Hengellä voideltuja Jeesuksen seuraajia on vain rajallinen määrä, 144 000. Heillä on erityinen suhde Jehovaan, ja he tulevat palvelemaan pappeina taivaassa Jeesuksen kanssa. (Ilm. 14:1.) Pyhäkköteltan pyhä edustaa sitä, että heidät on otettu Jumalan hengellisiksi lapsiksi, kun he ovat vielä maan päällä (Room. 8:15–17). Kaikkeinpyhin taas edustaa taivasta, missä Jehova asuu. ”Väliverho”, joka erotti näitä huoneita toisistaan, kuvaa Jeesuksen ruumista. Niin kauan kuin hänellä oli ihmisruumis, hän ei voinut mennä taivaaseen hoitamaan ylimmäisen papin tehtäviään. Kun Jeesus antoi ihmisruumiinsa uhriksi, hän avasi kaikille voidelluille reitin taivaaseen. Heidänkin täytyy luopua ihmisruumiistaan ennen kuin he voivat mennä sinne. (Hepr. 10:19, 20; 1. Kor. 15:50.) w23.10 45:13

Gideon pystyi pysymään rauhallisena, kun efraimilaiset tulivat moittimaan häntä (Tuom. 8:1–3). Hän ilmaisi nöyryyttä siinä, että hän ei tiuskinut efraimilaisille takaisin vaan kuunteli kärsivällisesti, mitä heillä oli sanottavana, ja rauhoitti kiristyneen tilanteen. Vanhimmat toimivat kuin Gideon, kun he kuuntelevat tarkkaan ja reagoivat lempeästi, jos heitä kritisoidaan. (Jaak. 3:13.) Näin he rakentavat rauhaa koko seurakunnassa. Kun Gideon oli voittanut midianilaiset ja häntä kehuttiin, hän käänsi huomion Jehovaan (Tuom. 8:22, 23). Vanhimmat voivat jäljitellä Gideonia antamalla Jehovalle kunnian siitä, mitä he saavat aikaan (1. Kor. 4:6, 7). Jos esimerkiksi veljeä tullaan kiittämään hänen opetustaidostaan, hän voi ohjata huomion siihen, että opetus on lähtöisin Raamatusta ja järjestöltä saadaan hyvää valmennusta. Vanhinten on hyvä välillä miettiä, vetävätkö he tarpeettomasti huomiota itseensä. w23.06 25:7–8

Jos meistä tuntuu, ettemme ole saaneet vastausta rukoukseemme, voisimme miettiä, pyydänkö Jehovalta oikeaa asiaa. Meistä usein tuntuu siltä, että tiedämme, mikä olisi parhaaksemme. Voi kuitenkin olla, että se, mitä pyydämme, ei olisikaan meille hyödyksi pitkällä aikavälillä. Jos vaikka kerromme Jehovalle jostain ongelmasta, siihen voi olla olemassa paljon parempi ratkaisu kuin se, mikä meillä on mielessä. Jotkut pyyntömme taas eivät ehkä ole linjassa Jehovan tahdon kanssa (1. Joh. 5:14). Mieti esimerkiksi vanhempia, jotka rukoilevat, että heidän lapsensa pysyisi totuudessa. Äkkiseltään voisi tuntua, että se on aivan hyvä pyyntö. Jehova ei kuitenkaan pakota ketään palvelemaan häntä, vaan hän haluaa, että meistä jokainen – myös lapsemme – päättää itse, palvooko häntä (5. Moos. 10:12, 13; 30:19, 20). Niinpä vanhemmat voisivat ehkä mieluummin pyytää Jehovalta, että he onnistuisivat opettamaan tavalla, jota lapsen on helppo kuunnella ja joka motivoi häntä rakastamaan Jehovaa ja ystävystymään hänen kanssaan (Sananl. 22:6; Ef. 6:4). w23.11 49:5, 12