Heinäkuu

Kaikki, mitä Jeesus sanoi ja teki, myös hänen ihmeensä, kertoo hänen Isänsä ajattelutavasta ja tunteista (Joh. 14:9). Mitä me voimme oppia Jeesuksen ihmeistä? Jeesus ja Jehova rakastavat meitä. Jeesus osoitti, miten paljon hän rakasti ihmisiä, tekemällä ihmeitä toisten hyväksi. Kerran kun kaksi sokeaa miestä pyysi Jeesukselta apua, hän liikuttui säälistä ja paransi heidät (Matt. 20:30–34). Kreikan kielen ilmaus, joka on käännetty vastineella ”säälistä liikuttuneena”, viittaa voimakkaaseen tunteeseen syvällä ihmisen sisimmässä. Jeesus tunsi näin syvää myötätuntoa, koska hän rakasti ihmisiä. Se sai hänet myös ruokkimaan nälkäisiä ja parantamaan spitaalisen miehen. (Matt. 15:32; Mark. 1:41.) Jehova on selvästikin hellän myötätuntoinen Jumala. Hän ja hänen Poikansa rakastavat meitä, ja heistä tuntuu pahalta, kun meillä on vaikeaa. (Luuk. 1:78; 1. Piet. 5:7.) He odottavat kovasti aikaa, jolloin he pääsevät poistamaan kaikki ihmisten ongelmat. w23.04 15:4–5

Voimme tehdä parhaamme, jotta altistuisimme mahdollisimman vähän ajatuksille, jotka ovat suosittuja Saatanan hallitsemassa maailmassa. Toisaalta meidän on hyvä täyttää mielemme rakentavilla ajatuksilla lukemalla ja tutkimalla Raamattua. Suojelemme mieltämme myös käymällä kokouksissa ja osallistumalla kenttätyöhön. Jehova puolestaan lupaa, että hän ei anna koetella meitä enempää kuin pystymme kestämään (1. Kor. 10:12, 13). Koska elämä näinä viimeisinä päivinä on vaikeaa, meidän kaikkien täytyy rukoilla entistä enemmän pysyäksemme uskollisina Jehovalle. Hän haluaa, että ”vuodatamme hänelle sydämemme” (Ps. 62:8). Ylistä Jehovaa ja kiitä häntä kaikesta hyvästä, mitä olet häneltä saanut. Pyydä häneltä rohkeutta kenttätyöhön ja apua ongelmista selviytymiseen ja kiusausten vastustamiseen. Älä anna kenenkään tai minkään estää sinua rukoilemasta Jehovaa usein. w23.05 20:17–18

Miksi käymme kokouksissa? Tärkein syy on se, että siellä voimme ylistää Jehovaa. (Ps. 26:12; 111:1.) Siellä voimme myös rohkaista toisiamme näiden vaikeiden aikojen keskellä (1. Tess. 5:11). Voimme saavuttaa nämä molemmat tavoitteet, kun viittaamme ja vastaamme kokouksissa. Mutta kokouksissa vastaamiseen liittyy omat haasteensa. Vastaaminen voi jännittää kovasti, tai ehkä vastausvuoroa ei saa niin usein kuin haluaisi. Mikä avuksi? Paavali sanoi: ”Meidän on rohkaistava toisiamme.” Jännitys voi olla helpompi voittaa, kun pitää mielessä, että jo pienet uskon ilmaukset voivat olla hyvin rohkaisevia. Jos taas emme pääse vastaamaan niin usein kuin haluaisimme, voimme olla iloisia niiden puolesta, jotka saavat vastata. (1. Piet. 3:8.) w23.04 18:1–3

Juutalaiset kuulivat suuria uutisia. He olivat olleet noin 70 vuotta vankeina Babylonissa, ja nyt he pääsisivät palaamaan kotimaahansa Israeliin. (Esra 1:2–4.) Tämä oli mahdollista vain Jehovan ansiosta, koska vankeja ei yleensä päästetty pois Babylonista (Jes. 14:4, 17). Babylon oli kuitenkin valloitettu, ja uusi kuningas päätti, että juutalaiset voivat lähteä. Kaikilla juutalaisilla, varsinkin perheenpäillä, oli edessään vaikea valinta: pitäisikö lähteä Babylonista vai jäädä sinne? Jotkut olivat liian vanhoja lähtemään tälle vaativalle matkalle. Useimmat juutalaiset olivat syntyneet Babylonissa eivätkä olleet koskaan asuneet missään muualla. Se oli heidän kotinsa, kun taas Israel oli vain heidän esi-isiensä maa. Lisäksi jotkut juutalaiset olivat ilmeisesti vaurastuneet Babylonissa, joten heistä tuntui ehkä vaikealta jättää taakseen mukava koti tai liikeyritys ja lähteä kohti tuntematonta. w23.05 22:1–2

