60:22, UM.

² Pystyykö Jehovan järjestäytynyt kansa pysymään Jumalan antaman nykyisen kasvun tasalla? Jehovan siunauksen ansiosta saadut tulokset asettavat meille haasteen, ja olemme onnellisia nähdessämme, että Jehova on antanut kansalleen tarvittavan viisauden ja ymmärryksen hengen. (Kol. 1:9, 10) Meidän täytyy myöntää, että Jeesus Kristus on uskollisen ”orja”-luokan välityksellä johtanut työtä tehokkaasti Jehovan tarkoituksen toteuttamiseksi suurenmoisella tavalla. – Matt. 24:45–47.

YKSINKERTAISTAMISEN TARPEELLISUUS

³ Menettelytapojen yksinkertaistaminen on osoittautunut yhdeksi tärkeäksi keinoksi, jolla voidaan ratkaista nopeasta kasvusta johtuvia ongelmia. Jehovan näkyvä järjestö on osoittanut olevansa tietoinen tästä merkittävästä seikasta. Olemme viime vuosina havainneet, että monia yksinkertaistuksia on tehty konventtien majoitus- ja ruokapalvelujärjestelyissä, kirjallisuustilauksissa ja -lähetyksissä, seurakunnan tarvikkeiden hankkimisessa sekä muistonviettokutsuissa, jakeluilmoituksissa ja kierroskonventtiohjelmissa. Julistajat, tienraivaajat, seurakunnat, vanhimmat ja avustavat palvelijat, matkavalvojat ja Seura ovat kaikki hyötyneet suuresti.

⁴ Nyt näyttää viisaalta ja järkevältä yksinkertaistaa edelleen joitakin menettelytapoja. Uskomme, että näilläkin järjestelyillä on Jehovan siunaus, koska niiden avulla voimme keskittyä paremmin siihen lisääntyvään ylistykseen, joka hänelle annetaan.

MITÄ KASVU ON MERKINNYT

⁵ Muutamina viime vuosina olemme nähneet julistajien määrän kasvavan Suomessa. Tienraivaajien määrä on kasvanut vielä enemmän. Vain neljän viime vuoden kuluessa vakituisten tienraivaajien määrä on lisääntynyt yli 100 prosenttia! Noin 1000 vakituista tienraivaajaa ja yli 260 seurakuntaa raportoivat nyt kenttäpalveluksensa Seuralle joka kuukausi. On todella sykähdyttävää panna merkille, että veljet ja sisaret ovat kaikkialla halukkaita lisäämään toimintaansa elonkorjuussa ja että sadat ovat voineet astua tienraivauspalvelukseen! – Matt. 6:33.

⁶ Tämän kasvun aiheuttamasta työmäärästä selviytymiseksi on tarpeellista yksinkertaistaa edelleen menettelytapoja. Paljon aikaa käytetään yli 1260:n seurakunnan ja yksityisen vakituisen tienraivaajan raportin kirjaamiseen Seuran arkistoihin joka kuukausi. Seurakunnilta ja tienraivaajilta tuleva posti on myös vastaavasti lisääntynyt. Tuon postimäärän lisääntymisen vuoksi emme ole aina kyenneet hoitamaan tärkeää kirjeenvaihtoa niin nopeasti kuin haluaisimme, varsinkaan vuoden kiireisinä aikoina. On käynyt hyvin ilmeiseksi, että meidän on tarpeellista yksinkertaistaa joitakin menettelytapoja, jotta voimavaramme ja aikamme voitaisiin käyttää parhaiten hyödyksi.

RAPORTOINNIN YKSINKERTAISTAMINEN

⁷ Syyskuun 1. päivänä 1986 astuu voimaan yksinkertaistettu tapa, jolla vakituisten tienraivaajien raportit taulukoidaan ja lähetetään Seuralle. Tämä ja muut järjestön menettelytavoissa tapahtuneet muutokset on jo selitetty vanhimmille. Tässä sisäarkissa esitettävän tiedon pitäisi auttaa kaikkia ymmärtämään se, miten tuo yksinkertaistettu menettely vaikuttaa siihen tapaan, jolla tienraivaajat raportoivat kenttäpalveluksensa. Perehtymällä hyvin tähän aineistoon vanhimmat ja tienraivaajat voivat ymmärtää nopeasti, mitä hyötyä tästä on sekä heille itselleen että Seuralle, ja kaikkien tulisi voida vaikeuksitta noudattaa tätä menettelytapaa tehdessään syyskuun palvelusraportteja.

