VALITUSLAULUT
א (alef)*
1 Kuinka yksin istuukaan nyt kaupunki, joka oli täynnä ihmisiä!+
Siitä joka oli väekäs kansojen joukossa,+ on tullut kuin leski!
Se joka oli ruhtinatar maakuntien* joukossa, on pantu pakkotyöhön!+
ב (bet)
2 Se itkee vuolaasti yöllä,+ kyyneleet vierivät sen poskilla.
Kukaan kaikista sen rakastajista ei ole lohduttamassa sitä.+
Kaikki sen ystävät ovat pettäneet sen,+ heistä on tullut sen vihollisia.
ג (gimel)
3 Juuda on joutunut pakkosiirtolaisuuteen,+ ahdinkoon ja ankaraan orjuuteen.+
Hänen täytyy asua kansojen keskuudessa,+ hän ei löydä lepopaikkaa.
Kaikki hänen vainoajansa ovat saavuttaneet hänet, kun hänellä on ollut ahdistavaa.
ד (dalet)
4 Siioniin vievät tiet surevat, koska kukaan ei tule juhliin.+
Kaikki sen portit ovat autioina,+ sen papit huokailevat.
Sen nuoret naiset* murehtivat, ja se on katkera.
ה (he)
5 Sen vastustajat pitävät nyt sitä vallassaan,* sen viholliset ovat huolettomia.+
Jehova on tuottanut sille murhetta sen monien rikkomusten takia.+
Vastustaja on ajanut sen lapset vankeuteen.+
ו (waw)
6 Siionin tytär on menettänyt kaiken loistonsa.+
Sen ruhtinaat ovat kuin kauriita, jotka eivät ole löytäneet laidunta,
ja he kulkevat uupuneina takaa-ajajan edellä.
ז (zajin)
7 Ahdinkonsa ja kodittomuutensa päivinä Jerusalem muistelee
kaikkia kalleuksiaan, joita sillä oli kauan sitten.+
Kun sen väki joutui vastustajan käsiin eikä sillä ollut auttajaa,+
ח (het)
8 Jerusalem on tehnyt suuren synnin.+
Siksi siitä on tullut hyvin inhottava.
Kaikki, jotka ennen kunnioittivat sitä, kohtelevat sitä nyt halveksivasti, sillä he ovat nähneet sen alastomuuden.+
Itsekin se valittaa+ ja kääntyy pois häpeissään.
ט (tet)
9 Sen epäpuhtaus on tahrannut sen helmat.
Se ei miettinyt tulevaisuuttaan.+
Sen tuho oli tyrmistyttävä, kukaan ei lohduta sitä.
Jehova, näe ahdinkoni, sillä vihollinen on ylvästellyt.+
י (jod)
10 Vastustaja on ojentanut kätensä ja ottanut kaikki sen aarteet.+
Se on nähnyt kansojen astuvan pyhäkköönsä,+
niiden, joita sinä kielsit tulemasta seurakuntaasi.
כ (kaf)
11 Kaikki sen väki huokailee, he etsivät leipää.+
He ovat antaneet arvoesineensä saadakseen syötävää, vain pysyäkseen elossa.
Katso, Jehova, ja näe, että minusta on tullut kuin kelvoton nainen.*
ל (lamed)
12 Eikö tämä merkitse mitään kaikille teille, jotka kuljette ohi tietä pitkin?
Katsokaa ja nähkää!
Onko sellaista tuskaa kuin tuska, joka annettiin kannettavakseni,
jota Jehova tuotti minulle hehkuvan vihansa päivänä?+
מ (mem)
13 Korkeudesta hän on lähettänyt tulen luihini,+ joista jokaisen hän ottaa valtaansa.
Hän on levittänyt verkon jalkojeni eteen, hän on pakottanut minut kääntymään takaisin.
Hän on tehnyt minusta hylätyn naisen.
Kaiken päivää olen sairas.
נ (nun)
14 Rikkomukseni on sidottu ikeeksi, hänen kätensä on kiinnittänyt ne yhteen.
Ne on asetettu niskaani, ja voimani ovat vähentyneet.
