2. Samuelin kirja

14 Nyt Joab,+ Serujan poika,+ käsitti, että kuninkaan sydän oli kääntynyt Absalomin puoleen.+ 2 Niinpä Joab lähetti viestin Tekoaan+ ja haetti sieltä erään viisaan+ naisen ja sanoi hänelle: ”Käy suremaan ja pukeudu suruvaatteisiin, pyydän, äläkä hiero itseäsi öljyllä,+ ja sinusta on tultava kuin täkäläinen* nainen, joka on surrut vainajaa monia päiviä.+ 3 Ja sinun on mentävä kuninkaan luo ja puhuttava hänelle tällaisin sanoin.” Sen jälkeen Joab pani sanat hänen suuhunsa.+

4 Niin tekoalainen nainen tuli kuninkaan luo* ja lankesi kasvoilleen maahan+ ja heittäytyi pitkin pituuttaan ja sanoi: ”Pelasta+ toki minut, oi kuningas!” 5 Tällöin kuningas sanoi hänelle: ”Mikä sinun on?” Tähän hän sanoi: ”Olen tosiaan leskinainen,+ nyt kun mieheni on kuollut. 6 Ja palvelijattarellasi oli kaksi poikaa, ja ne kaksi alkoivat kamppailla keskenään kedolla,+ kun siellä ei ollut ketään erottamassa heitä.*+ Lopulta toinen löi toisen maahan ja surmasi hänet. 7 Ja katso, koko suku on noussut palvelijatartasi vastaan ja sanoo jatkuvasti: ’Luovuta veljensä lyöjä, jotta me surmaisimme hänet hänen tappamansa veljen sielusta,+ ja niin tuhotkaamme perillinen!’ Ja he varmasti sammuttavat hiillokseni, joka on jäänyt, jättämättä miehelleni enempää nimeä kuin jäljelle* jäänyttäkään maan pinnalle.”+

8 Silloin kuningas sanoi naiselle: ”Mene kotiisi, niin minä annan sinusta käskyn.”+ 9 Tähän tekoalainen nainen sanoi kuninkaalle: ”Oi herrani, kuningas, olkoon erhe minulla ja myös isäni huoneella,+ jota vastoin kuningas ja hänen valtaistuimensa ovat viattomat.” 10 Ja kuningas sanoi edelleen: ”Jos joku puhuu sinulle, niin sinun on tuotava hänet luokseni, eikä hän enää koskaan loukkaa sinua.” 11 Mutta nainen sanoi: ”Muistakoon kuningas, pyydän, Jehovaa, Jumalaansa,+ ettei verenkostaja+ aiheuttaisi jatkuvasti turmiota ja ettei poikaani tuhottaisi.” Tähän hän sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ ei hiuskarvaakaan+ putoa pojaltasi maahan.” 12 Nainen sanoi nyt: ”Sallithan palvelijattaresi+ puhua sanan+ herralleni kuninkaalle.” Niin hän sanoi: ”Puhu!”+

13 Ja nainen sanoi edelleen: ”Miksi sitten olet järkeillyt sellaista+ Jumalan kansaa vastaan?+ Tämän sanan puhuessaan kuningas on kuin syyllinen,+ koska kuningas ei tuo karkottamaansa takaisin.+ 14 Sillä me tulemme kuolemalla kuolemaan+ ja olemaan kuin maahan kaadettavat vedet, joita ei voi kerätä. Mutta Jumala ei ota pois sielua,+ ja hän on miettinyt syitä, miksi karkotettua ei tulisi karkottaa hänen luotaan. 15 Ja kun olen nyt tullut puhumaan tämän sanan herralleni kuninkaalle, se johtuu siitä, että kansa sai minut pelkäämään. Niin palvelijattaresi sanoi: ’Jospa puhuisin kuninkaalle. Ehkä kuningas toimii orjattarensa sanan mukaan. 16 Koska kuningas ryhtyi kuuntelemaan vapauttaakseen orjattarensa sen miehen kourista, joka pyrkii tuhoamaan minut* ja ainokaisen poikani Jumalan* antamasta perinnöstä’,+ 17 niin palvelijattaresi sanoi: ’Kunpa herrani, kuninkaan, sana koituisi levon antajaksi.’ Sillä herrani, kuningas, on kuin tosi Jumalan enkeli+ erottaakseen sen, mikä on hyvää ja mikä on pahaa,+ ja osoittautukoon, että Jehova, sinun Jumalasi, on kanssasi.”