⁸ Henkilökohtaista kuukausittaista Vakituisen tienraivaajan raporttilomaketta (S–200) ei enää lähetetä Seuralle; siksi näitä lomakkeita ei ole lähetetty seurakuntiin palvelusvuotta 1987 varten. Vuoden 1986 syyskuun raporteista lähtien kaikki vakituiset tienraivaajat käyttävät kenttäpalvelusraporttilomaketta (S–4) raportoidessaan palvelustoimintansa seurakunnalle. Vakituisen tienraivaajan tuntivaatimus koskee koko vuotta. Seurakunnan sihteeri kirjaa edelleenkin huolellisesti tienraivaajan kenttäpalvelusraportin joka kuukausi Seurakunnan julistajakorttiin (S–21). Tämä varmistaa sen, että seurakunnan arkistossa on oikeat tiedot tienraivaajien tunneista, kirjallisuuden levityksestä ja muusta toiminnasta palvelusvuoden lopussa. Kun tienraivaaja ei saavuta kuukauden tuntitavoitetta, hänen tulisi muistaa mainita syy siihen S–4-lomakkeen takana, kuten hän aikaisemmin mainitsi Vakituisen tienraivaajan raporttilomakkeessaan (S–200). Sihteeri merkitsee tämän syyn Seurakunnan julistajakortin ”Huomautuksia”-sarakkeeseen. Kuten tässä sisäarkissa jäljempänä osoitetaan, Seuralle ilmoitetaan palvelusvuoden lopussa jokaisen tienraivaajan tuntien yhteismäärä, ja tuossa raportissa mainitaan mahdolliset syyt, joiden vuoksi tuntivaatimusta ei saavutettu.

⁹ Seurakunnan sihteerin tulisi edelleenkin lähettää Seurakunnan raportti (S–1) Seuralle joka kuukausi, kuten hän on tähänkin saakka tehnyt. Raportista ilmenee julistajien, osa-ajan tienraivaajien ja vakituisten tienraivaajien kenttäpalvelustoiminnan yhteismäärä. Tämä ei ole muuttunut. Yksi raportissa tapahtunut muutos on se, että S–1-lomakkeen takana on tila, jossa voidaan ilmoittaa Seuralle, kun tienraivaaja muuttaa toiseen seurakuntaan tai kun hänen nimensä muuttuu, kun esimerkiksi naimaton sisar menee naimisiin. Aikaisemmin tienraivaajat saattoivat ilmoittaa Seuralle seurakuntansa tai nimensä muuttumisesta merkitsemällä tämän tiedon tienraivaajanraporttinsa taakse. Nyt sihteerillä on vastuu ilmoittaa meille näistä muutoksista merkitsemällä ne Seurakunnan raportin taakse. Nimenmuutoksesta ilmoitettaessa sihteerin tulisi palauttaa tienraivaajan saama Vartiotornin henkilöllisyys- ja määräyskortti (S–202), ja Seura lähettää tienraivaajalle uuden, korjatun kortin.

¹⁰ Palvelusvuoden lopussa sihteeri lähettää edelleenkin Seurakunnan erittelyraportin (S–10) Seuralle kuten edellisinäkin vuosina. Syyskuusta lähtien sihteeri luettelee S–10-lomakkeen takana kaikkien syyskuun 1. päivänä toimivien vakituisten tienraivaajien nimet ja mainitsee heidän tuntiensa yhteismäärän niiltä perättäisiltä kuukausilta, joina he työskentelivät tienraivaajina palvelusvuoden loppuun mennessä.

¹¹ Tällä hetkellä seurakuntien käytössä pitäisi jo olla yksinkertaistettuja Anomus vakituiseen tienraivauspalvelukseen -lomakkeita (S–205). Pyydämme teitä käyttämään vain korjattua anomuslomaketta. Jokaisen uuden tienraivaajan nimityksen mukana lähetämme tyhjän anomuslomakkeen, niin että seurakunnalla on aina joitakin varastossa.