Raamatussa osoitetaan, että kestävyydestä, myötätunnosta ja rakkaudesta voi aina löytää lisää opittavaa. Luukkaan 21:19:ssä sanotaan: ”Kestävyydellänne te pelastatte elämänne.” Kolossalaiskirjeen 3:12:ssa kehotetaan: ”Pukeutukaa hellään myötätuntoon.” 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:9, 10:ssä sanotaan: ”Jumala on opettanut teidät rakastamaan toisianne. – – Me kuitenkin kehotamme teitä, veljet, osoittamaan sitä [rakkautta] yhä enemmän.” Kaikkien näiden jakeiden sanat osoitettiin sellaisille Jehovan palvelijoille, joilla oli jo kestävyyttä, myötätuntoa ja rakkautta. Heidän täytyi silti tehdä edelleen töitä niiden eteen, ja niin täytyy meidänkin. On hyvä miettiä, miten varhaiskristityt kehittivät näitä ominaisuuksia. Silloin voit toimia samoin ja näin valmistautua suureen ahdinkoon. Kun sitten suuri ahdinko alkaa, sinulla on jo kokemusta koettelemusten kestämisestä ja haluat entistä päättäväisemmin pysyä uskollisena Jehovalle. w23.07 29:4, 8

Olemmepa voideltuja tai ”muita lampaita”, meidän täytyy pysyä tällä tiellä, jotta voimme palvella Jehovaa nykyisessä hengellisessä paratiisissa ja päästä uuteen maailmaan, jossa Jumalan valtakunta saa aikaan paljon hyvää (Joh. 10:16). Vuodesta 1919 lähtien miljoonat ihmiset ovat lähteneet Suuresta Babylonista eli väärän uskonnon maailmanmahdista ja alkaneet kulkea tätä tietä. Kun juutalaiset lähtivät Babylonista, Jehova lupasi, että heidän tiellään olevat esteet raivattaisiin pois (Jes. 57:14). Jotain samanlaista on tapahtunut lähempänä meidän aikaamme. Satoja vuosia ennen vuotta 1919 Jehova alkoi valmistella tietä, joka johtaa pois Suuresta Babylonista. (Vrt. Jes. 40:3.) Jotkut miehet, jotka kunnioittivat häntä syvästi, osallistuivat tien rakentamiseen. Sitä pitkin vilpittömät ihmiset voisivat lähteä Suuresta Babylonista ja tulla hengelliseen paratiisiin palvomaan Jehovaa oikealla tavalla. w23.05 22:8–9

Jehova haluaa, että palvelemme häntä omasta tahdostamme ja nautimme siitä (2. Kor. 9:7). Onko sitten väärin tehdä töitä hengellisen tavoitteen hyväksi, jos se ei huvita? Apostoli Paavali sanoi: ”Kuritan ankarasti ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa.” (1. Kor. 9:25–27, alav.) Joskus Paavali pakotti itsensä toimimaan oikein, vaikka hänen olisi tehnyt mieli toimia toisella tavalla. Jehova kuitenkin arvosti hänen palvelustaan ja palkitsi hänet (2. Tim. 4:7, 8). Jehova on iloinen, kun yritämme saavuttaa hengelliset tavoitteemme silloinkin, kun se tuntuu vaikealta. Vaikka emme aina rakasta kaikkea, mitä teemme Jehovan palveluksessa, hän näkee, että rakastamme häntä. Aivan kuten Jehova palkitsi Paavalin, hän palkitsee myös meidän ahkeruutemme (Ps. 126:5). Ja kun huomaamme tämän, motivaatiomme saattaa kasvaa. w23.05 24:9–10

Paavalin sanojen mukaan sellaiset, jotka ovat ikään kuin unessa, eivät selviydy Jehovan päivästä. Nukkuvalla ihmisellä ei ole ajantajua. Hän ei tiedä, mitä ympärillä tapahtuu, eikä pysty reagoimaan siihen. Nykyään useimmat ihmiset ovat hengellisessä unessa (Room. 11:8). He jättävät huomiotta selvät todisteet siitä, että elämme ”viimeisiä päiviä” ja suuri ahdinko on aivan lähellä (2. Piet. 3:3, 4). Me kuitenkin ymmärrämme, että hereillä pysymisestä tulee päivä päivältä tärkeämpää (1. Tess. 5:6). Miksi on tärkeää pysyä tyynenä ja vakaana? Koska vaarana on, että tämän maailman yhteiskunnalliset ja poliittiset asiat menisivät ihon alle. Sitä mukaa kun loppu lähenee, paine ottaa kantaa näihin kysymyksiin kasvaa koko ajan. Meidän ei kuitenkaan tarvitse huolestua. Jehova antaa meille pyhää henkeä niin että voimme pysyä rauhallisina ja tehdä viisaita ratkaisuja. (Luuk. 12:11, 12.) w23.06 26:6–7