18 Nyt kuningas vastasi ja sanoi naiselle: ”Ethän salaa minulta mitään siitä, mitä sinulta kysyn.”+ Tähän nainen sanoi: ”Herrani, kuningas, puhukoon vain.” 19 Ja kuningas sanoi edelleen: ”Onko Joabin+ käsi kanssasi kaikessa tässä?”+ Silloin nainen vastasi ja sanoi: ”Niin totta kuin sielusi elää,+ oi herrani, kuningas, kukaan ei voi poiketa oikeaan eikä vasempaan kaikesta siitä, mitä herrani, kuningas, on puhunut, sillä palvelijasi Joabhan minua käski ja juuri hän pani kaikki nämä sanat palvelijattaresi suuhun.+ 20 Antaakseen asialle toisen muodon on palvelijasi Joab tämän tehnyt, mutta herrani viisaus on kuin tosi Jumalan enkelin viisaus,+ niin että hän tietää kaiken, mitä maan päällä on.”

21 Sen jälkeen kuningas sanoi Joabille: ”Kas niin, minä teen* tämän.+ Mene siis, tuo nuori mies Absalom takaisin.”+ 22 Tällöin Joab lankesi kasvoilleen maahan ja heittäytyi pitkin pituuttaan ja siunasi kuningasta,+ ja Joab sanoi vielä: ”Tänään palvelijasi todella tietää, että olen saanut suosion silmissäsi,+ oi herrani, kuningas, koska kuningas on toiminut palvelijansa sanan mukaan.” 23 Sen jälkeen Joab nousi ja meni Gesuriin+ ja toi Absalomin Jerusalemiin.+ 24 Kuningas sanoi kuitenkin: ”Kääntyköön hän omaan taloonsa, mutta minun kasvojani hän ei saa nähdä.”+ Niin Absalom kääntyi omaan taloonsa näkemättä kuninkaan kasvoja.

25 Eikä koko Israelissa osoittautunut Absalomiin verrattuna olevan yhtään niin kaunista+ miestä, jota olisi niin paljon ylistetty. Jalkapohjasta päälakeen asti ei hänestä löytynyt mitään vikaa. 26 Ja kun hän ajatti päänsä hiukset – ja kunkin vuoden lopussa tapahtui, että hän ajatti ne; koska ne olivat hänelle niin painavat,+ hän ajatti ne –, niin hän punnitsi päänsä hiukset: kaksisataa sekeliä* kuninkaallisen kivipunnuksen* mukaan. 27 Aikaa myöten Absalomille syntyi kolme poikaa+ ja yksi tytär, jonka nimi oli Tamar. Hänestä tuli ulkonäöltään erittäin kaunis nainen.+

28 Niin Absalom asui Jerusalemissa kaksi täyttä vuotta näkemättä kuninkaan kasvoja.+ 29 Ja Absalom lähetti noutamaan Joabia lähettääkseen hänet kuninkaan luo, mutta hän ei suostunut tulemaan hänen luokseen. Sitten hän lähetti uudelleen, toisen kerran, mutta hän ei suostunut tulemaan. 30 Lopulta hän sanoi palvelijoilleen: ”Katsokaa, Joabin maapalsta on omani vieressä, ja hänellä on siinä ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen.”+ Niinpä Absalomin palvelijat sytyttivät maapalstan tuleen.+ 31 Tällöin Joab nousi ja tuli Absalomin luo taloon ja sanoi hänelle: ”Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet minun maapalstani tuleen?” 32 Niin Absalom sanoi Joabille: ”Katso! Minä lähetin sanomaan sinulle: ’Tule tänne ja suo minun lähettää sinut kuninkaan luo sanomaan: ”Miksi olen tullut Gesurista?+ Minun olisi parempi olla siellä vieläkin. Ja anna minun nyt nähdä kuninkaan kasvot, ja jos minussa on jotakin erhettä,+ niin hänen on surmattava minut.”’”

33 Silloin Joab meni kuninkaan luo ja kertoi sen hänelle. Niin hän kutsui Absalomin, joka nyt tuli kuninkaan luo ja heittäytyi hänen eteensä langeten* kasvoilleen maahan kuninkaan eteen, minkä jälkeen kuningas suuteli Absalomia.+