HENKILÖKOHTAISTA APUA ON TARKOITUS LISÄTÄ

¹² Koko vanhimmisto ja varsinkin seurakunnan palveluskomitea haluaa osoittaa henkilökohtaista kiinnostusta tienraivaajia kohtaan. Seuraavat kysymykset auttavat vanhimpia havaitsemaan, missä suhteissa he voivat auttaa tienraivaajia: Ovatko he tehokkaita useimmissa palveluksen piirteissä, vai tarvitsevatko he valmennusta uusintakäynti- tai raamatuntutkistelutyössä? Tuottavatko he hengen hedelmää ja työskentelevätkö he yhdessä rauhassa ja sovussa? (Room. 14:19) Tarvitseeko kukaan apua käytännöllisen aikataulun laatimisessa? Onko ilmeistä, että tienraivaajilla on hyvät tutkimistavat, ja osallistuvatko he kokouksissa vastaamiseen? Vanhimmat, jotka ovat kiinnostuneita tekemään kaiken voitavansa tienraivaajan auttamiseksi, panevat valppaasti merkille tienraivaajien tarpeet ja olosuhteet ja keskustelevat heidän kanssaan säännöllisesti.

¹³ Vanhinten rakkaudellista kiinnostusta tienraivaajien hyvinvointia kohtaan arvostetaan syvästi. Kirjoittaessaan Seuralle tienraivaajat mainitsevat usein sen, miten kiitollisia he ovat rakkaudellisista vanhimmista, jotka ovat ilmaisseet aktiivista kiinnostusta heitä kohtaan. Joskus se on vaikuttanut siihen, että joku on voinut pysyä kokoajanpalveluksessa.

¹⁴ Vanhinten odotetaan huolehtivan niiden tienraivaajille asetettujen korkeiden mittapuiden säilymisestä, joihin sisältyy tuntivaatimus. Mutta jos tienraivaajalla on tilapäisesti ongelmia, joiden vuoksi hän jää jälkeen tuntitavoitteessaan, valppaat vanhimmat ovat samalla nopeampi pikemminkin antamaan apua kuin ehdottamaan, että tienraivaaja poistetaan tehtävästään, ellei hän korjaa tilannetta. Heidän ei tulisi antaa ongelmien jatkua useita kuukausia, ennen kuin antavat apua; muutoin tienraivaaja voi jäädä niin paljon jälkeen tavoitteestaan, että hän masentuu ja haluaa lopettaa.

¹⁵ Onko ongelma sellainen, että se voidaan voittaa muutamassa kuukaudessa? Jos on, niin miten vanhimmat voivat auttaa? Jos kyseessä on henkilökohtainen ongelma, joka tienraivaajan on itse selvitettävä, vanhimmat voivat kohottaa hänen mielialaansa antamalla hänelle kannustusta ja kiitosta sekä käytännöllisiä neuvoja.

¹⁶ Vanhinten tulisi varoa sekaantumasta tarpeettomasti henkilökohtaisiin tai perheasioihin, ellei apua pyydetä. Mutta jos ongelma on vakava ja näyttää siltä, että tienraivaaja ei onnistu saavuttamaan tuntivaatimustaan moneen kuukauteen, vanhimmat voivat päättää, että tienraivaajan on parasta siirtyä pois tienraivaajien luettelosta, kunnes ongelma on ratkaistu.

¹⁷ Sen sijaan että tienraivaajat kirjoittaisivat Seuralle, heidän tulisi keskustella vanhinten kanssa kohtaamistaan vaikeuksista. Useimmissa tapauksissa voi lisäapua tarvittaessa olla parasta, että vanhimmat kirjoittavat. Kierrosvalvojan vierailun aikana tienraivaajien tulisi tuntea voivansa vapaasti keskustella hänen kanssaan asioista, jotka voisivat vaikuttaa heidän tienraivauspalvelukseensa. Näin meneteltäessä saadaan paljon hyötyä. Vanhimmat tuntevat henkilökohtaisesti kyseisen yksilön. He voivat ymmärtää hänen persoonallisuuttaan ja luonteenlaatuaan – onko hän ahkera vai itseään säästävä, harjoittaako hän itsekuria vai onko hänen vaikea säilyttää järjestystä. He ovat selvillä hänen perheoloistaan, hänen terveydestään, ansiotyönsä aikataulusta ja muista seikoista, jotka vaikuttavat hänen kykyynsä työskennellä tienraivaajana. Uskomme, että vanhimmilla on erittäin hyvä mahdollisuus ratkaista, tulisiko jonkun yrittää jatkaa tienraivausta vai olisiko hänen parempi toistaiseksi lopettaa kokoajanpalveluksensa.

