1. Samuelin kirja

14 Ja eräänä päivänä tapahtui, että Jonatan,+ Saulin poika, sanoi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitaan: ”Tule, niin mennään yli noiden filistealaisten etuvartion luo, jotka ovat tuolla toisella puolella.” Mutta isälleen hän ei siitä kertonut.+ 2 Ja Saul oleskeli Gibean+ laitamilla sen granaattiomenapuun alla, joka on Migronissa, ja väkeä, joka oli hänen kanssaan, oli noin kuusisataa miestä.+ 3 (Ja efodia+ kantoi Ahia, Silossa+ Jehovan pappina olleen Eelin+ pojan Pinehasin+ pojan Ahitubin,+ Ikabodin+ veljen, poika.) Eikä väkikään tiennyt, että Jonatan oli lähtenyt. 4 Ja niiden kulkuväylien välissä, joita Jonatan etsi mennäkseen yli filistealaisten etuvartiota+ vastaan, oli toisella puolella sakaramainen kallio* ja toisella puolella sakaramainen kallio, ja toisen nimi oli Boses ja toisen nimi Senne. 5 Toinen sakara oli pylväs* pohjoisen puolella Mikmasiin+ päin ja toinen oli etelän puolella Gebaan+ päin.

6 Niin Jonatan* sanoi palvelijalle, aseenkantajalleen: ”Tule, niin mennään yli näiden ympärileikkaamattomien+ miesten etuvartion luo. Ehkäpä Jehova toimii puolestamme, sillä mikään ei estä Jehovaa pelastamasta monien välityksellä tai harvojen välityksellä.”+ 7 Tähän hänen aseenkantajansa sanoi hänelle: ”Tee mitä tahansa on sydämessäsi. Käänny minne tahdot. Katso, minä olen kanssasi sydämesi mukaisesti.”+ 8 Silloin Jonatan sanoi: ”Mennään tästä yli noiden miesten luo ja näyttäydytään heille. 9 Jos he sanovat meille näin: ’Seisokaa hiljaa, kunnes pääsemme kosketukseen teidän kanssanne!’, niin meidän on seisottava siinä missä olemme, eikä meidän pidä mennä ylös heidän luokseen. 10 Mutta jos he sanovat näin: ’Tulkaa ylös meitä vastaan!’, niin meidän on mentävä ylös, koska Jehova antaa heidät varmasti meidän käsiimme, ja tämä on meille tunnusmerkki.”+

11 Sen jälkeen he molemmat näyttäytyivät filistealaisten etuvartiolle. Ja filistealaiset sanoivat: ”Kas, heprealaiset tulevat esiin koloista, joihin he ovat kätkeytyneet.”+ 12 Niinpä etuvartion miehet vastasivat Jonatanille ja hänen aseenkantajalleen ja sanoivat: ”Tulkaa ylös meidän luoksemme, niin saattepa meiltä tietää jotakin!”+ Jonatan sanoi heti aseenkantajalleen: ”Kiipeä perässäni, sillä Jehova antaa heidät varmasti Israelin käsiin.”+ 13 Ja Jonatan kiipesi käsin+ ja jaloin ja hänen aseenkantajansa hänen perässään, ja heitä alkoi kaatua Jonatanin edessä,+ ja hänen aseenkantajansa surmasi heitä hänen takanaan.+ 14 Ja tämä ensimmäinen joukkosurma, jossa Jonatan ja hänen aseenkantajansa löivät heidät noin puolen kyntövaon matkalla auranalan maa-alueella*, kohosi pariinkymmeneen mieheen.

15 Silloin syntyi vavistus+ kedolla olevassa leirissä ja etuvartion kaiken väen keskuudessa, ja ryöstäjien+ joukko vapisi, jopa hekin, ja maa alkoi järistä,+ ja niin syntyi Jumalalta tuleva vavistus.+ 16 Ja Saulin vartiomiehet Benjaminin Gibeassa+ saivat nähdä sen, ja katso, kuohunta aaltoili sinne tänne.*+

