Miksi puhdistin elämäni?
VARTUIN Belgian itäosassa sijaitsevan Liègen kaupungin lähistöllä. Elämäni varhaisvuodet nuorena tyttönä olivat kaikkea muuta kuin onnelliset, sillä vanhempani olivat eronneet 1960-luvun alussa. Olin siihen aikaan alle 10-vuotias.
Isäni, jonka kanssa asuin, ei ollut ollut milloinkaan erityisen halukas tekemään työtä, ja se aiheutti kaikenlaisia ongelmia. Hän ei ollut koskaan kovin kiinnostunut minustakaan, ja niinpä saatoin tulla ja mennä aivan niin kuin halusin. Se ei häirinnyt hänen rauhaansa, sillä hän nukkui hyvin usein muualla, eikä tullut kotiin päiväkausiin.
Lähdin koulusta ollessani 14-vuotias ja aloin tehdä työtä. Se sai minut tuntemaan, että minusta oli tullut aikuinen, ja niinpä rupesin polttamaan tupakkaa, nauttimaan alkoholijuomia ja menemään ulos poikien kanssa. Seura, jossa olin, ei ollut hyvää, ja vähitellen omaksuin näiden seuralaisteni elämäntavan. Alussa en tietenkään tehnyt mitään todella pahaa, mutta olin luisumassa vääjäämättä alas kohti moraalittomuutta. En kuitenkaan nähnyt, miksi minun olisi pitänyt toimia toisin, sillä elämälläni ei todella ollut mitään tarkoitusta.
Yhä syvemmälle moraalittomuuteen
15-vuotiaana sain tarjoilijattaren paikan hotellista lähellä Span kaupunkia, ja siellä olin ensi kerran sukupuolisuhteissa pojan kanssa.
Ollessani 16-vuotias valehtelin ikäni ja sain työtä baarityttönä. Täällä ystävystyin yhteen baarinomistajan pojista ja pian vietin säännöllisesti yöt hänen kanssaan. Jätin hänet myöhemmin ja aloin seurustella hänen nuoremman veljensä kanssa.
Asiat menivät yhä huonompaan suuntaan, kun eräs ”rakastajistani” tutustutti minut homoseksuaalisiin tapoihin. Pian osallistuin entistä enemmän rappeuttaviin seksuaalisiin tapoihin.
Suunnilleen näihin aikoihin minun oli pakko etsiä muuta työtä. Mies, jonka kanssa asuin silloin, halusi mennä naimisiin kanssani ja viedä minut mukanaan Marokkoon. Mutta minua alkoi epäilyttää, kun satuin kuulemaan, mistä hän keskusteli marokkolaisen ystävänsä kanssa. Tein sen johtopäätöksen, että he aikoivat käyttää minua prostituoituna, joka hankkisi heille toimeentulon.
Poliisi ryhtyi nyt käsittelemään tapaustani, ja kun isäni vihdoin tajusi, mitä oli tapahtumassa, hän pani minut vanhemman sisareni holhoukseen. Mutta osoittaakseni kaikille, että aioin tehdä mitä halusin, lähdin huvittelemaan erään nuoren miehen kanssa ja syyllistyin haureuteen ja luonnottomiin seksuaalisiin tekoihin. Saatoin tehdä sellaista tuntematta pienintäkään omantunnonpistoa. Mutta sen sijaan että tällainen moraaliton elämäntapa olisi tuottanut minulle mielenrauhaa ja onnellisuutta, olin yhä tyytymättömämpi ja masentuneempi.
Toivo paremmasta avautuu
Vuoden 1971 lopulla asuessani sisareni ja hänen miehensä kanssa Liègessä, postilaatikkoomme tipautettiin jakeluilmoitus, jossa mainostettiin Jehovan todistajien järjestämää esitelmää. Jakeluilmoituksen näkeminen palautti mieleeni ensimmäisen yhteyteni Jehovan todistajiin kolme vuotta aiemmin, jolloin olin 14-vuotias. Olin suostunut erään naisen tarjoamaan Raamatun kotitutkisteluun, mutta se kariutui muutaman tutkistelukerran jälkeen isäni nostattamiin jyrkkiin vastalauseisiin. Myöhemmin sain tietää, että tämä todistaja oli usein yrittänyt saada minuun yhteyttä, mutta hän ei koskaan onnistunut siinä, sillä olin siihen aikaan niin paljon poissa.
Tutkiessani jakeluilmoitusta ajattelin noita aiempia raamatullisia keskusteluja ja halusin olla läsnä tässä esitelmässä. Mutta en mennyt, sillä hoidin sisareni kahta pientä lasta ja pelkäsin niiden voivan häiritä yleisöä, jos ottaisin ne mukaan. Muutaman päivän kuluttua kävi kuitenkin kaksi todistajaa kotonani ja se, että he sanoivat Jumalan olevan kiinnostunut meistä ja meidän hyvinvoinnistamme, teki minuun syvän vaikutuksen.