¹⁸ Jos vanhimmat ovat pohtineet asiaa tienraivaajan kanssa ja tulleet siihen tulokseen, että ongelma on vain tilapäinen ja että hänen pitäisi kyetä selviytymään tuntivajauksesta ennen palvelusvuoden loppua, niin rohkaisun ja hyödyllisten neuvojen antamista lukuunottamatta asiaa ei olisi tarpeen viedä pidemmälle. Mutta jos tienraivaajan eteen on tullut jokin epätavallinen tilanne, johon hän ei ole voinut vaikuttaa ja jonka vuoksi hän on jäänyt niin kauaksi tavoitteesta, ettei hän kykene saamaan vajausta kiinni palvelusvuoden loppuun mennessä, vanhinten tulisi päättää, tulisiko häneen soveltaa niitä poikkeusjärjestelyjä, jotka esitetään vuoden 1978 helmikuun Valtakunnan Palveluksemme sisäarkin kappaleissa 18–20, vai ei. Jos he havaitsevat olevan perusteltua suostua poikkeusjärjestelyihin, he voivat tehdä tästä merkinnän Seurakunnan julistajakorttiin ja kannustaa tienraivaajaa työskentelemään ahkerasti tuntivaatimuksen saavuttamiseksi siitä eteenpäin kantamatta huolta menneestä vajauksesta. Jos vanhimmat päättävät, että ongelma ei ole luonteeltaan lyhytaikainen ja että olosuhteitten vuoksi olisi suositeltavampaa, että kyseinen henkilö lopettaisi toistaiseksi tienraivauksen, heidän tulisi tiedottaa tästä Seuralle tätä tarkoitusta varten olevalla lomakkeella. Vain sellaisissa tapauksissa, kun vanhimmat ovat epävarmoja tuossa sisäarkissa mainitun järjestelyn soveltumisesta, seurakunnan palveluskomitean olisi tarpeellista kirjoittaa Seuralle lisätietojen saamiseksi. Sen tulisi selostaa kyseinen ongelma yksityiskohtaisesti sekä antaa tiedot tienraivaajan kenttäpalveluksen määrästä kuluvan palvelusvuoden aikana.

¹⁹ Samalla kun kunkin palvelusvuoden lopussa kaikkien vakituisten tienraivaajien nimet ja heidän kenttäpalvelustuntiensa yhteismäärä vuoden ajalta luetellaan Seurakunnan erittelyraportin takana, seurakunnan palveluskomitean tulisi kirjoittaa lyhyt kirje syistä, joiden vuoksi joku tienraivaaja ei ole saavuttanut tuntivaatimustaan tuona vuonna. Tulisi esittää lausunto siitä, miltä näyttävät kyseisen tienraivaajan mahdollisuudet parantaa toimintaansa uuden palvelusvuoden aikana. Seura ei lähetä vastausta näiden lausuntojen johdosta, ellei siihen katsota olevan erityistä syytä.

²⁰ Pyydämme myös kierrosvalvojia kiinnittämään enemmän huomiota tienraivaajien tarpeisiin. Kierrosvalvojan seurakuntaan tekemä vierailu on lyhyt, eikä hän ehkä voi viettää kovin paljon aikaa kunkin tienraivaajan kanssa. Mutta kun hän tarkastaa seurakunnan paperit, tapaa tienraivaajat ja työskentelee heidän kanssaan kenttäpalveluksessa, hän havaitsee, ketkä tarvitsevat apua ja rohkaisua. Hänen tulisi työskennellä kenttäpalveluksessa niin monien tienraivaajien ja julistajien kanssa kuin hänen aikataulunsa sallii. Niissä seurakunnissa, joissa on useita tienraivaajia, hän voi ehkä työskennellä joidenkuiden kanssa yhden vierailun kuluessa ja toisten kanssa seuraavan vierailunsa aikana. Hän ilmoittaa vanhimmille mahdollista apua tarvitsevia koskevista havainnoistaan ja ehdottaa, mitä vanhimmat voisivat tehdä auttaakseen tienraivaajia edistymään.