17 Ja Saul sanoi väelle, joka oli hänen kanssaan: ”Ottakaahan luku ja katsokaa, kuka meistä on mennyt pois.” Kun he ottivat luvun, niin katso, Jonatania ja hänen aseenkantajaansa ei ollut siellä. 18 Saul sanoi nyt Ahialle:+ ”Tuo tosi Jumalan arkku tänne!”+ (Sillä tosi Jumalan arkku oli sinä päivänä Israelin poikien luona.)*+ 19 Ja tapahtui, että kun Saul puhui papille,+ kuohunta filistealaisten leirissä jatkui edelleen lisääntyen lisääntymistään. Silloin Saul sanoi papille: ”Vedä kätesi pois.” 20 Niin Saul ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, kutsuttiin koolle.+ Sitten he tulivat aina taistelupaikalle saakka, ja katso, kunkin miekka oli kääntynyt hänen lähimmäistään vastaan;+ sekasorto oli hyvin suuri. 21 Ja ne heprealaiset, jotka aiemmin olivat joutuneet filistealaisille+ ja jotka olivat menneet heidän kanssaan ylös ympärillä olevaan leiriin, hekin osoittivat olevansa Israelin mukana, joka oli Saulin ja Jonatanin kanssa.* 22 Myös kaikki ne Israelin miehet, jotka olivat kätkeytyneet+ Efraimin vuoristoon, kuulivat filistealaisten lähteneen pakoon, ja hekin lähtivät taisteluun ja ajoivat heitä takaa aivan heidän kannoillaan. 23 Ja Jehova ryhtyi sinä päivänä pelastamaan+ Israelia, ja taistelu eteni Bet-Avenin+ toiselle puolelle*.

24 Ja Israelin miehet itse olivat sinä päivänä ankarasti ahdistettuja*, ja kuitenkin Saul asetti väelle valan velvoituksen*+ sanoen: ”Kirottu on se mies, joka syö leipää ennen iltaa ja ennen kuin olen kostanut+ vihollisilleni!” Eikä kukaan väestä maistanut leipää.+

25 Ja kaikki väki siitä maasta tuli metsään, kun maastossa sattui olemaan kaikkialla hunajaa.+ 26 Kun väki tuli metsään, niin katso, hunajaa oli tippumalla,+ mutta kukaan ei pannut kättään suuhunsa, koska väki pelkäsi valaa.+ 27 Jonatan taas ei silloin ollut kuuntelemassa, kun hänen isänsä vannotti väen,+ joten hän ojensi kädessään olevan sauvan pään ja kastoi sen hunajakennoon ja vei kätensä suuhunsa, ja hänen silmänsä kirkastuivat.+ 28 Tällöin yksi väestä vastasi ja sanoi: ”Isäsi on vannottamalla vannottanut väen sanoen: ’Kirottu on se mies, joka syö tänään leipää!’”+ (Ja väki alkoi väsyä.)+ 29 Mutta Jonatan sanoi: ”Isäni on saattanut maan eristyksiin.+ Näettehän, kuinka silmäni ovat kirkastuneet siksi, että maistoin tämän vähäisen määrän hunajaa.+ 30 Kuinka paljon enemmän niin olisikaan, jos väki vain olisi tänään syönyt+ vihollisiltaan löytämästään saaliista!+ Sillä nyt filistealaisia kohdannut joukkosurma ei ole ollut suuri.”+

31 Ja sinä päivänä he löivät filistealaisia maahan Mikmasista+ Aijaloniin+ asti, ja väki alkoi olla lopen väsynyttä.+ 32 Niin väki syöksyi ahneesti saaliin kimppuun+ ja otti lampaita ja nautoja ja vasikoita ja teurasti niitä paljaalla maalla, ja väki lankesi syömään lihaa verineen.+ 33 Silloin Saulille ilmoitettiin ja sanottiin: ”Katso! Väki tekee syntiä Jehovaa vastaan syömällä lihaa verineen.”+ Tähän hän sanoi: ”Te olette menetelleet petollisesti. Vierittäkää minulle ensin suuri kivi.” 34 Sen jälkeen Saul sanoi: ”Hajaantukaa väen sekaan, ja teidän on sanottava heille: ’Tuokoon kukin teistä tänne sonninsa ja kukin lampaansa, ja teidän on teurastettava tässä paikassa ja syötävä, ettekä saa tehdä syntiä Jehovaa vastaan syömällä lihaa verineen.’”+ Niin kaikki väki toi sinne sinä yönä kukin sonninsa mukanaan ja teurasti siellä. 35 Ja Saul ryhtyi rakentamaan alttaria+ Jehovalle. Siitä hän aloitti alttarinrakentamisen Jehovalle.+

