1. Kuninkaiden kirja

3 Aikanaan Salomo lankoutui+ faraon, Egyptin kuninkaan, kanssa ja otti faraon tyttären+ ja vei hänet Daavidin kaupunkiin,+ kunnes hän sai päätökseen oman talonsa+ ja Jehovan huoneen+ ja Jerusalemin ympärysmuurin rakentamisen.+ 2 Kansa kuitenkin uhrasi uhrikukkuloilla,+ sillä noihin päiviin mennessä ei ollut rakennettu huonetta Jehovan nimelle.+ 3 Ja Salomo rakasti+ jatkuvasti Jehovaa vaeltamalla isänsä Daavidin säädösten mukaan.+ Mutta uhrikukkuloilla+ hän säännöllisesti uhrasi ja pani uhrilahjoja savuamaan.

4 Niinpä kuningas meni Gibeoniin+ uhratakseen siellä, sillä se oli suuri uhrikukkula.+ Salomo ryhtyi uhraamaan sillä alttarilla tuhatta polttoteurasuhria.+ 5 Gibeonissa Jehova näyttäytyi+ Salomolle yöllä unessa,+ ja Jumala* sanoi: ”Pyydä, mitä antaisin sinulle.”+ 6 Tällöin Salomo sanoi: ”Sinä olet osoittanut suurta rakkaudellista huomaavaisuutta*+ palvelijaasi Daavidia, isääni, kohtaan sen mukaan kuin hän vaelsi edessäsi totuudessa ja vanhurskaudessa+ ja sydämen rehtiydessä sinua kohtaan, ja olet jatkuvasti säilyttänyt häntä kohtaan tämän suuren rakkaudellisen huomaavaisuuden, niin että olet antanut hänelle pojan istumaan* hänen valtaistuimellaan, kuten on laita tänä päivänä.+ 7 Ja nyt, Jehova, minun Jumalani, sinä olet tehnyt palvelijasi kuninkaaksi isäni Daavidin sijaan, ja minä olen vain pikkupoika.+ En osaa lähteä enkä tulla.+ 8 Ja palvelijasi on kansasi keskellä, jonka olet valinnut,+ lukuisan kansan, jota ei voi laskea eikä lukea paljouden tähden.+ 9 Ja sinun on annettava palvelijallesi tottelevainen sydän* kansasi tuomitsemiseksi,+ hyvän ja pahan erottamiseksi,+ sillä kuka kykenee tuomitsemaan+ tätä vaikeaa* kansaasi?”+

10 Ja Jehovan* silmissä oli mieluista*, että Salomo oli pyytänyt tätä.+ 11 Ja Jumala* sanoi edelleen hänelle: ”Koska pyysit tätä etkä pyytänyt itsellesi monia elinpäiviä etkä pyytänyt itsellesi rikkautta+ etkä pyytänyt vihollistesi sielua*, vaan pyysit itsellesi ymmärrystä* kuulla oikeusasioita,*+ 12 niin katso, olen tekevä sanojesi mukaan.+ Katso! Olen antava sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen,+ niin että kaltaistasi ei ole ollut ennen sinua eikä jälkeesi nouse kaltaistasi.+ 13 Ja lisäksi olen antava sinulle mitä et ole pyytänytkään:+ sekä rikkautta+ että kunniaa, niin ettei kuninkaiden joukossa ole oleva ketään kaltaistasi kaikkina päivinäsi.+ 14 Ja jos vaellat minun teitäni pitämällä säännökseni+ ja käskyni, niin kuin isäsi Daavid vaelsi,+ niin olen myös jatkava päiviäsi pitkään.”+

15 Kun Salomo heräsi,+ niin se olikin ollut unta*. Sitten hän tuli Jerusalemiin ja asettui Jehovan* liiton arkun+ eteen ja uhrasi polttoteurasuhreja ja toimitti yhteysuhreja+ ja laittoi pidot+ kaikille palvelijoilleen.+

16 Siihen aikaan tuli kaksi naista, porttoa,+ kuninkaan luo ja asettui hänen eteensä.+ 17 Sitten toinen nainen sanoi: ”Anteeksi, herrani,+ minä ja tämä nainen asumme samassa talossa, niin että synnytin aivan lähellä häntä siinä talossa. 18 Ja kolmantena päivänä sen jälkeen kun olin synnyttänyt, tapahtui, että tämäkin nainen ryhtyi synnyttämään. Ja me olimme yhdessä. Talossa ei ollut kanssamme ketään vierasta, vain me kaksi olimme talossa. 19 Myöhemmin tämän naisen poika kuoli yöllä, koska hän oli maannut sen päällä. 20 Niin hän nousi keskellä yötä ja otti poikani minun vierestäni orjattaresi nukkuessa ja pani sen povelleen, ja kuolleen poikansa hän pani minun povelleni. 21 Kun nousin aamulla imettämään+ poikaani, niin katso, se oli kuollut. Niinpä minä tutkin sitä tarkoin aamulla, ja katso, se ei osoittautunutkaan minun pojakseni, jonka olin synnyttänyt.” 22 Mutta toinen nainen sanoi: ”Ei, vaan elossa oleva on minun poikani ja kuollut on sinun poikasi!” Samaan aikaan edellinen nainen sanoi: ”Ei, vaan kuollut on sinun poikasi ja elossa oleva on minun poikani.” Ja he jatkoivat puhumista kuninkaan edessä.+

23 Lopulta kuningas sanoi: ”Tämä sanoo: ’Tämä elossa oleva on minun poikani ja kuollut on sinun poikasi!’, ja tuo sanoo: ’Ei, vaan kuollut on sinun poikasi ja elossa oleva on minun poikani!’” 24 Ja kuningas sanoi edelleen:+ ”Tuokaa minulle miekka.” Niin kuninkaan eteen tuotiin miekka. 25 Sitten kuningas sanoi: ”Halkaiskaa elävä lapsi kahtia ja antakaa toinen puolikas toiselle naiselle ja toinen puolikas toiselle.” 26 Silloin nainen, jonka poika elossa oleva oli, sanoi kuninkaalle (sillä hänen tunteensa+ heräsivät hänen poikaansa kohtaan,+ niin että hän sanoi): ”Anteeksi,+ herrani! Antakaa elävä lapsi hänelle. Älkää missään tapauksessa surmatko sitä.” Samaan aikaan toinen nainen sanoi: ”Ei se tule minulle eikä sinulle. Halkaiskaa!”+ 27 Silloin kuningas vastasi ja sanoi: ”Antakaa elävä lapsi hänelle; ette missään tapauksessa saa surmata sitä. Hän on sen äiti.”

28 Ja koko Israel sai kuulla oikeudellisesta päätöksestä,+ jonka kuningas oli antanut, ja he alkoivat pelätä kuningasta,+ sillä he näkivät, että hänessä oli Jumalan viisaus+ oikeudellisen päätöksen tekemiseen*.