Nuoret kysyvät:
Kenen puoleen voin kääntyä kun minulla on ongelma?
”ÄITI löytää 11-vuotiaan poikansa hirttäytyneenä.” Eivätkö tällaiset uutiset olekin tuskallisia? Kuvittelehan, että jollakulla niin nuorella on niin ratkaisemattomia ongelmia. Tilastot kuitenkin osoittavat, että Yhdysvalloissa joka vuosi noin 2000 10–19-vuotiasta nuorta todella surmaa itsensä. Määrä on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Ehkä 50 kertaa tämä määrä nuoria yrittää itsemurhaa. Suomessa tekee vuosittain lähes 200 15–24-vuotiasta nuorta itsemurhan.
”En todellisuudessa halunnut kuolla”, tunnusti eräs 16-vuotias tyttö, joka harkitsi vakavasti itsemurhaa. ”Halusin vain päästä tästä tuskasta ja aloittaa alusta.” Useimmat nuoret eivät harkitse itsemurhaa. Mutta sinun täytyy tunnustaa, että monet kärsivät suuresta tunneperäisestä tuskasta, joka voi tehdä elämästä kurjan. Särkyneet tai kireät ihmissuhteet (myös vanhempiin), seksuaalisen vapauden korostaminen ja kouluongelmat ovat vain muutamia heidän pulmistaan. Kenen puoleen sinä käännyt, kun sinulla on mieltä hämmentäviä ongelmia?
Pitäisikö minun kääntyä tovereitteni puoleen?
Eräässä tutkimuksessa, joka tehtiin 14-vuotiaitten koululaisten keskuudessa, heidän havaittiin uskoutuvan toisille ihmisille mieluiten seuraavassa järjestyksessä: 1) samaa sukupuolta oleville ystäville, 2) vanhemmille, 3) vastakkaista sukupuolta oleville ystäville, 4) koulun opinto-ohjaajille ja 5) opettajille. Eräs nuoruutta käsittelevä kirja sanookin: ”Näyttää siis siltä, että nuoret usein etsivät apua ja ohjausta ystäviltään, jotka voivat olla aivan yhtä tuskallisen tietämättömiä kuin he itse, tai jopa lehtien palstojen toimittajilta, joiden vastaukset ehkä ovat riittämättömiä selvittämään jonkun yksilön nimenomaista ongelmaa.” – Adolescence: Transition From Childhood to Maturity.
Anthony etsi ystäviensä kautta ratkaisua erääseen ongelmaan. Useimpien nuorten ihmisten tavoin hänkin halusi olla hyväksytty, mutta hän tunsi tuskallista alemmuutta verratessaan itseänsä toisiin ikäisiinsä. Tämä 13-vuotias poika halusi tehdä vaikutuksen toisiin muodikkailla vaatteilla. Mutta siihen hän tarvitsi rahaa. Hän puhui asiasta nuorille ystävilleen. Mikä oli heidän tarjoamansa ratkaisu? He opettivat hänet suorittamaan myymälävarkauksia ja hyökkäämään ihmisten kimppuun veitsi kädessä. Hänen täyttäessään 15 hänet oli jo pidätetty neljä kertaa ja hän oli ollut jonkin aikaa vankilassa.
Millaisia kokemuksia sinulla on ollut, kun olet kysynyt neuvoa tovereiltasi? Ovatko ne olleet samanlaisia kuin Anthonyn kokemukset, joiden johdosta hänellä on nyt enemmän ongelmia? Raamatun aikoina viisaan kuningas Salomon poika teki samanlaisen erehdyksen. Kun Rehabeam seurasi isäänsä Salomoa valtaistuimelle, kansa anoi häntä keventämään heidän verotaakkaansa. Rehabeam kysyi neuvoa ensin vanhemmilta miehiltä, jotka neuvoivat häntä kuulemaan kansan valituksia. Mutta hän ei noudattanutkaan heidän neuvoaan vaan etsi ohjausta ’nuorilta miehiltä, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan’. He kehottivat kuningasta sanomaan: ’Minä olen vielä ankarampi!’ Tämän johdosta Israelin kansa nousi kapinaan ja jakautui kahtia. – 1. Kuningasten kirja 12:8–17.
