Jyobaa myaytsyiptuumbë diˈib këxëˈktë jënˈyaˈangoty

Ja rey Ben-Hadad diˈib Siria, kanäkˈok tnibëdëˈky ja Israel gäjpn. Per ja kugajpxy Eliseo xëmë ttukˈawäˈänë ja rey diˈib Israel parë nyaygyuentˈatëdët. Pääty ja rey Ben-Hadad ttukniwinmäˈäyë tmatsäˈäny ja Eliseo. Ta tnijäˈäwë ko jamë nety yajpääty Dotán ets ta jam tkejxy ja syoldäädëtëjk parë tmatstët.

Koots jyäjttë ja soldäädëtëjk jam Dotán. Ets ko jakumbom pyëdëˈky ja Eliseo tyuumbë, ta tˈijxy ko të ja soldäädëtëjk dyajnadujktäˈäytyë ja käjpn. Ta jyantsy nyayˈatsëˈkë ets yaxkeky: “Eliseo, ¿ti net nduˈunëm?”. Eliseo ta yˈatsoowë: “Niˈigyë nimayˈäjtëm ëtsäjtëm ets kyaj dyuˈunˈattë yëˈëjëty”. Ta Jyobaa ojts ttukˈixy ja Eliseo tyuumbë wiˈix tunoty kopkoty ja maygyabayë ets ja maygyarrë diˈib tsiptuump jënˈyaˈangoty të dyajnadujktäˈäy ja käjpn.

Ko ja soldäädëtëjk diˈib Siria tjamatsandë ja Eliseo, ta nyuˈkxtaky: “Jyobaa tunë mayˈäjtën, waˈan twiintsëdë”. Ta ja soldäädëtëjk tyëgooytyaaytyë ja jyot jyäˈäwën, oyë nety mbäät jyaˈixtë. Eliseo, ta yˈanmääyëdë: “Wiink käjpn yää të mjäˈttë. Pamiindëgëts, ets ndukniwowdët ja yetyëjk diˈib mˈëxtääytyëp”. Ta ojts tpanëjkxtë axtë jyäjttë Samaria, mä nety tsyëënë ja rey diˈib Israel.

Ko jam jyäjttë, taanëm tpëjktë kuentë mä yajpäättë, per kyaj nety mbäät ti tnekytyundë. Ja rey diˈib Israel ta dyajtëëy ja Eliseo: “¿Nˈokˈyaˈooktëts?”. ¿Ojtsëdaa netë Eliseo nyaynyitsiptunyëty mä tyäˈädë soldäädëtëjk diˈibë nety axëktunanëp? Kyaj. Pes ta tˈatsooy ja rey: “Këdii xyaˈooktë. Yajkay yaˈuuktë ets waˈan tnëjkxtë”. Ta ja rey tniwinmäˈäyë tuˈugë mëj käˈäy mëj ukën, ets ok, ta tkajxëmbijttë mä tyëjk.