2. Mooseksen kirja

12 Jehova sanoi nyt Moosekselle ja Aaronille Egyptin maassa: 2 ”Tämä kuukausi on teille kuukausien alkuna. Se on teille vuoden kuukausista ensimmäinen.+ 3 Puhukaa Israelin koko kansankokoukselle sanoen: ’Tämän kuun kymmenentenä päivänä heidän pitää kunkin ottaa itselleen karitsa*+ kantaisästä polveutuvaa huonetta varten, karitsa huonekuntaa kohti. 4 Mutta jos huonekunta osoittautuu karitsaa kohti liian pieneksi, niin hänen on otettava se taloonsa yhteisesti lähinaapurinsa kanssa, sielujen* luvun mukaan; teidän tulee laskea, paljonko kukin karitsasta syö. 5 Karitsanne tulee olla virheetön,+ urospuolinen, vuoden vanha.+ Voitte valita nuorista pässeistä* tai vuohista. 6 Ja sen täytyy olla teillä tallessa tämän kuun neljänteentoista päivään+ saakka, ja Israelin kansankokouksen koko seurakunnan on teurastettava se kahden illan välillä.*+ 7 Ja heidän on otettava sen verta ja roiskittava* sitä molempiin ovenpieliin* ja ovenpäälliseen* niissä taloissa, joissa he sen syövät.+

8 Ja heidän on syötävä liha sinä yönä.+ Heidän tulee syödä se tulella paahdettuna ja happamattomien leipien*+ sekä katkerien yrttien kera.+ 9 Älkää syökö siitä mitään raakana* tai kiehutettuna, vedessä keitettynä, vaan päineen, koipineen ja sisäosineen tulella paahdettuna. 10 Ettekä saa jättää siitä mitään aamuksi, vaan se, mikä siitä jäisi aamuksi, teidän tulee polttaa tulella.+ 11 Ja teidän tulee syödä se näin: lanteet vyötettyinä,+ sandaalit+ jalassanne ja sauva kädessänne, ja teidän on syötävä se kiireesti. Se on Jehovan pesah.*+ 12 Ja minun on kuljettava sinä yönä Egyptin maan halki+ ja lyötävä jokainen esikoinen Egyptin maassa ihmisestä kotieläimeen saakka,+ ja minä panen täytäntöön tuomiot kaikille Egyptin jumalille.*+ Minä olen Jehova.+ 13 Ja veren on oltava tunnusmerkkinänne taloissa, joissa olette, ja minä olen näkevä veren ja menevä ohitsenne,+ eikä vitsaus koidu teille turmioksi lyödessäni Egyptin maata.

14 Ja tämän päivän täytyy olla teille muistona, ja teidän on vietettävä sitä sukupolvesta toiseen juhlana Jehovan kunniaksi*. Teidän tulee viettää sitä ajan hämärään asti pysyvänä säädöksenä. 15 Seitsemän päivää teidän on määrä syödä happamattomia leipiä. Niin, ensimmäisenä päivänä teidän on määrä poistaa taloistanne hapantaikina*, sillä jokainen, joka syö hapatettua, ensimmäisestä päivästä seitsemänteen,+ se sielu on karsittava pois Israelista.+ 16 Ja ensimmäisenä päivänä teillä on määrä olla pyhä kokous ja seitsemäntenä päivänä pyhä kokous.+ Mitään työtä ei niinä päivinä pidä tehdä.+ Ainoastaan se, mitä jokainen sielu tarvitsee syödäkseen, vain se saadaan teille valmistaa.+

17 Ja teidän on pidettävä happamattomien leipien juhla,+ sillä juuri sinä päivänä minun on vietävä armeijanne pois Egyptin maasta. Ja teidän on pidettävä tätä päivää sukupolvesta toiseen ajan hämärään asti pysyvänä säädöksenä. 18 Ensimmäisessä kuussa, kuukauden neljäntenätoista päivänä, illalla, teidän on määrä syödä happamattomia leipiä, aina kuukauden kahdennenkymmenennenyhdennen päivän iltaan saakka.+ 19 Seitsemään päivään teidän taloistanne ei saa löytyä hapantaikinaa, sillä jokainen hapatettua maistava, olkoonpa hän muukalaisasukas tai maan syntyperäinen asukas,+ se sielu on karsittava pois Israelin kansankokouksesta.+ 20 Ette saa syödä mitään hapatettua. Kaikissa asunnoissanne teidän on määrä syödä happamattomia leipiä.’”

21 Mooses kutsui viipymättä kaikki Israelin vanhimmat+ ja sanoi heille: ”Menkää ja ottakaa itsellenne pienkarjaa* perhekuntienne mukaan ja teurastakaa pesah-uhri.+ 22 Ja teidän on otettava iisoppikimppu+ ja kastettava* se vadissa olevaan vereen ja lyötävä vadissa olevaa verta ovenpäälliseen ja molempiin ovenpieliin, eikä kenenkään teistä pidä mennä ulos talonsa sisäänkäynnistä ennen aamua. 23 Kun sitten Jehova kulkee vitsaamaan egyptiläisiä ja näkee veren ovenpäällisessä ja molemmissa ovenpielissä, Jehova on menevä sen sisäänkäynnin ohi, eikä hän salli turmion tulla taloihinne vitsaamaan teitä.+

24 Ja teidän on pidettävä tämä säännöksenä+ itsellenne ja pojillenne ajan hämärään asti.+ 25 Ja on tapahduttava, että kun tulette siihen maahan, jonka Jehova teille antaa, kuten hän on puhunut, niin teidän on noudatettava tätä palvontamenoa.*+ 26 Ja on tapahduttava, että kun poikanne sanovat teille: ’Mitä tämä palvontameno teille merkitsee?’,+ 27 niin teidän on sanottava: ’Se on pesahin teurasuhri Jehovalle,+ joka meni Israelin poikien talojen ohi Egyptissä, kun hän vitsasi egyptiläisiä mutta säästi meidän talomme.’”