Jehova on antanut minut niiden käsiin, joille en mahda mitään.+
ס (samek)
15 Jehova on heittänyt pois keskeltäni kaikki voimakkaat miehet.+
Hän on kutsunut koolle joukon minua vastaan murskatakseen nuoret mieheni.+
Jehova on polkenut viinikuurnassa Juudan neitsyttyttären.+
ע (ajin)
16 Minä itken kaikkea tätä,+ silmäni tulvivat kyyneleitä.
Kaikki, jotka voisivat lohduttaa tai virkistää minua, ovat kaukana.
Poikani on hylätty, sillä vihollinen on päässyt voitolle.
פ (pe)
17 Siion on levittänyt kätensä,+ kukaan ei lohduta sitä.
Jehova on käskenyt kaikkia Jaakobin ympärillä olevia kääntymään sitä vastaan.+
Jerusalemista on tullut niille hyvin inhottava.+
צ (tsade)
18 Jehova on toiminut oikein,*+ sillä olen kapinoinut hänen käskyjään* vastaan.+
Kuunnelkaa, kaikki te kansat, ja nähkää tuskani.
Minun nuoret naiseni* ja nuoret mieheni ovat joutuneet vankeuteen.+
ק (qof)
19 Olen kutsunut rakastajiani, mutta he ovat pettäneet minut.+
Minun pappini ja vanhimpani ovat tuhoutuneet kaupungissa,
kun he etsivät ruokaa pysyäkseen elossa.+
ר (reš)
20 Katso, Jehova, sillä olen hyvin ahdistunut.
Sisälläni kuohuu.*
Sydäntäni kouristaa, sillä olen ollut erittäin kapinallinen.+
Ulkona miekka riistää lapseni,+ sisällä talossa on kuolema.
ש (šin)
21 Ihmiset ovat kuulleet huokailuni, kukaan ei lohduta minua.
Kaikki viholliseni ovat kuulleet onnettomuudestani.
He iloitsevat, koska sinä olet aiheuttanut sen.+
Sinä annat kuitenkin tulla päivän, jolloin teet heille niin kuin olet luvannut+ ja jolloin heistä tulee samanlaisia kuin minusta.+
ת (taw)
22 Pane merkille kaikki heidän pahat tekonsa ja kohtele heitä ankarasti,+
niin kuin olet kohdellut minua ankarasti kaikkien rikkomusteni takia.
Huokaukseni ovat monet, ja sydämeni on sairas.
א (alef)
2 Jehova on peittänyt Siionin tyttären vihansa pilveen!
Hän on heittänyt Israelin kauneuden taivaasta alas maahan.+
Hän ei ole muistanut jalkojensa alustaa*+ vihansa päivänä.
ב (bet)
2 Jehova on nielaissut säälimättä kaikki Jaakobin asunnot.
Vimmassaan hän on repinyt maahan Juudan tyttären linnoitetut paikat.+
Valtakunnan ja ruhtinaat hän on syössyt maahan ja häpäissyt.+
ג (gimel)
3 Vihasta hehkuen hän on murtanut Israelin koko voiman.*
Hän veti takaisin oikean kätensä vihollisen lähestyessä,+
ja Jaakobissa hän paloi kuin tuli, joka polttaa ympäriltään kaiken.+
ד (dalet)
4 Hän on jännittänyt jousensa* kuin vihollinen, kohottanut oikean kätensä kuin vastustaja.+
Hän tappoi kaiken, mikä miellytti silmää.+
Hän vuodatti vihansa kuin tulen+ Siionin tyttären telttaan.+
ה (he)
5 Jehovasta on tullut kuin vihollinen.+
Hän on nielaissut Israelin.
Hän on nielaissut kaikki tornit,
hävittänyt kaikki linnoitetut paikat.
Hän täyttää Juudan tyttären surulla ja valituksella.
ו (waw)
6 Hän hajottaa majansa+ kuin puutarhassa olevan kojun.
Jehova on saanut juhlan ja sapatin unohtumaan Siionissa,
eikä hän kiihkeässä vihassaan kunnioita kuningasta eikä pappia.+
ז (zajin)
7 Jehova on hylännyt alttarinsa,
hän on halveksinut pyhäkköään.+
Hän on luovuttanut linnoitustornien muurit vihollisen käsiin.+
Heidän huutonsa ovat kaikuneet Jehovan temppelissä+ kuin juhlapäivänä.