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen Simsonista? Ehkä hänen voimansa. Hänet muistetaan myös huonosta ratkaisustaan, josta oli ikävät seuraukset. Jehova kuitenkin keskittyi kaikkeen siihen hyvään, mitä Simson teki, ja hänestä kerrotaan Raamatussa uskollisuuden esimerkkinä. Jehovan ansiosta Simson sai suuria voittoja, kun hän suojeli Israelin kansaa. Satoja vuosia hänen kuolemansa jälkeen Jehova sai Paavalin mainitsemaan hänet yhtenä huomattavista uskon esimerkeistä (Hepr. 11:32–34). Simson luotti Jehovaan tukalissakin tilanteissa. Voimme oppia hänen esimerkistään, ja se voi rohkaista meitä. w23.09 37:1–2

Kestävyyttä voi kehittää siten, että opettelee puhumaan Jehovalle huolenaiheistaan usein ja avoimesti (1. Tess. 5:17). Mitä jos elämässäsi ei ole juuri tällä hetkellä mitään erityisen isoa ongelmaa? Voisit silti pyytää Jehovalta apua aina, kun sinulla on paha mieli tai epävarma olo tai sinusta tuntuu, ettet tiedä, mitä tehdä. Jos opimme jo nyt puhumaan Jehovalle arjen ongelmista, meidän on helpompaa tehdä niin sitten, kun kohdallemme tulee isompia haasteita tulevaisuudessa. Se myös kasvattaa luottamustamme siihen, että Jehova tietää täsmälleen, milloin ja miten auttaa meitä (Ps. 27:1, 3). Selviämme tulevasta suuresta ahdingosta paljon todennäköisemmin, jos opimme kestämään vaikeita tilanteita jo nykyään (Room. 5:3). Monet ystävät ovat huomanneet, että jokainen kestetty uskon koetus on valmistanut heitä seuraavaan koetukseen. Ne ovat kehittäneet heissä hyviä ominaisuuksia ja kasvattaneet uskoa siihen, että Jehova haluaa auttaa ja pystyy auttamaan heitä. Usko taas on auttanut heitä kestämään seuraavan vaikean tilanteen. (Jaak. 1:2–4.) w23.07 29:7–8

Nöyryys ja myötätunto saavat Jehovan olemaan järkevä. Hänen nöyryytensä näkyi esimerkiksi silloin, kun hän aikoi tuhota Sodoman kaupungin. Jehova lähetti kaksi enkeliä kertomaan Lootille, että hänen ja hänen perheensä pitäisi paeta vuoristoon. Koska Lootia pelotti, hän pyysi, että he saisivatkin mennä pieneen Soarin kaupunkiin. Jehova oli aikonut tuhota myös Soarin, ja hän olisi voinut vaatia, että Loot vain tottelisi hänen ohjeitaan. Sen sijaan hän myöntyi Lootin pyyntöön, vaikka se merkitsi sitä, että hänen piti säästää Soar. (1. Moos. 19:18–22.) Satoja vuosia myöhemmin Jehova oli myötätuntoinen Niniven asukkaita kohtaan. Hän lähetti profeetta Joonan julistamaan, että Ninive ja sen asukkaat tuhottaisiin pian. Niniveläiset kuitenkin katuivat, ja Jehova sääli heitä eikä tuhonnut kaupunkia. (Joona 3:1, 10; 4:10, 11.) w23.07 32:5

Mitä Joasin esimerkki opettaa meille? Hän oli kuin puu, jonka juuret eivät ulotu syvälle vaan joka tarvitsee tukikepin pysyäkseen pystyssä. Kun sitten tukikeppi eli Jehojada oli poissa ja luopumuksen tuulet puhalsivat, Joas kaatui. Jumalanpelkomme ei saa olla niin huteraa, että se pettää, jos veljet ja sisaret tai perheenjäsenet eivät enää ole tukenamme. Jotta pysyisimme hengellisesti vahvoina, meidän täytyy itse kasvattaa rakkautta Jehovaan ja pelkoa häntä kohtaan tutkimalla, mietiskelemällä ja rukoilemalla. (Jer. 17:7, 8; Kol. 2:6, 7.) Jehova ei oikeastaan vaadi meiltä kovin paljon. Saarnaajan 12:13:ssa sanotaan: ”Pelkää tosi Jumalaa ja noudata hänen käskyjään, sillä se on ihmisen koko velvollisuus.” Kun pelkäämme Jehovaa oikealla tavalla, selviydymme kaikista tulevista haasteista voittajina. Silloin mikään ei voi pilata ystävyyttämme Jehovan kanssa. w23.06 27:17–19