36 Myöhemmin Saul sanoi: ”Lähtekäämme alas filistealaisten perään yöllä ja ryöstäkäämme heitä, kunnes aamu valkenee,+ ja älkäämme jättäkö ainoatakaan heidän keskuuteensa.”+ Tähän he sanoivat: ”Tee kaikki minkä hyväksi näet.” Sitten pappi sanoi: ”Lähestykäämme täällä tosi Jumalaa.”+ 37 Ja Saul alkoi tiedustella Jumalalta: ”Lähdenkö alas filistealaisten perään?+ Annatko heidät Israelin käsiin?”+ Eikä hän vastannut hänelle sinä päivänä.+ 38 Niin Saul sanoi: ”Tulkaa tänne,+ kaikki te kansan avainhenkilöt,*+ ja ottakaa selville ja nähkää, millä tavalla tämä synti on tänään tullut. 39 Sillä niin totta kuin Jehova elää, hän joka on Israelin Vapauttaja, vaikka syy olisi pojassani Jonatanissa, silti hän kuolemalla kuolee.”+ Mutta kukaan koko kansasta ei vastannut hänelle. 40 Ja hän sanoi vielä koko Israelille: ”Te tulette olemaan toisella puolella, ja minä sekä poikani Jonatan taas tulemme olemaan toisella puolella.” Tällöin kansa sanoi Saulille: ”Tee minkä hyväksi näet.”+

41 Ja Saul sanoi Jehovalle: ”Oi Israelin Jumala*, anna tummim!”+ Silloin Jonatan ja Saul tulivat valituksi, ja kansa pääsi vapaaksi.+ 42 Sen jälkeen Saul sanoi: ”Heittäkää arpaa+ minun ja poikani Jonatanin välillä.” Ja Jonatan tuli valituksi. 43 Silloin Saul sanoi Jonatanille: ”Kerro toki minulle: mitä olet tehnyt?”+ Niin Jonatan kertoi hänelle ja sanoi: ”Maistoin tosiaankin hieman hunajaa kädessäni olevan sauvan päästä.+ Tässä olen! Anna minun kuolla!”

44 Tällöin Saul sanoi: ”Niin tehköön Jumala ja niin hän siihen lisätköön,+ ellet kuolemalla kuole,+ Jonatan.” 45 Mutta kansa sanoi Saulille: ”Pitääkö Jonatanin kuolla, hänen joka on saanut aikaan tämän suuren pelastuksen+ Israelissa? Sitä on mahdotonta ajatella!+ Niin totta kuin Jehova elää,+ ei hiuskarvaakaan+ hänen päästään putoa maahan, sillä Jumalan kanssa hän on työskennellyt tänä päivänä.”+ Siten kansa lunasti+ Jonatanin, eikä hän kuollut.

46 Niin Saul luopui seuraamasta filistealaisia, ja filistealaiset puolestaan menivät omaan paikkaansa.+

47 Ja Saul itse otti Israelin kuninkuuden+ ja kävi sotia ympäriinsä kaikkia vihollisiaan vastaan, Moabia+ vastaan ja Ammonin poikia+ vastaan ja Edomia+ vastaan ja Soban kuninkaita+ vastaan ja filistealaisia+ vastaan, ja minne tahansa hän kääntyikin, siellä hän antoi langettavan tuomion.*+ 48 Ja hän toimi edelleen urhoollisesti+ ja ryhtyi lyömään maahan Amalekia+ ja vapauttamaan Israelia heidän ryöstäjänsä käsistä.

49 Ja Saulin poikia olivat Jonatan+ ja Jisvi ja Malki-Sua,+ ja hänen kahden tyttärensä nimet olivat: ensiksi syntyneen nimi Merab+ ja nuoremman nimi Mikal.+ 50 Ja Saulin vaimo oli nimeltään Ahinoam, Ahimaasin tytär, ja hänen armeijansa päällikkö oli nimeltään Abner,+ Nerin poika, Saulin setä*. 51 Ja Kis+ oli Saulin isä, ja Ner,+ Abnerin isä, oli Abielin* poika*.

52 Ja sodankäynti jatkui ankarana filistealaisia vastaan kaikkina Saulin päivinä.+ Kun Saul näki jonkun väkevän miehen tai jonkun urhoollisen, hän otti hänet aina itselleen.+