ח (het)
8 Jehova on päättänyt tuhota Siionin tyttären muurin.+
Hän on jännittänyt mittanuoran.+
Hän ei ole estänyt kättään tuhoamasta.*
Hän saa vallin ja muurin suremaan.
Niistä molemmista on tullut heikkoja.
ט (tet)
9 Sen portit ovat vajonneet maahan.+
Jumala on tuhonnut ja murskannut sen salvat.
Sen kuninkaat ja ruhtinaat ovat kansojen keskuudessa.+
Lakia* ei ole, eivät edes sen profeetat saa Jehovalta näkyä.+
י (jod)
10 Siionin tyttären vanhimmat istuvat hiljaa maassa.+
He heittävät tomua päänsä päälle ja pukeutuvat säkkikankaaseen.+
Jerusalemin nuoret naiset* ovat painaneet päänsä alas maahan.
כ (kaf)
11 Silmäni ovat väsyneet kyynelistä.+
Sisälläni kuohuu.*
Maksani on vuotanut maahan, koska kansani tytär* on tuhoutunut,+
koska lapset ja pienokaiset ovat nääntyneet kaupungin toreilla.+
ל (lamed)
12 He kyselevät äidiltään: ”Missä on viljaa ja viiniä?”,+
kun he nääntyvät kuin haavoittuneet kaupungin toreilla,
kun heidän elämänsä hiipuu heidän äitinsä käsivarsilla.
מ (mem)
13 Mitä voin käyttää todisteena,
tai mihin voin verrata sinua, Jerusalemin tytär?
Mihin voin rinnastaa sinut lohduttaakseni sinua, Siionin neitsyttytär?
Murtumasi on laaja kuin meri.+ Kuka voi parantaa sinut?+
נ (nun)
14 Profeettasi kertoivat sinulle valheellisia ja turhia näkyjä.+
He eivät paljastaneet rikkomustasi ja siten estäneet sinua joutumasta vankeuteen+
vaan julistivat sinulle jatkuvasti vääriä ja harhaanjohtavia näkyjä.+
ס (samek)
15 Kaikki tietä pitkin kulkevat taputtavat sinulle pilkallisesti käsiään.+
He viheltävät hämmästyneinä+ ja pudistelevat päätään Jerusalemin tyttärelle ja sanovat:
”Onko tämä se kaupunki, josta sanottiin: ’Se on täydellisen kaunis, koko maan ilo’?”+
פ (pe)
16 Kaikki vihollisesi ovat puhuneet* sinua vastaan.
He viheltävät, kiristelevät hampaitaan ja sanovat: ”Me olemme nielaisseet sen.+
Tämä on se päivä, jota olemme odottaneet!+ Se on tullut, ja me olemme nähneet sen!”+
ע (ajin)
17 Jehova on tehnyt sen, mitä aikoikin,+ hän on toteuttanut sanansa,+
sen, mistä hän antoi käskyn kauan sitten.+
Hän on repinyt maahan säälimättä.+
Hän on antanut vihollisen iloita sinusta, hän on tehnyt vastustajistasi vahvoja.*
צ (tsade)
18 Kansan sydän huutaa avuksi Jehovaa, sinä Siionin tyttären muuri.
Anna kyynelien virrata purona päivät ja yöt.
Älä suo itsellesi hengähdystaukoa, älä lepoa silmillesi.*
ק (qof)
19 Nouse! Huuda yöllä, vartiovuorojen alkaessa.
Vuodata sydämesi kuin vesi Jehovan kasvojen eteen.