Päiväntekstijakeen alussa kerrotaan: ”Valtaistuimella istuva sanoi.” Jehova itse puhuu Ilmestyskirjan näyissä vain kolme kertaa, ja tämä on yksi niistä. Lupauksia ei siis takaa kukaan voimakas enkeli eikä edes kuolleista herätetty Jeesus, vaan Jehova tekee sen henkilökohtaisesti. Sillä on merkitystä, koska Jehova ”ei voi valehdella” (Tit. 1:2). Jakeen 5 alku antaa siis lisää painoarvoa sille, mitä seuraavaksi sanotaan. Jehova sanoo: ”Minä teen kaiken uudeksi.” Kreikankielisessä tekstissä tässä käytetty verbimuoto viittaa parhaillaan tapahtuvaan tekemiseen. Vaikka siis Jehova puhuu siitä, mitä hän tekee tulevaisuudessa, se on niin varmaa, että on kuin se tapahtuisi jo tällä hetkellä. (Jes. 46:10.) w23.11 46:7–8

Pietari joutui kamppailemaan heikkouksiensa kanssa. Kun Jeesus kertoi, että hän tulisi kärsimään ja kuolemaan, niin kuin Raamatussa oli ennustettu, Pietari nuhteli häntä (Mark. 8:31–33). Hän ja muut apostolit kiistelivät yhä uudelleen siitä, kuka heistä oli suurin (Mark. 9:33, 34). Jeesuksen kuolemaa edeltävänä yönä Pietari hyökkäsi erään miehen kimppuun ja sivalsi häneltä korvan irti (Joh. 18:10). Samana yönä pelko sai hänet kieltämään kolme kertaa, että hän tunsi Jeesuksen (Mark. 14:66–72). Ei ihme, että hän itki katkerasti. Silloinkaan kun Pietari oli lannistunut, Jeesus ei jättänyt häntä. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi hänelle mahdollisuuden vakuuttaa rakkauttaan. Hän myös pyysi Pietaria paimentamaan nöyrästi hänen lampaitaan. (Joh. 21:15–17.) Pietari otti tehtävän vastaan. Niinpä hän oli Jerusalemissa vuoden 33 helluntaina, ja hänet voideltiin pyhällä hengellä ensimmäisten joukossa. w23.09 40:6–7

Pietari kannusti vanhimpia: ”Paimentakaa huolenpitoonne uskottua Jumalan laumaa.” (1. Piet. 5:1–4.) Vanhimmat, tiedämme, että rakastatte veljiä ja sisaria ja haluatte paimentaa heitä. Joskus voi kuitenkin tuntua siltä, ettei siihen riitä aikaa ja voimia. Jos sinulla on sellainen olo, mitä voisit tehdä? Kerro huolesi Jehovalle. Pietari kirjoitti: ”Jos joku palvelee, hänen tulee palvella riippuvaisena Jumalan antamasta voimasta.” (1. Piet. 4:11.) Ystävillä voi olla ongelmia, jotka eivät ole ratkaistavissa vielä nykyään. Muista, että Jeesus on ”ylipaimen”, ja hän voi auttaa heitä jo nyt ja varsinkin uudessa maailmassa tavoilla, joihin me ihmiset emme pysty. Jehova pyytää vanhimmilta vain, että he rakastavat hänen laumaansa, paimentavat sitä ja ovat sille esimerkkeinä. w23.09 41:13–14

Meidän täytyy varoa tämän maailman ajattelutapaa. Jos alkaisimme katsella asioita pelkästään ihmisten näkökulmasta, voisimme helposti unohtaa Jehovan ja hänen norminsa. (1. Kor. 3:19.) ”Tämän maailman viisaus” vetoaa usein itsekkäisiin haluihin. Epäjumalanpalvelus ja moraaliton käytös olivat ensimmäisellä vuosisadalla yleisiä Pergamonissa ja Tyatirassa, ja tämä oli vaikuttanut myös joihinkin kristittyihin. Jeesus neuvoi painokkaasti näitä molempia seurakuntia siitä, että niissä suvaittiin seksuaalista moraalittomuutta. (Ilm. 2:14, 20.) Myös nykyään on vaarana, että ympärillä olevien ihmisten väärät asenteet tarttuvat meihin. Sukulaiset ja tuttavat voivat antaa ymmärtää, että olemme liian tiukkoja ja meidän kannattaisi vähän joustaa periaatteistamme. He voivat väittää, että ei ole vakava asia, jos toimii omien halujensa mukaan, ja että Raamatun moraalinormit ovat jääneet ajastaan jälkeen. Joskus saattaisimme järkeillä, että Jehovan antamat ohjeet eivät ole tarpeeksi tarkkoja. Vaarana on, että ”menemme yli sen, mikä on kirjoitettu” (1. Kor. 4:6). w23.07 31:10–11

