Vapaaehtoisuuden henki tuo ylistystä Jehovalle

1, 2. a) Miten Elifas ja Bildad väittivät Jumalan suhtautuvan palvelukseemme? b) Miten Jehova ilmaisi näkemyksensä?

”VOIKO voimakkaasta miehestä olla hyötyä itse Jumalalle, niin, voiko kuka tahansa ymmärtäväinen hyödyttää häntä? Onko Kaikkivaltiaalle iloa siitä, että olet vanhurskas, tai mitään etua siitä, että teet tiesi moitteettomaksi?” (Job 22:1–3.) Oletko koskaan pohtinut tällaisia kysymyksiä? Kun temanilainen Elifas esitti ne Jobille, hän varmastikin ajatteli, että vastaus oli kieltävä. Hänen toverinsa suhilainen Bildad jopa väitti, että Jumala ei voi pitää ketään ihmistä nuhteettomana. (Lue Jobin 25:4.)

² Jobin niin sanotut lohduttajat antoivat ymmärtää, että yrityksemme palvella Jumalaa uskollisesti ovat hyödyttömiä ja että meillä ei ole Jumalalle sen enempää arvoa kuin koilla, toukalla tai madolla (Job 4:19; 25:6). Ensi kuulemalta voisi vaikuttaa siltä, että Elifasilla ja Bildadilla oli nöyrä asenne (Job 22:29). On totta, että Jehova on suunnattoman suuri ja me olemme häneen verrattuina kovin pieniä. Jos ihmisen toimintaa tarkkailee korkean vuoren huipulta tai lentokoneen ikkunasta, se voi tosiaan näyttää merkityksettömältä. Suhtautuuko Jehova näin työhön, jota teemme Valtakunnan hyväksi, kun hän katselee maan päälle korkeudesta? Ei tosiaankaan! Jehova nuhteli Elifasia ja Bildadia sekä heidän mukanaan ollutta kolmatta miestä Sofaria siitä, että he olivat puhuneet valheita. Hän kuitenkin iloitsi Jobista ja sanoi häntä ”palvelijakseen” (Job 42:7, 8). Ihmisestä voi siis ”olla hyötyä itse Jumalalle”.

”MITÄ SINÄ HÄNELLE ANNAT?”

3. Mitä Elihu sanoi vaivannäöstämme Jehovan palveluksen hyväksi, ja mitä hän tarkoitti?

³ Nuori Elihu kuunteli keskustelua ja kysyi sen jälkeen: ”Jos olet todella oikeassa, mitä sinä hänelle [Jumalalle] annat tai mitä hän saa sinun kädestäsi?” (Job 35:7.) Tarkoittiko Elihu, ettei vaivannäöllämme Jumalan palveluksen hyväksi ole mitään arvoa? Ei tarkoittanut. Jehova ei oikaissut Elihua niin kuin hän oikaisi kolmea muuta miestä. Elihun ajatus oli se, että Jehova ei ole riippuvainen palvonnastamme. Jehova on täydellinen. Emme voi tehdä häntä rikkaammaksi tai voimakkaammaksi. Päinvastoin kaikki hyvät ominaisuudet, kyvyt ja vahvuudet, joita meillä on, ovat lahjoja Jehovalta, ja hän panee merkille, miten käytämme niitä.

4. Mitä Jehova ajattelee siitä, että teemme toisille hyvää?

⁴ Kun osoitamme uskollista rakkautta toisia Jehovan palvelijoita kohtaan, Jehova katsoo, että tällaiset hyvät teot on ikään kuin tehty hänelle. Sananlaskujen 19:17:ssä sanotaan: ”Joka osoittaa suopeutta alhaiselle, lainaa Jehovalle, ja Hän maksaa hänelle takaisin hänen tekonsa.” Tarkoitetaanko tässä raamatunkohdassa, että Jehova panee merkille kaikki huomaavaiset teot, jotka tehdään apua tarvitsevien hyväksi? Ajatteleeko kaikkeuden Luoja olevansa velkaa vähäpätöisille ihmisille, jotka tekevät armollisia tekoja toisille? Pitääkö hän tällaista antamista lainana, jonka hän maksaa monin verroin takaisin? Kyllä, ja Jumalan oma Poika vahvisti tämän. (Lue Luukkaan 14:13, 14.)