Nämä todistajat panivat merkille osoittamani kiinnostuksen ja välittivät osoitteeni toiselle todistajalle. Kun tämä todistaja vihdoin tuli ja tarjosi minulle säännöllistä raamatuntutkistelua, suostuin siihen heti. Myös sisareni ja hänen miehensä liittyivät tutkisteluihin.
Raamatun totuuden siemenien alkaessa juurtua sydämeeni elämänkatsomukseni muuttui täysin. Tajusin kauhukseni, että kolmena edellisenä vuotena viettämäni elämä oli ollut täysin vastoin sitä tapaa, jolla Luojamme haluaa ihmisten elävän. Saatoin nähdä, miten viisaita ovat ne Jumalan lait, jotka tuomitsevat haureuden, homoseksuaalisuuden ja saastaisen käytöksen. Minulle oli täysin selvää, etteivät tällaiset tavat tuota aitoa tyydytystä tai onnellisuutta.
Mutta mitä Jumala ajatteli minusta, koska olin kietoutunut niin syvälle moraalittomuuteen? Miten sydäntä lämmittävää olikaan saada tietää, että hänen rakkautensa ulottuu kaikenlaisiin ihmisiin, törkeät synnintekijät mukaan luettuina! Raamatussa Roomalaiskirjeen 5:8:ssa olevat sanat ovat olleet minulle todelliseksi rohkaisuksi, ja ne ovat avanneet odotteen onnellisesta tulevaisuudesta Jumalan suosiossa. Tuossa raamatunkohdassa sanotaan: ”Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.”
Ajattelehan sitä! Jumala ottaa aloitteen rakkauden osoittamisessa ihmisiä kohtaan, ja hän ulottaa tämän rakkauden ihmisiin, kun he ovat vielä syvälle kietoutuneina väärintekoon. Halusin sydämestäni palvella tätä armollista Jumalaa, joka tunnetaan Raamatussa nimellä Jehova. Halusin sitä erityisesti silloin, kun rupesin arvostamaan Jehovan suurenmoista tarkoitusta pyyhkäistä pois nykyinen paha asiainjärjestelmä ja luoda vanhurskas uusi järjestelmä. Aloin todella uskoa esimerkiksi seuraavaan Raamatun ennustukseen:
”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva. Siksi, rakkaat, koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” – 2. Piet. 3:13, 14.
Koska nyt odotin todella toiveikkaana Jumalan tulevaa uutta järjestelmää, päätin tehdä tarpeelliset muutokset elämässäni miellyttääkseni Jumalaa ja ollakseni ’tahraton ja virheetön’. Halusin säilyä elossa tämän maailman lopusta Jumalan uuteen maahan, jonka odotteen Raamattu esittää seuraavin sanoin: ”Maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” – 1. Joh. 2:17.
Mutta ei ollut helppoa tehdä muutoksia elämässäni. Ihmisen on vaikea muuttaa elämäntapansa, kun hän on tehnyt niin monenlaista sellaista, mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Miten halusinkaan, etten olisi milloinkaan sotkeutunut moraalittomaan elämään! Mutta tutkimalla säännöllisesti Jumalan sanaa ja rukoilemalla hartaasti Jehova Jumalaa sain muuttumiseen tarvittavaa apua, eikä muutoksen tekeminen kestänyt minulta kauan. Riistäydyin irti entisestä huonosta seurastani, ja se auttoi minua vapautumaan kaikista moraalittomuuden muodoista ja välttämään juopumista. Minun oli kuitenkin erittäin vaikea luopua esimerkiksi saastaisesta tupakointitottumuksesta. Mutta sekin onnistui. Tämä ei silti merkinnyt sitä, että olisin nyt säästynyt kaikilta vaikeuksilta.
Vaikeita ratkaisuja
Valitettavasti sisareni ja hänen miehensä eivät olleet yhtä innostuneita oppimistamme asioista kuin minä. Heidän ei tarvinnut tehdä sellaisia jyrkkiä muutoksia moraalissa, jollaisia minun piti tehdä mukautuakseni Jumalan lakeihin. Silti he jatkoivat tupakan käyttöä. Lisäksi lankoani kiukutti se, että käytin niin paljon aikaa Raamatun tutkimiseen. Mitä siis tekisin? Päätin lähteä heidän luotaan ja hankkia työtä ja oman asunnon.
Aloin nyt kertoa oppimistani Raamatun totuuksista toisille ja jopa puhua Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta tekemällä talosta-taloon-työtä. Sen jälkeen Jehovan todistajat kastoivat minut vedessä lokakuussa 1972 sen vertauskuvaamiseksi, että olin omistanut elämäni rakkaudelliselle Luojallemme. Nyt minun oli tehtävä toinen päätös, sillä työni esti minua pääsemästä kaikkiin kristillisen seurakunnan kokouksiin. Päätin vaihtaa työtä ja niinpä esitin asian Jehovalle rukouksessa. Olen sitä mieltä, että hän auttoi minua saamaan uuden työpaikan.