Jeesuksen äiti Maria tarvitsi voimaa. Hän tulisi raskaaksi, vaikka ei ollut vielä naimisissa. Marialla ei ollut kokemusta omien lasten kasvattamisesta, mutta hänen pitäisi huolehtia pojasta, josta tulisi aikanaan Messias. Hänen täytyisi myös selittää sulhaselleen Joosefille, miten hän voi olla raskaana, vaikka hän ei ole ollut sukupuolisuhteessa kenenkään kanssa. (Luuk. 1:26–33.) Mistä Maria sai voimaa? Hän pyysi apua toisilta. Maria esimerkiksi kysyi enkeli Gabrielilta lisätietoja tehtävästään (Luuk. 1:34). Kohta sen jälkeen hän matkusti Juudan vuoristoseudulle sukulaisensa Elisabetin luo. Elisabet antoi Marialle kiitosta ja esitti pyhän hengen ohjauksessa rohkaisevan profetian Jeesuksesta. (Luuk. 1:39–45.) Maria sanoikin, että Jehova oli ”tehnyt mahtavia tekoja käsivarrellaan” (Luuk. 1:46–51). Jehova siis antoi Marialle voimaa Gabrielin ja Elisabetin kautta. w23.10 43:10–12

Hengellä voideltuja Jeesuksen seuraajia on vain rajallinen määrä, 144 000. Heillä on erityinen suhde Jehovaan, ja he tulevat palvelemaan pappeina taivaassa Jeesuksen kanssa. (Ilm. 14:1.) Pyhäkköteltan pyhä edustaa sitä, että heidät on otettu Jumalan hengellisiksi lapsiksi, kun he ovat vielä maan päällä (Room. 8:15–17). Kaikkeinpyhin taas edustaa taivasta, missä Jehova asuu. ”Väliverho”, joka erotti näitä huoneita toisistaan, kuvaa Jeesuksen ruumista. Niin kauan kuin hänellä oli ihmisruumis, hän ei voinut mennä taivaaseen hoitamaan ylimmäisen papin tehtäviään. Kun Jeesus antoi ihmisruumiinsa uhriksi, hän avasi kaikille voidelluille reitin taivaaseen. Heidänkin täytyy luopua ihmisruumiistaan ennen kuin he voivat mennä sinne. (Hepr. 10:19, 20; 1. Kor. 15:50.) w23.10 45:13

Gideon pystyi pysymään rauhallisena, kun efraimilaiset tulivat moittimaan häntä (Tuom. 8:1–3). Hän ilmaisi nöyryyttä siinä, että hän ei tiuskinut efraimilaisille takaisin vaan kuunteli kärsivällisesti, mitä heillä oli sanottavana, ja rauhoitti kiristyneen tilanteen. Vanhimmat toimivat kuin Gideon, kun he kuuntelevat tarkkaan ja reagoivat lempeästi, jos heitä kritisoidaan. (Jaak. 3:13.) Näin he rakentavat rauhaa koko seurakunnassa. Kun Gideon oli voittanut midianilaiset ja häntä kehuttiin, hän käänsi huomion Jehovaan (Tuom. 8:22, 23). Vanhimmat voivat jäljitellä Gideonia antamalla Jehovalle kunnian siitä, mitä he saavat aikaan (1. Kor. 4:6, 7). Jos esimerkiksi veljeä tullaan kiittämään hänen opetustaidostaan, hän voi ohjata huomion siihen, että opetus on lähtöisin Raamatusta ja järjestöltä saadaan hyvää valmennusta. Vanhinten on hyvä välillä miettiä, vetävätkö he tarpeettomasti huomiota itseensä. w23.06 25:7–8