OLETKO PÄTEVÄ ALOITTAMAAN VAKITUISEN TIENRAIVAUSPALVELUKSEN?

²¹ Ollakseen pätevä vakituiseen tienraivauspalvelukseen henkilön on täytynyt olla kastettu ainakin kuusi kuukautta ja olla säännöllinen julistaja. Hänen tulisi pystyä saavuttamaan 1000 tunnin kenttäpalvelustavoite vuodessa. On myös tärkeää, että hänellä on hyvä moraali ja että hän on ilmaissut olevansa esimerkillinen kristitty. (om s. 113–115) Mitä siihen sisältyy? Mitä ominaisuuksia vanhinten tulisi odottaa tienraivaajaksi anovalta?

²² Esimerkillinen käytös merkitsee sitä, että hän on puhdas ruumiiltaan ja hengeltään. Tienraivauspalvelukseen hyväksyttävällä täytyy olla hyvän kristillisen käytöksen maine sekä seurakunnan sisä- että ulkopuolella. Hän on kokosydäminen ja täysin vihkiytynyt Jehovalle. Jumalan hengen hedelmän täytyy olla ilmeistä hänen elämässään. Tienraivaajien huomion tulisi keskittyä Valtakunnasta todistamiseen ja opetuslasten tekemiseen. Hänen tulisi kyetä käyttämään Raamattua tehokkaasti ovilla, tekemään uusintakäyntejä kiinnostusta osoittavien luo ja aloittamaan ja johtamaan Raamatun kotitutkisteluja. Tienraivaajan tulee olla täysin yhteistoiminnassa vanhimmiston kanssa kenttäpalveluksessa ja kokousjärjestelyissä.

²³ Oikeuskomitean antamasta ojennuksesta ja erottamisen jälkeisestä takaisin ottamisesta on täytynyt kulua vähintään kokonainen vuosi, ennen kuin henkilöä voitaisiin harkita osa-aikaiseen tai vakituiseen tienraivauspalvelukseen. Lisäksi henkilö, joka on tällä hetkellä oikeuskomitean asettamien rajoitusten alainen, ei olisi pätevä tienraivauspalveluksen etuihin, ennen kuin kaikki rajoitukset poistetaan.

²⁴ Täytyykö henkilön olla useita kuukausia osa-ajan tienraivaajana, ennen kuin häntä voidaan suositella vakituiseksi tienraivaajaksi? Ei. Vakituisen tienraivaajan aikataulun noudattaminen on kuitenkin yleensä helpompaa, jos on ensin palvellut osa-aikaisena tienraivaajana. Vanhimmat haluavat olla riittävän vakuuttuneita siitä, että anoja voi raportoida jatkuvasti 90 tuntia kuukaudessa ja kykenee saavuttamaan vaaditut 1000 tuntia palvelusvuoden loppuun mennessä. Muita kuin Seuran esittämiä vaatimuksia ei tulisi asettaa.

²⁵ Kun joku seurakunnan jäsen täyttää anomuksen vakituiseen tienraivauspalvelukseen ja antaa sen esivalvojalle hyväksyttäväksi, seurakunnan palveluskomitean tulisi kiinnittää siihen heti huomiota. Anomuksen käsittelyssä ei tulisi viivytellä odottaen jotakuta komitean vanhinta, joka voi olla poissa viikon tai pari. Hänen poissa ollessaan hänen tilallaan voidaan käyttää jotakuta toista vanhinta. Jos seurakunnan palveluskomitea hyväksyy anomuksen, asiasta tulisi ilmoittaa vanhimmistolle ennen kuin anomus lähetetään, jotta komitea voisi harkita muiden vanhinten mahdollisesti esittämiä lisähuomautuksia.