Rehabeam oppi kovan kokemuksen kautta, että sellaisen neuvon noudattaminen, joka ei perustu kokemukseen ja viisauteen, voi johtaa moniin surullisiin seurauksiin. Mutta kenen puoleen voit sitten kääntyä? Kuka todella ymmärtäisi sinua ja antaisi sinulle oikeita neuvoja?
Entä vanhempasi?
Kun Susanilta kysyttiin, keneltä hän yleensä kysyi neuvoja ongelmiinsa teinivuosinaan, hän vastasi epäröimättä: ”Vanhemmiltani! En muista koskaan kysyneeni neuvoja keneltäkään ystävältäni. Kysyinpä pienenä äidiltäni ja isältäni mitä tahansa, sain aina vastauksen.” Ajatustenvaihto vanhempien kanssa oli hänelle elämäntapa.
Mutta saatat pitää tällaista suhdetta vanhempiin epätodellisena. Joidenkuiden mielestä neuvojen kysymiseen vanhemmilta voi sisältyä riski. Jos et noudatakaan heidän neuvojaan, he voivat suuttua. 14-vuotias Betsy valitti: ”Joka kerta kun puhuin äidilleni seksistä, hän luuli minun jo harrastaneen sellaista, vaikka halusin vain kysyä siitä.” Vuonna 1981 tehdyn tutkimuksen mukaan useimmat amerikkalaiset teini-ikäiset nuoret toivoivat, etteivät heidän vanhempansa tuomitsisi heitä ennen kuin ovat kuunnelleet heidän selityksensä.
Esimerkiksi 16-vuotias Petrina oli hyvin järkyttynyt siitä, että jotkut hänen ystävistään levittivät ilkeitä juoruja hänestä. ”Heräsin aamuisin kuuden aikaan ja itkin pelkästä mielipahasta”, sanoi Petrina. ”Luulin, ettei äiti ymmärtäisi, enkä halunnut vaivata häntä ongelmillani.”
Pian Petrina kuitenkin tajusi, ettei hän selviytyisikään ongelmastaan yksin, ja niin hän uskoutui äidilleen. ”Aivan kuin joku olisi nostanut harteiltani valtavan taakan”, jatkoi Petrina. ”Äiti kuunteli ja tiesi tarkalleen, mitä pitäisi tehdä ongelman ratkaisemiseksi. Kun ongelma oli selvinnyt, tajusin, että vaikka se oli ollut minulle hyvin suuri ongelma, niin äiti oli kokenut sellaista ennen minua. Hänen kokemustaan juuri tarvitsin.”
Jos haluaisit oppia laittamaan ruokaa, soittamaan jotakin instrumenttia tai käyttämään jotakin monimutkaista konetta, etkö kääntyisi jonkun kokeneen opettajan puoleen? Eikö sinulla ole vielä suurempi syy tehdä näin elämän monimutkaisten asioitten ollessa kyseessä? Muista, että voit käyttää hyväksesi vanhempiesi laajaa kokemusta ratkoessasi ongelmiasi.
Vanhempasi voivat auttaa sinua todella paljon. Kuka muu tuntee sinut paremmin kuin he? Kuka muu arvostaa vahvoja puoliasi ja kuitenkin tuntee heikkoutesi paremmin kuin he? Kuka voi tukea sinua yrittäessäsi toimia hyvien neuvojen mukaan?
On kyllä totta, että kaikki vanhemmat eivät käsittele ongelmia tahdikkaasti. Tämä johtuu usein siitä, että asioista ei ole keskusteltu pitkiin aikoihin, ja sitten yhtäkkiä täytyykin käsitellä jokin suuri ongelma. Työskentele siis ajatustenvaihdon hyväksi. ’Vuodata sydämesi’ äidillesi tai isällesi. Uskoudu heille aina kun se on mahdollista. Siten voit luoda heihin antoisan suhteen, joka auttaa sinua selviytymään pienistä ongelmista helposti ja käsittelemään suuret ongelmat ymmärtämyksen ja rakkauden ilmapiirissä. – Sananlaskut 23:26.
