Joona
4 Joonalle tämä oli kuitenkin hyvin epämieluista,+ ja hän suuttui. 2 Niinpä hän rukoili Jehovaa* ja sanoi: ”Ah, oi Jehova, enkö näin sanonutkin* ollessani omassa maassani? Siksi minä ehätin pakenemaan Tarsisiin,+ sillä tiesin, että sinä olet Jumala*, joka on suosiollinen ja armollinen,+ hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa*+ ja joka tuntee mielipahaa onnettomuuden vuoksi.+ 3 Ja nyt, oi Jehova, otathan minulta pois sieluni,*+ sillä minun on parempi kuolla kuin elää.”*+
4 Jehova vuorostaan sanoi: ”Oletko suuttunut aiheellisesti?”+
5 Sitten Joona meni ulos kaupungista ja istuutui kaupungin itäpuolelle, ja vähitellen hän teki sinne itselleen lehtimajan istuakseen sen alla varjossa,+ kunnes näkisi, miten kaupungin kävisi.+ 6 Niinpä Jehova Jumala* toimitti pullokurpitsakasvin* kasvamaan Joonan yläpuolelle varjostamaan hänen päätään, päästämään hänet hänen onnettomasta tilastaan.+ Ja Joona alkoi suuresti iloita pullokurpitsakasvista.
7 Mutta aamun sarastaessa seuraavana päivänä tosi Jumala toimitti madon+ iskemään pullokurpitsakasviin, ja vähitellen se kuihtui.+ 8 Ja tapahtui, että heti kun aurinko paistoi, Jumala* toimitti myös korventavan itätuulen,+ ja aurinko paahtoi Joonan päätä, niin että häntä pyörrytti,+ ja hän pyysi pyytämistään, että hänen sielunsa* kuolisi, ja hoki: ”Minun on parempi kuolla kuin elää.”*+
9 Ja Jumala sanoi Joonalle: ”Oletko suuttunut aiheellisesti pullokurpitsakasvin takia?”+
Siihen hän sanoi: ”Olen suuttunut aiheellisesti, kuolemaan asti.” 10 Mutta Jehova sanoi: ”Sinä osaltasi säälit pullokurpitsakasvia, jonka hyväksi et uurastanut ja jota et suureksi kasvattanut, joka osoittautui vain yhden yön tuotteeksi* ja vain yhden yön tuotteena tuhoutui. 11 Enkö minä puolestani säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia,+ jossa on yli satakaksikymmentätuhatta* ihmistä*, jotka eivät edes tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä, sekä paljon kotieläimiä?”+