²⁶ Uudistettu Anomus vakituiseen tienraivauspalvelukseen -lomake edellyttää sitä, että vanhimmat merkitsevät siihen henkilön kenttäpalvelustoiminnan keskimäärän kuudelta viime kuukaudelta. Vanhinten tulisi olla riittävän vakuuttuneita siitä, että anoja voi täyttää tuntivaatimuksen säännöllisesti. Julistajan keskiarvo kuudelta kuukaudelta ei ehkä ilmaise sitä, mitä hän voi todellisuudessa tehdä pitkällä aikavälillä. Jos yksi tai kaksi kuukautta on huomattavasti muita parempia siksi, että henkilö on noiden kuukausien aikana ponnistellut tavallista enemmän, se tulisi ottaa huomioon. Toisin sanoen vanhinten tulisi luoda yleiskatsaus tienraivaajaksi aikovan kenttätoimintaan kuuden kuukauden ajalta. Henkilöllä voi olla tunneissa hyvä keskiarvo, mutta jos hänen tuloksensa palveluksessa ovat erittäin heikot, vanhimmat voivat ehdottaa, että hän ponnistelee niissä palveluksensa piirteissä, jotka kaipaavat korjausta, ennen kuin ilmoittautuu tienraivaajaksi. Jos vanhimmat eivät voi hyväksyä anomusta saadessaan sen, heidän tulisi ehdottomasti kertoa anojalle, että he eivät lähetä anomusta, ja selittää syyt siihen. Vanhinten tulisi selittää hänelle, missä hänen on ponnisteltava pätevöityäkseen tienraivaajaksi. Jos vanhimmista myöhemmin tuntuu, että he voivat hyväksyä anomuksen, ja he käyttävät alkuperäistä anomusta, heidän tulisi muuttaa anomuksessa mainittu aloituspäivä tilanteen mukaiseksi.

INNOKKAASTI ETEENPÄIN!

²⁷ Vuonna 1962 tehtiin sellainen muutos, että vakituiset tienraivaajat tulivat paikallisen seurakuntajärjestelyn alaisuuteen. Onko Jehova siunannut tuon muutoksen? Jos ajattelemme sitä, että vakituisten ja ”lomatienraivaajien” määrän kuukausittainen, maailmanlaajuinen keskiarvo on kohonnut 33560:stä vuonna 1962 toimineesta tienraivaajasta 322821:een vakituiseen ja osa-ajan tienraivaajaan palvelusvuonna 1985, niin voidaan ilmeisesti tehdä vain yksi johtopäätös. Jehova on tosiaan runsain määrin siunannut järjestelyjä, joiden tarkoitus on ollut auttaa tienraivaajia ja edistää Valtakunnan etuja. Nyt uskomme, että hän siunaa nämä uudet muutokset, joita olemme käsitelleet edellä olevissa kappaleissa. Jeesus sanoi: ”Viisauden todistavat vanhurskaaksi sen teot.” (Matt. 11:19) Miten hyvin tämä onkaan pitänyt paikkansa niistä järjestön toimenpiteiden ja menettelytapojen yksinkertaistuksista, joita on edistyvällä tavalla tehty vuosien mittaan Jehovan puhtaaseen palvontaan kokoontuvan, nopeasti kasvavan ”suuren joukon” vastaanottamiseksi. – Ilm. 7:9; Jes. 54:2.

²⁸ Innokkaat tienraivaajat ovat todella siunaukseksi seurakunnille. He antavat osaltaan loistavan vastauksen niihin sydämestä lähteviin rukouksiin, joita esitämme ”elonkorjuun Herralle” useampien työntekijöiden saamiseksi näinä viimeisinä päivinä, jolloin eloa on paljon. (Matt. 9:37, 38; Joh. 4:35, 36) Tehköön jokainen uskollisesti voitavansa vahvistaakseen kaikkien niiden käsiä, jotka ovat järjestäneet olosuhteensa voidakseen palvella tienraivaajien riveissä. (Sananl. 3:27) Millaista onnellisuutta tämä tuottaakaan meille jatkuvasti kirkastaessamme yksimielisesti taivaallista Isäämme ’kantamalla paljon hedelmää ja osoittautumalla siten Kristuksen opetuslapsiksi’! – Joh. 15:8.