Kohota kätesi häntä kohti lastesi elämän puolesta,
niiden, jotka nääntyvät nälkään jokaisessa kadunkulmassa.+
ר (reš)
20 Näe, Jehova, ja katso sitä, jota olet kohdellut näin ankarasti.
Pitäisikö naisten yhä syödä omia jälkeläisiään,* täysin kehittyneitä lapsiaan,+
tai pitäisikö pappeja ja profeettoja tappaa Jehovan pyhäkössä?+
ש (šin)
21 Pikkupoika ja vanha mies makaavat kuolleina kadulla.+
Nuoret naiseni* ja nuoret mieheni ovat kaatuneet miekkaan.+
Olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä.+
ת (taw)
22 Niin kuin kutsutaan juhlapäivän viettoon,+ niin sinä kutsut kauhua kaikkialta.
Jehovan vihastuksen päivänä kukaan ei päässyt pakoon eikä jäänyt eloon.+
Viholliseni teki lopun niistä, jotka olin synnyttänyt* ja kasvattanut.+
א (alef)
3 Olen mies, joka on nähnyt kärsimystä hänen vihansa kepin takia.
2 Hän on ajanut minut pois ja pannut minut kulkemaan pimeydessä, ei valossa.+
3 Minua vastaan hän nostaa kätensä yhä uudelleen, kaiken päivää.+
ב (bet)
4 Hän on kuluttanut lihani ja ihoni,
hän on murtanut luuni.
5 Hän on piirittänyt minut, hän on ympäröinyt minut kitkerällä myrkyllä+ ja vaikeuksilla.
6 Hän on pakottanut minut istumaan pimeissä paikoissa niin kuin kauan sitten kuolleet.
ג (gimel)
7 Hän on ympäröinyt minut muurilla, niin etten pääse pakoon.
Hän on pannut minut raskaisiin kuparikahleisiin.+
8 Kun huudan epätoivoisesti apua, hän torjuu* rukoukseni.+
9 Hän on tukkinut polkuni hakatuilla kivillä,
hän on tehnyt tieni mutkaisiksi.+
ד (dalet)
10 Hän vaanii minua kuin karhu, kuin piilossa oleva leijona.+
12 Hän on jännittänyt jousensa,* ja hän asettaa minut nuolensa maalitauluksi.
ה (he)
13 Hän on lävistänyt munuaiseni nuolikotelonsa nuolilla.*
14 Kaikki kansat nauravat minulle, laulavat minusta kaiken päivää.
15 Hän on syöttänyt minulle kitkeryyttä ja juottanut koiruohoa.+
ו (waw)
16 Hän murskaa hampaani soralla,
hän saa minut kyyristymään tuhkaan.+
17 Sinä riistät minulta rauhan, olen unohtanut, mikä on hyvää.
18 Niinpä minä sanon: ”Loistoni on hävinnyt, en enää odota Jehovaa.”*
ז (zajin)
19 Muista minun ahdinkoni ja kodittomuuteni+ sekä koiruoho ja kitkerä myrkky.+
20 Sinä varmasti muistat ja kumarrut* minun puoleeni.+
21 Painan tämän sydämeeni. Siksi odotan sinua kärsivällisesti.+
ח (het)
22 Jehovan uskollisen rakkauden vuoksi emme ole kohdanneet loppuamme,+
sillä hänen armonsa ei lopu koskaan.+
23 Se on uusi joka aamu.+ Suuri on sinun uskollisuutesi.+
24 ”Jehova on minun osani”,+ olen sanonut, ”siksi odotan häntä kärsivällisesti.”+
ט (tet)
25 Jehova on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen,+ sille,* joka etsii häntä.+
26 On hyvä odottaa hiljaa*+ pelastusta Jehovalta.+
27 Miehen on hyvä kantaa iestä nuoruudessaan.+
י (jod)
28 Istukoon hän yksin ja olkoon hiljaa, kun Jumala asettaa sen hänen päälleen.+
29 Painakoon hän suunsa tomuun asti+ – ehkä vielä on toivoa.+
30 Kääntäköön hän poskensa sille, joka lyö häntä. Antaa hänen saada kylliksi loukkauksia.
כ (kaf)
31 Jehova ei hylkää meitä ikuisiksi ajoiksi.+
32 Vaikka hän on aiheuttanut murhetta, hänen suuri uskollinen rakkautensa saa hänet osoittamaan myös armoa.+
33 Hänen sydämensä ei iloitse ahdistuksen tai murheen tuottamisesta ihmisille.+
ל (lamed)
34 Kun kaikki maan vangit+ murskataan jalkojen alle,
35 kun miestä estetään saamasta oikeutta Korkeimman edessä,+
36 kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen oikeusasiassaan
– mitään tällaista Jehova ei suvaitse.