5. Mihin kysymyksiin saamme vastaukset?

⁵ Jehova on mielissään siitä, että hänen uskolliset palvelijansa osallistuvat hänen tarkoituksensa toteuttamiseen. Kauan sitten hän pyysi profeetta Jesajaa edustamaan häntä ja puhumaan hänen puolestaan (Jes. 6:8–10). Jesaja otti halukkaasti tehtävän vastaan ja sanoi: ”Tässä minä olen! Lähetä minut.” Nykyään suuri joukko Jehovan palvelijoita ilmaisee samanlaista asennetta ottamalla vastaan haastavia tehtäviä hänen työssään. Joku voisi silti miettiä seuraavaan tapaan: On tietysti hienoa, että saan osallistua Jehovan palvelukseen, mutta onko vaivannäölläni mitään merkitystä? Eikö hänen työnsä tule tehdyksi riippumatta siitä, miten paljon minä teen sen hyväksi? Katsotaanpa, miten jotkin Deboran ja Barakin päivien tapahtumat auttavat vastaamaan näihin kysymyksiin.

PELKO MUUTTUU ROHKEUDEKSI

6. Mitä eroa oli israelilaisilla ja Jabinin armeijalla?

⁶ Kanaanin kuningas Jabin oli sortanut israelilaisia ankarasti 20 vuotta. Kylissä asuvat israelilaiset pelkäsivät jopa liikkua ulkosalla. Sotilaalliselta kannalta katsoen he olivat huonosti varustautuneita. Heillä ei ollut aseita hyökkäämistä eikä puolustautumista varten, kun taas heidän vihollisillaan oli yhdeksätsadat rautaviikatteiset sotavaunut. (Tuom. 4:1–3, 13; 5:6–8.)a

7, 8. a) Minkä käskyn Jehova antoi Barakille? b) Miten israelilaiset löivät Jabinin armeijan? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

⁷ Vaikka vastassa oli näin pelottava vihollinen, Jehova antoi Barakille naisprofeetta Deboran välityksellä seuraavan selvän käskyn: ”Mene, ja sinun täytyy levittäytyä Taborinvuorelle ja ottaa mukaasi kymmenentuhatta miestä Naftalin pojista ja Sebulonin pojista. Ja minä tuon luoksesi Kisonin purolaaksoon Siseran, Jabinin armeijan päällikön, ja hänen sotavaununsa ja joukkonsa, ja minä annan hänet sinun käsiisi.” (Tuom. 4:4–7.)

⁸ Sana levisi, ja taisteluun tarjoutuneet vapaaehtoiset kokoontuivat Taborinvuorelle. Barak totteli viivyttelemättä Jehovan ohjeita. (Lue Tuomarien 4:14–16.) Taistelun päänäyttämöllä Taanakissa äkillinen rankkasade muutti maan kuravelliksi. Barak ajoi takaa Siseran armeijaa yli 20 kilometriä Harosetiin saakka. Jossain vaiheessa matkaa Sisera hylkäsi aiemmin pelottavat mutta nyt hyödyttömäksi käyneet vaununsa ja juoksi Saanannimiin. Hän etsi turvaa eräästä teltasta, jossa hänet otti vastaan keniläisen Heberin vaimo Jael. Taistelun uuvuttama Sisera vaipui uneen. Hänen nukkuessaan Jael toimi rohkeasti ja iski hänet kuoliaaksi. (Tuom. 4:17–21.) Israelin viholliset oli kukistettu!b

VAPAAEHTOISEEN TYÖHÖN SUHTAUDUTAAN VASTAKKAISILLA TAVOILLA

9. Mitä yksityiskohtia Tuomarien kirjan 5:20, 21:ssä kerrotaan Siseraa vastaan käydystä taistelusta?

⁹ Tuomarien kirjan luvussa 5 paljastetaan lisää tähän kertomukseen liittyviä yksityiskohtia. Esimerkiksi Tuomarien kirjan 5:20, 21:ssä sanotaan: ”Tähdet taistelivat taivaalta, radoiltaan ne taistelivat Siseraa vastaan. Kisoninpuro huuhtoi heidät mukaansa.” Viitataanko näissä jakeissa enkelien apuun, vai oliko kyseessä jonkinlainen meteorisade? Raamattu ei vastaa. Mutta kuka muu kuin Jumala olisi pystynyt aiheuttamaan juuri oikealla hetkellä ja oikeaan paikkaan niin rankan sateen, että se teki toimintakyvyttömiksi yhdeksätsadat sotavaunut? Tuomarien kirjan 4:14, 15:ssä sanotaan kolme kertaa, että kunnia voitosta kuului Jehovalle. Kukaan 10 000 vapaaehtoisesta israelilaissotilaasta ei voinut ylpeillä sillä, että voitto olisi ollut hänen ansiotaan.