Aloin nyt miettiä, miten voisin auttaa isääni ja nuorempaa veljeäni tutustumaan Jumalan tarkoituksiin. Niinpä pyysin heitä vuoden 1972 lopulla tulemaan asumaan kanssani siinä toivossa, että antamani kristillinen esimerkki ja ne asiat, jotka näyttäisin heille Raamatusta, saisivat heidät palvelemaan Jehova Jumalaa. He ottivat kutsuni vastaan, mutta pääsin pian harhakuvitelmistani. Sen sijaan että isäni olisi hyväksynyt Raamatun totuuksia, hän palasi entiseen elämäntapaansa. Hän halusi minun elättävän hänet, eikä hän ilmaissut halua soveltaa vanhurskaita periaatteita elämässään. Veljelläni oli sama asenne. Sen tähden hankin toisen asunnon ja muutin pois.
Rukoilin jälleen kerran hartaasti Jehovaa saadakseni tällä kertaa apua sellaisen työpaikan löytämiseksi, joka voisi varata minulle toimeentulon, kun kerron koko ajallani ”hyvää uutista” toisille. Jehova siunasi ponnisteluni ja pian sain sopivan osa-ajan työn. Näin aloitin kokoajantodistamistyön tienraivaajana maaliskuussa 1973, ja minut nimitettiin saman vuoden joulukuussa erikoistienraivaajaksi.
Avioiduin marraskuussa 1976 oltuani kolme vuotta tässä palveluksessa. Vaikka todistamistoimintani olikin nyt rajoitettua, elätin aina halua ryhtyä jälleen kerran kokoajantodistamistyöhön. Nykyään olen onnellinen voidessani jälleen osallistua tähän antoisaan toimintaan.
Onnellista, antoisaa elämää
Miettiessäni entistä elämääni vain muutama vuosi sitten olen hyvin kiitollinen siitä, että minussa heräsi vastakaiku Jumalan rakkauteen ja että päätin palvella häntä kaikesta sydämestäni! Miten suuri ero onkaan nykyisin ja silloin viettämäni elämän välillä! Nykyään minulla on rauha, tyydytys ja puhdas omatunto. En olisi voinut milloinkaan kuvitella, että jonakin päivänä voisin kokea niin suurta onnellisuutta. Jehova on tosiaan hyvin ystävällinen ja armollinen, koska hän on tehnyt mahdolliseksi sen, että olen tullut tuntemaan hänet ja saan palvella häntä. Jossakin määrin tuskaa tuottaneet päätöksetkin ovat osoittautuneet ilon aiheiksi.
Esimerkiksi sisareni arvosteli minua, kun lähdin hänen luotaan voidakseni palvella vapaammin Jehovaa. Hän valitti, että jättäisin hänet oman onnensa nojaan kaikkine töineen ja että hänen olisi huolehdittava itse lapsistaan. Mutta koska olin tehnyt päätökseni harkittuani ensin asiaa rukouksessa, olin vakuuttunut siitä, että olin tehnyt oikein. Miten iloinen siksi olinkaan, kun erään kerran sisareni otti minuun yhteyttä ja pyysi, että me jälleen tutkisimme Raamattua yhdessä! Siihen aikaan hän lopetti tupakoinnin, ja hän vertauskuvasi antautumisensa Jehovalle vesikasteessa 11. toukokuuta 1974. Mitä iloa se tuottikaan minulle!
Se sai minut yrittämään toisten perheeni jäsenten kiinnostuksen elvyttämistä. Lopulta nuorempi veljeni hyväksyi Raamatun totuuden ja omisti elämänsä Jehovalle. Minulle on ollut myös suuri siunaus saada nähdä kahden nuoren tytön, joiden kanssa olen tutkinut Raamattua, edistyvän siinä määrin, että he omistivat elämänsä Jehovalle. Lisäksi avioliittoni on antanut lujemman perustuksen jokapäiväiselle elämälleni ja olen onnellinen voidessani palvella Jehovaa yhdessä aviomieheni kanssa.
Miten uskoa vahvistavaa ja antoisaa onkaan olla käytettävissä toisten ihmisten auttamiseksi Jumalan palvelemisessa! Olen vakuuttunut, että kaikki rehellissydämiset ihmiset, miten syvälle tahansa he ovat saattaneetkin vajota väärässä elämäntavassaan, voivat muuttaa elämänsä kääntymällä armollisen ja rakkaudellisen Jumalan, Jehovan, puoleen saadakseen häneltä apua. – Lähetetty.