Silloin kansa kumartui syvään ja heittäytyi kasvoilleen.+ 28 Myöhemmin Israelin pojat menivät ja tekivät niin kuin Jehova oli Moosesta ja Aaronia käskenyt.+ He tekivät juuri niin.

29 Ja tapahtui, että keskiyöllä Jehova löi jokaisen esikoisen Egyptin maassa,+ valtaistuimellaan istuvan faraon esikoisesta vankikuopassa* olevan vangin esikoiseen saakka, ja jokaisen kotieläimen esikoisen.+ 30 Silloin farao nousi yöllä, hän ja kaikki hänen palvelijansa sekä kaikki muut egyptiläiset, ja egyptiläisten joukosta alkoi kuulua suuri valitushuuto,+ sillä ei ollut yhtään huonekuntaa, jossa ei ollut kuollutta. 31 Hän kutsui+ heti yöllä Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Nouskaa, lähtekää pois kansani keskuudesta, sekä te että muut Israelin pojat, ja menkää, palvelkaa Jehovaa, niin kuin olette puhuneet.+ 32 Ottakaa sekä katraanne että karjalaumanne, niin kuin olette puhuneet,+ ja menkää. Ja teidän on siunattava minuakin.”

33 Ja egyptiläiset jouduttivat kansaa saadakseen sen lähtemään nopeasti+ maasta. ”Mehän olemme kaikki kohta kuolleita!”+ he sanoivat. 34 Niin kansa kantoi taikinansa, ennen kuin se oli hapannut, taikinakaukaloissaan, jotka olivat heidän päällysvaippoihinsa käärittyinä heidän olallaan. 35 Ja Israelin pojat tekivät Mooseksen sanan mukaan pyytämällä egyptiläisiltä hopeaesineitä ja kultaesineitä sekä päällysvaippoja.+ 36 Ja Jehova antoi kansan päästä suosioon egyptiläisten silmissä,+ niin että nämä antoivat heille mitä pyydettiin;+ ja he ottivat saalista egyptiläisiltä.+

37 Ja Israelin pojat lähtivät liikkeelle Rameseksesta+ Sukkotia+ kohti, lukumäärältään kuusisataatuhatta jalkamiestä, sekä pienokaiset.+ 38 Ja heidän mukanaan lähti myös paljon sekakansaa*+ sekä katraita ja karjaa hyvin suuret laumat. 39 Ja he leipoivat siitä taikinasta, jonka he olivat tuoneet Egyptistä, pyöreitä leipiä, happamattomia leipiä, koska se ei ollut hapannut, sillä heidät oli ajettu pois Egyptistä eivätkä he olleet voineet viipyä eivätkä he myöskään olleet valmistaneet itselleen evästä.+

40 Ja Egyptissä+ asuneiden Israelin poikien* asumisaika*+ oli neljäsataakolmekymmentä vuotta.+ 41 Ja tapahtui niiden neljänsadankolmenkymmenen vuoden kuluttua, tapahtui juuri sinä päivänä, että kaikki Jehovan armeijat lähtivät Egyptin maasta.+ 42 Se on Jehovan kunniaksi vietettävä yö, koska hän vei heidät pois Egyptin maasta. Kaikkien Israelin poikien on sukupolvesta toiseen vietettävä tämä yö Jehovan kunniaksi.+

43 Ja Jehova sanoi vielä Moosekselle ja Aaronille: ”Tämä on säädös pesah-uhrista:+ Kukaan vierasmaalainen* ei saa syödä siitä.+ 44 Jos kuitenkin on joku rahalla ostettu miesorja, sinun on ympärileikattava hänet.+ Vasta sitten hän saa osallistua sen syömiseen. 45 Siirtolainen* ja palkkatyöläinen eivät saa syödä siitä. 46 Se on määrä syödä samassa huonekunnassa. Lihasta et saa viedä mitään huonekunnan ulkopuolelle. Ettekä saa murtaa siitä luuta.+ 47 Israelin koko kansankokouksen on määrä viettää pesahia.+ 48 Ja mikäli joku muukalaisasukas asustaa luonanne ja todella haluaa viettää pesahia Jehovan kunniaksi, ympärileikattakoon* jokainen hänelle kuuluva miespuolinen.+ Vasta sitten hän saa lähestyä viettämään sitä, ja hänen on tultava maan syntyperäisen asukkaan kaltaiseksi. Mutta kukaan ympärileikkaamaton mies ei saa syödä siitä. 49 Syntyperäisellä asukkaalla ja keskuudessanne asustavalla muukalaisasukkaalla pitää olla sama laki.”+

50 Ja kaikki Israelin pojat tekivät niin kuin Jehova oli Moosesta ja Aaronia käskenyt. He tekivät juuri niin.+ 51 Ja juuri sinä päivänä tapahtui, että Jehova vei Israelin pojat armeijoineen+ pois Egyptin maasta.