7 Sitten Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta*+ ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen,*+ ja ihmisestä tuli elävä sielu.*+

19 Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu.+ Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.”+

21 Ja Jehova tunsi rauhoittavaa* tuoksua,+ ja niin Jehova sanoi sydämessään:+ ”Koskaan enää en kiroa maata+ ihmisen takia, koska ihmisen sydämen taipumus+ on paha hänen nuoruudestaan lähtien,+ enkä koskaan enää lyö kaikkea elollista niin kuin olen tehnyt.+

7 Silloin tomu palaa maahan,+ niin kuin se on ollutkin, ja henki+ palaa tosi Jumalan+ luo, joka sen antoi.+

8 Ja nyt, oi Jehova, sinä olet meidän Isämme.+ Me olemme savi,+ ja sinä olet Valajamme,*+ ja me kaikki olemme sinun kätesi tekoa.+