מ (mem)
37 Kuka voi sanoa jotain ja saada sen toteutumaan, ellei Jehova ole määrännyt, että niin tapahtuu?
38 Korkeimman suusta
ei tule yhtä aikaa pahaa ja hyvää.
39 Miksi ihminen* valittaisi syntinsä seurauksista?+
נ (nun)
40 Tarkkaillaan ja tutkitaan teitämme+ ja palataan Jehovan luo.+
41 Kohotetaan sydämemme ja kätemme taivaassa olevan Jumalan puoleen:+
42 ”Me olemme tehneet syntiä ja kapinoineet,+ etkä sinä ole antanut anteeksi.+
ס (samek)
44 Olet pilvellä estänyt pääsyn luoksesi, niin ettei rukouksemme pääse läpi.+
45 Sinä teet meistä roskaa ja jätettä kansojen keskuuteen.”
פ (pe)
46 Kaikki vihollisemme puhuvat* meitä vastaan.+
47 Kauhu ja kuoppa ovat tulleet osaksemme,+ autioitus ja murtuminen.+
48 Vesivirrat valuvat silmistäni kansani tyttären murtuman takia.+
ע (ajin)
51 Silmäni ovat tuottaneet minulle murhetta nähtyään kaikki kaupunkini tyttäret.+
צ (tsade)
52 Viholliseni ovat syyttä metsästäneet minua kuin lintua.
53 He saivat elämäni vaipumaan hiljaisuuteen kuopassa, he heittelivät minua kivillä.
54 Vedet virtasivat pääni yli, ja sanoin: ”Olen mennyttä!”
ק (qof)
55 Jehova, huusin avukseni sinun nimeäsi kuopan syvyyksistä.+
56 Kuule ääneni, älä sulje korviasi, kun pyydän apua ja helpotusta.
57 Sinä tulit lähelleni päivänä, jona kutsuin sinua. Sinä sanoit: ”Älä pelkää.”
ר (reš)
58 Olet puolustanut asiaani,* Jehova, olet lunastanut elämäni.+
59 Olet nähnyt minulle tehdyn vääryyden, Jehova. Annathan minun saada oikeutta.+
60 Olet nähnyt heidän kostonhimonsa, kaikki juonet, joita he punovat minua vastaan.
ש (sin tai šin)
61 Olet kuullut heidän pilkkansa, Jehova, kaikki juonet, joita he punovat minua vastaan,+
62 sanat vastustajieni huulilta ja sen, miten he kuiskuttelevat minusta kaiken päivää.
63 Katso heitä: istuvatpa he tai seisovat, he pilkkaavat minua lauluissaan!
ת (taw)
64 Sinä maksat heille takaisin, Jehova, heidän tekojensa mukaan.
65 Sinä kovetat heidän sydämensä ja siten kiroat heidät.
66 Sinä ajat heitä takaa vihastuneena, Jehova, ja hävität heidät taivaasi alta.
א (alef)
4 Kiiltävä kulta, hieno kulta on himmentynyt!+
Pyhiä kiviä+ lojuu hajallaan kaikissa kadunkulmissa!+
ב (bet)
2 Siionin kallisarvoisia poikia, aikoinaan yhtä arvokkaita kuin puhdistettu kulta,
kohdellaan kuin saviruukkuja,
savenvalajan kätten työtä!
ג (gimel)
3 Sakaalitkin tarjoavat nisänsä imettääkseen pentujaan,
mutta kansani tyttärestä on tullut julma+ kuin erämaan strutsit.+
ד (dalet)
4 Imeväisen kieli tarttuu janosta suulakeen.
Lapset pyytävät leipää,+ mutta kukaan ei anna sitä heille.+
ה (he)
5 Herkkuja syömään tottuneet makaavat kaduilla nälissään.*+
Pienestä pitäen kirkkaanpunaiseen* pukeutuneet+ ovat syleilleet tuhkakasoja.
ו (waw)
6 Kansani tyttären rangaistus* on suurempi kuin Sodoman rangaistus,*+
kaupungin, joka kukistettiin hetkessä ja jolle kukaan ei ojentanut auttavaa kättä.+
ז (zajin)
7 Siionin nasiirit+ olivat puhtaampia kuin lumi, valkoisempia kuin maito.
He olivat punertavampia kuin korallit, he hohtivat kuin safiirit.
