14 Ihminen, naisesta syntynyt,+
on lyhytikäinen+ ja täynnä kiihtymystä.+
2 Hän on puhjennut esiin kuin kukka, ja hänet katkaistaan pois,+
ja hän pakenee kuin varjo+ eikä pysy.
3 Niin, tällaiselle olet avannut silmäsi,
ja minut sinä tuot tuomiolle+ kanssasi.
4 Kuka voi tuottaa puhdasta epäpuhtaasta?+
Ei kukaan.
5 Jos hänen päivistään on tehty päätös,+
hänen kuukausiensa luku riippuu sinusta;
sinä olet asettanut hänelle säädöksen, jonka yli hän ei voi mennä.
6 Käännä katseesi hänestä, jotta hän voisi levätä,+
kunnes hän saa mielihyvää niin kuin palkkatyöläinen päivästään.
7 Sillä puullakin on toivoa:
jos se kaadetaan, se versoo jälleen,+
eikä häviä sen vesa.
8 Jos sen juuri vanhenee maassa
ja sen kanto kuolee tomussa,
9 veden tuoksusta se versoo,+
ja se tuottaa oksan uuden kasvin tavoin.+
10 Mutta voimakas mies kuolee ja makaa kukistettuna,
ja ihminen heittää henkensä, ja missä hän on?+
11 Vedet katoavat merestä,
ja joki ehtyy ja kuivuu.+
12 Ihmisenkin täytyy mennä lepoon, eikä hän enää nouse.+
He eivät herää, ennen kuin taivas on poissa,+
eikä heitä herätetä unestaan.+
13 Oi kunpa kätkisit minut Šeoliin,+
pitäisit minut piilossa, kunnes suuttumuksesi väistyy,
asettaisit minulle aikarajan+ ja muistaisit minua!+
14 Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?+
Kaikki pakollisen vaivannäköni päivät minä odotan,+
kunnes vapautukseni tulee.+
15 Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle.+
Sinä ikävöitset kättesi työtä.
16 Sillä nyt sinä lasket jatkuvasti askeleenikin;+
sinä et vartioi muuta kuin syntiäni.+
17 Kapinani on sinetöity kukkaroon,+
ja sinä levität liimaa erheeni yli.
18 Mutta vuorikin murenee sortuessaan,
ja vieläpä kallio siirretään pois paikaltaan.
19 Vesi jauhaa kivetkin olemattomiksi,
sen purkaus pesee pois maan tomun.
Niin sinä olet hävittänyt kuolevaisen ihmisen toivonkin.
20 Sinä nujerrat hänet iäksi, ja hän menee pois;+
sinä runtelet hänen kasvonsa ja lähetät hänet pois.
21 Hänen poikansa saavat kunniaa, mutta hän ei sitä tiedä;+
ja heistä tulee merkityksettömiä, mutta hän ei ota heitä huomioon.
22 Hänen omaa lihaansa vain särkee jatkuvasti, niin kauan kuin se on hänessä,
ja hänen oma sielunsa suree suremistaan, niin kauan kuin se on hänessä.”