10, 11. Mikä oli ”Meros”, ja miksi se kirottiin?

¹⁰ On kiinnostavaa, että taistelun jälkeen Debora ja Barak lauloivat Jehovaa ylistävässä voittolaulussa: ”’Kirotkaa Meros’, sanoi Jehovan enkeli, ’kiroamalla kirotkaa sen asukkaita, sillä he eivät tulleet Jehovan avuksi, Jehovan avuksi väkevien kanssa.’” (Tuom. 5:23.)

¹¹ Ilmeisesti tämä kirous toteutui niin perusteellisesti, että nykyään on vaikea edes sanoa varmuudella, mikä Meros oli. Se saattoi olla kaupunki, jonka asukkaat eivät tarjoutuneet vapaaehtoisiksi taisteluun. Koska kymmenentuhatta miestä tältä seudulta oli liittynyt armeijaan, Merosin asukkaiden oli täytynyt kuulla, että taisteluun etsittiin vapaaehtoisia. Tai jos Meros sijaitsi Siseran pakoreitin varrella, sen asukkailla oli ehkä mahdollisuus vangita hänet, mutta he eivät tehneet sitä. Kuvittele Merosin asukkaita katselemassa, kun tämä pahamaineinen soturi juoksee kaupungin katuja yksin ja epätoivoissaan. Nyt olisi ollut erinomainen tilaisuus olla mukana toteuttamassa Jehovan tarkoitusta ja saada hänen siunauksensa. Tällä ratkaisevalla hetkellä he eivät kuitenkaan tehneet mitään. He olivat aivan toisenlaisia kuin Jael, jonka rohkeasta toiminnasta kerrotaan heti seuraavissa jakeissa. (Tuom. 5:24–27.)

12. Mitä vastakkaisia asenteita kuvaillaan Tuomarien kirjan 5:9, 10:ssä, ja miten tämän tulisi vaikuttaa meihin?

¹² Tuomarien kirjan 5:9, 10:stä käy ilmi, että Barakin kanssa taisteluun lähteneillä oli vastakkainen asenne kuin niillä, jotka jättivät lähtemättä. Debora ja Barak kiittivät ”Israelin komentajia”, ”jotka olivat vapaaehtoisia kansan keskuudessa”. He olivat aivan toista maata kuin ”kellanpunaisilla aasintammoilla ratsastavat”, joita ylpeys esti osallistumasta taisteluun, ja ”arvokkailla matoilla istuvat”, jotka rakastivat ylellistä elämää. Toisin kuin ”tiellä kulkevat”, jotka halusivat päästä helpolla, Barakin mukaan lähteneet olivat halukkaita taistelemaan Taborin kallioisilla rinteillä ja liejuisessa Kisonin purolaaksossa. Kaikkia noita nautinnon tavoittelijoita kehotettiin: ”Harkitkaa!” Heidän piti ajatella sitä, miten hienon mahdollisuuden auttaa Jehovan työssä he olivat menettäneet. Myös meidän tulisi pohtia vakavasti, millainen asenne meillä on Jumalan palvelemiseen.

13. Miten Ruubenin, Danin ja Asserin heimojen asenne erosi Sebulonin ja Naftalin heimojen asenteesta?

¹³ Ne jotka tarjoutuivat vapaaehtoisiksi, saivat omakohtaisesti todistaa, miten Jehova saattoi kunniaan suvereeniutensa. Niinpä heillä oli jotain merkityksellistä sanottavaa, kun ”he alkoivat kertoa Jehovan vanhurskaista teoista” (Tuom. 5:11). Ruubenin, Danin ja Asserin heimot kiinnittivät enemmän huomiota aineellisiin asioihin – karjalaumoihinsa, laivoihinsa ja satamiinsa – kuin Jehovan työhön (Tuom. 5:15–17). Sitä vastoin Sebulonin ja Naftalin heimot vaaransivat henkensä tukiessaan Deboraa ja Barakia (Tuom. 5:18). Näiden heimojen vastakkainen suhtautuminen vapaaehtoiseen työhön opettaa meille jotain tärkeää.