ח (het)
8 He ovat tulleet nokea* mustemmiksi,
heitä ei tunnisteta kadulla.
Heidän ihonsa on rypyssä heidän luidensa päällä,+ siitä on tullut kuin kuivaa puuta.
ט (tet)
9 Miekkaan kaatuvat ovat paremmassa asemassa kuin nälkään nääntyvät,+
jotka riutuvat pois, menehtyvät kuin lävistetyt, koska pellolla ei ole syötävää.
י (jod)
10 Myötätuntoiset naiset ovat omin käsin keittäneet lapsiaan.+
Näistä on tullut heille ruokaa* kansani tyttären murtuessa.+
כ (kaf)
11 Jehova on ilmaissut vihastuksensa,
hän on vuodattanut hehkuvan vihansa.+
Hän sytyttää Siionin tuleen, joka polttaa sen perustukset.+
ל (lamed)
12 Eivät maan kuninkaat eivätkä ketkään sen asukkaista uskoneet,
että vastustaja ja vihollinen astuisi sisään Jerusalemin porteista.+
מ (mem)
13 Näin tapahtui profeettojen syntien ja pappien rikkomusten takia,+
niiden, jotka vuodattivat oikein toimivien* verta kaupungin keskellä.+
נ (nun)
14 He ovat harhailleet sokeina+ kaduilla.
He ovat saastuneet verestä,+
niin ettei kukaan voi koskettaa heidän vaatteitaan.
ס (samek)
15 ”Menkää pois! Epäpuhtaat!” heille huudetaan. ”Menkää pois! Menkää pois! Älkää koskeko meihin!”
He ovat joutuneet kodittomiksi, ja he harhailevat ympäriinsä.
Kansojen keskuudessa sanotaan: ”He eivät saa jäädä tänne meidän luoksemme.*+
פ (pe)
Pappeja ei kunnioiteta,+ vanhimpia ei pidetä arvossa.”+
ע (ajin)
17 Silmämme ovat vieläkin väsyksissä tähyiltyään turhaan apua.+
Me tähyilimme ja tähyilimme apua kansalta, joka ei voinut pelastaa meitä.+
צ (tsade)
18 Jokaista askeltamme on väijytty,+ niin ettemme voi kulkea toreillamme.
Loppumme on lähellä, päivämme ovat päättyneet, sillä loppumme on tullut.
ק (qof)
19 Takaa-ajajamme olivat nopeampia kuin taivaan kotkat.+
He ajoivat meitä takaa vuorilla, he väijyivät meitä erämaassa.
ר (reš)
20 Jehovan voideltu,+ elämän henkäyksemme,* on vangittu heidän suureen kuoppaansa,+
hänet, josta sanoimme: ”Hänen suojassaan* voimme elää kansojen joukossa.”
ש (sin)
21 Riemuitse ja iloitse, Edomin tytär,+ joka asut Usin maassa.
Mutta sinullekin annetaan malja,+ ja sinä juovut ja paljastat alastomuutesi.+
ת (taw)
22 Rangaistus sinun rikkomuksestasi, Siionin tytär, on päättynyt.
Hän ei vie sinua enää pakkosiirtolaisuuteen.+
Hän kuitenkin kääntää huomionsa rikkomukseesi, Edomin tytär.