Jos meistä tuntuu, ettemme ole saaneet vastausta rukoukseemme, voisimme miettiä, pyydänkö Jehovalta oikeaa asiaa. Meistä usein tuntuu siltä, että tiedämme, mikä olisi parhaaksemme. Voi kuitenkin olla, että se, mitä pyydämme, ei olisikaan meille hyödyksi pitkällä aikavälillä. Jos vaikka kerromme Jehovalle jostain ongelmasta, siihen voi olla olemassa paljon parempi ratkaisu kuin se, mikä meillä on mielessä. Jotkut pyyntömme taas eivät ehkä ole linjassa Jehovan tahdon kanssa (1. Joh. 5:14). Mieti esimerkiksi vanhempia, jotka rukoilevat, että heidän lapsensa pysyisi totuudessa. Äkkiseltään voisi tuntua, että se on aivan hyvä pyyntö. Jehova ei kuitenkaan pakota ketään palvelemaan häntä, vaan hän haluaa, että meistä jokainen – myös lapsemme – päättää itse, palvooko häntä (5. Moos. 10:12, 13; 30:19, 20). Niinpä vanhemmat voisivat ehkä mieluummin pyytää Jehovalta, että he onnistuisivat opettamaan tavalla, jota lapsen on helppo kuunnella ja joka motivoi häntä rakastamaan Jehovaa ja ystävystymään hänen kanssaan (Sananl. 22:6; Ef. 6:4). w23.11 49:5, 12

Lohduttaminen on tärkeä tapa, jolla rakkautemme näkyy. Paavalin käyttämä sana tarkoittaa erään Raamatun hakuteoksen mukaan sitä, että ”seisoo jonkun vierellä rohkaisemassa häntä silloin, kun hän on ankarassa koetuksessa”. Kun lohdutamme ystävää, jolla on vaikeaa, voimme auttaa hänet takaisin jaloilleen niin että hän voi jatkaa kulkua kohti uutta maailmaa. Joka kerta kun tarjoudumme kuuntelemaan ja tukemaan veljeä tai sisarta, osoitamme rakastavamme häntä. (2. Kor. 7:6, 7, 13.) Myötätunto liittyy läheisesti toisten lohduttamiseen. Ihminen, joka tuntee sitä, haluaa lohduttaa toisia ja tehdä jotain heidän hyväkseen. Paavali kertoi, että myötätunto saa myös Jehovan lohduttamaan toisia. Hän sanoi, että Jehova on ”hellän armollinen Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala” (2. Kor. 1:3). w23.11 47:8–10

Vaikeudet kuuluvat kaikkien kristittyjen elämään. Paavali sanoi Tessalonikassa asuville veljille ja sisarille: ”Kun olimme teidän kanssanne, meillä oli tapana kertoa teille etukäteen, että joutuisimme koettelemuksiin, ja kuten tiedätte, niin on myös käynyt.” (1. Tess. 3:4.) Lisäksi hän kirjoitti korinttilaisille: ”Haluamme teidän tietävän, veljet, millaiseen ahdinkoon jouduimme – –. Emme olleet varmoja edes siitä, jatkuisiko elämämme.” (2. Kor. 1:8; 11:23–27.) Mekään emme voi välttyä vaikeilta tilanteilta (2. Tim. 3:12). Kun palvelemme Jehovaa, tutut tai sukulaiset saattavat kohdella meitä huonosti. Työpaikalla saatamme joutua ongelmiin, koska ”haluamme toimia rehellisesti kaikessa” (Hepr. 13:18). Joissain maissa ystäviä vastustetaan valtion taholta siksi, että he kertovat toisille hyvää uutista. Paavalin mukaan meillä on kuitenkin syytä olla iloisia missä tahansa vaikeassa tilanteessa. w23.12 51:9–10

Jaakobilla oli paljon ongelmia. Kaksi hänen pojistaan, Simeon ja Leevi, tuottivat häpeää perheelle ja Jehovalle. Jaakobin rakas vaimo Raakel kuoli, kun hän synnytti heidän toista lastaan. Vanhoilla päivillään Jaakob joutui muuttamaan Egyptiin ankaran nälänhädän takia. (1. Moos. 35:16–19; 37:28; 45:9–11, 28.) Kaikista vaikeuksista huolimatta Jaakobin luottamus Jehovaan ja hänen lupauksiinsa ei horjunut. Jehova puolestaan näytti, että hän hyväksyi Jaakobin. Esimerkiksi hän antoi Jaakobille paljon omaisuutta. Hän sai myös tavata uudestaan poikansa Joosefin, jonka luuli kuolleen jo aikoja sitten. Koska Jaakobilla oli läheinen suhde Jehovaan, hän selviytyi kaikista vaikeista elämäntilanteista. (1. Moos. 30:43; 32:9, 10; 46:28–30.) Kun Jehova on meillekin läheinen ystävä, voimme selviytyä voittajina odottamattomista vastoinkäymisistä. w23.04 17:6–7

