3A Heprean ja kreikan translitterointi

Translitteroinnilla tarkoitetaan jonkin kielen kirjainten siirtämistä merkki merkiltä toiseen kirjoitusjärjestelmään. Tässä teoksessa translitteroidaan heprealaisia tai kreikkalaisia sanoja, jotta niitä voisi lausua latinalaisten kirjainten avulla. (Ks. Raamatun ymmärtämisen opas [it], 1. osa, s. 713–715, 1326, 1327.)

HEPREA: translitterointitaulukko

Hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle, mutta suomalaisia lukijoita varten sanat translitteroidaan niin, että ne luetaan vasemmalta oikealle. Seuraavassa esitetään heprealaiset kirjaimet ja joitakin yleissääntöjä, joita tässä teoksessa noudatetaan.

Täysvokaalit

Puolivokaalit

Erikoisyhdistelmät

VOKAALEISTA: Kaikki tässä taulukossa esiintyvät vokaalimerkit (jotka ovat vain suuntaa antavia) kirjoitetaan rivin alapuolelle, paitsi ḥōʹlem ( ֹ), joka sijoitetaan kirjaimen yläpuolelle, ja šuʹreq ( ִ), joka pannaan waw-kirjaimen sisään (וּ = u). Vokaalivastine, jonka päällä on viiva, tarkoittaa aina pitkää vokaalia. Vokaalimerkin ( ָ) vastineita ovat sekä qaʹmets (a) että qaʹmets ḥa·tufʹ (o). Jos tämä merkki esiintyy painottomassa umpitavussa, se on lyhyt ja sen vastine on o. Se on myös lyhyt o, kun sitä seuraa mykkä eli ääntymätön šewaʼʹ (esim. חָכְמָה, ḥokh·mahʹ), kun sitä seuraa painottomassa tavussa dageš forte (konsonantin keskellä oleva konsonantin kahdennusta osoittava piste) (esim. חָנֵּנִי, ḥon·neʹni), kun sitä seuraa (korotettua yhdysmerkkiä muistuttava) maqqef, jota edeltävä tavu on aina painoton (esim. כָּל־אֲשֶׁר, kol-ʼašerʹ), tai kun sitä seuraa ḥa·tefʹ qaʹmets.

Jos vokaalimerkki ( ָ) taas esiintyy avotavussa (esim. יָקוּם, ja·qumʹ) tai painollisessa umpitavussa (esim. למָּה ֽ ָ, lamʹmah), sen vastine on a. Huomaa myös, että qaʹmetsin yhteydessä oleva meteg (lyhyt pystyviiva, joka osoittaa sivukorkoa) tekee tavusta avoimen, jolloin jäljessä oleva šewaʼʹ ääntyy (esim. אכְלָה ֽ ָ, ʼa·khelahʹ).

PUOLIVOKAALEISTA: Suomalaiset vastineet ovat vain likimääräisiä. Hepreassa kaikki puolivokaalit ääntyvät hyvin lyhyinä. Jättämällä tavupisteen pois (esim. yllä sanassa ʼa·khelahʹ e-kirjaimen perästä) ilmaisemme, että kyse on puolivokaalista.

Šewaʼʹ ääntyy ja translitteroidaan e:ksi, kun se on konsonantin alla tavun alussa (esim. קְטֹל, qetolʹ), kun se on sellaisen konsonantin alla, joka seuraa metegillä ilmaistua avointa tavua (esim. קטְלָה ֽ ָ, qa·telahʹ), kun se esiintyy pitkän vokaalin jälkeen (esim. שׁוֹמְרִים, šō·merimʹ), kun kaksi šewaʼʹ-kirjainta esiintyy sanan keskellä peräkkäin, jolloin ensimmäinen on mykkä ja toinen ääntyy (esim. יִקְטְלוּ, jiq·teluʹ), tai kun se on kahdennetun konsonantin alla (esim. קִטְּלוּ, qit·teluʹ). Yleensä kun šewaʼʹ seuraa lyhyttä vokaalia tai kun se on konsonantin alla tavun lopussa, se on kuitenkin mykkä ja merkkinä tavun rajasta (esim. יִקְטֹל, jiq·tolʹ).

KREIKKA: translitterointitaulukko