Hän paljastaa syntisi.+
5 Muista, Jehova, mitä meille on tapahtunut.
Katso ja näe, miten meitä on häpäisty.+
2 Meidän perintömme on annettu vieraille, talomme ulkomaalaisille.+
3 Meistä on tullut isättömiä orpoja, äitimme ovat kuin leskiä.+
4 Meidän täytyy maksaa omasta juomavedestämme,+ ostaa omat polttopuumme.
5 Takaa-ajajamme ovat niskassamme.
Olemme väsyneitä, mutta meidän ei anneta levätä.+
6 Kurotamme kätemme kohti Egyptiä+ ja Assyriaa,+ jotta saisimme riittävästi leipää.
7 Esi-isiämme, jotka tekivät syntiä, ei enää ole, mutta meidän täytyy kantaa heidän rikkomuksensa.
8 Nyt palvelijat hallitsevat meitä, kukaan ei tempaise meitä heidän käsistään.
9 Hakiessamme leipää vaarannamme elämämme,+ koska erämaassa on miekka.
10 Ihomme on tullut kuumaksi kuin uuni kalvavan nälän vuoksi.+
11 Vaimoja on nöyryytetty* Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.+
12 Ruhtinaita on pantu riippumaan kädestään,+ eikä vanhimpia ole kunnioitettu.+
13 Nuoret miehet kantavat käsimyllyä, ja pojat kompastelevat puukuormien alla.
14 Vanhimmat eivät enää ole kaupungin portissa,+ nuoret miehet eivät soita musiikkia.+
15 Ilo on hävinnyt sydämestämme, tanssimme on muuttunut suruksi.+
16 Kruunu on pudonnut päästämme. Voi meitä, koska olemme tehneet syntiä!
17 Tämän takia sydämemme on sairas,+
näiden takia silmämme ovat hämärtyneet,+
18 Siioninvuoren takia, joka on autio+ ja jolla ketut nyt kuljeskelevat.
19 Mutta sinä, Jehova, istut valtaistuimellasi ikuisesti.
Sinun valtaistuimesi pysyy sukupolvesta sukupolveen.+
20 Miksi unohdat meidät ikuisiksi ajoiksi ja hylkäät meidät pitkäksi aikaa?+
21 Tuo meidät takaisin luoksesi, Jehova, niin me palaamme mielellämme.+
Anna meille takaisin vanhat hyvät ajat.+
22 Sinä olet kuitenkin hylännyt meidät täysin.
Sinä tunnet jatkuvasti ankaraa vihaa meitä kohtaan.+
Luvut 1–4 ovat surulauluja, joissa hepreassa on aakkosellinen rakenne (aakkosellinen akrostikon).
Tai ”hallintoalueiden”.
Tai ”Sen neitsyet”.
Kirjaim. ”ovat nyt pää”.
Tai ”tunsivat vahingoniloa sen luhistumisesta”.
Jerusalemiin viittaava personifikaatio.
Tai ”on vanhurskas”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Kirjaim. ”suutaan”.
Kirjaim. ”Minun neitsyeni”.
Kirjaim. ”Sisukseni kuohuvat”.
Tai ”jalkajakkaraansa”.
Kirjaim. ”jokaisen sarven”.
Kirjaim. ”asettanut jalkansa jouselleen”.
Tai ”hävittänyt”.
Kirjaim. ”nielaisemasta”.
Tai ”Opetusta”.
Kirjaim. ”Jerusalemin neitsyet”.
Kirjaim. ”Sisukseni kuohuvat”.
Personifikaatio, runouden keino, joka saattaa tässä ilmaista sääliä tai myötätuntoa.
Kirjaim. ”avanneet suunsa”.
Kirjaim. ”korottanut vastustajiesi sarven”.
Kirjaim. ”silmäsi tyttärelle”.
Tai ”omaa hedelmäänsä”.
Kirjaim. ”Neitsyeni”.
Tai ”synnyttänyt terveinä”.
Tai ”estää”.
Tai mahd. ”ja hän jättää minut kesannolle”.
Kirjaim. ”asettanut jalkansa jouselleen”.
Kirjaim. ”pojilla”.
Tai ”Jehovalta mitään”.
Tai ”Sielusi varmasti muistaa ja kumartuu”.
Tai ”sielulle”.
Tai ”kärsivällisesti”.
Kirjaim. ”elävä ihminen”.
Kirjaim. ”avaavat suunsa”.
Tai ”ajanut sieluni oikeusasioita”.
Kirjaim. ”hylättyinä”.
Ts. kalliisiin vaatteisiin.
Kirjaim. ”rikkomus”.
Kirjaim. ”synti”.
Kirjaim. ”mustaa”.
Tai ”surevien ruokaa”.
Tai ”vanhurskaiden”. Ks. sanasto, ”Vanhurskaus”.
Tai ”asua täällä siirtolaisina”.
Kirjaim. ”Jehovan kasvot ovat hajottaneet”.
Kirjaim. ”sieraintemme henkäys”.
Kirjaim. ”varjossaan”.
Tai ”raiskattu”.