Psalmi 23 on Daavidin kirjoittama laulu, joka kertoo luottamuksesta Jehovan rakkauteen ja huolenpitoon. Siinä hän kuvailee, miten läheinen hänen Paimenensa eli Jehova oli hänelle. Hän antoi levollisin mielin Jehovan ohjata hänen elämäänsä ja nojautui täysin häneen. Hän oli varma, että Jehovan rakkaus häntä kohtaan kestäisi läpi koko elämän. Millä perusteella? Jehova ei ollut koskaan tuottanut Daavidille pettymystä, ja siksi Daavid luotti siihen, että hänestä pidettäisiin hyvää huolta jatkossakin. Hän myös tiesi, että Jehova hyväksyi hänet ja oli hänen ystävänsä. Niinpä tulevaisuuden epävarmuustekijöistä huolimatta hänelle oli aivan selvää, että Jehova antaisi hänelle kaiken tarpeellisen. Daavidin luottamus Jehovan rakkauteen jätti varjoonsa kaikki hänen huolensa, ja siksi hän pystyi olemaan onnellinen ja tyytyväinen (Ps. 16:11). w24.01 4:12–13

Toisen maailmansodan jälkeen monissa maissa on saatu kertoa hyvää uutista suhteellisen rauhallisissa ja vapaissa olosuhteissa. Työ on menestynyt hyvin, ja monista on tullut Jehovan palvelijoita. Hallintoelin toimii edelleen Jeesuksen ohjauksessa. Kun siihen kuuluvat veljet antavat ohjeita, he haluavat, että ne ovat Jehovan ja Jeesuksen tahdon mukaisia. Kierrosvalvojat ja vanhimmat välittävät ohjeita seurakunnille. Ilmestyskirjassa kerrotaan, että voidellut valvojat ovat Jeesuksen ”oikeassa kädessä” (Ilm. 2:1). Vanhimmat ovat tietysti epätäydellisiä ja tekevät virheitä, mutta niin tekivät Mooses, Joosua ja apostolitkin (4. Moos. 20:12; Joos. 9:14, 15; Room. 3:23). Kaikesta huolimatta Jeesus edelleenkin opastaa uskollista orjaa ja vanhimpia. Meillä on siis kaikki syyt luottaa vastuuveljien kautta tuleviin ohjeisiin. w24.02 8:13–14

Jehova on iloinen, kun puheestamme kuuluu, että rakastamme ja arvostamme häntä. Kenttätyössä päätavoitteemme on auttaa ihmisiä pääsemään lähemmäs Jehovaa ja rakastamaan häntä (Jaak. 4:8). Näytämme mielellämme, mitä Raamatussa kerrotaan hänen rakkaudestaan, oikeudenmukaisuudestaan, viisaudestaan, voimastaan ja muista vetoavista ominaisuuksistaan. Ylistämme Jehovaa myös jäljittelemällä häntä. Niinpä olemme erilaisia kuin monet muut, ja jotkut saattavat miettiä, mistä se johtuu (Matt. 5:14–16). Meille voi tulla tilaisuus selittää heille syy jossain arjen tilanteessa. Se voi saada heidät kiinnostumaan totuudesta. Jehovalta ei jää huomaamatta, että ylistämme häntä puheellamme ja käytöksellämme. (1. Tim. 2:3, 4.) w24.02 6:7

Kypsä veli tarvitsee myös joitain käytännön taitoja. Niiden avulla hän voi huolehtia vastuista seurakunnassa, elättää itsensä ja mahdollisen perheensä ja säilyttää hyvät suhteet toisiin. Esimerkiksi luku- ja kirjoitustaitoa kannattaa vahvistaa. Raamatun mukaan onnellinen ja menestyvä mies käyttää joka päivä aikaa Jumalan ajatusten lukemiseen ja tutkimiseen (Ps. 1:1–3). Näin hän alkaa ymmärtää Jehovan ajattelutapaa ja sitä, miten Raamatun periaatteet soveltuvat käytännön elämään. Sen ansiosta hän osaa itsekin ajatella ja toimia järkevästi. (Sananl. 1:3, 4.) Veljet ja sisaret tarvitsevat Raamattuun perustuvaa opetusta ja hyviä neuvoja. Jos osaat lukea ja kirjoittaa hyvin, voit esittää puheita ja vastauksia, joista on hyötyä toisille ja jotka rakentavat heidän uskoaan. Voit myös tehdä sisällökkäitä muistiinpanoja, jotka auttavat sinua kasvattamaan omaa uskoasi ja rohkaisemaan toisia. w23.12 53:9–11

