Opimme kuningas Joasin elämästä, miten tärkeää on valita ystäviä, jotka rakastavat Jehovaa ja joilla on meihin hyvä vaikutus. Meillä voi olla eri-ikäisiä ystäviä. Esimerkiksi Joas oli paljon nuorempi kuin ystävänsä Jehojada. Kysy itseltäsi: Auttavatko kaverini minua vahvistamaan uskoa Jehovaan? Elävätkö he Jehovan ohjeiden mukaan, ja kannustavatko he minuakin tekemään samoin? Onko heillä tapana puhua Jehovasta ja hengellisistä asioista? Kertovatko he minulle aina vain sen, mitä haluan kuulla, vai onko heillä rohkeutta neuvoa minua tarpeen vaatiessa? (Sananl. 27:5, 6, 17.) Suoraan sanoen jos ystäväsi eivät rakasta Jehovaa, et tarvitse heitä. Jos taas Jehovan palvonta on heille tärkeää ja he auttavat sinua toimimaan oikein, pidä heistä kiinni. (Sananl. 13:20.) w23.09 38:6–7

Alfa on kreikkalaisten aakkosten ensimmäinen kirjain ja omega viimeinen. Jehova sanoo itseään ”Alfaksi ja Omegaksi”, koska kun hän aloittaa jotain, hän myös tekee sen valmiiksi. Aadamin ja Eevan luomisen jälkeen Jehova sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” (1. Moos. 1:28.) Jehovan tarkoitus oli siis, että maa olisi täynnä Aadamin ja Eevan täydellisiä jälkeläisiä ja että he tekisivät siitä paratiisin. Kun Jehova kertoi tämän, hän ikään kuin sanoi ”Alfa”, ja kun hänen sanansa tulevaisuudessa toteutuvat, hän sanoo ”Omega”. Kun Jehova oli saanut valmiiksi taivaan ja maan sekä kaiken, mitä niissä on, hän antoi takeen lupaustensa toteutumisesta. Seitsemännen päivän päättyessä hänen tarkoituksensa ihmisten ja maan suhteen on takuuvarmasti täyttynyt. (1. Moos. 2:1–3.) w23.11 46:13–14

Matka Babylonista Israeliin oli haastava, ja se saattoi viedä noin neljä kuukautta. Jehova kuitenkin lupasi, että kaikki esteet poistettaisiin. Uskollisten juutalaisten mielestä Israeliin palaamisesta seuraisi niin paljon hyvää, että uhraukset tuntuivat pieniltä. Kaikkein tärkeintä heille oli Jehovan palvonta. Babylonissa ei ollut yhtäkään Jehovan temppeliä. Siellä ei ollut myöskään alttaria, jolla olisi voitu uhrata Mooseksen lain mukaisia uhreja, eikä papistoa ollut järjestetty huolehtimaan tästä tehtävästä. Jehovan palvojat olivat pieni vähemmistö niiden joukossa, jotka eivät palvoneet häntä eivätkä välittäneet hänen normeistaan. Siksi tuhannet uskolliset juutalaiset odottivat kovasti, että he pääsisivät takaisin kotimaahansa palvomaan Jehovaa vapaasti. w23.05 22:3–4