JEHOVA SAA YLISTYKSEN

14. Miten voimme osoittaa, että kannatamme Jehovan hallitusvaltaa?

¹⁴ Nykyään meitä ei pyydetä osallistumaan kirjaimelliseen sodankäyntiin, mutta voimme saarnata rohkeasti ja innokkaasti hyvää uutista. Jehovan järjestössä tarvitaan vapaaehtoisia enemmän kuin koskaan. Suuri joukko veljiä ja sisaria on tarjoutunut palvelemaan Jehovaa koko ajallaan esimerkiksi tienraivaajina, beteliläisinä tai valtakunnansalien rakentajina. Niin nuoret kuin iäkkäätkin tekevät vapaaehtoisesti työtä konventtien hyväksi. Jotkut vanhimmat työskentelevät vastuullisissa tehtävissä sairaalayhteyskomiteoissa ja konventtiorganisaatiossa. Muista, että Jehova arvostaa altista asennettasi eikä koskaan unohda työtäsi (Hepr. 6:10).

15. Miten saamme selville, millainen asenne meillä on Jehovan työtä kohtaan?

¹⁵ Meidän on hyvä kysyä itseltämme: Olenko tyytyväinen, kun toiset hoitavat valtaosan työstä? Ovatko aineelliset asiat minulle tärkeämpiä kuin Jehovan palvonta? Jäljittelenkö Barakin, Deboran, Jaelin ja 10 000 vapaaehtoisen soturin uskoa ja rohkeutta hyödyntämällä kaikki mahdollisuudet, joita minulle avautuu Jehovan palveluksessa? Jos harkitsen muuttoa toiseen kaupunkiin tai maahan taloudellisista syistä, rukoilenko asian johdosta ja mietinkö, miten muutto vaikuttaisi perheeseeni ja seurakuntaani?c

16. Mitä sellaista voimme antaa Jehovalle, mitä hänellä ei ole?

¹⁶ Jehova kunnioittaa meitä antamalla meille mahdollisuuden tukea hänen hallitusvaltaansa. Saatana on Aadamin ja Eevan päivistä lähtien houkutellut ihmisiä puolelleen, mutta voimme omalla toiminnallamme osoittaa selvästi, kenen puolella olemme. Usko Jehovaan saa meidät palvelemaan häntä vapaaehtoisesti, ja se miellyttää häntä (Sananl. 23:15, 16). Kun tuemme Jehovaa uskollisesti ja olemme tottelevaisia hänelle, hän voi vastata Saatanan syytöksiin (Sananl. 27:11). Olemalla tottelevaisia annamme Jehovalle jotain sellaista, mikä on hänelle kallisarvoista ja mistä hän saa paljon iloa.

17. Mitä Tuomarien kirjan 5:31 kertoo tulevaisuudesta?

¹⁷ Pian maa on täynnä ihmisiä, jotka kannattavat sydämestään Jehovan hallitusvaltaa. Odotamme hartaasti tätä aikaa. Olemme samaa mieltä kuin Debora ja Barak, jotka lauloivat: ”Tuhoutukoot kaikki vihollisesi, oi Jehova, ja olkoot sinua rakastavat niin kuin aurinko, kun se nousee mahtavuudessaan.” (Tuom. 5:31.) Tähän pyyntöön vastataan, kun Jehova tuhoaa Saatanan hallitseman pahan maailman. Harmagedonin taistelun alkaessa ihmisten ei tarvitse tarjoutua vapaaehtoisiksi tuhoamaan vihollisia. Silloin meidän on aika ”seisoa paikoillamme ja katsoa Jehovan pelastusta” (2. Aik. 20:17). Ennen sitä meille tarjoutuu kuitenkin monia tilaisuuksia tukea rohkeasti ja innokkaasti Jehovan hallitusvaltaa.

18. Miten voimme omalla asenteellamme vaikuttaa toisiin?

¹⁸ ”Siitä että kansa tarjoutui vapaaehtoiseksi, siunatkaa Jehovaa.” Näin Debora ja Barak lauloivat voittolaulussa, jolla he ylistivät Jehovaa, eivät ketään ihmistä. (Tuom. 5:1, 2.) Kun tarjoudut vapaaehtoisesti palvelemaan Jehovaa eri tehtävissä, kannustat toisiakin ylistämään häntä.