Raamattuun perustuvan avun etsiminen
”Yhtäkkiä koko maailmani kääntyi ylösalaisin”, sanoi Kay. Kun hän oli 18-vuotias, hänen vanhempansa erosivat, ja kohta tämän jälkeen hänen ainoa veljensä, joka oli 19-vuotias, kuoli vakavassa auto-onnettomuudessa. Kaksi kuukautta myöhemmin hän sai tietää, että hänen isänsä oli kuolemaisillaan syöpään. Kun Kay meni katsomaan häntä, hänen äitinsä telkesi mustasukkaisuudessaan hänet talon ulkopuolelle ilman tarpeellisia vaatteita tai muita tavaroita. Kenen puoleen hän saattoi kääntyä?
Kay oli jo jonkin aikaa ollut Jehovan todistaja, ja hän oli oppinut arvostamaan sitä vilpitöntä kiinnostusta, jota seurakunnan vanhimmat olivat osoittaneet häntä kohtaan hänen elämänsä aikaisempina vaikeina vuosina. Epäröimättä hän soitti yhdelle näistä vanhimmista ja selitti tilanteensa. Vanhin perheineen kutsui hänet asumaan kotonaan talonsa pohjakerroksessa, missä hän asuikin runsaan vuoden ajan.
”Tunneperäinen tuska oli niin suuri, että toisinaan mietin: ’Mitä minä oikein teen? Miksi oikeastaan enää elän?’” selitti Kay. Vanhin ja hänen vaimonsa auttoivat häntä Raamatun avulla tajuamaan, että hänen tuli säilyttää korkea moraalinsa sen sijaan, että hän olisi vajonnut juhlimiseen ja sukupuoliseen moraalittomuuteen keinona paeta tunneperäistä tuskaansa. Heidän apunsa tepsi, sillä nyt Kay on onnellisesti naimisissa ja tyytyväinen elämäänsä.
Mutta sinua saattaa hävettää puhua joistakin arkaluontoisista ongelmista. 18-vuotiasta Arlenea hävetti. ”Minulla oli tapana unelmoida pojista. Koska tuskin kukaan poika kiinnitti minuun paljoakaan huomiota, niin kaipasin kovasti miehen kiintymystä”, Arlene tunnusti. ”Mutta tiesin, mihin sellainen kiintymys voisi johtaa: viidellä kuudesta sisarestani oli aviottomia lapsia. Minua kuitenkin hävetti puhua kenellekään näistä voimakkainta tunteista.” Eräs seurakunnan vanhin kuitenkin huomasi, että hänellä näytti olevan vakava ongelma, ja meni puhumaan Arlenen kanssa. Vanhin ilmaisi olevansa huolissaan hänestä. Yhdessä vaimonsa kanssa hän keskusteli viikoittain Raamatusta Arlenen kanssa, ja tällaisen avun turvin Arlene pystyi hillitsemään tunteensa.
Katsoessaan nyt taaksepäin Arlene ihmettelee, miksei hän koskaan yrittänyt pyytää itselleen apua. ”Onko joku keskuudessanne sairas? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat”, kehottaa Raamattu. (Jaakob 5:14) Mutta Arlene tunsi itsensä arvottomaksi, eikä sen vuoksi uskaltanut lähestyä vanhimpia. Nyt hän neuvoo toisia nuoria, joilla on samanlaisia tunteita, seuraavasti: ”Älkää ajatelko niin, sillä vanhimmat todella välittävät!” Miten Arlenen olisikaan käynyt, ellei hän olisi saanut tuollaista Raamattuun perustuvaa apua? Hän vastaa: ”Olisin yhä vanhojen tyttöystävieni seurassa ja varmaan tätä nykyä jo raskaana.”
Jumala todella välittää nuorista – sinustakin! Hän on rakkaudellisesti antanut apua sekä perhejärjestelyn että kristillisen seurakunnan välityksellä. Jos et ole vielä tutustunut sen seurakunnan järjestelyihin, joka kokoontuu paikallisessa valtakunnansalissa, kehotamme sinua tekemään niin. Siellä on ihmisiä, joiden puoleen voit kääntyä saadaksesi apua elämän ongelmissa. Voit itse kokea sen helpotuksen, jonka tällainen apu voi tuoda.
[Kuva s. 14]
Jos haluaisit tulla muusikoksi, pyytäisitkö opetusta joltakulta ikäiseltäsi?