Jos pelko meinaa saada vallan, mietiskele sitä, mitä Jehova tekee tulevaisuudessa, kun Saatana on poissa. Vuoden 2014 aluekonventissa oli näyte, jossa isä kertoi perheelleen, miltä 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5 voisi kuulostaa, jos siinä kuvailtaisiin elämää paratiisissa: ”Uudessa maailmassa tulee olemaan hyvin onnellisia aikoja, sillä ihmiset tulevat olemaan toisiaan rakastavia, hengellisiä aarteita rakastavia, vaatimattomia, sopuisia, Jumalaa ylistäviä, vanhemmilleen tottelevaisia, kiitollisia, uskollisia, syvästi kiintyneitä perheisiinsä, halukkaita sopimuksiin, toisistaan aina hyvää puhuvia, itsensä hillitseviä, lempeitä, hyvyyttä rakastavia, luotettavia, joustavia, nöyriä, Jumalaa ennemmin kuin nautintoja rakastavia. Heitä ohjaa syvä kunnioitus Jumalaa kohtaan. Pysy lähellä heitä.” Jutteletko sinä perheesi ja ystäviesi kanssa siitä, millaista paratiisissa tulee olemaan? w24.01 1:13–14

Raamatussa sanotaan lämpimästi: ”Jehova saa iloa kansastaan.” (Ps. 149:4.) Hän selvästikin hyväksyy palvelijansa ryhmänä. Joskus saatamme kuitenkin lannistua ja kyseenalaistaa Jehovan hyväksynnän omalla kohdallamme. Se ei ole uusi ilmiö, vaan Jehovan uskollisilla palvelijoilla on ollut tällaisia ajatuksia Raamatun ajoista asti. (1. Sam. 1:6–10; Job 29:2, 4; Ps. 51:11.) Raamattu antaa kaikki syyt luottaa siihen, että Jehova voi hyväksyä meidät epätäydelliset ihmiset. Hän odottaa, että uskomme Jeesukseen ja käymme kasteella (Joh. 3:16). Näin näytämme julkisesti, että olemme katuneet syntejämme ja luvanneet toimia Jehovan tahdon mukaan (Apt. 2:38; 3:19). Jehova on hyvin iloinen, kun otamme nämä askeleet. Kun yritämme parhaamme mukaan pitää vihkiytymislupauksemme, hän varmasti hyväksyy meidät ja haluaa pitää meidät läheisinä ystävinään (Ps. 25:14). w24.03 13:1–2

Opetuslasten esimerkki kannustaa meitä jatkamaan hyvän uutisen kertomista silloinkin, jos meitä käsketään lopettamaan se. Voimme rukoilla rohkeutta ja viisautta ja luottaa siihen, että Jehova auttaa meitä kertomaan hyvää uutista. Pyydä Jehovalta apua ongelmiin. Monilla meistä on jokin sairaus tai henkisesti raskasta. Voi olla, että meiltä on kuollut joku läheinen, perheessämme on ongelmia tai meitä vainotaan. Pandemiat ja sodat ovat pahentaneet tällaisia tilanteita entisestään. Puhu Jehovalle niin kuin hyvälle ystävälle ja kerro avoimesti, miltä sinusta tuntuu. Voit olla varma, että ”hän toimii hyväksesi”. (Ps. 37:3, 5.) Se että rukoilemme sinnikkäästi, auttaa meitä ”kestämään koettelemuksissa” (Room. 12:12). Jehova tietää, millaisia vaikeuksia hänen palvelijoillaan on, ja ”kuulee heidän avunhuutonsa” (Ps. 145:18, 19). w23.05 20:12–15

Suurten päätösten äärellä meidän kannattaa ”pyrkiä aina ymmärtämään, mikä on Jehovan tahto”, ja toimia sen mukaan (Ef. 5:17). Kun etsimme tilanteeseemme liittyviä Raamatun periaatteita, saamme selville, mitä Jumala ajattelee siitä. Ratkaisumme ovat todennäköisemmin onnistuneita, jos teemme ne hänen periaatteidensa pohjalta. Saatana haluaisi, että meillä olisi niin kiire tavoitella asioita tässä maailmassa, ettei Jehovalle jäisi aikaa (1. Joh. 5:19). Raha ja se, mitä sillä saa, koulutus tai uralla eteneminen voisi helposti viedä huomion pois Jehovan palvelemisesta. Jos niin kävisi, se olisi merkki siitä, että maailmassa suositut ajatukset ovat päässeet vaikuttamaan meihin. Näissä asioissa ei välttämättä ole itsessään mitään pahaa, mutta niiden ei pitäisi olla tärkeintä elämässämme. w24.03 12:16–17